Nihil Project: Plough Plays

Barl Fire Recordings (BFWWW1)/ Woven Wheat Whispers

Nihil Project on avoin kollektiivi, joka on omistautunut psykedeeliselle musiikille. Kollektiivin ydinduon muodostavat italialaiset Antonello Cresti ja Andrea Gianessi, joiden tavoitteena on käyttää kosmoksen spirituaalisia ulottuvuuksia saadakseen aikaan sovinnon menneisyyden ja tulevaisuuden kanssa. Nämä kaverit tekevät laajalti yhteistyötä erimaalaisten artistien kanssa, ja tämä on heidän neljäs julkaisunsa. » jatkuu

Øresund Space Collective: It’s All About Delay

Transubstans Records (Trans026)

Tämä tanskalais-ruotsalais-amerikkalainen improvisaatio-space-kraut-psyke –bändi on nyt julkaissut toisen virallisen levynsä Transubstansilla, ja täytyy sanoa, että tämä on kovaa kamaa! Kaksi kitaristia, kaksi basistia, kolme kosketinsoittajaa, rumpali ja perkussionisti lukittautuivat keväällä kööpenhaminalaiseen Black Tornado –studioon pariksi päiväksi, ja nauhoittivat yli 5 tuntia täysin improvisaatioon pohjautuvaa avaruusjamia, josta he ovat valinneet tälle levylle 156 minuuttia sessioiden parasta antia. » jatkuu

Unlucky Atlas: S/T

Omakustanne-CD

Unlucky Atlas on chicagolainen kvartetti jonka muodostavat André Foisy (mandoliini, kitara, viulu), Kelly Rix (sello), Erica Burgner (laulu, autoharppu) ja Terence Hannum (12-kielinen kitara, neliraituri). Bändi soittaa ihanaa, tunnelmallista folkkia, jossa on melko kantaaottavat, sotaa ja sortoa vastustavat poliittiset sanoitukset. Tämä hieman yli puolituntinen mini-CD on heidän kolmas julkaisunsa yhden splittisinkun ja EP:n jälkeen. » jatkuu

Seid: Creatures of the Underworld

Sulatron-Records (SUL0601)

Norjan parhaimpiin psykebändeihin lukeutuva Seid on vihdoin saanut toisen kokopitkänsä ulos. Maailmalta on kuulunut huhuja bändin hajoamisesta, mutta onneksi ainakin tämä herkkupala vielä saatiin kuunteluun, sillä Creatures of the Underworld on yksi vuoden kovimmista proge/psyke –levyistä. Kuten levyn nimestä ja kannesta voi jo ehkä päätellä, on tällä levyllä eräänlaisena teemana synkät, tummanpuhuvat fiilikset. » jatkuu

Tangerine Dream: Detroit - March 31st 1977

Bootmoon (BOOTMOON008CD)

Tämä tupla-CD sisältää saksalaisten elektronisen musiikin pioneerien koko keikan The Ford Auditoriumista Detroitista vuodelta 1977. Keikka on aikaisemmin ollut saatavilla rajoitettuna painoksena julkaistussa boksisetissä, jota oli myynnissä vain Tangerine Dreamin kotisivuilla. Suuren kysynnän (ja tähtitieteellisiksi kasvaneiden Ebay-hintojen!) takia Voiceprint on nyt julkaisemassa uudelleen setissä olleita keikkoja.

Tämä Detroitin konsertti vuodelta 1977 on nauhoitettu samalta kiertueelta, jolloin bändi nauhoitti Encore –livelevyään, joka tosin on koottu useilta eri keikoilta. » jatkuu

Tarot: Crows Fly Back

King Foo Entertainment (kfcd-011)

Kun Tarotin uusi CD putkahti postiluukustani, oli pakko ottaa levyhyllystä esiin bändin ensimmäinen 12”-julkaisu vuodelta 1986. Bändi edusti suomalaisen heavy metallin parhaimmistoa 80-luvulla, ja Crows Fly Back todistaa, että vahvoilla ollaan yhä edelleen. Ulkonäkö on tosin hieman muuttunut, ja kireät trikoot, eläinkuosiset paidat ja permanentit ovat vaihtuneet hieman synkempään nahkaunivormuun tukan pituuksien tosin vain kasvaessa. » jatkuu

Gösta Berlings Saga: Tid är ljud

Transubstance Records (Trans022)

Gösta Berlings Saga on uusi neljäjäseninen bändi Tukholmasta joka soittaa oikein hienoa, 70-luvun tyylistä instrumentaalista progressiivista rockia. Minulle mieleen tulee usein Camel ja monet vanhat ruotsalaisbändit. Itse bändi ilmoittaa esikuvikseen mm. Magman ja King Crimsonin. Yleisviba on kyllä minusta näitä bändejä ilmavampi ja rennompi. Mukana on 70-luvun tyylisten bassojen, kitaroiden ja rumpujen lisäksi luonnollisesti asiaan kuuluvat vintagekoskettimet kuten Mellotron (nauhoitettu Anekdotenin treenikämpällä), Fender Rhodes jne.

