Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Onkin sitten ainoa paikka jossa mulla on pätkä Wakemanin soolobiisejä.
Ihan kiva, mutta suosikkini on tässä Ivor Cutlerin osuus silleistä ja puhelimista.
Ei ole kysymys musiikista.
En mä nyt kaikkia Rush liveja jaksa hankkia. Tämä kelpaa ihan hyvin. Studiolevyjäkään ei ole kuin pari.
(2005, Major Leidén)
I’ve listened to the album several times and I have to agree with many fans that there is a better flow through this album than the previous, Titans Wheel. On the other hand, it is much more a Pembroke album than many, and the lyrics are mostly close to his familiar themes. ...Jatkuu » Titans Wheel had more of the surreal topics, where here we have to do with the fate of Joe’s head in Tokyo Joe. Here we go on further adventures of the gang, which started out as the Vegetable Men (from Answer to Life) and went through various rumbles as Eddie and the Boys and other forms, ending up in a microbus on its way to Squaw Valley. What exactly are the Several Moons? Perhaps some remnant from The Moon Struck One, one of Jim’s inspirations in crafting his songs.
Chord Squad is a fun song about some musicians “here in your town”, with cute familiar phrases thrown in, and they refer to old Wigwam stuff all the time, a Zappaesque conceptual continuity.
Sandpainting has a familiar beat introduced into Wigwam by Kepa. Seems to be about some woman searching fame and fortune, with movie moguls thrown in. I sort of lost interest in these stories after Pleasure Street. The melody is OK.
Bow Lane is a very typical Pembroke-Rechardt work and I’m sure there is some personal story here but I have no recollection of it a few minutes after the song is done. And I actually like older similar ones such as The Big Farewell. Cloudy Dream is similar in subject matter but with nice instrumental breaks thrown in. And it works OK for nine minutes!
Kabul Grill is a highlight. One more bar story with a few new twists. Pay close attention to the lyrics.
Deep Pop has a unique guitar sound for Rekku, and the organ and melody work well. A favorite, but again I still have not figured out the story here.
Squaw Valley Non-Event….OK, take a ride with some hippies in a microbus. I almost have all the lyrics sorted out, the spoken introduction helping out. It reminds me of Zappa and his Dangerous Kitchen with the band repeating the vamp through the song. The most surreal of the songs on the album. Have fun, don’t drink and drive. Some Huldén contributions here.
Tokyo Joe starts with the roulette wheel. More of Jim’s gambling songs, after Heaven In a Modern World. Joe has his problems.
Banging On The Ceiling does not bang at all, more accordion accompanied pop tunes.
John Lennon used to call some of Paul’s songs on piano “granny songs”. Cacobe Bar Two-Step is one of those, but with accordion. A dancer is involved and there are echoes of old movies, but I have not figured out the story.
Nice instrumental decorations here and there, such as tuba or Mike Monroe on saxophone brings some breaks to the routine. Pembroke’s vocals are fairly smooth on this album, much like in his various solo works. Throughout the album, Kotilainen stays a bit to the back, but there are interesting sound effects by him here and there. The Palasokeri guys can comment below, Finnish or English is OK, on the other musicians. All in all, a “deep pop” album, very light on the progressive end. But a great Wigwam album nonetheless.
A Wig-fan, elsewhere, makes a good point. The last song may be granny music like the Beatles' Honey Pie, but granny music done by Tom Waits, as the fan described it.
Taas selventävä kommentti Wig sivuilla, joss nic kertoo:
maybe i am being naive but i am sure
the references to earlier songs on the
new album are intentional.
kabul grill is obviously a continuation of
the vegetable rumble story,jim has done
this kind of thing before goddamaddog is
a continuation of gulpher gulch and
the character horace from wicked ivory
turns up again on dark albums horaces
aborted rip-off scheme,and there are
also musical themes that are revisited
personally i really enjoy looking out for
these connections and i think ssm is
is a truly great wigwam album.
