King Crimson : Aug 07, 2008 - Chicago - Park West

King Crimson pisti pihalle tämän DGM:n latauspalvelun kautta tämän liven vain viikko itse keikan (Crimson teki kesällä 10 keikan minikiertueen Amerikassa) jälkeen. Ja tämän julkaisun perusteella Crimson on edelleen kunkku livenä. Hurjia improvisaatioita ei kuulla, mutta kappaleita on mielenkiintoa lisäävästi sovitettu uudestaan ja tämä bändi todella rokkaa. Kokoonpanohan Crimsonissa tällä hetkellä on Robert Fripp, Adrian Belew, Tony Levin, Pat Mastelotto ja Gavin Harrison. » jatkuu

Vibravoid: Triptamine CD/DVD

Nasoni Records (NASONI 94-2CD/DVD)

On ehtinyt kulua jo 10 vuotta siitä, kun Düsseldorfin psykedeliakuninkaat Vibravoid julkaisi ensimmäisen albuminsa 2001. Ensimmäinen CD-versio tuli ulos nimittäin 2000, itse löysin bändin vasta 2001 Nasonin upean tuplavinyylin muodossa. Siitä lähtien bändi onkin ollut yksi suosikeistani, ja kaikki mahdolliset julkaisut on luonnollisesti saatava. Bändi on hellinyt fanejaan varsinkin rajoitetuilla vinyyleillä, sekä 12”:n että 7”:n tuuman koossa. » jatkuu

Hiidensointi:Hiidensointi

Hiisi Vieköön Records hvrcd-01

Tamperelaiselle Hiidensoinnille toivoisi isompaakin menestystä. Kaikki eväät on kyllä.
Yhtyeen nykyjäsenet ovat: Petri Koivistoinen-kitara, Nina Hiironniemi-laulu, Mika Hiironniemi-rummut, Pate Laitinen-basso, Petri Ahonen-viulu

On pakko myöntää, että Hiidensointi osasi yllättää minut positiivisesti. Tämähän on vallan toimivaa ja kaunista suomiprogea, jossa yhdistyy folk ja jazz. Erityisesti kappaleiden melodisuus viehättää. Sävellystyö on Petri Koivistoisen käsialaa ja Nina Hiironniemi vastaa sanoituksista kahta kappaletta lukuun ottamatta. » jatkuu

Tuvalu: s/t (2010)

Tuvalun juuri ilmestyvä yhtyeen nimeä kantava uutukainen soi huomattavasti syvemmin ja lämpimämmin kuin edeltäjänsä. Siinä missä edellisillä albumeilla luotiin erittäin kiemuraisia kappalerakenteita, tuorein julkaisu keskittyy enemmän luomaan erilaisia tunnetiloja, sekä tukemaan ja painottamaan niiden mukana kulkevia viestejä.

Tämä ratkaisu on tervetullut, sillä erinomaisen tuotantojäljen lisäksi yhtyeen sointia avaa nimenomaan väljemmät kappalerakenteet. » jatkuu

Van Der Graaf Generator: Live At The Paradiso 14:04:07

Tämä 2009 ilmestynyt dvd on ensimmäinen livejulkaisu trioksi kutistuneelta Van Der Graaf Generatorilta. Olisi toki mukavaa jos omaperäinen saksofonisti David Jackson olisi mukana, mutta yllättävän hyvin biisit ovat onnistuttu sovittamaan triollekin. Itseasiassa triona bändi joutuu todella todistamaan taitonsa ja tämä julkaisu viimeistään tekee selväksi kuinka huikeita muusikoita Hugh Banton (koskettimet/bassopedaalit) ja Guy Evans (rummut) ovat. » jatkuu

Transkaakko : Kulo

Mitä saadaan, kun yhdistetään Värttinä, Piirpauke ja King Crimson? Ei välttämättä ihan Transkaakkoa ja kysymys kertookin enemmän allekirjoittaneen suppeasta levyvalikoimasta, kuin Transkaakon musiikista. Edes Värttinää ei hyllystäni löydy. Transkaakon musiikkia voisi luonnehtia eräänlaiseksi pseudo-folk-rockiksi, vaikka viittauksia erilaisiin kansanmusiikkiperinteisiin löytyykin enemmän kuin Alamaailman Vasaroilta. Toisaalta, koska en transnistrialaisia molleja saati balkanilaisia tansseja tunne, ei edellisellä väittämällä ole oikein mitään pohjaa.

