Pharaoh Overlord: Live in Suomi Finland

Vivo Records (vvivo2007028CD)

Tässä on uusi live-levy Circlen alter egolta Pharaoh Overlordilta. Soundit ovat erittäin paljon paremmat kuin heidän Battle of Axehammer –livellään, ja extratäkynä on Faust –mies Hans Joachim Irmler ainakin syntsassa. Levy on nauhoitettu 12.5.2006 Kipsarissa Helsingissä ja on Irmlerin re-miksaama. Levyltä löytyy viisi kappaletta, joita ei ole nimetty, mutta kolme näistä pystyy tunnistamaan edellisiltä levyiltä. » jatkuu

Plain Ride: Strange Trial

Ektro Records (EKTRO-43)

Tämä on Circle/Pharaoh Overlord –kitaristi Janne Westerlundin bändin toinen levy, ja päihittää kevyesti Plain Riden debyytin, joka ei toki huono ollut sekään. Jannen (laulu ja kitara) lisäksi levyllä soittavat Pekka Jääskeläinen (basso), Julius Jääskeläinen (kitara, koskettimet) ja Juho Viljanen (rummut, pasuuna) sekä vierailevina tähtinä Harri Granath (piano ja koskettimet) ja Sami Vironen (huuliharppu). » jatkuu

Galacticka: Apocalypse Psychedelicka

Warm Milk Records (WRMM2)

Tamperelaisyhtye Galacticka lupailee suuria levynsä tittelissä. Post-Dopethroneaarisessa universumissa maailmanlopun maalarit ovat kovan paikan edessä. Panokset kovenevat kun yhtyeen nimeen sijoitetaan Alesteir Crowley -tyylinen (ja Robert Frippin "popularisoima"?) "ck". Galacticka tavoittelee psykedeelistä tuhoa kahden kitaristin, kosketinsoittajan (Rhodes ja Moog), basistin ja rumpalin voimin.

Apocalypse Psychedelickan on julkaissut saksalainen Warm Milk Records. » jatkuu

The Shins: Wincing The Night Away

"Wincing The Night Away" on amerikkalaisen The Shinsin kolmas, tänä vuonna ilmestynyt, albumi. En tiennyt bändistä entuudestaan mitään, mutta törmäsin levyn kanteen joissain weblogeissa ja tuo hauskasti psykedeelinen mustavalkopiirros herätti mielenkiintoni. Bändin kotisivuilta löytyykin sitten ihan mukavasti historiikkia bändin vaiheista.

Amerikkalaista indie-poppia, sitähän The Shins lyhyesti ilmaistuna on. Mukavasti rapsuttelevat akustiset soittimet ja hienoinen 60-lukulainen fiilis sävyttävät heidän kepeästi surisevaa kitarapoppiaan. » jatkuu

Rush: Snakes & Arrows

Rushin uutta albumia on odotettu. Toisaalta toiveikkaana, toisaalta pelonsekaisin tuntein produktioltaan ja pääosin myös sisällöltään surkean Vapor Trailsin jälkeen.

Ensimmäinen positiivinen reaktio Snakes & Arrowsista oli juuri produktio. Soundit ovat loistavat ja terävät, ja uudella tuottajaguru (mm. Foo Fighters) Nick Raskulineczilla on varmasti oma osuutensa asiaan.

Ensi kuulemalta S&A kuulostaa hieman tasapaksulta tuotokselta. » jatkuu

Kosmos: Polku

Kosmos (002)

Tämä turkulainen folk –bändi on saanut joku aika sitten toisen levynsä julkaistua. Samoin kuin vuonna 2004 julkaistu debyytti, myös Polku on saatavilla sekä CD:nä että vinyylinä, mistä kiitokset yhtyeelle. Musiikillisesti Kosmos seuraa yhä 60-luvun lopun ja 70-luvun alun varsinkin brittiläisten folk rock -yhtyeiden kartoittamia reittejä, mutta on nyt ehkä aavistuksen verran psykedeelisempi. » jatkuu

One Taste: Anamnesis

One Taste, kahdeksan "raumalaispohjaisen" muusikon muodostama yhtye on edennyt rivakasti kolmanteen pitkäsoittoonsa. Arvostelijalle Anamnesis on vasta ensimmäinen makupala.

One Taste aloitti vuonna 2003 ja on vaihtanut henkilöstöään silloin tällöin. Ankkurina toimii Alonzo Heino, joka vastaa kitaroiden ohella Anamnesiksen sävellyksistä.

