Arvostelut
Korai Öröm: Volume Zero

Korai Öröm on ehkä Unkarin tunnetuin psykedeelistä rockia soittava yhtye, ja tämä on heidän ensimmäinen kokoelmalevynsä. Bändiä on melko osuneesti tituleerattu Unkarin Ozric Tentaclesiksi. Viime vuosina tämä yli 10-henkinen orkesteri on onnistuneesti siirtänyt etnisiä sävyjä omaavan, groovin musiikkinsa myös tanssiklubeille soveltuvaan muotoon. Bändi tunnetaan myös siitä, ettei se nimeä levyjään eikä levyjensä kappaleita, vaan niille annetaan vain numero. » jatkuu
Tuliterä: Demo 2007

Tuliterä on uusi helsinkiläinen psykedeelinen ambient/metalli duo jonka muodostavat V. Partti (Sadkarma) ja H. Willman. Heidän iskulauseensa on The First Wave of Schulzenian Metal, ja bändi tosiaan yhdistelee Klaus Schulze maista kosmista ja tummaa syntetisaattoriambienttia raskaisiin kitarariffeihin oikein toimivalla tavalla. Tämä puolen tunnin mittainen, instrumentaalinen demo on heidän ensimmäinen julkaisunsa, ja kuulostaa todella hyvältä, varsinkin kun kyseessä on kotistudionauhoitus.
Ensimmäinen kappale Wilhelm kertoo alkaa heti hyvin kosmisissa merkeissä unenomaisella, tummalla syntetisaattorilla ja yksinkertaisella sekvenssikuviolla. » jatkuu
Prime Mover: Imperfekt

"Imperfekt":in kansia tutkiessani huomio kiinnittyy siihen seikkaan, että kosketinsoittaja Sebastian Teir on tällä kertaa ollut bändin ahkerin säveltäjä ja sanoittaja. Toiseksi tuotteliain on ollut kitaristi Michael Karlsson. » jatkuu
Mahti: Mikrokosmos-EP

Space Mirrors: Memories of the Future

Space Mirrorsin muodostavat venäläinen Alisa Coral (koskettimet, syntetisaattorit, laulut, basso, rummut jne.) ja australialainen Michael Blackman (kitarat, basso jne.) ja lisäksi levyillä esiintyy vierailijoita. Space Mirrorsin ensimmäinen levy The Darker Side of Art oli suorastaan pelottava, metallinen ja psykedeelinen paukku täynnä toisten ulottuvuuksien hirviöitä ja maanulkopuolista tunnelmaa. » jatkuu
Electric Orange: Morbus

Olen ollut saksalaisen kraut/psyke/avaruusrock bändi Electric Orangen suuri fani siitä lähtien kun Delerium julkaisi heidän Orange Commutation levynsä 90-luvun puolessa välissä. Nyt he onneksi näyttävän olevan täysin yli heidän enempi elektro/tekno tyylisestä vaiheestaan joka oli päällä parilla edellisellä CD:llä, jotka tosin silti olivat erinomaisia. Tämän levyn nimikkokappaleessa on silti vähän ohjelmointia. » jatkuu
Øresund Space Collective: The Black Tomato

Minä rakastan itsekin muusikkona improvisaatiota, koska puhtaan ennakkoluulottoman improvisaation avulla voi päästä paikkoihin, minne ei ikinä voi mennä etukäteen loogisesti järjestellyn ja suunnitellun musiikin avulla. Tietenkään improvisaatio ei aina lähde edes liikkeelle, mikä voi olla turhauttavaa. Studiossa improvisoinnissa on kuitenkin se hyvä puoli livetilanteeseen verrattuna, että yleisön korviin asti ei tarvitse päästää kuin sellaista materiaalia, missä todella tapahtuu jotain mystistä!
Tanskalais-ruotsalainen Øresund Space Collective soittaa täysin improvisoitua, psykedeelistä avaruusrockia. » jatkuu
Steve Hillage: Germany -77 DVD

Tässäpä nannaa kaikille Hillage faneille: vuonna 1977 kuvattu konsertti Otto-Hahn-Schulesta Berliinistä. Kyseinen taltiointi on aikoinaan tullut Saksan televisiosta, mutta nyt on mukana koko keikka! Äänenlaatu on ihan hyvä. Kuvaus toimii myös moitteettomasti, ottaen huomioon että tämä on kuitenkin 70-luvulta. Bändi on liekeissä, ja tästä nauttii varmasti, jos Steven musiikki uppoa. » jatkuu
Mesmer: Throwing Scissors

Tämä on mäntsäläläisen Mesmerin toinen levy, ja täytyy heti alkuun onnitella poikia siitä, että ovat osanneet tehdä yllättävän psykedeelisen levyn! Kun ensimmäisellä julkaisulla pääpointti tuntui olevan synkkyys, on nyt selkeästi keskitytty tekemään mieltä laajentavaa musiikkia. Tämä tulee selväksi jo ensimmäisen kappaleen Pigsblood Kiss aikana, joka villimmän alun ja lopun lisäksi on melko popahtavaa psykedeelistä rokkia oikeilla soittimilla. » jatkuu
Causa Sui: Free Ride

