Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Eilinen meni oikein mukavasti järisyttävässä paniikkipyörimisessä, ilta meni puhallellen ja pistoksissa. Taakse jäi kaikki puheet unohtamisesta ja eteenpäin menemisestä, romahdus tuli korkealta ja kovaa. En vaan, jumalauta, kykene tajuamaan miten jollakin ihmisellä voi olla noin suuri vaikutus kaiken paskan jälkeen! Harvinaisen vittumaista tajuta ensimmäisen ajatuksen ja tunteen olevan vankka uskomus (tieto?) siitä, että jotakin tulee tapahtumaan. ...Jatkuu » En vain pysty pysymään erossa siitä miehestä, helvetti. Vaikka kuinka yritän järkeillä ja ajatella asiaa rationaalisesti mielihaluista ja tunteista huolimatta... ei mitään vaikutusta. Ajtukset harhailee täydellisen väärissä ja kielletyissä asioissa. Miten voin olla niin saatanan idiootti, että edes harkitsen jonkun hyvän vaihtamista johonkin paljon huonompaan? Uhraisin tasapainoisen* parisuhteen yhteen panoon? Missä se järki nyt luuraa, perkele!?!
(* toim. huom.; Tasapainoinen lienee aika huono sana käytettäväksi, tätä mieltä ainakin kaveri oli, kun asiasta tilitin. Onhan se kieltämättä aika hyvä pointti, ettei suhde voi olla ainakaan omalta puoleltani kovin tasapainoinen, jos edes ajattelen luvattomia ja no niin, mitä nyt on jo ehtinyt tapahtua. Pahinta on tietynlainen lannistuminen; aivan kuin olisi ihan sama miten ajattelin hoitaa asian, tietyt asiat tulevat tapahtumaan joka tapauksessa. Aivan kuin olisin täysin tahdoton nukke, joka vaan menee virran mukana, hallitsematta itse ollenkaan elämäänsä.)
Tajuan kyllä mitä teen - leikin tulella. Niin teoriassa kuin käytännössäkin; puhelimessa on nytkin puolivihjailevia tekstiviestejä mieheltä, jolle seurustelemiseni ei ole este eikä hidaste. On vain ja ainoastaan seksin perässä, sen on kyllä tehnyt hyvin selväksi. Ei kai tekstailemisessa ole mitään väärää? Vittu, että olenkin idiootti. N'in kirjoitettuna sitä tajuaa, kuinka typerä sitä onkaan. Pistää miettimään, miksi edes suhteilen, kun en selvästikään osaa sitä? En kai sitten vain tykkää ja välitä tarpeeksi, kun on oltava koko ajan jotain muutakin. Rehellisesti sanottuna pettämisessäkään ei hidasta mikään muu kuin kiinnijäämisen vaara - ei se ole pois Ihmissuhteelta, koska itse tiedän... Niin mitä? Että hänestä pidän eniten? Pidänkö?
Vittu. Antakaa nyt jotain vastauksia ennen kuin aivo halvaantuu.
Herra Seurustelija on vapailla markkinoilla.
Helvetti.
Jostain syystä nuo täysin persoonattomat aikaotsikot viehättää. Ensimmäinen kuva-assosiaatio on niskassa oleva viivakoodi-tatuointi. Hmph. Omituista.
Mieli on oikein hyvä, tosin hieman puutteellinen. Ihmissuhde luistaa kuin rasvattu salama, vaatii vain edelleen pientä totuttelua. Tuntuu niin uudelta ja ihmeelliseltä olla... niin, jotain uutta ja ihmeellistä. Saada varauksetonta tykkäämistä. Ihmeellistä kuinka noinkin pieni ja toisaalta itsestäänselvä asia voi olal niin iso juttu. ...Jatkuu » Sitä se on. Jostain syystä aikaisemmissa ihmissuhteissa ja sen poikasissa on se tykkääminen ollut tiukasti sidoksissa ansaitsemiseen - Täytyy ansaita se tykkääminen. Tiedän, täysin oman pääni sisäinen ongelma, muttei vähennä sen pitävyyttä. Kaikesta loogisuudesta huolimatta kiellän ongelman liittyvän huonoon itsetuntoon, kyllä minä paikkani ja arvoni tunnen. Eikö huono itsetunto tarkoita juuri itsensä vähättelyä ja katsomista alaspäin? Näin sen ainakin itse tajuan. Kaipa se sitten on siinä, että tarpeeksi kauan kun tuntee oman tykkäämisen olevan suurempaa kuin toisen, tuntuu oudolta luottaa kun joskus tilanne onkin tasan ja tunteet samanlaisia. Vähemmästäkin tulee epäuskoiseksi, perkele. Tosin, tuokin jälleen on pelkkää spekuloimista. Oman elämäni suhteen en osaa muuta kuin spekuloida.
