Fisi kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tuo Porcupine Tree -materiaalin määrä kyllä oli hämmentävä, toinen setti tuntui settilistan osalta melkein enemmän joltain Porcupine Treen reunion-keikalta, johon oli otettu muutama biisi Stevenin soolouralta mukaan. Hieman myös tökki se, että myös toisen setin biiseistä niin moni oli kierrätystä edelliseltä Helsingin keikalta. Mutta eipä siinä mitään, upea ilta joka tapauksessa.
Fisi kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Anekdotenin viimeisimmästähän löytyy sekä oikeinkirjoitettu versio että virheellinen versio, jossa nimestä Until All The Ghosts Are Gone puuttuu tuo the.
Fisi kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Hieno tuoreehko livealbumi. Orkesteri täydentää bändin soittoa mainiosti, eikä tunnu olevan tiellä. Steve Walshin ääni ei toki ole nuoruuden päivien tasolla, mutta mies suoriutuu silti setin kappaleista kunnialla, ja ennen kaikkea myös tunteella. Menossa mukana myös Kerry Livgren ja Steve Morse.
Fisi kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Author Of Confusion on kyllä kova, ja sen raskaus pitää huolen siitä, ettei kappale kuulosta ihan Gentle Giant -pastissilta. One on muutenkin mukavan "raikas" albumi, hienoja biisejä kauniilla melodioilla ja hienoilla sovituksilla, minkä lisäksi albumista jotenkin kuuluu läpi tietty ilo ja se, miten Neal Morse nauttii siitä, mitä tekee. Ei ikinä ollenkaan huono juttu.
Fisi kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tämä on Wishbone Ashin alkupään tuotannosta omaan korvaani se tasaisin kokonaisuus. Huippuhetket debyytillä ja Pilgrimagella ovat parempia, mutta kokonaisuutena Argus toimii parhaiten.
Fisi kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tämän levyn syntikkatyöskentely on kyllä hienoa. Muutenkin kauniita melodioita ja upeaa soittoa albumi täynnä.
Fisi kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
L'Isola di Niente oli yhden aikakauden loppu ja tietyssä mielessä ehkä huipentumakin mahtipontisuuden osalta, mutta mielestäni kyllä sitä seurannut Chocolate Kingskin voidaan hyvin laskea vielä erinomaiseksi PFM-albumiksi. Chocolate Kingsillä touhu meni vähemmän omalaatuiseksi, mutta soitto- ja sävellyspuoli ovat edelleen huippuluokkaa. L'Isola di Niente sen sijaan hioi edelleen aiempien albumien kaavaa, ja nimikkobiisi onkin kuoroineen, bassokuvioineen ja ja yli kymmenen minuutin kestonsakin puolesta varmaan PFM:a eeppisimmillään. ...Jatkuu »
Fisi kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Seuraavanlaisia juttuja tuli nähtyä ja kuultua-Stratovarius
-Jon Anderson
-Von Hertzen Brothers (Korkeasaaressa pelkkien veljesten toimesta lyhyempi setti, myöhemmin The Circuksessa koko bändiltä kunnon keikka - toimii molemmilla tavoilla!)
-Ian Anderson
-Steven WIlson
-Raskasta joulua
Fisi kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 1
En tykkää tehdä listoja, mutta tehdään kuitenkin:1. Steven Wilson - The Raven That Refused To Sing (And Other Stories)
Kolahti kovaa heti alkuvuodesta, ja kolahtaa edelleen. Kappalepainotteisempi levy kuin Grace For Drowning, kuusi biisiä, ja kaikki ovat loistavia. Ja toimii livenäkin! Kyllä Steven tällaisenkin tyylin hallitsee, vaikka ilmeisesti seuraavalla levyllä ollaankin menossa taas vähän toisenlaiseen suuntaan.
2. ...Jatkuu »
