BMW 520i –82 Loppuraportti
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Baijerilainen kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
Edellisestä BMW-raportista Palasokerissa on kulunut jo vuosia ja paljon on taas ehtinyt tapahtua. Katsastuskonttorilla on käyty tuplaten viime katsastuksissa, ennen kuin leima heltisi ja uutta osaa on taas pultattu kiinni. Tämä kolmas artikkeli on osaltani loppuraportti, koska auto on lähes kuuden vuoden yhteisen taipaleen jälkeen myyty. Käyttökokemuksien taustaa on edeltävissä osissa. ...Jatkuu » Edelliset osat kannattaa lukea ensin: ensimmäinen osa (2001) ja toinen osa (2002).Mittarilukema ei ole edellisestä raportista juurikaan muuttunut, koska nopeusmittari (ja samalla tietysti matka-) on vähän temppuillut. Välillä se pelaa ihan hyvin ja välillä ei ollenkaan. Eihän se automiehelle ole ongelma, jos mittari ei pelaa, kyllähän sen nopeuden helposti voi arvioita ja liikennevirran mukana ajella, mutta ajomääriä tähän on nyt vähän vaikea sanoa. Mittarin ongelma on liian vähäinen käyttö, pitäisi ehkä ajella vähän enemmän, että se pelaisi. Se alkaa välillä jopa lyhyen ajon jälkeen toimia, mutta muutaman päivän seisottuaan lakkaa taas toimimasta. Kyseisessä mallissa on elektroninen mittari ja ensin epäiltiin mittariston sisällä sijaitsevan patterin väsymistä. Talvella 2005 paikalle soviteltiin vastaavaa mittaristoa ja todettiin, että kysymys ei olekaan paristoista vaan anturista. Ei pelannut sillä toisellakaan mittaristolla. Alkuperäinen mittaristo kiinni takaisin. Tai sekään ei mahdollisesti ole aito ja alkuperäinen, koska joku oli kirjoittanut tussilla kotelon taakse tyyppinumeron. Onneksi ongelma ei ole suuri eikä nopeusmittarin toimintaa toisaalta edes katsastuksessa vaadita.
Katsastus, tosiaan. Ensimmäisellä näytöllä 2003 päästöt olivat aika pahoja, joskaan eivät rajoja ylittäviä. Kummallista, ainahan se on puhtaasti pelannut. Toisaalta pientä vajaatehoisuutta oli kyllä ollut havaittavissa viimeaikoina. Syyksi osoittautui vuotava moottorin alipaineletku, jonka tuttu korjausmies huomasi ja sujuvasti muiden hommien lomassa korjasi. Toisessa katsastuksessa päästöt olivatkin taas ihan hyvällä mallilla. Tehotkin palasivat.
Toinen katsastuskerta ei kuitenkaan johtunut päästöistä, vaan vasemman joustintuen jousikupin ruostumisesta. Katsastusmies löi kupista piikin läpi ja antoi korjauskehotuksen. Samalla hän kertoi, kuinka aikanaan hänen omasta autostaan oli samainen kuppi ruostumisesta johtuen lauennut ajon aikana ja jousi oli lukinnut toisen etupyörän. Auto pysyi hädin tuskin tiellä. Opettavainen, pelottava ja varoittava esimerkki.
Auto heti parkkiin korjaajan pihaan. Osan hankkiminen vaan oli hankalaa. Kyseistä osaa ei saa enää tarvikeosana ja purkuosien saatavuus oli myös kehno. Aikamme (2 kk) etsiskeltyämme kävin ostamassa BMW:n merkkiliikkeestä aidon alkuperäisosan, jossa oli hieno alkuperäistarrakin. Eikä ollut halpa. Jousijalka ilman iskunvaimentajapatruunaa oli 246,60 euroa! Samalla vaihdettiin myös jarrukilpi, joka oli ruostunut aika pahan näköiseksi. Sen hinta oli 17,10 €. Itse iskunvaimentajan patruunaa ei tarvinnut vaihtaa, se oli vielä ihan pätevä. Onneksi ei tarvinnut, samalla olisi tarvinnut vaihtaa toinen puoli, tasapuolisuuden vuoksi. Ja siellä toisella puolella jousikuppikin oli tässä vaiheessa vielä ihan terveen näköinen.
