Ville Moskiitto: I Think I Will Dismember The World with My Hands / Liar on The Mountain

Ville Forss on ollut aktiivinen nimi kansainvälisillä kokeellisen underground-musiikin kentillä jo usean vuoden verran. Vuodesta 2005 eteenpäin häneltä on ilmestynyt kymmenen albumia Ville Moskiitto -nimen alla (cdr- ja kasettimuodoissa), kaksi Autumn Galaxy -projektin levyä yhdessä Brad Rosen kanssa sekä liuta kokoelmaesiintymisiä. Lisäksi hän on edistänyt kokeellisen musiikin kulttuuria levyarvostelijana sekä julkaisijana oman Harha-askel -mikrolevymerkkinsä kautta.

Harha-askel onkin toiminut Ville Moskiiton toiseksi uusimman (uusin näyttää ilmestyneen eilen!) albumin julkaisijana. » jatkuu

Ambivalence: Ithis

Kotimainen Ambivalence on nelisen vuotta sitten perustettu jazzryhmittymä, jonka ensilevy ilmestyi hiljattain.

"Ithis" -levyllään bändi onnistuu loihtimaan varsin monipuolisen kuvan itsestään. Ajoittain mennään melkeinpä freejazzin merkeissä pahimmat kakofoniat kuitenkin välttäen, toisaalla taas hämmennetään sekaan maailmanmusiikkielementtejä taikka lähestytään lähestulkoon popmaista ilmaisua. Yhtye osaa svengata, mutta olla tarvittaessa myös melko psykedeelinenkin. Jossain kohtaa tulee niin vahvasti mieleen Robert Wyattin jazzeimmat soolojutut, että ihan jännittää milloin hän rupeaa laulamaan. » jatkuu

Ous Mal: Riioraa

Vuodesta 2002 alkaen on 267 lattajjaa -pienlevymerkki esitellyt ansiokkaasti suomalaista (toki myös ulkolaista) kokeellista underground-musiikkia. Järjestysnumerolla 85 ilmestyi viime kuussa Ous Mal -nimisen duon esikoisalbumi Riioraa.

Ous Malin jäsenet ovat kertoneet työtapansa perustuvan lähes täysin sämplejen käsittelyyn (ks. tulivuori.blogspot.com). Musiikin pohjana käytetään löydettyjä ääniä, joiden lähde voi olla vanha kasetti tai levy, kenties radio. » jatkuu

Dead Rabbit: s/t (demo)

Dead Rabbit on helsinkiläinen, kohta kolme vuotta kasassa ollut rähinäpunkyhtye, ja tämä on heidän kolmas demonsa. Periaatteessa Dead Rabbitin musiikki nojaa kahteen perusseikkaan: nopeuteen ja laulaja–kitaristi Tommin persoonalliseen ääntelyyn. Pelkästään näin yksinkertaisista elementeistä ei silti ole kyse.

Kuitenkin demon avausraita Bastards & Losers rakentuu juuri mielettömän nopealle takomiselle ja räyhälaululle. Kuitenkin se onnistuu olemaan harvinaisen tarttuva kaksiminuuttinen täsmäisku, vaikka sellaisille hienouksille kuin melodia ei hukata yhtään tilaa. » jatkuu

Kuuradio: Oisko susta seikkailijaksi?

Kuuradio on tuoreehko nuorten hemmojen ja hemmottaren bändi Oulusta. Keikkaa on tehty pohjoisessa jo paljonkin ja takana on myös kolme omakustanteena julkaistua ep-levyä. Nyt bändiltä on julkaistu ensimmäinen kokopitkä albumi tamperelaisen Solmu Recordsin kautta, joten yleisöpohjan laajentumista lienee näköpiirissä.

Kuuradion soundimaailma on miellyttävällä tavalla ilmava ja vanhahtava, en voi välttyä mielikuvalta jostain 70-luvun puolivälin Love/Hi-Hat -julkaisusta; enemmän kuitenkin Maru & Mikaelia kuin Wigwamia. » jatkuu

UKz: Radiation (ep)

UK oli 70-luvun viimeinen proge-supergroup (Bill Bruford, John Wetton, Allan Holdsworth ja Eddie Jobson) jonka ensimmäinen levy oli varsin ainutlaatuinen yhdistelmä sinfonista progea ja fuusiojazzia. Alkuperäinen kokoonpano hajosi kuitenkin pian kun yhteistä suuntaa ei löytynyt. Bruford ja Holdsworth lähtivät ja jäljelle jäänyt kaksikko plus nuori rumpali Terry Bozzio tekivät laadukkaan, mutta tavanomaisemman melko ELP:mäisen Danger Money-levyn. » jatkuu

Keith Emerson Band: s/t

Tämä levy on Keith Emersonin onnistunut paluu ELP-tyyppisen musiikin pariin. Apunaan Emersonilla on hieman nuorempi Marc Bonilla joka on kohtuullisen taitava kitaristi, mutta ennen kaikkea loistava laulaja kuulostaen yllättävän samalta kuin Greg Lake parhaina päivinään. Vaikka Bonilla äänestä puuttuukin se majesteettinen ylimielisyys johon vain britti voi pystyä. Osa kappaleista on Bonilla ja Emersonin yhdessä säveltämiä osa merkitty vain Emersonin tai Bonillan nimiin. » jatkuu

Tuomo: Reaches out for you

Tuomon uusin lätty soi koneessa, jo ties kuinka monetta kertaa.

