Stam1na : Raja

Uudet kymmenen käskyä oli allekirjoittaneelle melkoinen musiikillinen ekstaasi. Mitään odotuksia uuden levyn suhteen ei ollut. Epäilys oli kuitenkin suuri: Olihan yhtyeen taustalla uusia vaikuttajia ja lausunnoista sai käsityksen, että linjaa suoristettaisiin.

Ensisekunneilla riipivän huudon voimistuessa ja kääntyessä karjuntaan epäilykset nollataan. Laulajan sylkiessä ulos piikkejään ankaran tulituksen säestämänä omat suojamuurit murtuvat ja ennakkoluulottomuus nostaa päätään. » jatkuu

The Future Kings of England: The Fate of Old Mother Orvis

Backwater Records (OLKCD016)

Tämä on toinen levy progressiiviselta psyke/post rock -bändiltä The Future Kings of England. Kyllä, kyseessä on englantilainen bändi. En ole kuullut heidän debyyttiään vuodelta 2005, mutta kyllä sekin täytyy tsekata, sillä tämän CD:n sisältämä progressiivinen rock on niin hyvää, ettei sellaista juuri ole vähään aikaan tullut kuultua. Tällä bändillä ei ole mitään tarvetta olla hiton teknisiä tai maailman nopeimpia soittajia tai muuta paskaa, he vain soittavat erinomaista, tunteellista, usein rauhallista, joskus hieman vaikeampaa mutta aina nautittavaa musiikkia. » jatkuu

Pre-med: The Truth About Us

Voiceprint Records (HAWKVP43CD)

Pre-med on brittiläinen space rock –bändi jonka muodostavat Danny Faulkner (laulu, rummut, koskettimet) ja entinen Hawkwind –jäsen Alan Davey (basso, koskettimet, rytmikitara muutamassa kappaleessa) ja The Truth About Us on heidän toinen levynsä. Levyllä on lisäksi muutama vierailija. Tämä on yksi parhaista raskasta, psykedeelistä avaruusrockia sisältävistä levyistä mitä olen pitkään aikaan! » jatkuu

Circusfolk: Making Faces

Pretty Little Hairdo Production (PLH-01)

Vantaalainen progressiivinen rock/pop –yhtye Circusfolk on parin EP:n jälkeen saanut valmiiksi ensimmäisen pitkäsoittonsa. Tällä CD:llä julkaistulla levyllä on kahdeksan kappaletta usein melko melodista, progressiivista musiikkia, joka on saanut vaikutteita sekä menneiden vuosikymmenien progesuuruuksilta että modernimmeiltakin artisteilta. Suurin ero vanhoihin mestareihin lienee se, että bändi ei tarvitse 17 minuuttia sanoakseen asiansa, vaan kolme-kuusiminuuttiseenkin kappaleeseen saa näköjään kaiken oleellisen tiivistettyä. » jatkuu

Reprisal Scars - Dead End Road EP

Reprisal Scarsin uusi demo EP, Dead End Road, jatkaa siitä mihin edellinen, vuonna 2006 julkaistu Done is Done jäi. Done is Done niitti deathin, thrashin ja perinteisen melodisen hevin sekasikiöllään ansaitusti mainetta ja kunniaa lukuisissa musiikkimedioissa, herättäen huomiota myös kotimaan rajojen ulkopuolella. Dead End Roadilla bändin konsepti pysyy samana, mutta kaikki on tehty vielä hieman paremmin. » jatkuu

Subspace Radio : Random Ticket

Ajallaan kuin Finnairin lennot ja VR:n junat ilmestyy tämäkin arvostelu. Viime vuoden puolella julkaistu Random Ticket on eteläsuomalaisen Subspace Radion toinen pitkäsoittolevy. Tälläkin julkaisulla liikutaan progen sävyttämän rockin maisemissa, ehkä aavistuksen ensimmäistä levyä raskaammissa tunnelmissa. Sovituksellista syvyyttä on tämän levyn biiseille löydetty edeltäjäänsä enemmän vaikkei varsinaisesti metsässä oltu erinomaisella ensimmäiselläkään levyllä. » jatkuu

Kameleontti : Sarkaimet-EP

Lohduttomat levyn kannet pitävät sisällään vieläkin lohduttomampaa modernia, mutta perinnetietoista metallia. 2000-luvun alkupuolella perustetun tamperelaisen Kameleontin keskitempoinen runttaus Sarkaimet-EP:llä on rujoa ja moni-ilmeistä. Levy on yhtyeen toinen omakustanne ja kaiken kaikkiaan jo neljäs julkaisu.