Tanskalainen Causa Sui on siirtynyt Nasonin tallista Elektrohasch levy-yhtiölle, ja kieltämättä heidän psykedeelinen, melko raskas ja 60- luvun lopun/70-luvun alun MC5/The Stooges/Blue Cheer jne. -tyylinen stoner rockinsa sopiikin vielä paremmin. Free Ride on bändin toinen levy, ja kaverit ovat parantaneet menoaan jo aivan huipusta debyytistään. Levyn aloittaa akustinen, alle kolmeminuuttinen ja kiva nimikkokappale. » jatkuu
Mooch: Dr. Silbury's Liquid Brainstem Band

Englantilaisen Stephen Palmerin luotsaama Mooch on nyt julkaissut parhaan levynsä, jonka minä olen koskaan kuullut. Aikaisemmin Moochin musiikki on ollut lähinnä elektronista, instrumentaalista ambienttia, vaikkakin kitaraa ja etnisiä instrumentteja on myös käytetty hyväksi. Tällä uudella tuplalevyllä Palmer on tehnyt yhteistyötä monien eri muusikoiden kanssa, ja kokonaisuus muistuttaakin enemmän bändilevyä. » jatkuu
Litmus: Planetfall

Aluksi on sanottava, että bändi joka käyttää viisi sivua CD:nsä bookletista alien -kieliseen tekstiin, saa heti minulta hyvät pisteet Litmus on yksi parhaimmista raskaan, psykedeelisen space rockin sanansaattajista Englannissa tällä hetkellä, ja tämä on heidän toinen levynsä. Jo heidän muutaman vuoden takainen debyyttinsä todisti, että heissä on ainesta Hawkwindin manttelin perijöiksi, ja Planetfall vahvistaa heidän asemaansa vielä huimasti. » jatkuu
Transkaakko: Sato

Steel Mammoth: Nuclear Barbarians (ep)

Life on Earth: Look! There is

Life on Earth on Dungenin basistin, multi-instrumentalisti Mattias Gustavssonin sooloprojekti, jossa on kyllä mukana paljon muitakin ruotsalaisia muusikoita mm. Dungenista, The Worksistä jne. Levyn perusperiaate on juhlistaa uskomatonta ja aivan ihanaa elämää maapallolla. Hyvin levy periaatetta toteuttaakin, sillä sille on taltioitu uskomaton, väreilevä tunnelma joka vaihtelee vauhdikkaasta ja groovystä, latino tyyppistä rytmiikkaa sisältävästä psykerokkauksesta kauniisiin folk tunnelmiin. » jatkuu
Dungen: Tio Bitar

Ruotsalainen Dungen on parin-kolmen viime vuoden aikana saavuttanut melko suurta suosiota ympäri maailmaa, eikä suotta. Heidän folkista, popista, progesta ja psykedeliasta ammentava musiikkinsa on hyvin tarttuvaa, kaunista ja vaikuttavaa. Bändin uusin, neljäs levy on nimeltään Tio Bitar, ja se bändin johtajan Gustav Ejstesin säveltämä, sanoittama, nauhoittama ja tuottama. » jatkuu
Alan Davey: Human on the Outside

Alan Davey on tuttu nimi kaikille Hawkwind -faneille, sillä mies on bändin pitkäaikaisin basisti (1984-1996 ja 2000-2007). Viime kuussa kaveri siis erosi taas bändistä, ainakin toistaiseksi. Alan on julkaissut levyjä myös mm. Beduin yhtyeensä kanssa sekä omalla nimellään, ja Human on the Outside on hänen uusin, ja tähän asti paras, soololevynsä. » jatkuu
Valley Below: Running Rites

Running Ritesin materiaali on kypsynyt pitkään, sillä alkuperäinen duo esitti kappaleita jo viidettä vuotta sitten. » jatkuu
Folkswagen: Tienhaara

Pitkärannan yö aloittaa levyn alakuloisen bluesmaisissa tunnelmissa, mutta mieliala kohoaa seuraavassa, aika lailla Wigwamin Nuclear Nightclub:in soundimaailmaa ja tunnelmaa lähestyvässä, Volodja tahtoo lentää -kappaleessa.
Seuraavat kaksi biisiä ovat covereita. » jatkuu
Strange Flowers: The Imaginary Space Travel of the Naked Monkeys

Ihastuin toden teolla italialaisen Strange Flowersin Ortoflorovivaistica levyyn, jonka Nasoni julkaisi vinyylillä viime vuonna. Näin hienoa neo-psykedeliaa ei ollut vähään aikaan missään kuulunutkaan. Siispä olin luonnollisesti innoissani, kun bändi lähetti minulle uusimman levynsä, CD:nä saksalaisen Beyond Your Mind Recordsin toimesta julkaistun The Imaginary Space Travel of the Naked Monkeysin. » jatkuu