Siis minunkin piti korostaa että niitä lainauksia on kautta koko albumin. ...Jatkuu »
Linkolan aatteet mahtuu yhteen artikkeliin. Matemaattisia ennusteitahan ei ole.
En ole oikeastaan lukenut LInkolan kirjoja, mutta artikkelisarja Suomen Kuvalehdessä..oliko 5 vsai 10 vuotta sitten..oli melko hyvä.
Jammo, tämä "misantrooppinen" asenne, ihminen on paha, johtaa yleensä siihen ettei itse ole kovin hyvä saarnaaja aatteestaan. Kommunikointitaidot ruostuvat kun ihminen ja sen touhut lakaavat kiinnostamasta.
Näillekin henkilöille säilyy pieni sisäpiiri merkittävänä. Muut ihmiset ovat sitten arvottomia.
Minusta on aika oikein hauskaa kun lauletaan saksaksi, olipa tarina hauska tai ei. Hauskimpia Guru Gurut, mutta myös Erocilla on ihan sekopäisiä juttua, tarina pojasta ja metsästä ja appelsiinistä.
Mani N. taitaa olla mukana aina, olikohan Chicken Rock Manin levyllä vai Guru Gurun?
Mummot puhuu kuolemasta, ja junat ei enää pysähdy Toijalaan. Nostalgista.
This review was written with the fans outside of Finland in mind.
Firstly, is there anyone here, who thinks that Nuclear Nightclub is one of your all time favorite albums in all of rock? If so, you must get Titans Wheel. Don't ask why, don't read the review, just get that credit card out, search for it and then come back here. ...Jatkuu »
After Light Ages (out of print), many thought we would never see new material from the band, after one member moved out of Finland. I went to interview Jim in his semi-retirement here in the US. But they saw that, at least in Finland, there was a revival of interest. So here it is, the 2002 release.
Wigwam prefers to call the music they make deep pop. The fans have learned to recognize the elements of Wigwam-music ever since Nuclear Nightclub, and this album certainly fits the mold. Arrangements are worked out to fine detail, and Rekku is even reported to play sitar, giving a folky feel to some tracks. Others are what I would label 1970s top 40 type rock jams ("Drive on Driver", "Heaven In A Modern World"), standard rock tunes. With some interesting lines, and a sprinkling of Kotilainen keyboards. Slightly overdone on backing vocals at times, which led a few people to label these adult oriented rock. I only give that as warning, in case you expect a full-fledged prog album. The tunes are fine, and at least "Drive On Driver" has grown on me. There is a story buried in there.
The progressive element comes largely from Pembroke’s lyrics. In several songs there is a broad range of moods and volume, as well as different "voices" in the vocals, including a growling rage, setting it apart from disposable modern rock video trash (although that contrast within songs was also part of some 90s rock). Pembroke and Rekku work as a team, and in some songs the tune is nearly all Rekku’s, with lyrics added. If you don't like Pembroke’s style, which has not changed much since Nightclub, or his singing, now a bit on the rough side, there is not much here for you. I admit that I myself have some problem with the whole package working on some albums, such as Lucky Golden Stripes, and part of The Dark Album (Virgin compiled two LPs from tapes they had rights to, Rumours On The Rebound, a successful package).
Rekku’s guitar is up front on many songs, and Måsse and Jari do their part flawlessly. Jari, the drummer, is the youngest member (former drummer Ronnie died in 1980), and does a good job fitting in. The album is a fairly balanced group work. No new "Pigstorm" on this one, though.
Pembroke has drawn upon legends for lyrics before ("Absalom", "Talking Brought Me Here"), and this time he has created his own myths, dealing with the "Lost Lizard King". Modern conflicts have brought up the scriptures of the Middle East and their grasp on modern humans, but Pembroke’s myth, though discussing ages of man, is more related to Tolkien. The story itself is as confusing to decipher as any of his lyrics. It hasn't stopped me from listening to them with a silly grin now and then, after spotting a witty phrase never noticed before. "The Lost Lizard King" speaks of man having “come of age” but is having to “go it alone”. The Lizard King, who had ruled the world, somehow lost it. The lyric sheet implies that the Lizard kings is missing. The tune ends with “I hope you make it, This is Houston, Where are you?”