Kameleontti on onnistunut luomaan monipuolisen ja linjakkaan albumikokonaisuuden. Olkoonkin, että kyseessä on ”vain” EP. Tämä kuvaa hyvin myös yksittäisiä kappaleita: Erilaiset osat sulautuvat luonnollisesti yhteen ja sovitukselliset ratkaisut ovat keskimääräistä rikkaampia. » jatkuu

ST Mikael: Mind of Fire

Subliminal Sounds (SUBCD 022)

ST Mikael eli Mikael Sundström, tuo mystinen, psykedeelinen trubaduuri, on yksi kovimpia ruotsalaisia neo-psykedelian mestareita, ja alkuperäiset painokset hänen varhaisista soololevyistään ovat todellisia keräilykappaleita. ST Mikaelin musiikissa psykedeelinen rock yhdistyy upeasti unelmoivaan folkkiin. Edellisestä levystä on jo vierähtänyt peräti 11 vuotta, ja nyt tämä legendaarinen yhden miehen bändi on saanut tukijoukoikseen Dungenin miehistöä. » jatkuu

Bearly Queen: What A Trashy Area

Bearly Queen on tuore yhden miehen ambientprojekti. What A Trashy Area puolestaan on Bearly Queenin esikoisalbumi. Kymmenen kappaleen cdr-painoksena aluksi julkaistu levy sisältää kaksi pitkää kappaletta (tai ääniteosta).

Kahden joulukuun alkupäivän aikana tehdyt raidat on rakennettu täysin sämplejä käyttäen. Saatekirjeessä artisti perustelee sämplejen käyttöä sillä, ettei hän "mikään muusikko ole". Itsensä vähättely on kuitenkin tarpeetonta. » jatkuu

Here & Now: Coaxed Out from Oxford

4zero Records (fz004)

70-luvulla free festival –jamibändinä aloittanut Here & Now on yksi Englannin legendaarisimmista underground-psykedelia –akteista. Bändi sai alkuaikoinaan paljon vaikutteita Hawkwindilta ja varsinkin Gongilta, ja esiintyikin kiertueella Daevid Allenin kanssa nimellä Planet Gong. Heidän yhteinen livelevynsä Live Floating Anarchy ’77 on tiukka paketti 70-luvun space rockia yhdistettynä punkin energiaan. » jatkuu

Octopus Syng: Birds of Morning Are Never Late

Nasoni Records (070-2)

Psykedeelinen rock/folk –ihme Octopus Syng on nykyään Helsingissä asuvan Jaire Pätärin sooloprojekti, jolta on tähän asti tullut pari sinkkua, yksi mini-CD ja vuonna 2004 Nasoni Recordsin ja Soundhawk Recordsin julkaisema pitkäsoitto Beyond the Karmadelic Coldness, There Is a Lovedelid Warmth. Näinä välivuosina Jaire ei toki ole ollut toimettomana, vaan on keikkaillut aika paljon livebändinsä Octopus Syng Aliven kanssa ja nauhoittanut tätä uutta, loistavaa albumia. » jatkuu

Five Fifteen: Alcohol

Sweden Rock (SR2)

Helsinkiläisen Five Fifteenin edellisestä studiolevystä The Sensational Five Fifteen oli ehtinyt kulua jo yli neljä vuotta, tosin pari vuotta sitten bändi julkaisi kokoelmalevyn The Man Who Sold Himself. Alcohol pureutuu nimensä mukaisesti viinan iloihin ja kiroihin. Suomen johtava hämy/classic/hard rock –yhtye on nyt saanut takaisin riveihinsä alkuperäisen naislaulajansa Maikin, mikä lämmittää mieltäni. » jatkuu

Träd, Gräs och Stenar: Live - From Möja to Minneapolis -DVD

Gåshud (G2007-1)

Träd, Gräs och Stenar on legendaarinen ruotsalainen kokeellista, progressiivista transsirockia soittava pumppu, joka toimi alun perin 1967-1972. Aikaisemmin nimi oli International Harvester/Harvester, ja tätä ennen bändi toimi vielä nimellä Pärson Sound. Bändin varhaisia levyjä on nykyään aika hyvin saatavilla CD:nä, ja alkuperäiset vinyylit ovat keräilyharvinaisuuksia. Bändi pistettiin taas pystyyn 90-luvun puolessa välissä, ja on keikkaillut ahkerasti ja julkaissut uuttakin materiaalia.