Öh. Hmph. Mietityttää vain.. notta missä pitää raja. Eikä siitä sen enempää.
Tällä postaukselle ei tulekaan änpeetä vaan uusi blogisuositus; Seuralaisen blogi.
Takana vapaaehtoinen herääminen, syynä aamulenkki. Kuka idiootti lähtee aamulenkille, jos ulkona tihkuttaa vettä ja on muutenkin pelkkää harmaata paskaa? Ilmeisesti minä ja kaveri, mikäli neiti nyt suvaitsisi soittaa ja ilmoittaa tärskyjen ajankohdan. Vaatetuksesta ei kyllä ole tietoa, kun ei ole vähäisen käytön vuoksi vaivaantunut hankkimaan mitään kivaa tuulipukua vai mitä lenkille nyt yleensä niskaan vedetään. ...Jatkuu » Äidinkään kerrastosta ei ole mitään hyötyä, kun tokkopa tuolla millään high water -pöksyillä tarkenee. Olen venähtänyt liian pitkäksi, perkele.
Näin taas hyvin omituista unta, olin raskaana ja kihloissa. Plus seurustelin vielä toisen mieshenkilön kanssa. Tilanne oli kirjaimellisesti päällä. Mitenhän tuon voisi vetää nykyiseen elämäntilanteeseen, varmasti tuokin on jotain alitajunnallista ajatuksenvirtaa ja diibadaaba. Oli aika hulvaton tunne olla raskaana, hipelöidä koko ajan valtavaa mahaa. Ehkä tuo pulla uunissa oli eiliseen liittyvä varoitus; sunnuntaina eksyin kaverini kanssa mitä ihmeellisimpään seuraan ja eilisiltanakin tuli kyseisten miekkosten kanssa istuttua iltaa ja nautittua pari drinksua. Toinen tapaus tuntui olevan jokseenkin kiinnostunut - ei mitään vaikutusta sillä, että kerroin seurustelevani. Täysin häpeilemätöntä ja röyhkeää, mutta silti jotenkin vetoavaa. Puskea ja painaa päälle, vaikka se moraalisesti ehkä hieman vajavaista onkin. Mitään ei tapahtunut, mutta ehkä uni oli muistutuksena siitä, mitä voisi tapahtua, jos... jotain. Mitäänhän ei tule tapahtumaan, kunhan ajatusleikittelen.
Ikäväkin alkaa olla. Onhan edellisestä näkemisestä jo kaksi päivää.
Siinä se sitten tuli.
Valokuva hänestä.
Romahdus.
Illustrialilta nappasin tällaisen, pääsee paljastamaan musiikillista mielekkyyttään muutenkin kuin ripotellen.
Musiikkia hyviin hetkiin
* Toploader - Dancing in the moonlight
* Studio B - I see girls
* Madonna - Like a Prayer (myös Rufion punk cover on kuunneltavan arvoinen)
* Rihanna feat. A. P. - Pon de replay
* Black Eyed Peas - My humps
* Flexy - Mamasita Caribe Mix
Musiikkia hetkiin, jolloin pohjavire on matala ja harmaa, kaipauksellinen
* Yellowcard - Avondale
* Yellowcard - Empty apartment
* Saosin - No angel
* Stella - Piste
* Uniklubi - Huomenna
* Kaija Koo - Kylmä ilman sua
Ja lisäähän löytyy lukemattomia, kuuntelemattomia. ...Jatkuu » Musiikillinen aluevaltaus on käynnissä 24/7, joten listaa saisi täydentää jatkuvasti eikä se siltikään näkisi kuin lähdöt. Ja nyt, nyt alankin kuuntelemaan muiden listoista napattuja lauluja.
