UK oli 70-luvun viimeinen proge-supergroup (Bill Bruford, John Wetton, Allan Holdsworth ja Eddie Jobson) jonka ensimmäinen levy oli varsin ainutlaatuinen yhdistelmä sinfonista progea ja fuusiojazzia. » jatkuu
Tämä levy on Keith Emersonin onnistunut paluu ELP-tyyppisen musiikin pariin. Apunaan Emersonilla on hieman nuorempi Marc Bonilla joka on kohtuullisen taitava kitaristi, mutta ennen kaikkea loistava laulaja kuulostaen yllättävän samalta kuin Greg Lake parhaina päivinään. » jatkuu
Miten pitkä toi keikkaosuus on?
Hemmetin hieno levy. Vuoden parhaita toistaiseksi. Ehkä vähän liian retro että irtoaisi täydet pisteet.
Ihan kelpo levyksihän tämä osoittautui. Selkeästi heikompi kuin Marbles tai Anoraknophobia, mutta onneksi myös kaukana Marillionin heikoimmista tekeleistä.
Ihan kiva semmoinen kolmen tähden levy. Kevyesti parempi kuin Vapor Trails ja suurin piirtein samaa kaliiberia kuin Counterparts ja Test For Echo. » jatkuu
Melko tylsä levy ja selkeästi ekaa heikompi vaikkei sekään mikään mestariteos ole. Kolme tähteä riittää tälle.
No on This Strange Engine noista kolmesta paras. Mutta se ei ole vielä paljon.
Eipä kuulosta lupaavalta. Vertailuksi otetut Radiation ja marillion.com kun ovat mielestäni selkeästi kehnoimmat (no This Strange Engine lisäksi) Marillion levyt.
Harmi jos mainion Marblesin jälkeen homma menee taas puihin.
Harmi jos mainion Marblesin jälkeen homma menee taas puihin.
Ööh, olen näköjään antanut aiemmin pisteitä (5 tähteä) arvostelulle enkä levylle. Koska levy ansaitsee noin kolme tähteä niin tasotetaan tilannetta antamalla nyt kaksi pistettä.