Jälkimmäisessä katsastuksessa auto meni läpi, mutta katsastusmies huomasi, että vetoakselin suojakumi oli murtunut. Se kannattaa vaihtaa ensitilassa, ettei kura ja hiekka syö vetoakselin päätä väljäksi. Nyt ei tutulle korjaajalle saanutkaan aikoja, joten oli mentävä taas merkkihuoltoon. Kyseinen kumi on tilausosa, joten aika tilattiin viikon päähän. Kumipaketti maksoi hurjat 39,80 € mutta siihenpä sisältyi kumin lisäksi myös rasvat ja metalliosia. Itse työ sujui nopeasti, mutta hintaan 50 €.
Uudehkot talvirenkaat on asennettu syksyllä. Sain lainaksi vähänkäytetyt Misukat, joilla vannekoko on oikea, mutta profiili huomattavasti korkeampi, kuin alkuperäinen koko! Mutta sopivat kyllä rengaskotelossa pyörimään eivätkä ota kiinni ääriasennossa, jotenka siis aivan hyvät. Maavarakin nousi pari senttiä, mikä ei talvella ole mitenkään huono juttu. Artikkelin kuvissa on juuri nuo renkaat, eivät ne näytä edes pahalta.
Edellisistä artikkeleista tuttuja akku-ongelmia ei ole nyt ollut puoleentoista vuoteen, vuodot on saatu korjattua. Myöskään aikaisempi etujarruongelma ei ole tarkkailujakson aikana uusiutunut. Ajelu on ollut aika huoletonta, pikkuisen bensan hajua ohjaamoon antanut vuotava bensaletkunpätkäkin korjattiin leikkaamalla päästä se vuotava sentti pois. Haju poistui hetkeksi ja palasi pian. Pienen tutkiskelun jälkeen todettiin, että koko letku koneen päältä aina B-palkille saakka oli aivan hauras. Kas kun ei palanut koko auto! Letku vaihdettiin uuteen polttoaineletkuun.
Mitäs muuta? Oikean etuvilkun polttimo on vaihdettiin vielä 2003. Sen palamisen huomaa siitä, että vilkun vilkuntanopeus tuplaantuu.
Moottoritilassa oli vasemmalla rengaskotelon päällä oli pieni ruostevaurio, joka on nyt hitsailtu kuntoon. Samalla on kunnostettu perän kiinnitys pohjalevyyn, se oli ruostumisen takia vähän vioittunut. Nämä pienet hitsailut ystävällinen tuttava teki sadan euron hintaan.
Pääsiäisenä 2003 käytiin mm. American Car Showssa Helsingissä (matkaa yhteensä noin 250km). Samanmoinen lenkki myöhemmin kesällä. Muuten lähinnä paikallisajoa.
2004 syksyllä sama katsastusmies löi sitten kuljettajan puolelta jousijalan kupin läpi raudan. Eli toinenkin jalka vaihtoon. Nyt sattui niin onnellisesti, että kaverilla oli vastaava auto purettavana ja häneltä sain hyväkuntoisen käytetyn jousijalan. Tuttu autokorjaaja pulttasi jousijalan paikalleen mutta joutui samalla vaihtamaan etujarruputket molemmille puolille. Ne olivat jo niin haperossa kunnossa, että jousijalkaa irti otettaessa putki meni poikki. Samalla tietysti pitää/kannattaa vaihtaa toiselle puolelle. Takapään putket onkin vaihdettu jo muutama vuosi sitten joten jarruputkisto on kunnossa. Hintaa kertyi nyt koko jousijalka/jarruputki-remontille 100 € + jousijalka 20 €. Samalla kunnostimme takavalot, jotka paloivat hieman epäsäännöllisesti, jos ollenkaan. Pientä hapettumaa oli muutamissa liittimissä.
Auto kuntoon ja ajoon. Ja lopputalvesta meni kytkimen työsyliterin kumi ja auto jäi vähäksi aikaa seisomaan.
[img]http://www.palasokeri.com/juttukuvat/autoilu/baijer/Bemu3.jpg" class="colorbox">
Uudehkot talvirenkaat on asennettu syksyllä. Sain lainaksi vähänkäytetyt Misukat, joilla vannekoko on oikea, mutta profiili huomattavasti korkeampi, kuin alkuperäinen koko! Mutta sopivat kyllä rengaskotelossa pyörimään eivätkä ota kiinni ääriasennossa, jotenka siis aivan hyvät. Maavarakin nousi pari senttiä, mikä ei talvella ole mitenkään huono juttu. Artikkelin kuvissa on juuri nuo renkaat, eivät ne näytä edes pahalta.