Tulipas nukuttua huonosti. Poets of the Fall kyllä tuuditti uneen, mutta herääminen ajoittuikin sitten kahden tunnin väleihin. Kaiken lisäksi näin aivan ihmeellistä unta herra Seurustelijasta. Koko ajan pinnalla oli vihjailuja siitä, ettei herra enää olekaan maatuskansa kanssa yhdessä ja oli kovin kiinnostunut minun siviilisäädystäni. Missään vaiheessa en kuitenkaan ehtinyt kertoa olevani varattu ja uenloppu jäi avoimeksi. ...Jatkuu » Pisti miettimään, sen verran omituisia kokemuksia unista ja alitajunnasta. Muutaman kerran nähnyt enneunta, miksei tämä siis voisi olla jotain yhtä omituista... Toisaalta taas, mitäs väliä sillä nyt on? Ei yhtään mitään. Lauantaiyönä tajusin kuinka paljon Ihmissuhde minulle merkitsee ja sen merkityksen varjoon jää haikailut muiden perään. Edes herra Seurustelija ei ole niin hyvä ja ihana, että hänen vuoksi menisin kaiken pilaamaan. Kuuluu menneisyyteen, nykyisyydessä on aivan uusi ihminen. Paljon parempi ja ihanampi, sopivampi kaikin puolin. Ainakin niin haluan uskoa. On vain niin helvetin vaikeaa yrittää olla lipsahtamatta liian suuriin ajatuksiin ja mietteisiin - pelkään, mitä ne saattaakin paiskata eteen. Pelkään, että huomaankin edelleen olevani kiinni hänessä, ja muut puheet ja tunteet on keksittyä. Tarpeeksi kauan kun toistelee tiettyä mantraa itselleen sitä alkaa itsekin uskoa siihen ja kuva toisesta haalistua pois... mutta kun vähänkin ote kirpoaa, menneisyys on taas siinä edessä. Ilkkuu katkerasti ja muistuttaa omista epäonnistumisista. Huono yhdistelmä tietynlaisen masokismin ja itsensätestaamisen kanssa - teen ja mietin asioita, jotka muistuttavat aiemmasta, testaan herääkö tunteita. Kai ne nyt, saatana, ainakin alkaa kyteä, kun jatkuvasti itsensä niille alistaa. Niin kuin nytkin. Että kyllä tässä osaa olla jotenkin jumalattoman tyhmä.
Np. Yellowcard - Only one
Nousen kapinaan, rynnin barrikadeille; miksei Palasokeri tarjoa lukuisalle blogittajakansalleen toimintoa, jossa voisi tehdä listan ja linkityksen vaikkapa muiden blogeille? Joojoo, lukuisat muut palvelimet tarjoaa moista toimintoa, muttei huvittaisi sen vuoksi siirtää blogiaan jonnekin pershelvettiin. Ällös silti huoli, Isoveli, teen sen listan ja linkityksen ilman ko. toimintoakin. Haluanhan toki näyttää ja kertoa kaikelle kansalle, minkälaiset blogit saavat huomioni ja valokeilani.
Illustrial
Poika
PoppyBridge
Sugar
Vaniljasuklaa
Siinä muutama, toki epäsäännöllisesti tulee muidenkin blogeja stalkkaroitua. ...Jatkuu » Tsekatkoon itsekukin, jos kiinnostaa, tarkempia määritelmiä en ala antaa. Kunhan vain pidän ja pitämisiäänhän ei tarvitse perustella. Se on... absoluuttinen totuus. Minä pidän.