Kulo on turkulaisen Transkaakon neljäs täyspitkä albumi. » jatkuu

Avaruuskorpraali Paha Hirvi: Yöhoitajan maailmasta

Solmu Records (solmu-0007)

Avaruuskorpraali Paha Hirvi on mysteerinen, suomalainen yhtye, joka soittaa psykedeelistä musiikkia ambientista aina jyräävään, tiukkaan space rockiin asti. Tämä, CD-R:llä hyvin yksinkertaisilla paperikansilla julkaistu, muutamassa päivässä nauhoitettu albumi on bändin toinen, mutta valitettavasti en ole debyyttiä kuullut. Bändistä ei juuri mitään tietoa ole saatavilla, ja heidän MySpace –sivunsakin väittää yhtyeen olevan kotoisin Yhdysvalloista, mutta tietääkseni bändissä vaikuttaa ainakin Kurki –yhtyeen jäseniä. » jatkuu

Lakeus:A Bright Darkness

Lakeus:A Bright Darkness on helsinkiläisen Tero Heikkisen esikoisalbumi. Kaikki sävellykset ovat lähtöisin hänen kynästään ja hän myös itse soittaa kitarat ja kosketinsoittimet sekä vastaa tuotannosta.

Heikkinen diggailee ainakin Airia ja Massive Attackia ja se kyllä myös jossain määrin kuuluu levyltä. Musiikki on pääasiassa elektronista instrumentaalimusiikkia, mutta levyn kymmenestä raidasta neljällä kuullaan myös naislaulajaa. » jatkuu

Vibravoid: Distortions

Nasoni Records (NR91)

Kraut rockin kehdosta Düsseldorfista tuleva Vibravoid on ehdottomasti yksi suosikkibändeistäni. 60-luvun psykedeliasta, alkuperäisestä kraut rockista, space rockista, acid rockista ja Spacemen 3:sta yliannostuksen saanut bändin nokkahahmo Christian Koch on totaalisen omistautunut bändilleen sekä tajunnanlaajentamiselle, ja sen todella huomaa Vibravoidin musiikista… Distortions on Vibravoidin neljäs varsinainen kokopitkä, mutta lisäksi ulkona on useita EP:eitä, sinkkuja, DVD ja pari historiallista materiaalia sisältävää julkaisua. » jatkuu

Sasu Muje: Pilvitehdas

Pilvitehdas on Sasu Mujeen toinen soolojulkaisu. Ensimmäinen julkaisu, Minne te kaikki menitte? -EP ilmestyi viime vuonna. Ennen soolotöitään Muje on vaikuttanut punkyhtye Headachessa sekä trashmetallia soittaneessa Dead by Dawnissa. Menneiden tekemisiensä valossa on Mujeen soolotuotanto yllättävän seesteistä ja hyväntuulista.

Tällä singlellä kuullaan kaksi leppoisaa popteosta. Jonkinlaisesta akustisen kitaran vetämästä laulaja–lauluntekijä-tyyppisestä musiikista on kyse (jos moista "genreä" ylipäänsä voi käyttää). » jatkuu

Taipuva Luotisuora: IV

Kaakao Records/Nordic Notes (KAAKAO 017/NN029)

Suomen progressiivisen instrumentaalirockin kruunu Taipuva Luotisuora on julkaissut jo neljännen levynsä, joka tulee jälleen tyylikkäässä digipackissä. Joillain kappaleilla aikaisemmin laulanut Otto Grundström on kadonnut kuvioista, mutta vahvistukseksi on otettu Tero Pajunen (laulu, viulu) ja Kaisa Rytkönen (sello) sekä vierailevat tähdet Jani Puistovaara ja Jere Eriksson yhdessä kappaleessa kumpikin. » jatkuu

Ground Surround : Shortcut

Kokkolalais-Helskinkiläinen duon ensimmäinen pitkäsoitto sisältää melodista, kitaravetoista ”keski-tien” rokkia. Soitin arsenaali on pelkistetty, erivahvuisia kitarankieliä helskytellään, tahdista vastaa rumpu. Kahden vierailevan muusikon vahvistus saa levylle bändi-soinnin. Biisit ovat riittävän erilaisia, rajusta balladiin, niin että kokonaisuus on mielenkiintoinen. Sopivasti riffitystä ja koukkuja.
Itse olen pitänyt aina ihmisääntä yhtenä hienoimmista instrumenteista, Gary Timm on vahva ja muuntautumiskykyinen tulkitsia. » jatkuu

Long-sam: Bright Figures

(Gigawatti Recordings 2009, gwcd003)

Long-sam on Elisabeth Underground -yhtyeestäkin tutun Sami Toroin sooloprojekti. Tällä nimellä julkaistiin jo 2001 ensimmäinen seiskatuumainen (yhdessä Jaakko Eino Kalevin kanssa), mutta vasta nyt on vuorossa varsinainen albumi.

