Opeth : Still life
anzi kirjoitti noin 15 vuotta sitten (24 kommenttia)
Opethin ns. "Kevyempää materiaalia" sisältävä teema-albumi on kokonaisuudessaan aivan uskomattoman hyvä alusta loppuun. Levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä ja tunnelma levyllä on teemansa mukaisesti melankolinen ja surumielinen. Mikael Åkerfelt on yksi parhaimmista säveltäjistä, mitä olen kuullut. 10
+/- saldo : 0 | Tweet
Ensikosketukseni Opethiin. Nää biisithän on tosi hyviä, mutta toi örinä!!!Sehän on aivan kauheaa kuunneltavaa! Siis tykkääkö joku oikeasti tuollaisesta? Mutta sävellykset ovat niin hyviä, että voisin tutustua post-örinä Opethiin.
Örinättömät Opeth-levyt toistaiseksi: Damnation, Heritage ja Pale Communion.
Toi Damnation kuulostaa välillä hieman jopa Camelilta joten voisi toimi sulle.
Kiitos vinkeistä. Ainakin nämä tämän levyn sävellykset kiinnostavat, joten otan ohjelmaan nuo mainitsemasi levyt.
Damnation on hyvä levy.
Taitaa noi örinättömät olla Steven Wilson tuottamia. Vai onko, en jaksa tarkistaa...
Eivät ole. Damnation on, mutta Heritage ja Pale Communion ovat vain Wilsonin miksaamia. Wilson oli tuottamassa myös Deliverancea joka on Damnationin örinää sisältävä sisarlevy.
Juu ja eikös wilsonin ja Miihkalin yhteistyö alkanut Blackwater Parkista, jossa on aika paljon juuri tuota upeaa örinälaulua. Aikaisemmin en itsekään sitä voinut sietää mutta vanhemmiten musiikkimaku on jalostunut niin että siitä jopa pitää.
örinä sopii joihinkin juttuihin hyvin ja joihinkin taas ei. Mutta se pitää kuulla soundina, ei lauluna. Eihän kaikki synasounditkaan ole mellotroneja!
Joo ja osa soundeista on vaan paskoja, ;)
örinä sopii joihinkin juttuihin hyvin ja joihinkin taas ei. Mutta se pitää kuulla soundina, ei lauluna.
Aivan niin, kuten naurukin.
Pikkasen tylsä. Kun jokaisen suvantokohdan soidessa tietää että kohta taas öristään.
jokaisen suvantokohdan soidessa tietää että kohta taas öristään
Vähä sama logiikka kuin jos kuuntelis Jethro Tullia, vaikka ei siedä huilua :)
Niin en tiedä, ehkä jos niin sanot. Ei mua örinä sinänsä vaivaa, mutta ennalta arvattava muoto on pikkasen tylsä. Ja se on ennalta arvattava jos joka biisissä on sama muoto.
Hmmm... pitipä oikein tarkistaa pikasesti ja näin mä sen koin: jokasesa biisisä ei ollu örinää ja jokaista suvantokohtaa ei seurannu örinä.
Tuo nyt on pikkumaista niuhotusta. Mitä toki voi tehdä. Korjataan siis "jokaisen" sanaksi "useiden" tai " joidenkin" tai "ei koskaan".
Ihmiset vaan tykkää erilaisista levyistä, mä pidän enemmän Opethin uudemmista. Toisaalta esim Metallica ei ole koskaan napannut, eikä oikeen muukaan metalli.
No plääh, ei ollu tarkotus niuhottaa, esitin vain eriävän mielipiteen.
Täällä Sokrulla kannattaa tottua pikkumaiseen niuhotukseen ja pieneen vittuiluun, eikä olla niin herkkänahkainen. Vittuilee vaan takaisin. Itse en kyllä sorry tuollaiseen, mutta kun täällä on kaiken maailman progehörhöjä... :D
Kuten tuossa aiemminkin sanoin, niin biisithän on tässä todella hyviä. Mutta en pysty ymmärtämään tuota örinätyyppistä ilmaisua. Mikä siinä on hienoa?
Örinä ei ole vielä auennut minullekaan, mutta pidän sitä omana rajoittesuutena. Hevispesialistit ovat sitä yrittäneen mulle avata, mutta en ole onnistunut vielä sen kanssa. Yrityksen ja onnistumisen kanssa mennään näissä musiikin ihmemaissa :D
Opeth on kyllä taitava bändi. Harmi, koska örisemistä en halua kuunnella. Musiikista tulee sellaista tahatonta komiikkaa, kun orinä lisätään. Ja jos haluan camp-matskua, niin Bogart Companyn YT-videot ovat ylittämättömiä sillä osa-alueella.
Opeth on luopunut örinästä kahdella viimeisellä levyllään joten ei kai tässä mitään ongelmaa ole. Örinä-allergiset voivat kuunnella niitä.
Tein teille tällaisen skannattavan tarran, jonka voitte liimata örinällä varustettuihin Opeth-albumeihin, ettei tule vahingossa kuunneltua.
Tämän voi puolestaan lisätä jos joku kommentoija tai kommentti ei miellytä, niin ei tartte sitte sen enempää sanan säilää heilutella.
Yritin tossa jo sanoa ettei mua niinkään örinä vaivaa vaan sen saapumisen ennalta arvattavuus... plääh olkoon, jokainen voi tulkita niin kuin haluaa.
Vaikka valitsin kyllä Anatheman keikan Opethin sijaan, kun olivat niin lähekkäin. A veti hienon keikan. Ei toki mitään yllättävää. O:n keikasta en tiedä, ehkä sekin oli hyvä.
The Moor on kyllä ihan pahuksen hyvä biisi. Jopa vaimo diggaa.