Kyseessä on suomalaisen soul-gurun todellinen mestarituotos. Se, että levy kuulostaa erittäin autenttiselta ja erittäin ei-suomalaiselta, ei sinänsä ole mikään täydellinen mittari levyn sisällön kohdalla. Eniten miellyttävät ja merkitsevät kuitenkin mahdottoman hyvät kappaleet, soundit, tulkinta, kaikki. Koko paketti.

Tämän taidokkaammin en usko kotimaassa ainakaan voitavan soul-viitteistä musiikkia tehtävän. » jatkuu

Kamala : Riittämättö-demo

Kamala jatkaa runnomistaan siitä, mihin edellisellä levyllä jäätiin: Riittämättö-demolla mättöä riittää. Teknisesti Kamala on ottanut rohkean askeleen eteenpäin. Tahtilajivaihdoksia ja muuta koristetta on tuotu maltillisesti ja hyvällä maulla mukaan kokonaisuuteen. Karitan lauluun on tullut myös lisää kypsyyttä. Pahimmat tekouhomaneerit on saatu karsittua pois ja tilalla on jämäkämpää sekä uskottavampaa tilitystä. » jatkuu

Tuliterä: Alpha EP

Omakustanne CD-R –EP/nettijulkaisu

Tuliterä on helsinkiläinen bändi, jonka perustivat myös Sadkarmassa soittava Vesa Partti (kitarat, syntetisaattorit, ohjelmointi) ja Hannu Wilman (kitarat, syntetisaattorit) syksyllä 2006. Aluksi bändi improvisoi tuollaista hieman ambientimpaaa, kosmista tavaraa, mutta sitten he keksivät ottaa mukaan basistin ja rumpalin Sadkarmasta saadakseen musiikkiin vähän enemmän potkua. Tämä oli erittäin hyvä päätös, sillä nämä kolme uutta, psykedeelistä, raskasta ja menevää instrumentaalista kappaletta rokkaavat todella tiukasti! » jatkuu

Lord Vicar: Fear No Pain

The Church Within Records (CW012)

Kun Suomen doom metal –legenda Reverend Bizarre lopetti toimintansa vuonna 2007, päätti bändin kitaristi Peter Vicar (Kimi Kärki) laittaa pystyyn uuden, perinteisen ja todellisen doomin nimeen vannovan yhtyeen, tällä kertaa hieman kansainvälisemmällä miehistöllä. Fear No Pain on bändin ensimmäinen albumi, jota ennen julkaistiin aikaisemmin viime vuonna Demon of Freedom –vinyyli-EP. » jatkuu

Dungen: 4

Subliminal Sounds (SUBCD27)

Ruotsalainen Dungen jatkaa voittokulkuaan Gustav Ejstesin johdolla tällä neljännellä levyllään, joka on ehdottomasti yksi parhaista vuoden 2008 julkaisuista. Myös livebändistä tutut Reine Fiske (kitara, basso), Mattias Gustavsson (basso) ja uusi jäsen Johan Holmegard (rummut ja lyömäsoittimet) ovat mukana levyllä, samoin kuin yhdessä kappaleessa Anna Järvinen (taustalaulut) ja Fredrik Swahn (basso). » jatkuu

PPRY: Raising the Skeletons of Fire by Hand

Melko hitaasti aukeavaa kamaa tämä PPRY:n uusin tuotos. Kappaleet ovat suhteellisen pitkiä, niissä on kivoja melodioita ja soundit ovat miellyttävän vanhahtavat. Mutta jotenkin biisien dramatiikka tuntuu hieman laahaavalta ja harhailevalta, ikäänkuin kokonaiset biisit olisivat kehittyä kohti jotain huipennusta, jota ei koskaan tule. Tai silloin kun se tulee, se ei ole tarpeeksi iskevä. » jatkuu

Dragontears: Tambourine Freak Machine

Bad Afro Records (AFROCD/LP 037)

