Kai kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Ah, Camel! Yksi suosikkiyhtyeitäni. Harvinainen siitä ettei ole mielestäni tehnyt yhtään aivan huonoa studiolevyä mutta ei toisaalta yhtään täysin onnistunuttakaan. Snow Goose on lähimpänä täydellistä kokonaisuutta ja Moonmadness melkein yhtä hyvä, vain hieman loppua kohti pettää. Moonmadnessin ykköspuoli oikeastaan summaa sen mikä bändissä viehättää: uskomattoman hienoja melodioita, mielenkiintoisia sovituksia, energistä soittoa ja upeaa tunnelmaa. ...Jatkuu »
Kai kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Single Factor ja Breathless olivat hiukan samantyylisiä pop-lättyjä. Olen aina ollut tämäntyyppisen, hyvin tehdyn melodisen popin ystävä. Näköjään sinäkin, joten hommaa jostain Alan Parsonsin "sivubändin" Keatsin julkaisu. Pidät varmasti.
Keatsistä täytyy jättää eriävä mielipide. Pidän hyvin tehdystä melodisesta popmusiikista, mutta sitä ei Keatsin levyltä ei juuri löydy, pikemminkin yritystä sinne päin. ...Jatkuu »
Kai kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
No, makuasioista ei voi kiistellä, ihmettelen vaan olemmeko kuunnelleet samaa levyä. Omasta mielestäni varsin hyvä
pop-levy.
[/quote]
Ehkäpä minun kappaleeseeni onkin vahingossa painettu jonkun toisen bändin demonauha. :)
[quote]
Paljon parempi kun monet Alan Parsons Projectin vastaavat, "Vulture Culture" jne.
Itse pidän Vulture Culturea hieman parempana kuin tätä. Makuasiat, makuasiat...
Kai kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Vielä yksi vihje Camelista pitäville: Kokeilkaapa australialaisen Sebastian Hardie -yhtyeen ja sen jatko-osan Windchasen levyjä. Pääsevät paikoin yhtään hienoon tulokseen kuin esikuvansa. Four Moments -levyllä on muutenkin sulautettu hienosti yhteen melodisempien brittiprogebändien ideoita.
Kai kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tunnetteko sellaisen bändin kuin Minotaurus? Yhden näytebiisin perusteella kuulostaa täsmälleen raskaalta Camelilta. Uusintapainos on tullut ulos Gardeb of Delightsin kautta.
Mikäköhän biisi tuo on? Tunnen kyllä yhtyeen levyn Fly Away, mutta se on enemmän 70-luvun lopun Eloyn tyyppistä raskasta ja hieman avaruudellista sinfoa, joskin mukana on vähän enemmän suoria Genesis-lainoja. Neuschwanstein tai Ramses voisivat myös käydä vertailukohdista. ...Jatkuu »
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
IluvatarIsildurs Bane
Mirthandir
Moria Falls
... ja varmaan aivan liian monta muutakin.
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
White Willow yhdistelee aika hyvin kansanmusiikkia, goottilaissävytteistä synkkyyttä ja perinteisen sinfonisen rockin aineksia. Ainekset vaihtelevat, mutta yleensä kuulas naislaulu, akustiset kitarat, huilu, Mellotron ja annos analogistyylistä syntikointia kuuluu keitokseen. En menisi kauheasti Crimsoniin vertailemaan, mutta ehkä paikoin jotkut sointukulut yhdistettynä Mellotroniin, kirkkaisiin (ei siis Ian Anderson -tyylisiin) huilumelodioihin ja annoksiin särähtävää sähkökitaraa voivat tuoda mieleen "I Talk to the Wind"-, "Cadence and Cascade"- tai "Exiles"-Crimsonin. ...Jatkuu »
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Twelfth Night on mielestäni yksi parhaista mutta myös epätasaisimmista neoprogen "ensimmäisen aallon" bändeistä. Genesis-klooniksi en yhtyettä kutsuisi (toisin kuin esim. Citizen Cainia), mutta tietysti yhtymäkohtia on väkisinkin, koska Genesis oli neoprogelle niin voimakas vaikuttaja. Bändin discografiasta löytyy kaikenlaista pikkusälää, mutta pääkohdat menisivät jotakuinkin näin:Live at the Target. Tätä instrumentaalista livelevyä usein pidetään yhtyeen parhaana, koska se on lähimpänä "vanhaa" progea. ...Jatkuu »
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Los Canarios: Ciclos. Täysin ylitseampuva mutta juuri sen takia nautittava progeversio "Neljästä vuodenajasta". Sinfonista progea, avant-gardimpaa laulua, elektronista
haahuilua ja vielä kieli poskessa -joululaulukin löytyy
tästä paketista, eli pelkkä suora sovitus ei ole kyseessä.