"Remains To Be Seen", "Subterranean Sunrise" (is the protagonist living in a basement apartment?) and "Bitesize" (has a wordplay on skullduggery, resulting in Doug’s scullery) are equally cryptic stories, with some memorable lines, all three among my favorites. The Doug of the latter song seems to be a strange, sinister character. "Bitesize" has a slide-guitar-like high melody played by Kotilainen on a synthesizer. For longer synthesizer solos, you will need to get Wigwam Plays Wigwam live, the previous album.
"Good Mornington Street" and "Drinks On The House" seem to be about boozing and bar hopping, among other things. "To The Other Side" is a tune I am undecided about, as I still have no clue of the story in it. Finally, "Heaven In A Modern World" summarizes some of the themes about man from "The Lost Lizard king". A few quiet tunes break the pace a bit, such as the last tune, "That’s The Way". After a minute or so of silence there is a hidden track, a studio jam bit.
The album as a whole is some of the best material from the Pembroke-Rechardt driven band, from 1975 onwards. It also sounds like they had fun doing it.
Copyright Esa Järvi 2003
Poika palaa tiistaina, ei ole kukaan vastassa. Piti ajaa auto kentälle odottamaan. En oikein tiedä kannattaako se, työmatkoila teen niin. Taksi maksaa noin saman kuin 3 päivää parkkeerata. Yhteen suuntaan.
Sadekuuroja mennessä, kolari moottoritiellä, kaksi paloautoa paikalla.
Auto sinne, paluu moottoritiellä. Samassa kohdassa eri suuntaan kolari. Ukot urheiluautosta röökillä pinetareella, auton puskuri tiellä. ...Jatkuu » Se vei kaksi kaistaa. Toinen auto oli pick up, jossa joku vaurio edessä, harvinaista. Pick up yleensä runnoo vain muita kolarissa.
Suomeksi suosioon tulleet bändit joskus yrittävät englanniksi
Näin se on käynyt
bändi pinnat
Juice 9
ei ihan tuleJuicea esille, hyvä yritys
Eput 8
aika kehno lausunta
Apulanta 9
Aika hyvä, mutta sanat on aika eri
kuuntelen mieluummin suomeksi
voi näitä sirotella sinne joukkoon
Hassisen kone 8 tai 9
aika viahtelevaa
Beast In The Window....Julkinen eläin
Riki Sorsa: Mieluummin englanniksi
oliko se hitti koskaan suomeksi?
Pelastin miehen puistossa. Siellä on kolme lenkkiä, noin kilometri yhteensä, enintään 1,5km. Lenkit ovat toisissaan kiinni pikku teillä. Kaikki asfalttia. Se oli jäänyt keskimmäiseen lenkkiin kiikkiin, joskus se vaihtoi pisimmälle olevaan mistä ei pääsen mihinkään. Näytin missä on yhteys ekaan lenkkiin, josta on eräs kumma sivupolku parkkipaikalle. Sekin asfalttia, mutta sitä ei oikeen odota siinä kohdassa.
Pistivät korin ovenpieleen. Se oli jotain keräilyä varten. Mutta siinä oli jo roskia.
"Sir, that is not a trach can!" Vihaisella äänellä.
Miksi se on oven pielessä?
Myyjä vain mökötti tiskin takana. Pistin roskani vaadittuun paikkaan. Mutta miksi sieltä enää ostaa kahvia?
Lämmitin aamuista kahvia kotona sitten. Hetki kahvilassa ja kirjanpito aamulla bongatuista linnuista ei sujunut kahvilassa.
Olin San Franciscossa noin viikon. Saavuin sunnuntaina, mutta olin perillä vasta illalla. Vähän kirjakaupan tarkastusta ja simppeli ateria. Pummeja oli heti kun tuli metrosta ulos. Need 99c for ransom, wife was kidnapped. Pahvilapussa.