Edellisistä artikkeleista tuttuja akku-ongelmia ei ole nyt ollut puoleentoista vuoteen, vuodot on saatu korjattua. Myöskään aikaisempi etujarruongelma ei ole tarkkailujakson aikana uusiutunut. Ajelu on ollut aika huoletonta, pikkuisen bensan hajua ohjaamoon antanut vuotava bensaletkunpätkäkin korjattiin leikkaamalla päästä se vuotava sentti pois. Haju poistui hetkeksi ja palasi pian. Pienen tutkiskelun jälkeen todettiin, että koko letku koneen päältä aina B-palkille saakka oli aivan hauras. Kas kun ei palanut koko auto! Letku vaihdettiin uuteen polttoaineletkuun.
Mitäs muuta? Oikean etuvilkun polttimo on vaihdettiin vielä 2003. Sen palamisen huomaa siitä, että vilkun vilkuntanopeus tuplaantuu.
Moottoritilassa oli vasemmalla rengaskotelon päällä oli pieni ruostevaurio, joka on nyt hitsailtu kuntoon. Samalla on kunnostettu perän kiinnitys pohjalevyyn, se oli ruostumisen takia vähän vioittunut. Nämä pienet hitsailut ystävällinen tuttava teki sadan euron hintaan.
Pääsiäisenä 2003 käytiin mm. American Car Showssa Helsingissä (matkaa yhteensä noin 250km). Samanmoinen lenkki myöhemmin kesällä. Muuten lähinnä paikallisajoa.
2004 syksyllä sama katsastusmies löi sitten kuljettajan puolelta jousijalan kupin läpi raudan. Eli toinenkin jalka vaihtoon. Nyt sattui niin onnellisesti, että kaverilla oli vastaava auto purettavana ja häneltä sain hyväkuntoisen käytetyn jousijalan. Tuttu autokorjaaja pulttasi jousijalan paikalleen mutta joutui samalla vaihtamaan etujarruputket molemmille puolille. Ne olivat jo niin haperossa kunnossa, että jousijalkaa irti otettaessa putki meni poikki. Samalla tietysti pitää/kannattaa vaihtaa toiselle puolelle. Takapään putket onkin vaihdettu jo muutama vuosi sitten joten jarruputkisto on kunnossa. Hintaa kertyi nyt koko jousijalka/jarruputki-remontille 100 € + jousijalka 20 €. Samalla kunnostimme takavalot, jotka paloivat hieman epäsäännöllisesti, jos ollenkaan. Pientä hapettumaa oli muutamissa liittimissä.
Auto kuntoon ja ajoon. Ja lopputalvesta meni kytkimen työsyliterin kumi ja auto jäi vähäksi aikaa seisomaan.
[img]http://www.palasokeri.com/juttukuvat/autoilu/baijer/Bemu3.jpg" border="0"/ style="width:98%">
Syksyllä 2005 ilmaantui ostajaehdokas joten auto ajokuntoon. Ostin varaosaliikkeestä viiden euron hintaisen kytkimen työsylinterin kumien korjaussarjan, asensimme sen ja taas pelaa. Akku oli tyhjentynyt välillä, eikä alkanut heti ottaa kunnolla latausta, mutta pienen herättelyn jälkeen sekin virkosi. Lisäksi vaihtelin hapertuneet moottorin alipaineletkut ja teimme kaupat. Aito meni niin halvalla, että kaduttaa. Tankissakin oli vielä 35 litraa kallista 98E-bensaa.
Eli auto on myyty, turha kysellä enää.
