Pietari on yllättänyt positiivisesti, monelta osin meininki on varsin mannereurooppalaista, toisaalta kyllä täällä vielä näitä neuvostoajan ihmeellisyyksiäkin siellä täällä tulee vastaan. » jatkuu

31 h seilaamisen ja tullimuodollisuuksien jälkeen rantauduttiin viimeinen puolilta öin Pietarin vanhimman pursiseuran satamaan. Rannan yökerhot soittivat kilpaa ja ollessamme keskellä Nevaa kaiken tuon kakofonian keskiössä oli suorastaan onni että oli tullut valvottua noin 40 h, normaalisti levänneenä olisi tuskin nukuttanut bassonjytkeen resonoidessa veneen kylkeen.

Satama itsessään tarjoaa kohtuullisesti palveluita, tosin sähköä saatiin vasta omilla asennuksilla mutta oikeastaan pahempaankin oli varauduttu. » jatkuu

Rajamuodollisuuksista Suomen puolella selvittiin heittämällä, nyt auringon laskiessa perän taakse seilataan kohti määränpäätä lähestulkoon täystyynessä kelissä keskimäärin viiden solmun nopeudella. » jatkuu

Pitkästä aikaa. Seikkailut Suomenlahdella jatkuvat, tällä kertaa keula käännetään kohti itää ja äiti-Venäjää; jos kaikki menee suunnitellusti pitäisi huomenna näihin aikoihin olla köydet kiinni Pietarin pursiseuran satamassa. » jatkuu

Pernajan kuntaan kuuluvalla Byön saarella on retkisatama tai oikeastaan parikin (vastakkaisilla rannoilla), todella suojaisia paikkoja kun sisäänajo laguuniin tapahtuu muutaman metrin leveää solaa pitkin. » jatkuu

Päätimme siirtää veneen lähemmäs keskustaa Merihakaan, mistä löytyi pursiseuran yhteystyökuvioiden kautta venepaikka aivan Hakaniemen kulmilta. Illaksi ohjelmassa U2 keikka, päivällä käytiin Vespassa lounaalla (lounas 8,80 eur, voi suositella lämpimästi), kahviteltiin vieraat veneellä ja siirryttiin asuntolaivaltamme stadionille jalkaisin.

Itse konsertista sen verran että ei ollut pettymys, ei sillä että odotukset olisivat olleet mittavat, lähinnä U2 oli siinä määrin mielenkiintoinen akti, että saattoi ensimmäisen kerran lunastaa itsensä stadionille ihmettelemään vähän isompaa keikkaa. » jatkuu

Ensimmäisen kerran tällä reissulla päästiin keikuttelemaan reilussa tuulessa Helsingin edustalla, ei missään myrskyssä, mutta sen verran oli tuulta että kahvia piti kaataa jo kaksin käsin. » jatkuu

Hanko ei kiinnostanut enää kohteena ja vaikka aika jämäkkää tuulta oli luvattu idästä käsin, ei aallokko ollut ollenkaan niin paha kuin mitä saattoi olettaa kohtaavansa Hankoniemen jälkeen idänpuoleisella tuulella. » jatkuu

Tuurilla ne laivatkin seilaa ja kaikki loppuu aikanaan, tuurikin. Kasnäsistä suht reilussa tuulessa lähtiessä irtosi vaihteensiirtäjä kiinnityksistään (lukkomutterit pilssiin) ja peruuteltiin sitten tuulen avittamana satama-altaan perälle. » jatkuu

Kas ja nääs, taas sattui Kasnäs matkan varrelle, nyt enempi tarkoituksella, kylpylässä lilliminen alkoi tuntumaan hyvältä ajatukselta tässä vaiheessa veneretkeilyä. » jatkuu

Saaristomerellä on vaikea ohittaa Nauvoa, joten kevyellä siirtymällä vaihdettiin makean veden kuralätäkköseilaaminen takaisin merellisiin kuvioihin ja päädyttiin Nauvon näyttäytymissatamaan. Viikonvaihteen näyttäytyjät olivat jo lähteneet viimeisten lorotellessa viimeisiä kuutioita bensaa/löpöä tankkaamon laiturissa. » jatkuu

Sääennuste näytti pahalta Turun vierailuamme ajatellen, ei niinkään etteikö sinne pääsisi, mutta nouseva tuuli toi mukanaan vaaran ettei sieltä pääse seuraavana päivänä pois. » jatkuu

Reittimme ristesi uudelleen Korppoon kautta, joten Verkanilla pysähdyttiin toiseksikin vuorokaudeksi. Perjantai olikin huomattavasti erilainen tunnelmaltaan kuin edellinen kerta (olisiko ollut tiistai). » jatkuu

Sää suosi edelleen avomerimatkailua, joten suunnaksi otettiin Utö, tuo Suomen eteläisin asuttu saari (Ahvenanmaata ei luonnollisesti lasketa, eivät nekään laske meitä). » jatkuu

Etukäteen meteorologistit pelottelivat yltyvällä tuulella ja vähän epäröitiin että olisiko järkevää lähteä suoraan avomeren taa Jurmoon Korppoosta, mutta eipä tullut tuulta ennustetusti ja Scanian pasaati puhalteli meidät Jurmon satamaan. » jatkuu

Tästä matkablogista on tuloillaan venesatamaopas, jatketaan sillä linjalla ja kehutaan seuraavaa kohdetta; Verkan Korppoossa on kai saanut osakseen jonkinasteisen kunniamaininnan vierasvenesatamien arvostelussa ja syystäkin. » jatkuu

Etukäteen kuultujen kehujen perusteella Helsingholmiin kohdistui vähintäänkin mittavat ennakko-odotukset ja eivätpä nuo mainospuheet olleet täysin tuulesta temmattuja. Helsingholmin vierasvenesatama tarjoaa maalaisidylliä kokonaisen saaren verran, ympäröivissä veräjissä käyskentelevät eläimet irrallaan ja tallissa voi käydä syöttämässä hevosta, pihapiirissä voi ihastella kaneja ja vaikkapa rantakäärmettä laiturilla. » jatkuu

Ukkosmyrskyn läpi selviydyttiin Kasnäsin kylpylähotellin rantaan tarkastamaan tilannetta, mutta pikaisen arvion pohjalta päätettiin väistää viikonvaihteen pahinta apinaregattaa Högsåran pienimuotoisempaan satamaan. » jatkuu

Hankoon päädyttiin perjantaiksi, yllättävää kyllä tämä varsin suosittu satama oli puolityhjä iltapäivästä, ilmeisesti enemmistölle veneilykausi = heinäkuu, elokuussa ei seilaa kuin ammattikalastajat ja muu extreme-väki. » jatkuu

Keskiviikko pideltiin tuulta Tallinnassa (ei tuo nyt mikään paha ollut, mutta ihan touhun pitämiseksi lomailuna), torstai avautui sateisena tyyntä Suomenlahtea yli seilata. » jatkuu