Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Tampereella järjestettiin viime viikonloppuna 24. vuotuinen Tampere Jazz Happening. Tapahtumalla on sen alkuajoista lähtien ollut maine uusien tuulien seuraajana ja tapahtumana, joka esittelee jazzia (ja musiikkia) laidasta laitaan. Kuluneen perjantain esitykset läpi kuunneltuani voin allekirjoittaa väitteen, että festivaalien alkuperäisillä linjoilla ollaan pysytty. Tässä pieni ja erittäin ala-arvoinen tietopaketti perjantain keikasta.
Illan ensimmäinen esiintyjänä toimi Ranskalainen Collectif Slang, joka oli näin nöyrälle ja aika asiaa tuntemattomalle jazz-kuuntelijalle aika vapaata improvisointia väritettynä väliin sovitetuilla yhteisillä teemoilla. ...Jatkuu » Orkesterin hommat toimivat parhaimpina hetkinä ihan hyvin, mutta hieman kylmää se oli kyllä välillä. Hieman häiritsi ehkä myös äänentason suhteeton kovuus, vaikka siis sähköisestä kokoonpanosta olikin kyse. Tällaista musiikkia voi kyllä soittaa hieman hiljempaakin omasta mielestäni. Välillä mentiin kyllä ihan perusprogeenkin ja täytyy sanoa että valkonaamaiset Ranskalaiset tuntuivat olevan parempia progen soittajia kuin jazzaajia :). Joka tapauksessa ihan mielenkiintoinen esitys bändiltä, jonka levyä nyt en ehkä kuitenkaan tämän perusteella ostaisi.
Toisena lavalle kiipesi (kello 21 aikoihin) Ruotsalainen E.S.T. Tämä ryhmä on aloitusarvoiltaan ehkä lähempänä akustista perusjazzia, sillä orkesteri koostuu pianistista, basistista ja rumpalista. Soittotaitoa oli kyllä lavalla mukavasti ja välillä mentiin kyllä todella hyvältä kuullostavaan menoon. Varsinkin orkesterin loppupäässä esitetyt kappaleet iskivät allekirjoittaneeseen kivoine ja groovaavine bassokuvioineen. Basisti olikin kyllä ehkä parasta tässä kokoonpanossa. Bändi sai lämpimät suosionosoitukset yleisöltä ja kutsuttiin takaisin lavalle suosionosoitusten saattelemana. Aikataulusta lipsuttiin näin taas hieman ja viimeisen esiintyjän luvattu aloitusaika (klo 23) alkoi näyttämään aika yltiöpositiiviselta.
Viimeisenä lavalle tuli Amerikkalainen kokoonpano The Yohimbe Brothers, jonka päätähtenä voi kai (ainakin näin rokkaripiireissä) pitää Living Colour -yhtyeen kitaristia Vernon Reidiä. Reidin vastapainona kokoonpanossa toimi DJ Logic, joka on ymmärtääkseni melkoisen arvostettu musiikkigenrejen yhdistelijä. Musiikki oli aika peruskuvioinen sekoitus heviriffejä ja hiphoppia.
Tätähän on nyt kuultu aika paljon viime vuosina (ikävä kyllä hieman liikaa ja hieman ei-katu-uskottavilta tahoilta), mutta täytyy kyllä sanoa että tässä tapauksessa yhdistelmä toimi kyllä normaalia paremmin.
Alussa kävi mielessä että tässä ollaan huolestuttavan lähellä Kwania, mutta kun esiintyjät pääsivät viimein vauhtiin keikan toisella puoliskolla niin hyvähän sieltä tuli. Ikävä kyllä festivaaleille oltiin nähtävästi tultu katsomaan aika tiukkapipoisesti jazzia ja kun tämä nyt ei ehkä kuitenkaan aivan tyypillisintä jazzia ollut, niin puolet yleisöstä oli jo poistunut lehtereiltä tuossa vaiheessa.
Jäljelle jääneet ilmiselvät rock-hörhöt saivatkin sitten kuulla Reidin mahtavaa kitaravinguttelua ja muuta hienoa kuten erittäin hyvätasoista beatboxausta. Encoressa päästiin jo ihan kunnon heilumisfiiliksiin ja ainakin allekirjoittanut ryntäsi lavan eteen jorailemaan ja jopa pomppimaan, kun musiikki yltyi punkiksi asti.
Joka tapauksessa todella iso kiitos näille todellisille ammattilaisille, koska eivät pahoittaneet mieltään erittäin staattisen ja (sori, pakko sanoa) hieman umpimielisen yleisön tekemisistä. Soittajat vetivät settinsä hienosti loppuun asti ja tulivat jopa takaisin, vaikka olivat esiintyneet puolityhjälle salille melkein alusta asti. Osasivat ottaa sen osan yleisöstä joka jaksoi tukea. Kiva homma koska kyseessä oli kuitenkin Reidin kaltainen todella pitkäaikainen lavojen kiertäjä.
Kaiken kaikkiaan ainakin allekirjoittaneelle jäi todella hyvä maku perjantaista ja yleensä koko Tampere Jazz Happeningista. Ensi vuonna on varmasti edessä paluu Tamppereelle tapahtuman tiimoilta..
Tosi jees meno oli kyllä. Yleisöäkin oli huomattavasti enemmän kuin ois voinu maanantai-illasta toivoa. Hidria ois voinu ehkä silti soittaa vielä enemmän ihan omaa matskuaan, mutta hyvä näinkin.
