Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Englantilainen Games Workshop on nyt viimeinkin julkaissut Taru Sormusten Herrasta elokuvasta/kirjasta miniatyyripelin. Mitä on miniatyyripelaaminen? Onko se lapsellista? Typerää? Loistava harrastus? Ehkäpä se oheisesta jutusta selviää.
Jokainen on jo varmasti kuullut Taru Sormusten Herrasta -kirjasta tai elokuvasta, joten en ala kertomaan siitä enempää, vaan keskityn itse peliin.
Ensinnäkin niille lukijoille jotka eivät tiedä mitä miniatyyripelit ovat, pieni yhteenveto on paikallaan. ...Jatkuu » Eli kaksi tai useampi pelaaja liikuttelevat pelikentällä pienoismallihahmoja, jotka taistelevat keskenään tiettyjen sääntöjen puitteissa. Kuulostaako shakilta? Sitä se hieman onkin. Pelialuetta ei vain ole rajattu ruutuihin, vaan pelialustana voi toimia vaikka keittiöpöytä.
Nyt itse peliin. Aloituslaatikon avattuani, eteeni pullahtaa 130 sivuinen ohjekirja, 24 muovista ihmis/haltiasotilasta, 24 örkkisotilasta, rauniot ja nopat. Parin senttimetrin korjuiset hahmot ovat muovikehikossa kiinni, kasaamattomina ja maalaamattomina.
Ensin kuitenkin vilkaisen ohjekirjaa. Kirja on jaettu perussäännöt, laajennettuihin sääntöihin sekä vinkkeihin kuinka maalata hahmoja ja rakennella pelimaisemia.
Perussäännöt luettuani (n. 25 sivua) säännöt vaikuttavat suht helpoilta. Hahmoille on annettu tietyt arvot liikkumisen ja taistelujen suhteen. Pari kertaa perusohjeet luettuaan voi jo hyvin aloittaa pelaamisen. Laajennetuissa säännöissä peliin lisätään hahmoille lisää ominaisuuksia; taikominen, rohkeus, erikoisliikkeitä yms.
Peliin tulee hetkessä vaikeutta lisää. Enää ei hahmot välttämättä toimikkaan niin kuin pelaaja haluaa, vaan nopan silmäluvut näyttelevät suurempaa osaa pelissä. Myös strategisia piirteitä tulee peliin lisää. Nyt pelaajien täytyy todellakin miettiä mikä taktiikka puree vastustajaan parhaiten.
Kirjan loppupuolella on hyviä vinkkejä kuinka maalata pelihahmoja ja rakennella pieniä metsiä ja kiviröykkiöitä pelialustaa elävöittämään ja samalla antamaan uusia taktisia elementtejä peliin (eihän se ole sama onko sotilas aukealla vai kiven takana piilossa jousipyssymiestä).
Pelaaminen ei kuitenkaan missään tapauksessa vaadi miniatyyrihahmojen maalaamista, mutta onhan se kauniin näköistä kun ITSE maalaamat, pikkutarkat hahmot ottavat mittaa toisistaan. Jotkut harrastajat eivät koskaan edes pelaa itse peliä, vaan maalailevat kauniita hahmoja kirjahyllyn koristeeksi.
Aloituspaketissa tulevilla "perushahmoilla" pääsee hyvin alkuun. Saatavana on paljon muita tuttuja hahmoja kuten Frodo, Sam, Saruman, Mustat Ratsastajat jne. Jokainen hahmo eroaa toisistaan. Näin voidaan pelata vaikka Amon Hen:in tai Khazad Dum:in taistelut uudestaan aivan erilaisella lopputuloksella. Ja mikään ei estä keksimästä aivan uudenlaisia taisteluja.
Tässä jutussa ei ole tarkoitus käydä kirjaimellisesti läpi pelin sääntöjä. Mutta otetaan lyhyt esimerkki pelin kulusta:
Kyseessä on yhden Gondorin sotilaan (jolla on miekka ja kilpi) taistelu Morian örkkiä (jousipyssy ja puukko) vastaan.
ENSIMMÄINEN KIERROS
1. Aloituksen arpominen
Heitetään nopilla kumman pelaajan vuoro on saada aloitus tällä kierroksella.
2. Liikkuminen
Gondorin sotilaalla pelaava voittaa aloituksen ja päättää siirtää soturiaan maksimi liikkumismäärän (14cm) örkkiä kohti. Matka on kuitenkin liian pitkä ja jää hieman vajaaksi. Örkki pelaaja taas päättää olla liikkumatta.
3. Ampuminen
Gondorin soturilla ei ole jousipyssyä, joten pelaaja ei voi kuin odottaa. Örkkillä on taas mahdollisuus ampua, koska se ei ole joutunut lähitaisteluun ja sillä on jousipyssy.
