Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Kuuntelin pitkästä aikaa rainbown stranger in us all -levyä, ja tuli mieleen että siitä taitaa olla jo yli 9 vuotta kun kävi konsertissa näitä katsomassa ja seurauksena ollut korvien sointi, joka konserttien jälkeen yleensä katosi ajallaan, ei koskaan loppunutkaan. Kiitos kulttuuritalo...
Ei kai se elämää pahemmin ole haitannut. Hulluksi en vielä ole (pahemmin) tullut. ...Jatkuu » Lieneekö elämä kaupungissa melujen keskellä ollut helpotus. Joskus isommassa joukossa jossa enemmän hälyä on vaikea saada selvää ihmisten puheesta. Viimeisestä kuulokokeesta on pari vuotta aikaa, mutta kaikki oli jokseenkin kunnossa silloin, tosin ylä-ääniä oli kadonnut jonnekin muualle kuin minun korviini. Ei tästä oikein jaksa huolestuakaan. Korvatulppia on tullut pidettyä tapauksen jälkeen mukana, mutta jos oikein humalassa tulee innostuttua, niin poishan ne nopeasti lähtee...
Aspartaamista sen verran, että 80-luvun alussa kyseinen aine oli testauksien jälkeen jo menossa kieltoon, mutta taisi tuo coca-cola company rahojensa kanssa mennä väliin, kun siitä niin tykkäsi. Muutamissa maissa taitaa olla kokonaan kielletty, ja ainakin USA:n ilmavoimien lentäjiltä kielletty sivuvaikutusten takia.
Jos laboratoriassa kehitetään aine joka on 160 kertaa makeampi kuin sokeri, niin sitä voi jokainen itsekseen miettiä, että onkohan se nyt ihan keholle hyväksi. ...Jatkuu » Pienellä tutkimisella löytyy tietoa ja kokemuksia ihmisiltä jotka ovat lopettaneet aineen käytön ja miten se on vaikuttanut.
Vuokrattiin porukalla auto ja eikun saarta kiertämään. Alussa vasemmalla puolella ajo tuntui hieman hankalalta, varsinkin vaihdekeppiä tuli hapuiltua muutaman kerran oikealla kädellä, eikä peiliin osannut katsoa. Mutta äkkiäkös siihen tottui.
Ajavat hullun lailla. Kapeat tiet ja rajoitukset korkealla, esim. perussuomalaisen tyyliselle metsäpolulle on laitettu reippaasti kasikympin rajoitus. Pohjois- ja länsirannikoilla saa varoa tiellä makaavia lampaita ja lompsivia lehmiä. ...Jatkuu »
Mielenkiintoista oli huomata myös, ettei moottoriteiden varsille olla rakennettu huolto-asemia. Myöhempi tutkimus osoitti syyksi paikallisen NRA:n (National Road Association) päätöksen vastustaa kyseistä toimintaa. Eiköhän siinä taas sodita koko moottoriteiden perimmäistarkoitusta, päästä paikasta toiseen nopeasti vierailematta kylissä joihin asukkaat eivät muita halua, ole hienosti poikettu.
Pistää miettimään...
Kokemuksia asumisesta DCU:n (Dublin City University) kampuksella.
Aluetta ympäröi korkea aita, ja portit jotka suljetaan iltaisin kymmeneltä. Sen jälkeen asuinalueelle pääsee vain vastaanottoalueen kautta läpi kulkemalla, jota miehittää työhönsä kyllästynyt vartija. Puolenyön jälkeen ei asiaa ilman avainkorttia alueelle ole. Jos sattuu lukitsemaan itsensä ulos asunnosta, joutuu pulittamaan kellonajasta riippuen 5 tai 20 euroa päästäkseen kotiinsa. ...Jatkuu »
Asuntolaa johdetaan hotellin tavoin ilman etuja. Minkäänlaista vuokrasopimusta ei allekirjoiteta, joten asukkaan oikeudet ovat poljettavissa. Vuokra on maksettava kahdessa erässä puolivuosittain etukäteen, jota mainostavat eduksi valittaessa asuinpaikkaa. Jos sattuu jostain syystä kesken vuotta muuttaa muualle, on vuokrarahoja turha pyydellä takaisin.
Kerran kuukaudessa järjestetään huonetarkastus, jossa sakkoja jaelleen mitä pienimmistä syistä, esim. suihkun jälkeen märkä WC:n lattia antaa aiheen moiseen. Eli periaattessa jos näkyy jonkinlaisia asumisen merkkejä, niin siitä ei hyvä seuraa. Lisäksi seinälle ei saa laittaa julisteita, huoneessa ei saa polttaa kynttilöitä, ym.