BMW 520i (E28) -82 Väliraportti
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Baijerilainen kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Yli puoli vuotta on vierähtänyt edellisestä väliraportista (Palasokerin vanhoissa artikkeleissa on vääriä päivämääriä, oikea päiväys n. 16.6.2001) ja BMW 520i (E28) -82 on toiminut hyvin. Pieniä huomioita tietysti autosta on. Jos et ole lukenut aiempaa raporttia, lukaise se ensin klikkaamalla tästä.Tosiaan, huolettomat kilometrit ovat alkaneet ja kyllähän tässä onkin taas muutama tuhat ajeltu. ...Jatkuu » Se, että akku kieltäytyi ottamasta latausta ja korvattiin uudella johtuikin siitä, että akkulaturi oli mennyt rikki jostain syystä. Talven kovimmilla pakkasilla vuoden vaihteessa auto ei käynnistynyt ja silloin rikoin kannettavan laturin. Virheellinen diagnoosi johti siihen että ostin uuden akun ja hitsi vieköön luovutin vanhan akkuliikkeeseen. Se olisi ollut ehjä. Ja kun vuoden vanhat mineraaliöljyt vaihdettiin uusiin synteettisiin, auto alkoi käynnistyä pakkasellakin kuin palmun alta.
Talvirenkaissa on vähän epätasapainoa, ilmeisesti siksi että nastoja on lähtenyt. Tämä tuntuu satasen nopeudessa pienenä värinänä. Mutta eivät ne renkaatkaan niin hyvät enää ole, ensi syksynä pitää jo varmaan ostaa uudet. Kesärenkaat ovat ihan hyvät ja alumiinivanteilla, talvirenkaat ovat peltivanteilla mutta sentään oikeilla Bemarin kapseleilla. Mutta paremmalta se näyttää alumiinien kanssa.
Edellisessä katsastuksessa katsastusmies totesi että rattilukko loksahtaa lukkoon vaikka avain on vielä paikallaan. Ei kuitenkaan virta päällä sentään. Kuulostaa aivan katsastusmiehen saivartelulta. Mutta tuon vaivan pitkittynyt korjaamatta jättäminen voi johtaa siihen että ennen pitkää rattilukko voi mennä päälle ajon aikana ja ohjattavuus tietysti hieman kärsii. Siksi on parasta noudattaa korjauskehotusta.
Eihän tuollaisia osia oikein saa muualta kuin merkkiliikkeestä ja ajattelin teettää myös työn siellä. Ensimmäisellä korjauskerralla, kun ohjauspylvästä oli purettu toista tuntia, kävi ilmi että ”juuri tässä vuosimallissa on eri systeemi kuin muissa, paljon vaikeampi ja pitää tilata lisää osia”. Että viikon päästä uusi yritys. Toisella kerralla homma jo onnistui mutta ei kovin nopeasti. Korjaamon setä armahti, seitsemästä työtunnista veloitettiin vain kolme. Osat olivat kyllä aika kalliit, yhteensä jotain 700 mk. Osia meni varsinainen lukkosylinteri, rattilukkosylinteri ja erikoisruuveja. Töineen korjaus maksoi noin 1500 mk. Ja nyt on sitten kaksi saman näköistä avainta joista toinen sopii oviin ja toinen virtalukkoon. Mutta virtalukko on nyt miellyttävän jämäkkä ja toimii oikein.
Jarruja on syksyllä pitänyt kerran sorkkia kun loppukesän kuukauden ajamattomuus aiheutti oikeanpuolimmaisen etujarrusatulan männän jumittumisen ja etujarru alkoi laahata. Etukulma ylös ja satula irti. Sylinterissä oli vähän jotain ruostemaista karstaa joka esti männän liikkumisen, lähinnä siis palautumisen. Mäntä ja sylinteri puhdistettiin ja hieman vesihiomapaperilla pyyhkäistiin. Samalla tietysti vaihdettiin jarrukumit ja aikamoinen määrä jarrunestettä. Sitähän on vaihdeltu kytkimen pääsylinterin ja takajarrujen kunnostelun yhteydessä jo muutamaan otteeseen ennenkin. Ja jarrut tulivat kuntoon.
Vuoden vaihteessa oli katsastus (oikea aika olisi ollut Marraskuu, mutta kas kun sattui unohtumaan…) ja katsastusmies mieltyi heti kutoskoneen nättiin ja hiljaiseen käyntiin. Sitten sitä keskusteltiin kutoskoneisista Bemareista ja hups, katsastus oli ohi. Puhtain paperein. ”Joo, ei siinä murheita” oli kommentti. Eikä pitänytkään olla.
No, vähän kyllä jännitti että huomaako katsastusmies ne huonohkot talvirenkaat tai sen, että peruutusvalosta oli palanut lamppu. Ei huomannut. Nyt on siis taas vuosi aikaa huristella hyvillä mielin.