Anamnesis koostuu yhdestä 42-minuuttisesta sävellyksestä. Levyn intro avasi heti kriitikon sylkirauhaset; psykedeelinen delaykilkutus ja elektrohäly toi oitis mieleen Ennio Morriconen Lucertolan. » jatkuu

Krypt Axeripper: Mechanical Witch EP

Ektro Records (EKTRO-042)

Jaahas, no nyt on Ektro alkanut sitten julkaisemaan ihan oikeata heavy metallia. No, onhan sieltä tullut uusintapainos Jesters of Destinyn klassikosta Fun at the Funeral ja muutamalla Circlen levyllä on ollut melkoisen heviä meininkiä, mutta Krypt Axeripperin n. 11 minuutin mittainen, neljä kappaletta sisältävä CD-EP on ehtaa 80-luvun tyylistä metallia. » jatkuu

Space Ritual: Satiricon

Ents.tv Ltd (ents.dvd.008)

Vau, tämä julkaisu ylitti todella kaikki odotukseni! Arvelin, että tämä voisi olla yhdellä kameralla kuvattu ihan OK keikka, jonka äänestä saisi jotenkuten selvää, ja olisin ollut kyllä ihan tyytyväinen jo siihenkin. Sen sijaan kyseessä on todella ammattimaisesti toteutettu DVD joka sisältää loistavan keikan mielikuvituksellisiin asuihin pukeutuneilta Nik Turnerilta ja kumppaneilta puolialastomien naistanssijoiden ja hienon psykedeelisen valoshown ja lisättyjen efektien tahdittamana. » jatkuu

Spirits Burning: Found in Nature

Mellow Records (MMP 465)

Found in Nature on kolmas, kansainväliseen muusikkojen yhteistyöhän perustuva CD, jonka amerikkalainen Don Falcone on kasannut ja tuottanut. Don myös soittaa melkein joka kappaleessa. CD:llä on mukana mm. Gongin Daevid Allen ja tyyppejä monista bändeistä kuten Architectural Metaphor, King Black Acid, University of Errors, Mushroom ja Alien Planetscapes. » jatkuu

Manogurgeil: Unirytmejä

Omakustanne (MGCD-01)

Manogurgeil on melko tuore helsinkiläinen progebändi, joka on saanut nyt ulos ensimmäisen levynsä. Olinkin jo bändin, hieman eri miehistöllä tehdyn demon kuullutkin, ja onhan bändi toki ollut soittamassa livenä Psychotropic Zonen progeillassakin jo uransa alkuvaiheessa vuonna 2003. Bändin musiikki on instrumentaalista, tosin Unirytmejä –levyllä laulaa kolmessa kappaleessa Noora Tommila. » jatkuu

Circle featuring Verde: Tower

Last Visible Dog (LVD-112)

Porin Circle jatkaa melkoisen tiivistä levynjulkaisutahtiaan. Tower on tyylillisesti aika lähellä edellistä Ektron julkaisemaa tupla-CD:tä Milliardia, eli bändi liikkuu hyvin tunnelmallisissa, rauhallisissa vesissä, eikä viime vuosien hevivaihteesta ole levyllä jälkeäkään. Milliardiin on erona se, että nyt mukana on Mika Rintala alias Verde ilmeisesti koskettimissa ja elektroniikassa. Bassoa ja kitaraa ei tahdo levyltä millään erottaa, ja pääosassa on Rätön Fender Rhodes –sähköpiano ja erinäiset lyömäsoittimet.

Levyn aloittaa ”Gerde”, joka on kevyttä häröilyä pianolla rennon paukuttelun ja peltien tahdittamana. » jatkuu

Hidria Spacefolk: Symetria

Next Big Thing (NEXT005CD)

Helsinkiläinen Hidria Spacefolk on muutamien mutkien jälkeen saanut ulos kolmannen kokopitkänsä. Bändi on ehtinyt kypsytellä progressiivista, instrumentaalista avaruusrockiaan jo monta vuotta, ja sen kyllä huomaa. Vaikka bändin tunnistaakin ehkä vielä samaksi joka julkaisi ensimmäisen EP:nsä vuonna 2001, on musiikki muuttunut kuitenkin yhä enemmän omanlaisekseen. Sekvensserien käytön Hidria on jättänyt uudella levyllään kokonaan; ehkä näin vältetään ainaiset rinnastukset brittiläiseen Ozric Tentaclesiin. » jatkuu

Kide 677: Norwegian Whale

Kyllä nuoret ovat taitavia! Tämä oli ensivaikutelma kun Norwegian Whale lähti ensi kertaa pyörimään. Koska Kide 677 operoi konemusiikin saralla, kehuminen kohdistui yhtyeen loihtimaan soundimaailmaan ja miksaukseen, eikä virtuoosimaiseen instrumenttien käsittelyyn.