Tanskalaista Dragontearsiä voidaan pitää psykedeelisen underground rockin superyhtyeenä. Lähinnä entisistä ja nykyisistä On Trialin ja Baby Woodrosen jäsenistä koostuva bändi julkaisi loistavan, happohuuruisen debyyttinsä 2000 Micrograms from Home viime vuonna, ja nyt pojat ovat pistäneet vieläkin paremmaksi! Tambourine Freak Machine sisältää viisi uutta, syvällistä ja mieltä laajentavaa kappaletta ja yhden lainakappaleen, ja on ehdottomasti yksi vuoden 2008 kovimmista julkaisuista. » jatkuu

Jethro Tull - Their Fully Authorised Story

Brittiläisessä Classic Artists -sarjassa on aiemmin ilmestyneet Creamin, Moody Bluesin ja Yesin uria käsitelleet dvd:t. Sarjan neljäntenä julkaistiin heinäkuussa Jethro Tull – Their Fully Authorised Story -levy yhtyeen sopivasti 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Sarjan muita osia en ole nähnyt, mutta ainakin mainosmiehet väittävät Tull-osaa parhaaksi. Kahden levyn kokonaisuus sisältää uuden puolentoista tunnin mittaisen dokumentin sekä bonuksina Wim van der Lindenin JT-dokumentin vuodelta 1969 ja kasan tuoreita haastatteluotoksia, joita ei itse ohjelmassa ole käytetty. » jatkuu

Øresund Space Collective: Inside Your Head

Sulatron Records (st 0802)

Tämä CD sisältää viiden kappaleen verran (70 minuuttia) materiaalia, samoista studiosessioista, joista tämä tanskalais-ruotsalainen psykedeelinen ja improvisaationaalinen avaruusrokki –yhtye työsti edellisen, loistavan Black Tomato –levynsä. Mistään jämänauhoista ei kuitenkaan ole kysymys, vaan käyttämättä jääneistä 150 minuutista löytyi kyllä vielä oikein käyttökelpoista materiaalia. Sulatronin Sula Bassana alias Dave Schmidt teki vielä suuren työn yhdistelleessään lyhyempiä jameja pidemmiksi kokonaisuuksiksi ja tehdessään pientä manipulaatiota musiikille. » jatkuu

Reprisal Scars - Killing Art of Self-Deception

Killing Art of Self-Deception on vuonna 2003 perustetun Reprisal Scarsin debyyttialbumi. Yhtye on kerännyt aiemmin suitsutusta demojensa perusteella ja voittanut pari kertaa YleX:n Viikon demo -palkinnon. Reprisal Scarsin tietä demoasteella voisi luonnehtia pitkäksi. Tähän lienee osaltaan vaikuttaneet miehistön vaihdokset - matkan varrella mm. yhtyeen vokalisti on vaihtunut pariin otteeseen.

Nämä vastoinkäymiset eivät yhtyettä ole kuitenkaan lannistaneet ja nyt syksyllä 2008 on uuden kokoonpanon kera ensimmäisen levyn julkaisun aika. » jatkuu

Vibravoid: Politics of Ecstasy

Nasori Records (NR078LP/CD)

Tätä levyä on odoteltu jo pitkään… Saksalaisen Vibravoidin edellisestä studioalbumista on nimittäin ehtinyt kulua jo kuusi vuotta. Onneksi tämä täydellisen 60-luvun happopsykedelian ruumiillistuma on pitänyt fanit jotenkuten tyydytettyinä julkaisemalla live -DVD:n ja kolme Triptamine - EP:tä. Ainakin minun kohdallani fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet alkoivat kuitenkin olla jo todella pahat! » jatkuu

Paanpa: Mehujääihmisten uneton uni

Paanpa on tamperelaisen Pasi Palosen yhden miehen projekti, jonka ensimmäinen demoäänite, Mehujääihmisten uneton uni ilmestyi viime kuussa. Musiikillisesti liikutaan jossain indie- ja avaruusrockin (mitä ne sitten lienevätkään!) kentällä.

Paanpan äänimaailma rakentuu pitkälti akustisen kitaran ja erilaisten syntetisaattorisaundien yhdistelmälle. Ajoittain käytetyt konerytmitkin ovat lähempänä rock- kuin dancemusiikkia. Mistään Hawkwindin kaltaisesta riffijumituksesta ei kuitenkaan ole kyse. » jatkuu

Vibravoid: Triptamine E.P. Volume 3

Nasoni Records (NASONI074)

Saksalainen Vibravoid on ollut yksi suosikkibändeistäni heidän 2001 -debyytistään lähtien, ja bändi on oiva esimerkki aidosti psykedeelisestä rock -bändistä, joka on oivaltanut täydellisesti, mistä psykedeliasta oli kyse 60-luvulla, mutta ei ole kuitenkin jämähtänyt täysin menneisyyteen. Triptamine E.P. Volume 3 on uusin osa yhtyeen vinyylinä julkaistusta sarjasta, jonka jokaista osaa on painettu vain 300 kappaletta. » jatkuu