Perkele. Miksei kukaan ole aikaisemmin muistuttanut mua siitä, kuinka fantastisen hienoa on herätä sunnuntaina ilman krapulaa ja kunnon yöunet nukkuneena? Helvetti, olo on suorastaan täydellinen. Parisuhdeilta leffan ja pitsan parissa on jotain niin paljon parempaa kuin lärvien vetäminen ja baarissa pörrääminen. Raksi seinään siitä hyvästä, että minä sanon noin. ...Jatkuu » Tämäkin päivä piti sitten nähdä. En edes muista, milloin viimeksi olen mennyt nukkumaan vain vähän sunnuntain puolella, yleensä kun se nukkumaanmeno ajoittuu neljän, viiden pintaan. Kerta kaikkiaan täydellinen ilta ja yö - parisuhde sopii sittenkin mulle. On niin hemmetin hienoa vain makoilla toisen kainalossa, nauraa, puhua, söpistellä ja olla lähekkäin. Seksistä puhumattakaan.
Njah. Niin tyytyväinen olo ettei voi kuin ynistä onnesta.
Taidan tykätä tosissani.
:>
Oikein hieno lauantaipäivä, oikein syksyinen. Tuomi näyttää aika riisutulta tosin. Päässä on uusi tukka, oikein kiva. Eilinen meni ostoksilla ja mukaan tarttui vaikka mitä. Tyylissä taas joku uusi kausi menossa, kaikki on mustaa ja kovin r0ckia. Törmääminen Ihmissuhteen vanhempiin vakuutti siitä, että varsinkin äiti on melkoisen konservatiivinen tapaus - mukava heittää bensaa liekkeihin olemalla mahdollisimman konservatiivisuusvastainen. ...Jatkuu » Ei varmaankaan kovin hyvällä pohjalla ole virallinen ensikohtaaminen, jos etukäteen jo tuntuu siltä, ettei kemiat välttämättä oikein kohtaa. Omat vanhemmat aina olleet sieltä rennoimmasta päästä, ehkä liiankin, joten on vaikea ymmärtää kasvatusperiaatteita ja asenteita, joissa aikuinen ihminen ei uskalla ihmissuhdesäädöistään kertoa vanhemmilleen. Leimaa melko pelottaviksi ko. ihmiset. Kaipa se vierailu silti tulee jossain vaiheessa eteen, en vain tiedä milloin on ehdoton pakko suostua johonkin muodolliseen juomme tässä kahvia ja ahdistamme tytön nurkkaan kyselemällä sitä ja tätä -kohtaamiseen. Kurkkua kuristaa ajatellakin tuota hetkeä, kuitenkaan aiempaa kokemusta löytyy tasan nolla. Täytyy kaivaa jostain mummon vintin komerosta lakerikengät ja kukkamekko, ne kai kuuluvat etikettiin. :angry: (Hymiö. Omg.)
Törmäsinpäs sitten herra Seurustelijaankin. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, epäilin saavani hjärta slaagin sillä kreivin hetkellä. Sitten se meni ohi, yhtä nopeasti kuin tulikin. Missä oli se hyvännäköisyys, mihin katosi se vetovoima? Ei näyttänyt miltään, oli niin mitäänsanomaton. On sekin kohtaaminen sitten nähty ja koettu, se siitä ja life goes on. Hyvää loppuelämää sinulle ja havukallesi, syökää yhdessä maustamatonta jogurttia ja syöttäkää lapsillenne luomuporkkanoita, kasvaa varmasti suorempaan kuin minun tulevat jälkeläiseni.
EsaJii , persläpi nyt voi olla ikään katsomatta, tässäkään tapauksessa kyse ei ollut mistään pystyynkuolleista kävyistä, vaan suhteellisen nuorista ihmisistä. Ehkä muutenkin persläpi on melkoisen voimakas sana kuvaamaan, lievennän sitä. Mukavaa silti saada omanikäistä juttuseuraa, vaikka kyllä sieltä löytyy pirun mukavia reilusti vanhempiakin tyyppejä. Hienosti avautunut tuo asiakaspalvelun kulissien takainen elämä; jos vain armaat asiakkaat tietäisivät, kuinka ajoittain heidän päälleen lokaa heitetään. ...Jatkuu » Mutta niinhän sitä sanotaan, että sitä saa mitä tilaa. Aiheetonta paskanjauhantaa siellä takahuoneessa harvemmin harjoitetaan, yleensä sitä sanomista tulee aiheesta. Että jatkakaa vain vingumista aletuotteiden loppumisen perään ja laahustakaa naama norsunvitulla odottaen ystävällistä kohtelua, tehkää niin. Tekohymy alkaa tulla jo luonnostaan. Haha, aihe josta voisi jauhaa ikuisuuksia. Kiitän ja kuittaan silti jo nyt.