Vuosina 2002-2005 Mikael Högström seurasi videokameransa kanssa bändiä heidän keikoillaan, ja tästä materiaalista yhdistettynä erillisiin audio- ja videotallenteisiin on nyt työstetty parin tunnin mittainen DVD. » jatkuu

Jet Jaguar: Space Anthem

Black Widow Records (BWR-CD 098-2)

Black Widow on joku aika sitten julkaissut oivan paketin Jet Jaguarin, tuon rankasti rokkaavan amerikkalaisen space rock yhtyeen, materiaalista. Bändi on saanut jonkinlaisen pakkomielteen aihepiiristä mihin kuuluvat aerodynamiikka, kybernetiikka, avaruusmatkailu, tulevaisuuden visiot jne. Space Anthem sisältää parhaita paloja bändin aikaisemmin vain USA:ssa julkaistuilta kahdelta CD:ltä (mm. » jatkuu

Bad Acid Tab 5 -lehti

Bad Acid on englantilainen musiikkilehti, jonka päätoimittaja on Dave Gedge. Lehti keskittyy monenlaiseen underground -musiikkityyliin kuten space rock, psykedelia, stoner, doom, sludge, metal, noise, extreme electronica, experimental jne. Bad Acid on aikaisemmin julkaissut myös levyjä bändeiltä kuten Farflung ja Electric Wizard. Monen vuoden tauon jälkeen ilmestyi alkuvuodesta numero neljä, joka oli minulle ensimmäinen elämys pahan hapon vaikutuksista. » jatkuu

Space Ritual: Otherworld

Esoteric Recordings (ECLED2011)

Hawkwindin entinen laulaja/fonisti/huilisti Nik Turner on yksi merkittävimmistä muusikoista minun elämässäni. Sen lisäksi hän on myös todella hyvä tyyppi! Miehen 90-luvun soololevyt olivat kunnon space rockia, mutta se jälkeen ei ole hänen nimissään mitään vastaavaa studiomateriaalia julkaistu. Olenkin odotellut tätä levyä siitä lähtien, kun hän pisti uuden space rock -bändin pystyyn lähinnä kavereidensa kanssa, joista suurin osa on myös ollut jonkin aikaa Hawkwindin riveissä 60/70-luvun vaihteessa. » jatkuu

Tarujen Saari : Susien Yö - Delirium Lupus

Uransa aikoinaan folk-rock-renessanssiyhtyeenä aloittanut Tarujen Saari on tällä viidennellä täyspitkällä levyllään siirtynyt roiman askelen kohti raskaampaa ilmaisua. Jo levyn avaavan Nostakaamme malja-kappaleen (säv. Vesa Vigman, san. Kaisa Saari) ensitahdeista alkaen on selvää että nyt Vesa Vigman on pyyhkinyt pölyt sähkökitarastaan ja saanut luvan ruveta heittämään riffejä sydämensä kyllyydestä. Ja tätä herkkua piisaa läpi koko levyn! » jatkuu

Ville Kangas: Qwenland

Viulisti Ville Kankaan nimeen olen aiemmin törmännyt Prusikoukku-yhtyeessä sekä Ismo Alanko Säätiön livekokoonpanossa. Hän on soittanut myös lukuisissa muissa kokoonpanoissa sekä esim. Jarkko Martikaisen soololevyllä. Pari soololevyäkin on jo takana, niitä en valitettavasti ole kuullut.

"Qwenland" on progressiivisempaa, mutta toisaalta myös hienostuneempaa materiaalia kuin lähes kymmenen vuoden takainen Prusikoukun "Mahtava" -levy. » jatkuu

Baby Woodrose: Chasing Raibows

Bad Afro Records (AFROCD035/AFROLP035)

Tanskan Kööpenhaminasta tuleva Baby Woodrose on ollut yksi suosikkiyhtyeistäni heidän Blows Your Mind! –debyytistään lähtien. He ovat menestyneet viimeisillä albumeillaan suhteellisen hyvin, ja heillä on joitain todella hienoja, tarttuvia garage rock –ralleja. Viimeisimmällä Chasing Rainbows –levyllään Lorenzo ja pojat ovat tavallaan palanneet debyytin henkiseen ilmapiiriin ja käyttäneet analogilaitteistoja ja enemmän psykedeelisiä kokeiluja kuin vähään aikaan, minkä minä tietysti lasken plussaksi. » jatkuu

Kamala: Päästä irti -demo

Keskisuomalainen Kamala ei ole ainakaan nimellä pilattu. Nimi ei myöskään tässä tapauksessa ole enne, sillä vuonna 2005 perustetun trion metalli rymisee aika mukavasti. Vaikka nimestä Kamala väkisin mieleen nouseekin toinen suomeksi itseään ilmaiseva yhtye Mokoma, niin musiikillisesti trio liikkuu jossakin Kotiteollisuuden ja Panteran viitoittamalla tiellä.

Demon nimikappale Päästä irti alkaa toimivalla introlla, josta hyökätään ehkä liiankin innokkaasti itse säkeistöön. » jatkuu