Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä

Arvostelut

Eri esittäjiä: Nasoni Records Festival - A Kaleidoscope of Sounds

Nasoni Records CD

Berliiniläinen Nasoni Records on yksi tämän hetken johtavista psyke/space rock/stoner/happo -lafkoista. Yhtiö on vastuussa monesta todella kovasta julkaisusta, ja juhlii parin viikon päästä kymmenenvuotista taivaltaan omilla festivaaleillaan Berliinissä. Juhlan kunniaksi on koottu kokoelma-CD Nasonin artisteilta, ja ovelasti myös festivaalilipun voi hankkia ostamalla CD:n. Myös liputon versio on toki saatavilla hieman halvempaan hintaan.

CD:n aloittaa italialainen Strange Flowers, jonka levyn Nasoni julkaisi tänä vuonna vain vinyylinä. » jatkuu

Piru Kange: Torakat perivät maan (ep)

Toukokuussa ilmestynyt "Torakat perivät maan" on Hämeenlinnan liepeiltä ponnistavan Piru Kankeen kolmas demo (ep:llä on viisi biisiä ja mittaa n. 24 minuuttia). Bändi mainitsee vaikuttajikseen esim. CMX:n, YUP:n ja Hassisen Koneen, mutta mielestäni lähemmäksi totuutta päästään kun mainitaan bändit kuten Tajuvana, Valtava ja Kuha.

Eli suhteellisen progehtavaa suomenkielistä rokkia Piru Kange siis soittelee. » jatkuu

Baby Woodrose: Love Comes Down

Playground Music (PGMLP 041)

Tanskan psykedeelisen garagerockin kuninkaat julkaisivat uuden levynsä jo keväällä, mutta sain vasta äskettäin vinyyliversion käsiini. Baby Woodrose on ollut yksi suosikeistani 60-luvun tyylisessä psykedeliassa siitä lähtien, kun bändin pääjehu, On Trialissakin vaikuttanut Lorenzo Woodrose alias Guf julkaisi ensimmäisen levyn Blows Your Mind! tällä nimellä. Yhtyeen koko katalogi löytyy hyllystäni, ja pari Suomen keikkaakin olen onnistunut näkemään, eikä bändi ole kertaakaan pettänyt.

Love Comes Down on takuuvarmaa, pitkälti 60-luvulta ammentavaa kamaa. » jatkuu

Kamala : Peto (demo)

(omakustanne, cd-r)

Kamala on jyväskyläläinen metallia soittava tyttökvartetti, joka on erittäin piristävä ja tervetullut tulokas miehisten metalliyhtyeiden joukkoon. Kolmen kappaleen Peto on vuodesta 2005 kasassa olleen yhtyeen ensimmäinen demo. Vasta vajaan kymmenen keikan kokemuksella soitannossa on havaittavissa vielä lievää epävarmuutta, mutta tässä kehityksen vaiheessa tuota ei voi pitää kovin vakavana puutteena. » jatkuu

Jens: If You've Seen Me Lately, Please Tell Where I've Been

Countryman Records (COUNTRYMAN 007)

Tämä on Jensin, ruotsalaisen The Spacious Mindin kosketinsoittajan toinen soololevy. Tälläkin kertaa hän ottanut ystäviään auttamaan nauhoituksissa, ja mukana hääräävät Linnea: laulu, harppu, huilu, Niklas: kitarat, basso, rummut, Arne: kitarat, sitar, saz, hurdy gurdy, tablat jne. sekä David ja Patric: rummut. Jensin rakkaus loner folkkiin, metsiin, Grateful Deadiin ja kauniisiin, surullisiin melodioihin on selvästi aistittavilla tällä levyllä. » jatkuu

Råd Kjetil and the Loving Eye of God: Mattmar

Goddam I’m a Country Man Records (Countryman 008)

Pohjoisruotsalainen RKATLEOG vie kuulijat johonkin toiseen, kummaan todellisuuteen jo heti toisen varsinaisen levynsä alussa. Psykedeelisiin alataajuuksiin liittyvät hiljaa harvat, satunnaisilta kuulostavat rummun iskut ja kitarajutut. Erittäin jumittavaa ja kosmista tavaraa, tämä aloituskappale ”Depending on These Shady Characters”. Toisessa kappaleessa on käytetty menestyksekkäästi lapsen ääntä ja laulua. » jatkuu

Mikko Heino: Moving Lines

Mikko Heinon sooloprojektin toinen levy kantaa nimeä Moving Lines. Saatekirjeen mukaan levy kertoo tarinan sodan keskellä eläneestä miehestä, joka painii omien muistojensa ja todellisuuden kanssa. Hän etsii elämäänsä punaista lankaa, joka ilmeisesti kärsivien ihmisten auttamisen kautta lopulta löytyykin.