Örkki pelaajan täytyy heittää nopalla 5 tai 6, että Örkki osuu vastustajaan. Tulos on 4 joten nuoli ei osu kohteeseen.
4. Lähitaistelu
Koska hahmot eivät ole kosketuksessa toisiinsa, ei lähitaistelua ole tällä kierroksella.
TOINEN KIERROS
1. Aloituksen arpominen
Tälläkin kertaa Gondorin soturilla pelaava saa suuremman noppaluvun ja saa tämänkin kierroksen aloituksen.
2. Liikkuminen
Gondorin soturi liikkuu nyt lähitaisteluun (siirtää soturin örkin viereen). Örkki pelaajalla ei ole tässä tapauksessa mahdollista enää liikkua.
3. Ampuminen
Koska hahmot ovat lähitaistelussa, ei kummallakaan pelaajalla ole mahdollisuutta ampua (Örkki ottaa esille puukkonsa).
4. Lähitaistelu
Nopilla arvotaan kumpi hahmoista voittaa taistelun. Gondorin soturilla pelaava saa suuremman noppaluvun ja Örkki hahmo siirretään 2cm taaksepäin. Tämä ei vielä tarkoita että Gondorin soturi olisi voittanut. Nyt nopalla pitäisi heittää 5 tai 6, että soturi myös saisi osuman Örkkiin. Tulos on 5, joten Örkki haavoittuu. Örkillä ei kestä kuin yhden haavoittumisen, joten se on tapettu (hahmo siirretään pois pelialueelta). Koska muita hahmoja ei kentällä ole, on Gondorin soturilla pelaaja voittanut pelin.
Näin helppoa on pelaaminen perussäännöillä, mutta kun soppaan heitetään maastot (puut, muurit pensaat, kivet ja vaikea kulkuiset maastot) niin pelaaminen onkin mielenkiintoisempaa. Myös erikoishahmojen mukaan ottaminen tuo loistavan lisän peliin. Esim. Gandalf taikoo ja Aragornia ei tapetaakkaan yhdellä iskulla, vaan hahmo on yhden miehen tappokone. Pelin kesto määräytyy pelissä olevien hahmojen lukumäärän mukaan, mutta kyllä siihen muutamia tunteja kuitenkin kuluu.
Jo pelkkien hahmojen maalaaminen on hauskaa ja rentouttavaa puuhaa. Omasta mielestäni peli ei sovellut aivan pilteille ja yläikärajaa ei mielestäni ole.
Ja mitä tämä lysti sitten maksaa? Aloituspaketin saa n. 350-400mk. Erilaisia hahmopaketteja sitten onkin eri hintaluokissa. Ihan yksittäisiä hahmoja saa n. 50mk hintaan ja laatikossa saa esim. kaikki Sormuksen saattueen hahmot n. 250mk.
Nyt vai kipi kipi kauppaan ja uuden harrastuksen pariin, jos mielikuvitus alkoi tässä vaiheessa laukkaamaan.
Tutustumme J. R. Tolkienin klassikkokirjaan Taru Sormusten Herrasta. Testissä on WSOY:n julkaisema painos kyseisestä mestariteoksesta. Katsotaanpa mistä kirja on tehty.
Kyllä vain. Mitoiltaan 12,9cm x 19,5cm x 4,5cm oleva kirja on tehty paperista. Kanteen on käytetty hieman vankempaa ainesta, sekä kirjan takaosasta löytyvässä kartassa on erilaista paperia kuin kirja muuten on.
Kirjasta löytyy ruhtinaalliset 994 sivua, jos mukaan lasketaan liitteet, sisällys luettelo ja lopussa olevat 10 tyhjää sivua. ...Jatkuu » Karttaa ja kansia ei laskettu mukaan.
Kirja on kirjoitettu pienellä 2mm korkuisella fontilla. Kirjan lopussa oleva liitteet on kirjoitettu vielä pienemmällä, n. 1mm korkuisella fontilla. Fonttityyli näyttäisi olevan Times New Roman. Pienen fonttin takia kirjaan mahtuu keskimäärin 51 riviä per sivu. Riville kirjaimia mahtuu n. 65 kappaletta. Liite osassa rivejä taas on 56, jolloin rivillä on n. 74 merkkiä. Puhun noin arvoista koska esim. i-kirjaimet ovat erilevyisiä kuin esim. m-kirjaimet.
Kirjan lukeminen on kuitenkin mukavaa pienestä fonttikoosta huolimatta. Kamala edes ajatella kuinka paksu kirja olisi jos fonttikoko olisi esim. 4mm korkeaa. Laulun sanat kirjasta erottuvat selkeästi kursivoidun tekstityylin takia.