Menee nyt kyllä vähän suunnitelmien vastaisesti tämä perjantain valkeneminen; piti herätä aikaisin, käydä suihkussa ja lähteä aikaisin liikenteeseen. No, onhan tässä jo aamukahvit juotu, mutta suihkussa en vieläkään ole käynyt ja ilmeisesti täytyisi jatkaa loppuun vessojen kuuraus, minkä laitoin äkillisessä siivousinnossa alulle. Menee taas reilusti puolillepäiville ennen kuin ihmisten ilmoilla olen. Perinteiden mukaisesti on tällekin perjantaille laitettu iltavuoro. Helppohan se on meille uusille laittaa ne vittumaisimmat vuorot, onhan se nyt oikeus ja kohtuus että vanhemmat työntekijät pääsevät saunailtaan. Mitäs me nyt siellä tekisimme, antaa vain heidän mennä vetämään lärvit ja jauhamaan skeidaa. No jaa, ehkei tee pahaa itsekulleen jättää karkelot väliin, vaikka kuinka ilmaisen viinan bileet olisikin kyseessä. Baariin ei kuitenkaan uskaltaisi lähteä.
Eilen oli hyvä ilta, ihan näin niin kuin by the way. Jokaisen parituntisen kahvilaterapiasession jälkeen olen entistä kiitollisempi siitä, että omistan moisen Luottoystävän .Puhumisen ja avautumisen helppous on samaa luokkaa mitä se aikoinaan oli ensimmäisen luottoystävän kanssa - pystyn häpeilemättä olemaan se mikä olen, myöntämään virheeni ja seisomaan niiden takana. Ei tarvitse sensuroida tai miettiä, voi vain kertoa mikä tällä kertaa mättää taas niin helvetisti. Muiden ystävien kanssa automaattisesti tulee päälle tietynlainen varovaisuus, en tiedä miksi. Ei kai ystävien edessä pitäisi häpeillä itseään, mumista asioitaan katse varpaisiin luotuna. Niin se vain on, ainakin selvinpäin. Luottoystävän kanssa voin puhua sitten kun siltä tuntuu, ei ole mitään painostusta tai pakkoa avautua, koska muuten toinen tuntee olonsa jotenkin merkityksettömäksi. Ja muutenkin, keskustelut avaa aina jotain solmuja, luo uusia näkökulmia. Yleensä ilta jatkuu sitten yksin omien ajatusten parissa, kirjoittaen ja miettien. Kirjoittaminen on aina helpottanut, kaiken pystyy näkemään selvemmin, kun se on konkreettisena tekstinä edessä eikä pelkästään leiju mielessä. Eilinen keskustelu vain valitettavasti vahvisti tunnetta, että kulman takana odottaa jotain... epämääräistä. Että herra Seurustelijan ja minun iänikuinen jaahkaus ja epämääräinen sähellys ei ole vielä sittenkään nähnyt sitä loppunäytöstä. En tiedä mistä moinen tunne tulee ja onko sille mitään perusteita, mutta siltä vain tuntuu. Eikä ole mikään hyvä tunne, aiemminkin herraan liittynyt omituisia ennakkoaavistuksia, jotka sitten lähes poikkeuksetta aina ovat toteutuneet. Joku kiero yhteys, perkele. Toivottavasti olen väärässä, en enää jaksa mitään hässäkkää. En missään muodossa. Jatkakoon kumpikin omalla tahollaan elämäänsä, sisältää huomattavasti vähemmän pään hakkaamista seinään kuin yhdessä yrittäminen.
Np. Black Eyed Peas - My humps
Blogilista http://www.blogilista.fi joku erikoisin, päivittää ainakin minun blogiani miten sattuu. Väliäkös hällä, ei ole niin justiinsa.