Yövieraita ei saa huoneessa olla, siitä seuraa 80 euron maksu. Vieraita saa olla asunnossa ennen kello kahtatoista, mutta sen jälkeen ihmisten oletetaan mystisesti katoavan johonkin. Alueella kiertävät vartijat käyvätkin hiljentämässä juhlijoita oikein urakalla.
Kaikkialla läsnä olevat kamerat saavat myös olon tuntumaan hieman tukalalta. Ja tietenkin kaikki säännöt ovat vain ja ainoastaa asukkaiden oman viihtyvyyden ja turvallisuuden kannalta oleellisia.
Tokihan sääntöjä kierretään kaikin mahdollisin tavoin opiskelijoiden toimesta, mutta jo tiettyjen sääntöjen olemassaolo aiheuttaa suurta vihaa ja katkeruutta. Turvallisuus ennen yksityisyyttä.
Ja kaiken lisäksi sänky rikkoo selän.
Ensi vuonna asun muualla.
Tiedä tuosta. Ainakin useimmat paikalla olevat ulkomaalaiset päivittelevät samaa kuin minä. Tosin paikalliset kun saapuvat 17-18 vuotiaana opiskelemaan, niin pientä ymmärrystä säännöille on, mutta näin vanhana sitä vain pyörittelee päätään.
On hieman aikaa kulunut siitä, kun tänne Vihreälle saarelle muutin aloittaakseni aikuisopiskelijaelämän viime lokakuussa. On siis hyvä laittaa jotain huomioita kaupungista.
Etukäteistiedot Dublinista olivat kovin rajalliset, mitä nyt paria matkaopasta tuli selattua, joista tarttui pieni opintomäärä historiaa ja myöskin tieto, että täällä joskus saattaa vettä vähän sadella.
Päällisin puolin Dublin on oikein eläväinen kaupunki, tasaisesti kasvava kelttien tiikeri. ...Jatkuu » Kaupungin keskusta kompakti kooltaan ja hämmästyttävän helppo suunnistaa. Vanhat ja uudet rakennukset elävät sulassa sovussa ja karkeita ylilyöntejä ei esim. Helsingin malliin ole. Muutenkin tuntuu hieman pienemmältä kuin mitä puolitoistamiljoonaisen (kaikkineen) kaupungin etukäteen ajattelisi olevan.
Ulkomaalaisten määrä on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon, mikä on johtanut ilmiölle tyypillisen rasismin kasvuun. Itse tosin en ole törmännyt.
Yöelämä on vilkasta päivästä riippumatta. Ei tarvitse kovin montaa askelta ottaa päästääkseen viihtyisästä pubista toiseen. Elävää musiikkia on tarjolla laidasta laitaan päivittäin. Tosin rankemman puoleista ei tahdo löytää millään. Sitä vähän kaivattaisiin. Mutta hyviä cover bändejä löytyy, jazzia ja bluesia, sekä tietenkin turisteille paljon perinteistä irkkumusiikkia.
Oluen hinta baareissa on suht sama kuin suomessa, valikoima voisi olla parempi. Guinnesia tietenkin löytyy joka kuppilasta, tosin paikallisilla baarimikoilla ei jaksa kiinnostaa aina oikeaoppinen kaatelu. Muuten tarjonta yllättää suppeudellaan. Peruslagereista on useimmissa pubeissa tarjolla carlsberg ja heineken. Tiedä sitä sitten minkä monopolin ovat hankkineet. Löytyy muutakin jos jaksaa vähän vaivautua etsimään. Viinit ja viinakset taasen ovat kalliimpaa kuin kotomaassa ennen veroaletta. Viskinjuojan ei kannata ainakaan sillä perusteella innostua Irlantia ajatellessa. Olisikohan tuo viskipaukun hinta seitsemästä eurosta ylöspäin paikasta riippuen. Siis pohjienjuontikulttuuri, ja juomakulttuuri muutenkin, on hyvinkin samankaltainen kuin Suomessa
Tämä tältä erää.
Näin on. Turistein alue, eli Temple Bar, on lauantai-iltaisin aivan täyteen ahdettu vuodenajasta riippumatta. Istumisesta voi vain haaveilla. Riesana myöskin Englantilaiset polttari porukat remuamassa. Viikolla mukavaa toki, mutta lauantaina kannattaa pysytellä hieman syrjemmällä.