Gotic: Escénes. Camel-tyyppistä melodista, instrumentaalista
progea, jossa huilu ja koskettimet johtavat yhtyettä.
Hyvä yhdistelmä fuusiota ja espanjalaista kansanmusiikkia
(mutta ei juurikaan flamencoa).
Crack: Si Todo Hicera Crack. ...Jatkuu »
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
JarkkoH kirjoitti 9/10/2003 klo 12:09:
Atila: Intencion & Reviure
Nämä kaksi on saatavilla nyt 2on1 pakettina ja hyva niin, taisi olla hankalia löytää aikasemmin. Intencion on vanha levy ja Reviure on kai aika tuore liveversio heidän vanhemmasta levystä (en oo ihan varma). Intencion on oikein hyvä, mutta Reviure ei ole oikein sytyttänyt. ...Jatkuu »
Atila: Intencion & Reviure
Nämä kaksi on saatavilla nyt 2on1 pakettina ja hyva niin, taisi olla hankalia löytää aikasemmin. Intencion on vanha levy ja Reviure on kai aika tuore liveversio heidän vanhemmasta levystä (en oo ihan varma). Intencion on oikein hyvä, mutta Reviure ei ole oikein sytyttänyt. ...Jatkuu »
Vain nuo kolme levyä, joskin olemassa on ollut joku
samanniminen yhtyekin, joka ei ole progea. Itselläni on
tuo Hable de Una Tierra, joka on noin puolet erinomaista,
puolet keskinkertaista flamencoprogea. Olen kuullut
vain muutaman kappaleen kahdelta myöhemmältä levyltä:
ihan kivalta fuusiovaikutteiselta progelta kuulostivat,
Vallella oli orkesterikin mukana. Taitaa näistä kuitenkin olla
painos loppu, kuten monista muistakin Fonomusic-yhtiön
julkaisemista espanjalaisprogelevyistä.
Saatavuudesta vielä sen verran, että Haizean kahta levyä saa
Hippie Shake Recordsista.
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Ranshartista tulee mieleen juuri autotallista ulos murtautunut teiniheviyhtye, joka on päättänyt ruveta uudeksi Yesiksi. Kappaleet kuten "Easy Lovers, Heavy Moaners" ja "Back Side" saavat nimiensä mukaiset lauluosuudet sinänsä osaavalta vokalistilta, joka on kuin Jon Anderson tekemässä Pure Jenkki -mainoslaulua. Tästä huolimatta musiikki on aika hyvää, varsinkin kosketinsoittajan antaumuksellinen syntikkapimputus muodostaa mielenkiintoisen vastakohdan muun yhtyeen raskaammalle soitolle.
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
After Crying: Show. Tästä olikin jo juttua toisessa säikeessä.Franco Battiato: Sulle Corde di Aries. Italian avant-proge-mestarin kolmas, joka ei ihan pärjää edeltäjilleen, mutta on silti kiehtova sekoitus kansanomaisia
laulumelodioita, sumuista syntikkasuhinaa ja melkeinpä järjestelmämusiikkiin viittaavaa elektronista äänimaalailua.
Midnight Oil: Earth and Sun and Moon. Hyvän australialaisyhtyeen viimeinen kohtuullisen vahva studiolevy. Tässäkin jo heikkoja esityksiä. ...Jatkuu »
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Janus kirjoitti 19/11/2003 klo 09:37:
Tollasta sai Anttilasta joku aika sitten kolmella eurolla. En ottanut, menetinkö mitään?
Tollasta sai Anttilasta joku aika sitten kolmella eurolla. En ottanut, menetinkö mitään?
En ole kuullut tuota, mutta tuskin kauheasti menetit. Battiato teki 70-luvulla mielipuolisimmat ja loistavimmat levynsä ja siirtyi sitten 80-luvulla tekemään lähinnä hyvälaatuista poppia. 90-luvulla on siirtynyt klassisen musiikin suuntaan, mutta en ole vielä ollut kauhean otettu kuulemistani tuotoksista.