Levy pitää sisällään seitsemän kappaleen verran englanninkielistä, maanläheistä, akustispainotteista musiikkia. Kappaleet ovat tunnepitoisen melodisia ja niistä voi löytää myös hieman progressiivia sävyjä. » jatkuu

Liquid Visions: The Lost Recordings

Nasoni Records (NASONI046CD)

Muutama vuosi sitten hajonnut Liquid Visions oli yksi Saksan kovimmista neo-psykedeliabändeistä. Bändin ensimmäinen levy oli merkkipaalu 90-luvun underground psykerokkiscenessä. Varsinkin optisilla kikkailukansilla varustettu vinyyliversio on todellinen keräilykappale. Tutustuin bändiin ensi kerran Hampurissa 1997, josta lähtein olen ollut armoton fani. Yhtyeen jäsenet eivät piilotelleet rakkauttaan 60-luvun fuzz garageen ja psykedeliaan. » jatkuu

Mater Dronic: Mundo Espectro

Discos Necesarios (DN 2)

Mater Dronic on espanjalainen raskas psykerokkitrio, joka soittaa monipuolista, melkoisen omaperäistä musiikkia. Bändin johtaja, kitaristi-laulaja José Carlos Sisto on kovanluokan kepittäjä tuoden mieleen esim. Bevis Frondin Nick Salomanin ja Sun Dialin Gary Ramonin. Levyn pari ensimmäistä biisiä ”Ángelos de Opio” ja ”De Todo y Nada y Mientras” voisivatkin hyvin olla joltain edellä mainittujen bändien käsialaa. » jatkuu

Elisabeth Underground: 2

Jyväskyläläisen Elisabeth Undergroundin muodostaa kolmikko Henri Lindström, Sami Toroi sekä Malla Malmivaara. Musiikki on 22-23-vuotiaan kolmikon yhteistyötä. Lindström kirjoittaa sanat ja ne tulkitsee Malla Malmivaara, jonka vähäeleinen, melankolinen laulu maalaa tummien sävellysten kanssa levyn maiseman ja todella vangitsee kuulijan.

Levyllä on aika paljon samaa kuin Steven Wilsonin 1990-luvun alun psykedeelisessä musiikissa. » jatkuu

Warblinkers : Promo 2006

Promo 2006 on lapualaisen Warblinkersin viides julkaisu aikaisempien kolmen demon ja yhden promo-EP:n lisäksi. Uudella Promo 2006 -levyllä Warblinkers tarjoilee kolmen kappaleen verran sujuvasti raskaamman rockin puolelle rönsyilevää modernia punkia, jossa melodiat ovat tärkeässä roolissa.

Promo 2006:n avaava Pick an Eye on selkein punkin ja rockin hybridi. Kappale rakentuu vahvalle kitaroinnille ja toimivalle kertosäkeelle. » jatkuu

Chad & Jeremy : The Ark

Sundazed-lafka jenkkilästä jatkaa ansiokkaasti laatulevyjen uudelleenjulkaisua. 25.7.2006 ilmestyi hienosti re-masteroitu versio (psykedelia)popin teemalevystä: "The Ark", joka jäi Chad & Jeremy-parivaljakon viimeiseksi työksi. Ja vuosihan oli tuolloin 1968.
Tämä on taas yksi niistä levyistä, joka varmasti jakaa mielipiteet: Joidenkin mielestä levy saattaa olla vain köykäinen rip-off Beatlesien Sgt. Pepperistä ja tottahan onkin että Chad & Jeremy myönsivät olevansa armottomia Beatles-faneja.
Itse kuulun kuitenkin siihen ryhmään, jonka mielestä levy on hieno täysin omilla ansioillaan. » jatkuu

Peace Of Insanity: Bright -Ep

Viisihenkisen Peace Of Insanityn esikois-ep tarjoaa lievällä hulluudella ja rujoilla soundeilla varustettua rock-sekoilua, jonka ensimmäinen hyvä merkki on sen rehellinen pintakuori. POI ei ole siis väkinäisesti lähtenyt etsimään omaa suuntaansa, minkä kuulee. Soittamiseen on otettu tarpeeksi rento asenne, vakavuutta unohtamatta.