Bright Figures on todellakin soolotuotos: Toroi on paitsi kirjoittanut ja esittänyt kaiken albumin musiikin myös äänittänyt, miksannut ja tuottanut sen. » jatkuu

Mika Rättö: Tihkuluodon kuiskaajat

Teos (ISBN 978-951-851-204-5)

Tämä olkoon ensimmäinen kirja-arvosteluni, ja mikäs muukaan tämän paikan paremmin ansaitsisi. Porilainen, hyvin originaali kulttuurin moniottelija Mika Rättö on tullut jo vuodesta 1997 lähtien tutuksi silloisen bändinsä Moon Fog Prophet (nykyisin nimellä Kuusumun Profeetta) kautta, ja sen koommin mieshän on ehtinyt muodostua yhdeksi Circlen johtohahmoista, kirjoittaa näytelmiä ja oopperan, maalata tauluja, perustaa yhdessä ystäviensä kanssa lukemattomia er » jatkuu

Gunslinger: Earthquake in E Minor

Buzzville Records (BUZZCD031)

Gunslinger on basisti/laulaja Alan Daveyn vahvasti Motörhead –vaikutteinen bändi, jonka hän perusti alun perin Nigel Potterin kanssa jo 70/80 luvun vaihteessa ennen liittymistään Hawkwindiin. Pari vuotta sitten pojat päättivät aktivoitua uudelleen, ja hyvä niin, sillä Earthquake in E Minor on täynnä todella maatajärisyttävää, raskasta ja raakaa rokkausta. Daveyn Lemmy –fiksaatio on selvästi huomattavissa, mutta suoraviivaisten metallipurkausten lisäksi levyltä löytyy myös raskasta avaruusrockia, johon Daveyn vuodet Hawkwindissa ovat antaneet parhaan mahdollisen koulutuksen. » jatkuu

Daedalus:The Never Ending Illusion

Daedalus on italialainen progemetallibändi jonka nykykokoonpanon muodostavat Fabio Gremo(Basso), Davide La Rosa (Rummut) ,Davide Merletto (Laulu), Beppe Spanò (Kosketinsoittimet) ja Andrea Torretta (Kitarat)
Debyyttilevyn jälkeen (Leading Far From a Mistake v.2003),yhtye koki miehistönvaihdoksia ja uusi levy julkaistiin vasta myöhään 2008. The Never Ending Illusionin kansitaide luo jo jonkinlaisen mielenkiinnon levyä kohtaan. » jatkuu

Kameleontti : Leiki kuollutta -single

Leiki kuollutta on tamperelaisen Kameleontin ensisingle syksyllä julkaistavalta vielä nimeämättömältä yhtyeen debyyttialbumilta. Yhtyeen edellinen julkaisu, Sarkaimet-EP vuodelta 2007, sisälsi omaleimaista ja raskasta kotimaista metallia. Uudella singlellä tempoa on nostettu ja riffejä veivataan keskittyneemmin rujoudesta kuitenkaan tinkimättä.

Leiki kuollutta on suoraviivainen ja iskevä runttaus, siis melko tyypillinen valinta singleksi. Vertailukohtia kappaleelle löytyy rapakon takaa esimerkiksi Lamb of Godilta ja kumppaneilta. » jatkuu

Dave Matthews Band : Big Whiskey & The GrooGrux King

Vuoden odotetuin levy meikäläiselle. Ensivaikutelmat eivät vakuuttaneet ollenkaan, mutta niinhän tässä taas kävi, että enempi kuuntelu alkoi avata nyansseja tästä. Mitään ihan Two Stepin tai Lie In Our Gravesin kaltaisia helmiä ei levyllä ole, mutta muutama suorastaan mainio biisi (erityisesti Spaceman ja Squirm, joka tuo peräti bändin 90-luvun musiikilliset kulta-ajat mieleen). » jatkuu

Viima : Kahden kuun sirpit

Johtuneeko naislauluajan vaihtumisesta miespuoliseen tulkitsijaan vai piirun verran uhmakkaammasta yleisilmeestä, mutta Viima tuntuu siirtyneen folkimmasta ilmaisusta lähemmäksi perinteisempää progressiivista rockia. Johtuneeko myös laulajan vaihtumisesta, että instrumentaaliosuudet ovat vallanneet enemmän tilaa itselleen? Niin tai näin, uusi levy esittelee eheämmän ja yhtenäisemmän Viiman. Kahden kuun sirpit on edeltäjäänsä määrätietoisempi ja selkeämpi kokonaisuus. » jatkuu

Pekka Streng & Olympia-orkesteri: Unen maa

EMI (50999 694030)

Vuonna 1975 vain 26-vuotiaana syöpään kuolleen Pekka Strengin kaksi soololevyä Magneettimiehen kuolema (1970) ja Kesämaa (1972) ovat äärimmäisen merkittäviä virstanpylväitä suomalaisen psykedeelisen ja progressiivisen rock- ja folkmusiikin historiassa. Kokeellisesta teatterista, kuunnelmista, okkultismista, mystiikasta ja hippiliikkeestä kiinnostunut Streng suunnitteli kolmannen albumin tekoa Piirpauke –yhtyeen kanssa, mutta studioaika jouduttiin perumaan hänen heikentyneen terveydentilansa vuoksi. » jatkuu