Busseissa liikuin vain kerran, Golden Gate puistoon. Paljon häiriintyneitä ihmisiä bussissa, tappelukin syntyi. metroista ne pysyvät pois.
Kokusaamuna parrakas, pitkätukkainen pikkasen nuhjuinen mutta muuten aika normaali mies, parikymppinen, huuteli Bitch ja You are not so special! Katsoin mikä se siellä, 50m päässä. ...Jatkuu » Samanlainen parrakas mies. Tämä Convention Centerin edessä.
Kokouksessa on wifi, ihmisiä istuskelee kokolattiamatolla nurkissa kahvin ja läppärin kanssa. Kahvi on 5 dollaria.
Käyn Berkeleyssä, vanhassa ylipistossani, metrolla. Kampuksen alareunasa viidakkomaista, eukalyptuspuita. Kampus ei herää, onkohan kevätloma.
Pyysin aamuherätyksen, ja kai ne jonnekin soittikin, mutta ei mulle. Herätyskello oli jotenkin sotkettu, mutta heräsin. Vedettävän matkalaukun kanssa metrolle noin viisi korttelia.
Olen työmatkalla, tsekkaan laukun, otan kassin koneeseen. Muut tunkevat isoja laukuja ylätiloihin pitkän aikaa, kun laukusta saa maksaa tsekattuna 25 dollaria.
Mutta vielä turvatarkastus. Olen jo pari vuotta mennyt ekalla läpi, kaikki vaan kassiin kelloja ja lompakoita myöten. Kengät muovifatiin joka menee koneesta läpi. Clueless pariskunta touhuaa pitkän aikaa edestakas. Olivat etelään, johonkin tropiikkiin menossa. Liikaa laukkuja, huomasin jo aikaisemmin.
Koneessa oli noin 150 kiloinen nainen. Tämä lykättiin ikkunaistuimelle ja taisi istua siinä koko neljän tunnin lennon. Käsinoja oli nostettu ylös. Keskimmäisessä ei istunut kukaan.
Hiihtelin eilen tunnin. Olisi ollut voiteille tarve, aika suojakeli, lunta riitti.
Isovarpaan yksi nivel on kulunut, mutta ei tama sen vaikeampaa ollut kuin kavely. Nivel korjataan kun on aikaa, mutta pieni liikunta on OK. Polkeminen rasittaa vahiten.
Reporting from Northern Wisconsin.
Oli taas 33% alennuskuponki taskussa. Se ei kelpaa lehtiin, joten Progenumero jäi ostamatta. Jethro Tull oli kannessa.
Selasin tieteen, luontokirjat, historian. Luontokirjoissa järjestin koko hyllyn sotkun aika hyvin. Mutta ei siellä mitään ollut. Oli kirja nisäkkäisen merkeistä ja jätöksistä, mutta pelkät nisäkkäät saa riittää mulle. Ei niitä niin usein näe. Myyrä jättää merkkejä pihalleni. ...Jatkuu » Tunnen ne jo liian hyvin.
Historiassa kelasin Euroopan historiaa ajalta 500-1500. Nykyisissä kirjoissa on hyvät kuvat ja kartat. Mutta se kuukauden innostus taitaa olla ohi. En oikeen jaksa uskonpuhdistuksesta eteenpäin. Vaikka ruotsisuomen kohdalla vasta silloin oli parhaat mestaukset kun tanskalaiset ja ruotsalaiset tappeli. Niistä olen vain suomeksi lukenut.
Sarjakuvahistoria USAsta, sen vois lukea. Mutta kun on tunti aikaa, voi kirjan joskus lukea kaupassa.
Tunti! Olen ollut tunnin kaupassa ostamatta mitään. Summan mutikassa eräs tietokirja mukaan ja kassalle. En ole lukenut kuin 10 sivua edellisestä tietokirjasta, The Earth. Upeita kuvia, tosin.