Huoneeni ikkunallista seinää koristaa iso musta ruksi; työpäivä meni käsittämättömän nopeasti ja kivasti. Ei edes kukaan vittupää eksynyt kassalleni; tosin saattoi helpottaa uusi tyylini, johon kuuluu myötäillä joka asiassa ja olla aina samaa mieltä, sanoi asiakas mitä tahansa. ...Jatkuu » Musta on vaikka perkele punainen, jos minun kassalleni tulee. Näin siis tästä päivästä eteenpäin. On mukavaa aina välillä huomata, ettei se työ olekaan niin totaalista paskaa ja perseestä, vaan se voi olla jopa ihan mukavaa. Nyt varsinkin kun muutama persläpi on jäänyt pois ja tilalle on tullut omanikäisiä tyttöjä. Saa jutella aivan uudella tavalla, paljon rennommin. Ehkä tässä vielä pari kuukautta jaksaa, sittenhän loppuu sopimuskin.
Hyväntuulisuus on suorastaan sitä luokkaa, että voisin korottaa sitä lähtemällä ostamaan jotain mukavaa. On niin kiva höylätä sitä korttia ja sutaista epämääräistä suttua allekirjoitukseksi.
Tuitui.
Töihin pitäisi lähteä viidentoista minuutin päästä. Äiti on jälleen ystävällisesti vienyt auton, opettelisi sekin heräämään ihmisten aikoihin niin minä pääsisin autolla. Nytkin tuulee niin saatanallisesti, etten varmaan koskaan tule pääsemään koto-A:sta työ-B:hen. Ainakaan vielä ei ole iskenyt perinteinen työpäivän aiheuttama vitutus, kiitos mukavan eilisillan. Empiirinen tutkimus osoittaa, että söpöstelyä ja höpöstelyä voi jatkaa loputtoman kauan, jos vain kumppani on oikea. ...Jatkuu » Voi olla niin rennosti, maata ja puhua joutavia. Huonon omatunnon ja itsesyytöksen kitkerät kuiskaukset olen yrittänyt talloa syvälle takaraivon uumeniin; että koskaan meninkään mitään niin typerää ja turhaa tekemään. En voi käsittää, en vain voi. Vaan myöhäistäpä sitä on jälkeenpäin murehtia, jatkettava eteenpäin. Ainakin kantapään kautta on nyt sitten opittu, missä menee se raja. Enkä missään nimessä halua loukata Ihmissuhdetta, tykkään ihan liian paljon. Hmph. Kuulostaa kyllä tekopyhältä, voi vain tuhahtaa halveksuvasti.
Sinne töihin. Ainakin yritän päästä.
Morkkis. Oksettaa. Oksettaa. Morkkis.
Minkä takia sitä täytyy oppia vasta virheistä, miksei sitä oppia voi saada ennen kuin ehtii tehdä ne virheet? Miksei se oppiminen ole taattua edes niiden virheidenkään jälkeen? Miten ei voi osata kontrolloida itseään, miten voikin olla niin loputtoman selkärangaton ja moraaliton nilviäinen? Miten ei voi nähdä oman napansa ja itsekkyytensä ylitse?
Miten voi katsoa itseään peilistä tämän jälkeen ja tunnistää itsensä?
Hitusen huono happi. Odotan vain, että päivä loppuu ja tulee huominen. Huominen ilman kalman makua suussa, huominen hyvin nukutun yön jälkeen. Ihana arki, ihana maanantaivitutus.
Haluttaisi lyödä itseään päähän.
Katse maahan suunnattuna astun blogimaailman tuomiokapitulin eteen; olen tehnyt huorin. Kapinen lutka, pyörinyt vieraissa lakanoissa... vieraan miehen kanssa. Tajunnut tilanteen eikä vedä esiin edes humalakorttia, tuota mainiota jokeria, jolla voi itselleen selittää pahuudet. Häpeäisi edes, vaan ei. Ei edes tunne huonoa omatuntoa, huora perkele.
Näin meillä.
KÄNNISSÄ!