Vaikka kirjan sivuilta löytyykin muutamia kuvituksia, on kirjan sisältö kauttaaltaan mustavalkoinen. Jos takaosasta löytyvä kartta lasketaan sisältöön, niin sieltä kyllä mukavana yllätyksenä löytyy punainen sävykin. Kannet ovat kuitenkin värilliset.
Sitten sananen kirjan kestävyydestä. Sivut ovat ohuita, helposti rutistuvia. Myös kansi ruttautuu helposti. Saatavana on onneksi myös kovakantinen painos, jolloin ruttautumisen vaara pienenee huomattavasti. Pehmeillä kansilla varustettun opuksen selkämykseen ilmestyy myös ruttuja pelkästään jo kirjan aukaisemalla. Tässä asiassa kovakantinen on jälleen parempi.
Vaikka kirjan kansissa ei ole mitään kunnon pinnoitusta, ei kansissa oleva väri kuitenkaan värjää käsiä vaikka kannet sattuisivatkin kastumaan.
Kirjan sivut ovat helposti syttyvää materiaalia. Kansiinkaan ei tarvitse paljon kauempaa aikaa tuhlata jos ne aikoo saada syttymään. Kirjan mahtavan sivumäärän takia, on se erinomainen mökkireissuilla, jos vain puulämmitteinen takka/sauna sieltä löytyy. Suosittelen kuitenkin polttamaan vain ne sivut jotka on jo kerennyt lukemaan, muuten juoneen voi muodostua pahoja aukkoja.
No, löytyy tuohon saunan lämmittämiseen varmasti jotain parempiakin kuin J. R. Tolkienin mestarillinen teos, esim. mummon vanha puujalka.
Ei voi kuin kunnioittaa Tolkienia, kun miettii kuinka monta hetkeä heppu on istunut kirjoituskoneen ääressä saadakseen noin monta kirjainta peräkkäin. Ja kaiken lisäksi luettavaan muotoon.
Oheisien testien perusteella voin suositella Taru Sormusten Herrasta -kirjaa kaikkien kirjahyllyyn. Kirjan kun vieläpä löytää melkein mistä tahansa kirjakaupasta hyvin edullisesti n. 100 mk hintaan.
Taru Sormusten Herrasta elokuvan ensi-illan lähestyessä Palasokerin uusi toimittaja Snake luo tässä artikkelissa silmäyksen Peter Jacksonin aikaisempaan tuotantoon. Kyseessä on hulvattoman hauska teatterimaailmassa tapahtuva nukkeanimaatio Meet the Feebles.
Jos joku nyt ei Peter Jacksonia tunne, niin kyseessä on siis tuon uuden Taru Sormusten Herrasta -leffan ohjaaja. Uusi-Seelantilaisen virtuoosin muita tuotoksia ovat esim. ...Jatkuu » Bad Taste ja Brain Dead, huumorilla höystettyä splatteria parhaimmillaan.
Mutta nyt itse leffan kimppuun, eli Meet the Feebles. Kyseessä on nukkeanimaatio muppettien tyyliin. Paitsi tällä kertaa ei lapsille suunnattuna. Alapään vitsit lentää, splatteria löytyy ja kokainia ei säästellä. Olisihan se outoa jos leffasta ei löytyisi myös pornoa. Elokuvan hahmot ovat loistavia. Läski mursu, Bletch, teatterin johtajana, duunaa pimeitä bisneksiä ja ohessa vetää vielä teatterin mehukasta kisutyttöä viikseen. Tätä hommaa ei hyvällä silmällä katso teatterin vetonaula, tuhti virtahepo Heidi. Kyseessähän on tuhoon tuomittu rakkaustarina.
Muissa osissa on oudosta kupasta kärsivä jänis, paskakärpänen toimittajana, narkkari sammakko veitsenheittäjänä, salaa pornoleffoja teatterin kellarissa kuvaava rotta jne. Hahmoja on vähintään saman verran kuin muppeteissa konsanaan. Juonesta ei kannata kauheasti kertoa, koska silloinhan leffa menee pilalle. Suosittelen leffan katsomista hyvällä kaveriporukalla kaljan ja pizzan kanssa. Ja ehdottomasti ennen Taru Sormusten Herrasta -leffan ilmestymistä. Se kun pistää sopivasti miettimään millainenhan leffa tuosta TSH:sta tulee?
Myös aikasemmat leffat; Bad Taste ja Brain Dead kannattaa tsekata, mutta vähemmän verta ja suolenpätkkiä nähneiden kannattaa jättää ne pizzat kauppaan.