Jarrujen mittaus saattaa Teitä kiinnostaa muutamien raportoitujen jarruremonttien jälkeen: mitatut erot käyttö- ja seisontajarruissa vasemman ja oikean välillä olivat 5 – 6 % kun sallittu poikkeama on 30%. Aika hyvä. Ei puolla.
Pakokaasujen päästömittaus tehtiin vasta katsastusasemalla: CO-pitoisuus 1,43% (sallittu 4,50%), HC-pitoisuus 526 ppm (sallittu 1000 ppm), CO2-pitoisuus 12,70% ja O2-pitoisuus 1,60 % (sallittu jopa 5,00 %).
Kommentoida tietysti saa tähän artikkelin jatkoksi ja sitä suorastaan toivotaan.
BMW 520i (E28) -82, kokemuksia käytetystä
ARTIKKELI | näytetään 1 uusinta viestiä viestiketjusta
Baijerilainen kirjoitti noin 24 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tässä artikkelissa kerrotaan kokemuksista halvan ja vanhan, alunperin kalliin auton tiimoilta koska moni nuori painii juuri saman asian kanssa. Halpa ei ole aina välttämättä edullinen, ainakaan jos auton haluaa kunnostaa.
Bemari on ostettu perheeseemme 99 joulukuussa autojobbarilta. Pikainen tarkastelu ja koeajo ei ilmentänyt suurempia vikoja ja auto näytti hyvältä koskapa se oli äskettäin remontoitu ja siinä yhteydessä ylimaalattu. ...Jatkuu » Myyjä kertoi parista reiästä pohjassa mutta se ei huolettanut koska seuraavaan katsastukseen oli aikaa melkein vuosi ja tarkoitus oli itse muutenkin hieman korjailla autoa. Jobbari esitti myös pitkän listan ja laskun siitä mitä autolle oli juuri äskettäin korjaamolla tehty: vesipumppu, jakohihna ja lisäilmanluisti oli vaihdettu, helmat , lokasuojat ja ovien alaosat laitettu ja auto ylimaalattu. Lisäksi oli tehty kansiremontti ja uusittu pakoputken alkupää ja takapönttö. Laskussa mainittiin myös kallis, täydellinen kytkinpaketti. Mukana tulivat kahdet renkaat ja vanteet, kesärenkaat oikein aluvanteilla. Että jotakuinkin kunnossa on, vai mitä?
Kaupat tehtiin ja omistussuhde siirtyi. Öljyt ja öljyn- sekä ilmansuodatin vaihdettiin ikään kuin alkuhuoltona että sitten tietää itse sen huoltoajan. Kyllä kelpaa ajella kun on kaksilitrainen kutoskone nokalla. Äänet ovat upeat koska pakoputki vähän vuotaa keskeltä. Ja takakelkka liikkuu Takakelkka on eräänlainen apurunko johon on taka-akselisto ja muu kiinnitetty. Kelkka on eristetty rungosta suurin kumisin heloin jotka alkoivat vaikuttaa aikansa eläneeltä. Vaihdetaan. Kumihelat maksoivat muistaakseni about 750 mk/pari.
Veholle. Vaikkei Veho enää Bemareita myynytkään, huoltomiehet olivat kuitenkin samoja. Muuan entinen BMW-ekspertti nosti auton ylös ja aloimme hommiin. Vaikka lämmitimme muttereita kovasti, eivät kiinnitykset auenneet ja koska pohja vaikutti kiinnityskohtien ympäriltä aika pehmeältä, mekaanikko antoi periksi. Hänen ohjeensa oli viedä auto jollekin halvalle hitsarille joka pohjan paikatessaan vaihtaisi myös ne kumihelat. Sitten yritimme sammuttaa mittaristossa palavan huoltovalon (BMW:ssä jo 80-luvun alussa) mutta se ei sammunut useista yrityksistä huolimatta. Ennen poistumista mekaanikko vaihtoi taka-akselilta yhden revenneen suojakumin ja etukallistuksenvakaajan välitangon.
No, ei se nyt toisaalta niin paha kolina kuitenkaan ollut ja muitakin asioita sitten oli kuin Bemarin kanssa puuhaaminen joten asia vähän jäi. Uusi akku kuitenkin jouduttiin ostamaan. Lisäksi ostin hienot siniset Venize-istuinpäälliset Biltemasta (198 mk koko sarja niskatukineen) ja verhoilin hattuhyllyn uudestaan, joku oli sen turmellut kaiutinasennuksella. Uusi radioantenni (Biltema 39,90 mk) piti laittaa koska vanhan kiinnitysosa oli rikkoutunut eikä antenni pysynyt ihan paikallaan.