Illuusio särkyi kotisivuvierailullani (kts. linkki), jolta löytyvällä saatekirjeellä ryhmä ilmoittautuu kokeneiksi studiokonkareiksi. Mutta ei se mitään, olivat sitten innokkaita teinejä tietokoneineen ja freeware-audiosoftineen tai karvaisia studioguruja, tästä CD-R:stä ei löydy juuri moitittavaa. » jatkuu

Phideaux: The Great Leap

Bloodfish Music (zyz-665)

Phideaux on laajasti organisoitunut ryhmä muusikoita Los Angelesista, jotka toimivat rumpali Rich Hutchinsin ja laulaja/multi-instrumentalisti Phideuax Xavierin ympärillä. The Great Leap on bändin viides albumi, ja sisältää erittäin hyvin tuotettua tummaa, melko progressiivista 70-luvulta ammentavaa rockia, jossa on hienoja melodioita ja oivaltavia ideoita. Esikuvikseen he mainitsevat mm. Jethro Tullin, David Bowien, Pink Floydin, Roxy Musicin, Van der Graaf Generatorin ja Dead Can Dancen.

Levyn aloittava keskitempoinen, melko raskas “Wake Up” on ihan mukava kappale, jossa on kivoja huiluja ja psykedeelisiä sekvenssejä. » jatkuu

Blackfield: II

Snapper (SMACD900)

Porcupine Treen Steven Wilsonin ja israelilaisen Aviv Geffenin Blackfield –projekti on saanut kolmen vuoden tauon jälkeen toisen CD:nsä ulos. Kyseessä on reilut 40 minuuttia kestävä, oikein onnistunut tiivis paketti mahtavaa, hieman progressiivista korkealaatuista pop/rockia, joka on kaikin puolin äärimmäisen hyvin toteutettu. Levy on hyvin tunnelmallinen ja koskettava, ja varmasti yksi parhaista tämän vuoden julkaisuista. » jatkuu

Porcupine Tree: Fear of a blank planet (2007)

Sain kuin sainkin promon korvieni ulottuville jo näin aikaisessa vaiheessa, ja raapustinkin nyt sitten arvion vuoden 2007 eniten odottamastani levystä.

Kappaleet:

1. Fear of a Blank Planet (7.28)
2. My Ashes (5.07)
3. Anesthetize (17.42)
4. Sentimental (5.26)
5. Way Out of Here (7.37)
6. Sleep Together (7.28)

1. Fear of a blank planet: Räväkästi alkava nimikappale on tunnelmaltaan kuin toisinto edeltäjästään Deadwingista, mutta kyllä uuden albumin teema ja henki hiipii esiin pikku hiljaa. » jatkuu

The Earlies: The Enemy Chorus

The Earlies on amerikkalais-englantilainen bändi, jonka ura alkoi julkaisemalla muutamia sinkkuja ja ep:eitä, ensimmäinen niistä vuonna 2002. Ensi-albumi “These Were The Earlies” ilmestyi vuonna 2004. “The Enemy Chorus” on bändin toinen, tänä vuonna ilmestynyt kokopitkä.

Bändin musiikissa yhdistyvät mukavalla tavalla 60-luvun loppuinen hipahtava ja garage-henkinen poppi, uudemmat elektrojutut sekä progressiiviset ja psykedeeliset elementit. » jatkuu

Marillion: Somewhere Else

Pääsinpäs sitten etuoikeutettuna kuulemaan kokonaan Marillionin julkaiseman toimittajille tarkoitetun preview-version huhtikuussa julkaistavasta uudesta albumista "Somewhere Else". Pariin kertaan on levy kokonaan kuunneltu, ja sen pohjalta arviota nyt sitten tulee.

Levyllä on tällä kertaa siis kymmenen kappaletta, yhteispituudeltaan n. 50 minuuttia, suurinpiirtein. Yleisilmeeltään levy on mielestäni kaksijakoinen - toisaalta "Marblesin perintö" paistaa aika monessakin kappaleessa niin soundien, toteutuksen, sovitusten kuin laulutavankin osalta. » jatkuu

Baby Grandmothers: S/T

Subliminal Sounds (SUB-TILCD23)

Baby Grandmothers oli yksi Ruotsin hämärimmistä psykebändeistä 60-luvun loppupuolella. Tämä vuonna 1967 T-Boonesin jatkoksi perustettu trio nautti kulttisuosiosta Tukholmassa, mutta he julkaisivat aikanaan vain yhden singlen, ja senkin Suomessa. M. A. Numminen nimittäin ihastui yhtyeeseen Ruotsissa käydessään, ja halusi ehdottomasti bändin Suomeen levyttämään lafkallaan 1968. Tämä hyvin harvinainen sinkku on yksi etsityimmistä varhaisen skandinaavipsyken alalla. » jatkuu