Levyn aloittava ”Helgamarktz” on todella kiva, pirteä progebiisi Camelin ja Focuksen tyyliin ja ehkä suosikkini levyllä. » jatkuu

Reprisal Scars : Done Is Done

Done Is Done on jyväskyläläisen vuonna 2003 perustetun Reprisal Scarsin kolmas demo. Sen musiikillinen anti liikkuu jossakin deathin, thrashin ja perinteisen melodisen hevin välimaastossa. Osaamisellaan vakuuttavan bändin soitannasta tuleekin jossain määrin mieleen jotkut länsinaapurimme melodeath-genren edustajista, Panteraa ja Slayeria unohtamatta.

Avausraita "4th Victim" on demon nopeatempoisinta ja ehkä eniten thrash-elementtejä sisältävää materiaalia. » jatkuu

Verde: Legenda

Musically Incorrect Records (MIDCD4)/Zum Teufel kustannus (ZUMCD-004)/Ruma puulaaki (VERDE-666)

Legenda on toinen virallinen CD myös lukuisia CD-R:iä julkaisseelta Mika Rintalalta. Myös esim. Ektroverdessä ja Circlessä vaikuttanut elektroniikkavelho tuottaa itserakentamillaan vempaimilla kokeellista musiikkia, joka voidaan nähdä suorana jatkumona suomalaisille 60- ja 70-luvun villeille elektronisen musiikin pioneereille. Mukana on myös paljon ystäviä (Jyrki Laiho, Mika Rättö, Veli Nuorsaari, Yrjänä Sauros jne.), joten ihan pelkästään Rintalan piipittävien, surisevien ja sykkivien laitteiden varassa ei olla. » jatkuu

Hawkwind: Take Me to Your Future DualDisc

Voiceprint (HAWKVP38DD)

Universumin paras bändi ei onneksi antanut faniensa jäädä odottelemaan uutta julkaisua turhan pitkään loistavan Take Me to Your Leader –albumin jälkeen, vaan on nyt julkaissut uuden minialbumin dual disc –muodossa. Levyn toisella puolella on siis musiikkia, mutta kääntöpuolella DVD –materiaalia. Hurraa! Tämä alkuperäinen space rock –akti on ollut suurin suosikkini jo vuosikausia, joten suhtautumiseni bändin tuotoksiin ei liene täysin objektiivista , mutta yritetään…

Aloitetaanpa audio-puolelta. » jatkuu

Adamantra : For Ever

Levyn lähtiessä pyörimään pelko käy toteen: Jälleen tätä neo-klassis-pseudo-folk-mitälie-metallia. Äkillinen päätelmä on kuitenkin vähän turhan jyrkkä, vaikka melodiat entisen Rhapsodyn mieleen tuovatkin. Adamantran ilmaisu nojaa enemmän kuitenkin perinteisen voimametallin suuntaan.

Singlen nimikkoraidan For Ever yhteydessä voidaan puhua jopa progressiivisesta metallista. Kyse ei kuitenkaan ole mistään päämäärättömästä itsetarkoituksellisesta kikkailusta, vaan kappale polveilee sujuvasti osasta toiseen. » jatkuu

Million Dollar Beggars : Gone with the Flow

Kotimaisella heavy- ja hardrock-rintamalla menee tällä hetkellä paksusti myös maailmalla, ja jatkuvasti ponnistaa esiin uusia lupaavia tekijöitä. Heistä Million Dollar Beggars julkaisee 18. lokakuuta neljän biisin singlen, jonka hankkimisen ei pitäisi ainakaan olla rahasta kiinni: hintaa 17-minuutin kiekolla on 2 euroa.