Jumalauta, että osaakin ärsyttää. Ulkonakin on niin paska ilma ja pitäisi kerätä luunsa ja alkaa imuroida. Työntäisi vaikka peräsuoleensa koko imurin. Ja illalla pitäisi leikkiä tyttöystävää ja seurustella. Etsikäämme ulkoa se ainoa kivi, jota kiinnostaa. Eikä jääkaapissa ole mitään syötävää, kuka tervejärkinen ihminen syö jotain saatanan mustikkajogurttia?! Tupakka on lopussa eikä jaksa ostaa lisää, helvetten. ...Jatkuu » Huomenna on töitä ja haluttais vetää lärvit. Panettaisi.
Paskahelvetti.
Kiitän ehdotuksesta, vaan menee html melko lahjakkaasti yli hilseen. Tyydyttävä siis tähän, vaikken saakaan niinq omaa kuvaa toho vieree ja sit sillee kaikkee vilkkuvaa hienoutta. Onhan nyt tämä malli paljon parempi, ei vain pääse blogillaan erottumaan joukosta vaan on osa sitä samaa harmaata massaa. Tekstikin niin kivan pientä ja valkoinen tausta on aina yhtä pop.
Haha. ...Jatkuu » Tästä olotilasta ei kovin helposti löydy mitään nautittavaa. Otin jälleen eilen jättiharppauksen taaksepäin antaessani nimen sille kummalle värinälle, jonka pelkkä jutteleminen tietokoneen välityksellä antoi; olen vieläkin vain niin perkeleellisen ihastunut. Sen verran asia on kuitenkin muuttunut, että jos aikaisemmin halusin hänet, nyt haluan häntä. Nyt haluaisin vain yhden varastetun hetken, jota kenenkään ei tarvitsisi tietää, ei hänen suhteensa eikä minun suhteensa. Olen pieni ihminen, kaikenlainen moraali ja asiallisuus kyllä lentäisi hyvin helposti roskiin, jos vain merkki tulisi. Olen itsekäs, oma onneni ja tyytyväisyyteni tulee ensin. Paska homma, jos muut saa kärsiä siinä sivussa, mutten koskaan olekaan väittänyt olevani hyvä ihminen. Itsekäs ja itseriittoinen enemmänkin.
Todella luulin tällä kertaa päästäneeni irti, ottaneeni järjen käteen tilinpäätöksen jälkeen. Ehei. Ei näemmä edelleenkään vaadi paljoakaan, että alan jälleen kaiholla muistella ja huokailla herran perään. On kovin vaikeaa unohtaa ihminen, jonka äänen voi kuulla ja hymyn nähdä pelkästään sulkemalla silmänsä. Naurettavinta koko haikailussa on se, ettei siitä ole mitään hyötyä. Niin monet kerrat yritetty ja koitettu ja tökitty jäätä kepillä, mutta aina se on johonkin stopannut. Joko ajankohta on ollut väärä, toinen on halunnut toista kuin toinen, väärinkäsityksiä ja ties mitä. Koskaan ei olla oltu samalla lähtöviivalla, ei nytkään. Kumpikin on tahollaan varattu, puhumattakaan siitä että... Niin. Juttelimme ja siinä kaikki. Omassa pienessä päässäni olen vain maalannut jutusta kauniimman kuvan kuin olisi pitänyt, kaivanut ja kuvitellut piilomerkityksiä kysymyksille. Ottaisi asiat vain niin kuin ne tulee, ei rakentaisi niille suurempia kehyksiä mitä on rakennustarvikkeita. On vain niin helvetin helppo nähdä se mitä haluaa, ei sitä mitä oikeasti on näkyvissä. En vain tiedä miten pystyisin unohtamaan ja pääsemään yli, kun muistutuksia ja herätyksiä tulee juuri silloin, kun kaikki alkaa painua unholaan. Ehken sitten todella haluakaan unohtaa.
Ajatukset on taas mielenkiintoisessa sotkussa. Miten tämän järkeilisi, ehkä ilta pistää ajatukset ruotuun ja oikeaan kuosiin. Jäämme odottamaan.
Np. Yellowcard - Avondale