Myöhään syksyllä alkoi tuntua siltä että kelkalle ja pohjalle pitäisi tehdä jotain. Purkasin lattiaverhoilun pois ja alta paljastui suhteellisen terveen näköinen ja ehjä pohja joka oli muutamasta paikasta kuitenkin puhki. Sitten vaan pikimattoja poistamaan ja aikaa korjaamolle varaamaan. Koska toinenkin auto oli käytössä ja inspiraatiota oli vähänlaisesti, BMW seisoi melkein koko talven purettuna. Muutaman kerran sitä käynnisteltiin ja vähän ajettiin ettei tule seisontavikoja.
Alkukeväästä tavalliseen aikaa iski taas autonrakennuskuume. Auto ja talven aikana kerätyt osat vietiin tutulle korjaamolle. Toinen takaiskunvaimentaja oli aivan vastukseton eli entinen joten molemmat takaiskarit vaihdettiin, samoin jouset, jotka on tapana vaihtaa samalla. Jouset 99 mk/kpl ja öljyiskarit 179 mk/kpl Biltemassa. Perä vuosi hieman öljyä joten se avattiin. Perän alumiininen kansi oli syöpynyt puhki jostain syystä mutta alumiinihitsaaja korjasi sen. Kansi kiinni ja uudet öljyt perään. Kallista öljyä, muuten, toistasataa maksoi. Takakelkan kumit vaihdettiin nyt, eivätkä ihan helpolla irronneetkaan. Vanhat kumit olivat todella huonossa kunnossa. Samalla vaihdettiin eräänlaiset tukiraudat kelkan ja pohjan välillä, Vanhat olivat ihan ruosteessa. Oikein maahantuojalta ostin BMW:n alkuperäisosat, kiiltävän mustat. Näyttää hyvältä katsastuksessa.
Kytkimen pääsylinteri vuosi jarrunestettä (joo, samaa ainetta on sekä jarrupiireissä että kytkimessä) kuljettajan jalkatilaan joten sylinteriin asennettiin korjaussarja (n. 30 mk) ja koska verhoilu oli irti, jalkatila oli helppo puhdistaa ja se jopa maalattiin uudelleen. Lisäksi etumaskin keskiosasta oli irronnut ja kadonnut toinen krominen munuainen, eli puolet BMW:n tunnusmerkistä. Sellainen löytyi tilalle romukaupasta. Lisäksi ostin Biltemasta kumista kylkilistaa jossa on kaksi kromiraitaa ja kiinnittelin ne kylkiin kadonneiden listojen tilalle. Ilmeisesti ylimaalauksen jälkeen kadonneet kylkilistat oli korvattu aistikkaasti kahdella eristysnauhateilillä, kaksi viirua teippiä täyttää listasyvennyksen vaan ei näytä kovin hienolta. Tuo Bilteman lista kiinnittyi hyvin ja nyt näyttä hyvältä, kuin tehtaan jäljiltä. Ainoa optinen parannus autoon, muuten. Jos ei rikkoutuneen maskin korjausta lasketa.
Pohjasta korjattiin hitsaamalla 5 reikää ja vararenkaan kotelosta kolme. Kaikki tietysti maalailtiin ja massattiin. Ostin varaosaliikkeestä pikimattoa ja maalattuani sisäpohjan, liimailin pikimaton paikalleen. Pesin koko irtonaisen lattiamaton mäntysuovalla ja painepesurilla. Puhdasta jälkeä syntyi, varsinkin se jarrunestettä saanut kuljettajan jalkatila tuli paljon vaaleammaksi kuin alunperin. Jarruneste liottaa mattoväriä.
Puhdas ja raikkaalta tuoksuva auto vietiin katsastukseen ja katsastusmieskin alta tarkastellessaan oikein kehui että kyllä näkee että hommia on tehty. Mutta ei mennyt Bemu vielä läpi. Takajarrut puolsivat ja raidetankojen kumit olivat entiset.