Bändi on ottanut vaikutteensa kasarihevistä, sellaisista nimistä kuin Mötley Crüe ja Skid Row. » jatkuu

Urdog: Eyelid of Moon

Secret Eye (ab-oc-16)

Siitä, että muuttaa välillä, voi olla yllättäviäkin etuja. Minä esimerkiksi löysin pakatessani kirjekuoren, jossa oli kolme Secret Eyen viime vuonna julkaisemaan CD:tä, jotka Jeffrey oli lähettänyt minulle arvosteltavaksi, ja jotka olin totaalisesti unohtanut aivan väärään paikkaan. Anteeksi vielä Jeffrey ja kyseiset artistit, kyseessä oli suuri ja täydellinen vahinko! » jatkuu

The Lucky Bishops: Unexpect the Expected

Camera Obscura Records (CAM076CD)

The Lucky Bishops on yli 10 vuotta yhdessä soittanut ryhmä Dorsetin maaseudulta Englannista. Bändi on julkaissut tätä ennen kaksi levyllistä psykedeelistä voimapoppiaan nyt jo surullisesti edesmenneellä Woronzow -labelillä. Nyt bändi on onnellisesti päässyt australialaisen Camera Obscuran hellään huomaan, joka on toivottavasti taannut heidän siiderivirtansa jatkuvuuden. Unexpect the Expected sisältää 13 tarttuvaa, melodista kappaletta oikein mukavaa, hyvin soitettua ja laulettua psykepoppia. » jatkuu

Taipuva luotisuora: II

UUU Records (UUU003)

Tämä on, niin kuin nimestä voi päätellä, raumalaisen progressiivisen space rock –bändin toinen levy. Taipuva luotisuora sai jo ensimmäisellä CD:llään melko paljon huomiota kansainvälisissä avaruus/proge/transsirock –ympyröissä, ja uskoisin, että tämä toinen tuotos kasvattaa bändin mainetta entisestään. Debyytti luotti enemmän instrumentaaliseen, usein Ozric Tentacles –henkiseen menoon, mutta nyt on mukaan otettu myös laulaja Viking Zulu joka on todellisuudessa edesmenneen Tehosekoittimen Otto. » jatkuu

Kreep Ensemble: Yksilö yksinäinen, vapaan tahdon

Kreep Ensemblen viimevuotinen, vajaa puolituntinen cd-r on luonteva edeltäjä yhtyeen kolmannelle, ni-Frith Autumn Boogie -albumille (jonka Hezzu on arvostellut Palasokerissa). Yllättävän laajalla musiikillisella areenalla painiva yhtye on saanut aikaan jo tällä levyllään tunnelmaltaan vahvan kokonaisuuden.

Tiedotus vieraalle aloittaa levyn tummasävyisellä ambientilla, jonka päällä kuullaan ilmeisesti kitaristi Kalle Aution monologi. Seuraavilla kappaleilla sen sijaan pysytään jazzidiomin piirissä, sen hämyisällä ja avaruudellisella laidalla. » jatkuu

Jorma Tapio & Terje Isungset: Aihki

Puhaltaja Jorma Tapion ja norjalaisen rumpalin Terje Isungsetin kimppalevy on täysin improvisoitua materiaalia. Pääosa levystä on äänitetty livenä Tampereen Telakalla keväällä 2005. Miekkoset ovat tehneet ilmeisesti yhteistyötä jo pitempäänkin, mutta tämä on heidän ensimmäinen yhteinen levynsä.

Levy on aika utuista meininkiä, kilkettä ja kalketta ja hämäriä huhuiluja sekä ripaus älämölöä melko shamanistiseen tyyliin. » jatkuu

Spires That in the Sunset Rise: This Is Fire

Secret Eye (AB-OC-28)

Spires That in the Sunset Rise on yhtye, jonka nimeen olin törmännyt parin viime vuoden aikana lukemattomia kertoja, mutta jota en ollut kuullut ennen tätä, heidän kolmatta levyään. Bändin nimi jo antoi vahvan tunteen siitä, että heidän musiikissaan on pakko olla jotain. Ja onhan siinä, paljonkin. 3-vuotiaan poikani ensimmäinen kommentti levyn ensimmäisen kappaleen aikana oli: ”tämä on kummitusmusiikkia”. » jatkuu

Vibravoid: Triptamine E.P.

Nasoni Records (NASONI 058)

Kymmenenvuotista taivaltaan juhlistava Nasoni on julkaissut 300 kappaleen kirkkaana vinyylinä Vibravoidin demoja ja 22.12.05 Dortmundissa nauhoitettuja livebiisejä, mahtavaa! Minusta kyseessä on kyllä kokopitkä eikä EP, sillä levyllä on pituutta yli 40 minuuttia.

A-puolen aloittaa hieman aikaisemmin Nasonin 10-vuotisjuhlakokoelmalla julkaistu ”Playing with Beuys” –demo, joka on takuuvarmaa, Spacemen 3 –tyylistä, hypnoottista, monotonista psykerokkia. » jatkuu