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
En minä parhaista mitään tiedä, mutta ainakin näiden ihmisten laulu resonoi yleensä kivasti omassa korvassani:Alice (alias Carla Bissi). Elegantti ja vahva ääni, jonka bravuurina on lähteä saappaiden kantoja hipovasta kujerruksesta ja nousta kirkkaaseen muttei riekuvaan lentoon. Saisi Ukko-Nooankin kuulostamaan hyvältä.
Kate Bush. Naivi, kokenut, sensuaalinen, tuskainen, ilkikurinen, raukea, maaninen, hallittu, synkkä, riemuitseva, kevytmielinen ja vakava. ...Jatkuu »
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Kuka yleensä on väittänyt Tarkusta teemalevyksi? Olen aina ymmärtänyt, että b-puoli on nimieepoksesta aivan erillään oleva kokoelma toisistaan riippumattomia kappaleita. Ei sen puoleen, sanoisin, että levyn kansitaide on ohjannut vähän liikaa mielipiteitä sen sisällöstä: en näe paljoakaan yhteistä kannen kuvavinjetillä ja Greg Laken jorinoilla (Edward Macanin tulkinnat eivät ainakaan vakuuta).Sinänsä huvittavinta tässä "kolumnissa" oli tekstin pohjalta kuultava ajatus, että rock-musiikin perimmäinen tehtävä on toimia taustamusiikkina naimiselle. ...Jatkuu »
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Levyarvosteluiden määrän pudottaminen olisi siinäkin mielessä suotavaa, että silloin ehkä saataisiin parannettua niiden laatua. Colossuksen alkuaikoina, kun arvosteluita oli vähemmän ja levy-yhtiöt eivät kaiketi tyrkyttäneet arvosteltavaksi jokaista heavy- tai retrorock-julkaisua, lehdestä löysi enemmän pidempiä arvioita, joissa musiikkia ehdittiin raapaista hieman pintaa syvemmältä. Nykyään, kun sälää on paljon, ainakin massoittain levyjä arvostelemaan joutuvat kirjoittajat suoltavat turhan paljon lyhyitä, epämääräisten perusfraasien täyttämiä arvioita, joista ei ainakaan tälle lukijalle kauheasti aukene sen enempää millaista se musiikki oikeasti on kuin mitä arvostelija siitä todella ajattelee. ...Jatkuu »
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Janus kirjoitti 30/9/2003 klo 13:35: CDONista löytyi tämmöinen levy, Italo-progea 70-luvulta. Tasosta ei mitään tietoa.
Delirium: Dolce Acqua 7,95
Delirium: Dolce Acqua 7,95
Suhteellisen simppeliä, laulupainotteista mutta mukavaa musiikkia. Folkahtavaa, italialaiseen tyyliin. Kitaraa, puhaltimia ja suht paljon Mellotronia, joka vahvistaa progevaikutelmaa. Jazz-vaikutteita siellä täällä, jopa yksi suora jamittelu. Yhdestä biisistä tulee aina mieleen heinäntekokohtaus jostain vanhasta Suomi-filmistä, paitsi että työväki laulaa italiaksi ja pellon reunalla istuu joku veivaamassa Mellotronia. ...Jatkuu »
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Miksi syksyä pitäisi vältellä? Jos kesästä selviää hengissä ja suhteellisen tervejärkisenä, ei syksyn pitäisi olla sen kummempi juttu. Paitsi ehkä jos kyseessä on Etelä-Suomen 90-luvun puoli vuotta kestävä syksy.
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Ah, mutta sehän on perisuomalaista: vasta kun on märkää, kylmää ja apeata niin sitä tuntee oikein kunnolla elävänsä. :D
Kai kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
PO90 Degrees on mielestäni niitä harvoja hyviä uusia progeyhtyeitä, mitä Britannia tuotti 90-luvulla. Musiikki on sellainen cocktail Peter Hammillin laulu- ja sanoitustyyliä, retro-sinfonisia sovituksia ja sooloja, modernista teknomusiikista lainattuja, loopattuja rytmejä ja trash metal -tyylisiä kitarariffejä. Ja paikoin ihan hyviä melodioitakin paikoin. Levyt toimivat kokonaisuutena vaihtelevasti, mutta ainakin Afterlifecycle on mainio. ...Jatkuu » 