Jarruremontti. Takana on rumpujarrut, kengät olivat kuluneet ja toinen jarrusylinteri vuosi. Kengät ja sylinterit vaihdettiin, sylinterit maksavat Biltemassa 19,90 mk/kpl ja kengät yhteensä 119 mk yht.. Raidetangot vaihdettiin koska ne on niin hienosti tehty että kumeja ei voi erikseen vaihtaa (Biltema n. 200 mk/kpl). Ja menihän se läpi, pakokaasutkin olivat oikein puhtaat.
Ja sitten hajosi öljykello eli sellainen anturi, joka mittailee jotain lohkon moottorialaosassa. Ja öljyt tietysti pihalle, moottorin käydessä siisti pieni vana valui ulos. Auto korjaamolle, anturi uusiksi ja öljynvaihtokin oli taas sopivasti kohdallaan. Jännittävä osa sikäli, anturi rikkoutui niin että se alkoi vuotaa läpi ja öljynpaineen merkkivalo syttyi. Anturi maksoi onneksi vain n. 30 mk.
Kesällä 2000 vaihdettiin myös vaihdelaatikon öljyt ja kunnostin perävaunun valopistokkeen. Kävin katsastuttamassa vanhempieni asuntovaunun BMW:n kanssa ja asuntovaunu meni läpi normaalisti. Kävimme ajamassa yhdistelmän kanssa 600km:n viikonloppuloman. Homma toimi loistavasti ja auton kaksilitrainen kutonen vetää vaunua oikein iloisesti. Tämä olikin sitten ainoa kerta kun autolla vaunua vedettiin ja vaunukin on sittemmin myyty pois.
Talvella laukesi kytkimen pääsylinteri uudestaan. Nyt ei enää temppuiltu minkään korjaussarjojen kanssa vaan koko pääsylinteri vaihdettiin. Ja hyvä tuli. Eikä pääsylinterikään maksanut kuin muutamia satoja.
Keväällä 2001 vaihdettiin pakoputken keskiosa joka oli jo ihan laho. Desibelimäärä laski dramaattisesti ja auto on miellyttävän äänetön.
Kevät toi myös ongelman. Akku tyhjeni päivässä vaikka sen latasi täyteen. Pitkien tutkimusten jälkeen syyksi osoittautui akulta lähtevät johdot jotka ovat joskus menneet ilmeisesti takakaiuttimien vahvistimelle. Vahvistinta poistettaessa johdot oli napsaistu poikki ja nyt päätä olivat alkaneet maadottaa Hyvä hyvä Korjaukseksi riitti siis kyseisten johtojen irrotus akusta ja kerääminen konehuoneen nurkkaan kerälle.
Nyt auto on pelannut oikein hyvin ja sillä on ajeltu ahkerasti. Se tuntuu olevan ihan hyvässä kunnossa, onhan muutaman vuoden sisällä vaihdettu suurin osa kuluvista osista Ikään nähden autolla ei ole edes ajettu paljoa, mittarin mukaan vain 260 tuhatta.
Edessä on vielä etutukivarsien kumien vaihto (toiset tukivarret kuin ne jo vaihdetut, näihin tukiin voidaan vaihtaa myös pelkät kumit.) ja perän kiinnityksen kumin uusinta. Oikean takaoven ikkunan mekanismi ei toimi muttei sen tarvikaan. Penkinlämmittimet eivät toimi mutta kasettiradiosoitin soi hyvin. Lämmityslaitteessa on kaksi asentoa, päällä ja pois.
Sellainen saattaa olla alle kahdenkymmenentuhannen auto joka on uutena ollut kalliihko mutta nyt saavuttanut ihmisen iässä jo täysi-iän. Minun BMW:ni on tietysti yksilö, toisissa yksilöissä voi olla vähemmän vikoja kun taas toisissa enemmän tai merkittävämpiä. Hankalampia olisivat tietysti kone- ja vaihdelaatikkoremontit mutta sellaisia oireita ja vikoja ei ole ollut. Että pienillä ollaan selvitty. Toisaalta joku voisi sanoa että on ollut kovasti vikoja. Suurin osa korjauksista on kuitenkin tehty kuluviin osiin ja edellisten omistajien jäljiltä huonoon kuntoon päässeisiin kohteisiin eli vikoihin, jotka ovat muhineet kauan. Nyt auto on merkittävästi paremmassa kunnossa kuin silloin kun sen hankin, sikäli parannusta siis. Nyt voisi sanoa että huolettomat kilometrit ovat viimein alkaneet.