Kokonaisuudesta ei suoraan pomppaa silmille mitään varsinaista vertauskohdetta, ja hyvä niin. » jatkuu

Valkyrend Varieté: Kaihomieli Valpas (ep)

"Valkyrend Varieté plays atmospheric, folkish, acoustic-based music" luvataan bändin kotisivuilla. Yhtyeen jäsenillä lienee jonkinlaista black metal -taustaa (?), minkä voi joistain kohdin levyä aistiakin. Tällä vuonna 2005 ilmestyneellä viiden biisin ep:llä on kolme suomeksi laulettua kappaletta ja kaksi englannin kielistä. Kotoisella kielellä lauletut biisit toimivat paljon paremmin kuin englannin kieliset, jotka tuntuvat vokaaliosuuksiltaan jotenkin jäykiltä. » jatkuu

Hainloose: Burden State

Elektrohasch (111)

Burden State on toinen saksalaisen Hainloosen CD Elektrohaschille. Bändi on nyttemmin kutistunut kolmimiehiseksi, kun toinen kitaristi Mario lähti bändistä. Hän soittaa kuitenkin vielä seitsemällä levyn kymmenestä kappaleesta. Kun kysyin kolmivuotiaalta pojaltani ensimmäisen kappaleen ”Recipe” soidessa, miltä kuulostaa, oli vastaus ”heviltä!”. Ja melko raskaaltahan tämä bändi tosiaan kuulostaa. Välillä meno on hyvin stoner rockia, mutta mukana on myös hieman bluesimpaa tavaraa (”Proud of My Doom”ja levyn lopettava, outo ja hidastettu ”Barricades and Barrels”) sekä 70-luvun hard rockia. » jatkuu

Charles Van de Kree: Phoenix Rising

Overlord (CDX 01)

Charles Van de Kree on USA:laisen space/acid/punk/rock –bändi Jet Jaguarin johtohahmo, ja tämä on hänen ensimmäinen soololevynsä. Jet Jaguariin verrattuna tämä tulevaisuuden sodista ja niiden globaaleista seurauksista kertova levy on ehkä hieman rauhallisempi ja osittain elektronisempi, vaikka välillä rokataankin ihan kybällä. Hawkwind ja Chrome ovat kuitenkin selvästi edelleen pinnalla vaikutteina. » jatkuu

Strange Flowers: Ortoflorovivaistica

Nasoni Records (NASONI 050 LP)

Vau, tämä on todella hieno levy tältä italialaiselta bändiltä! Nasoni on julkaissut upeana vinyylipainoksen alun perin vain CD:nä julkaistusta levystä. Rudi Protrudi (The Fuzztones) tapasi bändin vuoden 1994 Beat-O-Mania –festivaaleilla, ja ihastui yhtyeeseen. Hän kuvailee kokemusta levyn takakannessa, ja sanoo että heidän ”lempeä, melodinen psykedeliansa oli lähes yliaistillista”. » jatkuu

Earthling Society: Plastic Jesus and the Third Eye Blind

Nasoni Records (NASONI053CD/LP)

Tämä on toinen levy tältä uudelta englantilaiselta psykedeeliseltä avaruusrock –aktilta. Bändin debyytti oli jo oikein lupaava osoitus hienosta näkemyksestä ja kyvystä toteuttaa se, mutta kärsi hieman turhan suttuisesta soundista. Plastic Jesus and the Third Eye Blind on kaikin puolin suuri edistysaskel bändille, joka on nyt saanut vakituisen kosketinsoittajan. » jatkuu

Seven That Spells: The Men from Dystopia

Ennakko -CD-R

Kroatian freak rock –messiaat ovat saaneet neljännen levynsä valmiiksi, ja ovat nyt etsimässä sille julkaisijaa. Levyllä on viisi uutta kappaletta, jotka ovat nimetty yksinkertaisesti I – V. Acid Mothers Temple on yksi bändin suurimmista esikuvista, ja AMT:n trubaduuri-innostus on nyt tarttunut myös Seven That Spellsiin. Ensimmäinen kappale alkaa hyvin trubaduurihengessä akustisella kitaralla, tosin ulkoavaruudelliset analogisyntetisaattorin soundit ovat esillä jo heti alkuun. » jatkuu

Avarus: Vesikansi

Secret Eye/Lal Lal Lal (AB-OC-25)

Avarus on löyhä suomalainen kollektiivi, joka soittaa hyvin vapaamuotoista lo-fi-improvisaatio-noise-folk-dronea. Bändi soitti keväällä Terrastock 6 –festivaaleilla ensimmäisen Amerikan keikkansa. Tämä on jo kansainvälisestikin tunnustetun yhtyeen kolmas CD –julkaisu useiden kasetti-, CD-R- ja vinyylijulkaisujen lisäksi. Levyn jonkinlaisena teemana on vesi, ja siltä löytyy kolme pitkää, täysin improvisaation perustuvaa kokeellista kappaletta, joista viimeinen on jaettu kahteen osaan.

Levyn aloittava ”Lapsivesi” on särölle vedettyä, korviasärkevää noise-dronea, ei ihan minun makuuni. » jatkuu