Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Pietari on yllättänyt positiivisesti, monelta osin meininki on varsin mannereurooppalaista, toisaalta kyllä täällä vielä näitä neuvostoajan ihmeellisyyksiäkin siellä täällä tulee vastaan. Eniten haasteita aiheuttaa kommunikaatio, edes aivan keskustan tuntumassa ei palvelupuolen ammateissa ole kovinkaan kielitaitoista sakkia, mutta huitomalla, osoittelemalla ja toistelemalla asiat jokseenkin hoituvat. Tai kuten täälläpäin enemmän matkustelleet sanovat; "mikään ei suju, mutta kaikki järjestyy, aikanaan".
Huomenna keula kohti Suomea, nähtäväksi jää miten uloskirjauksessa lähtijää simputetaaan.
31 h seilaamisen ja tullimuodollisuuksien jälkeen rantauduttiin viimeinen puolilta öin Pietarin vanhimman pursiseuran satamaan. Rannan yökerhot soittivat kilpaa ja ollessamme keskellä Nevaa kaiken tuon kakofonian keskiössä oli suorastaan onni että oli tullut valvottua noin 40 h, normaalisti levänneenä olisi tuskin nukuttanut bassonjytkeen resonoidessa veneen kylkeen.
Satama itsessään tarjoaa kohtuullisesti palveluita, tosin sähköä saatiin vasta omilla asennuksilla mutta oikeastaan pahempaankin oli varauduttu. ...Jatkuu » Sataman vierestä löytyy useampi ravintola ja/tai yökerho, muutaman sadan metrin päästä huvipuisto ja metroasema reilun kilometrin etäisyydeltään.
Nyt ohjelmassam Pietarin kiertelyä, vettä paiskaa niskaan joten voi jäädä kovin pintapuoliseksi.
Rajamuodollisuuksista Suomen puolella selvittiin heittämällä, nyt auringon laskiessa perän taakse seilataan kohti määränpäätä lähestulkoon täystyynessä kelissä keskimäärin viiden solmun nopeudella. Ei taskut lepata tuulessa ei.
Pitkästä aikaa. Seikkailut Suomenlahdella jatkuvat, tällä kertaa keula käännetään kohti itää ja äiti-Venäjää; jos kaikki menee suunnitellusti pitäisi huomenna näihin aikoihin olla köydet kiinni Pietarin pursiseuran satamassa. Saas nähdä miten käy. Yritänpä päivittää matkan varrelta, mutta takeita päivittäisistä uutisista ei voi antaa.
YLEn uutinen aiheesta:
http://yle.fi/uutiset/eskaaderissa_pidetaan_toisista_huolta/6198952
Pernajan kuntaan kuuluvalla Byön saarella on retkisatama tai oikeastaan parikin (vastakkaisilla rannoilla), todella suojaisia paikkoja kun sisäänajo laguuniin tapahtuu muutaman metrin leveää solaa pitkin. Tuulta piti tulla Suomenlahdelle enemmänkin, yksi syy paikan valintaan, mutta kyllä tuo taas iltaa kohden hyytyi tavalliseen tapaan. Byönissä (Byössä?) on aika rajallisesti maaplänttiä retkeilijöiden käytössä, joten kovin monipuolista vaellusta ei voi mökitetyssä saaressa tehdä, itse satamasta löytyy grillipaikat, roska-astiat ja huussit tavalliseen tapaan. ...Jatkuu » Metsäpalovaroitus kielsi grillailun grillipaikallakin, joten iltapuhteet jäivät tässä muutoin viihtyisässä satamassa aika ohkaisiksi. Alkaahan tässä muutenkin olemaan kotiinpaluun meininki, eli seuraavana päivänä olisi tarkoitus ajella takaisin kotivesille, ei välttämättä suoraan omaan laituriin, mutta tokkopa noista kotivesien kohteista on juurikaan raportoitavaa jos nyt on ollut noista aiemmistakaan, eli tämä varsinainen matkaraportointi päättyy tähän.
Ahvenia tuli sen verran että iltapalaksi oli muutakin kuin muroja.
Päätimme siirtää veneen lähemmäs keskustaa Merihakaan, mistä löytyi pursiseuran yhteystyökuvioiden kautta venepaikka aivan Hakaniemen kulmilta. Illaksi ohjelmassa U2 keikka, päivällä käytiin Vespassa lounaalla (lounas 8,80 eur, voi suositella lämpimästi), kahviteltiin vieraat veneellä ja siirryttiin asuntolaivaltamme stadionille jalkaisin.
Itse konsertista sen verran että ei ollut pettymys, ei sillä että odotukset olisivat olleet mittavat, lähinnä U2 oli siinä määrin mielenkiintoinen akti, että saattoi ensimmäisen kerran lunastaa itsensä stadionille ihmettelemään vähän isompaa keikkaa. ...Jatkuu » Kyllä toimi, megalomaanisista puitteista huolimatta lavasteet eivät nousseet illan pääosaan ja vaikka U2:n maailmanpelastamisesta olisi mitä mieltä tahansa niin kyllä illan setti oli laatuviihdettä polikoinnista huolimatta.
Keikan jälkeen ei edes yritetty keskustan juottoloihin vaan kaarrettiin Majakan kautta takaisin venholle. Vanhaksiko sitä on tullut kun ei jaksa/halua yli kahden riekkua?
Ensimmäisen kerran tällä reissulla päästiin keikuttelemaan reilussa tuulessa Helsingin edustalla, ei missään myrskyssä, mutta sen verran oli tuulta että kahvia piti kaataa jo kaksin käsin. Myöskin ensimmäistä kertaa tällä reissulla oli vierassatama täynnä, eli Suomenlinnan Valimon ranta oli isojen veneiden osalta täynnä, pienellä soveltamisella saatiin kuitenkin kippomme kiedottua laiturin päätyyn epävirallisesti. ...Jatkuu » Tai sen verran virallisesti kuitenkin, että satamamaksu tultiin keräämään oikopäätä, 18 eur ilman sähköä (sähkötolpalle olisi pitänyt vetää muutama roikka peräkkäin). Tuohon hintaan sai käytännössä kiinnittyä, käyttää wc-tiloja ja miesten saunaan olisi ehtinyt juosten, naisten sauna oli jo illalta ohitse. Seuraavana aamuna vielä tunnin suihkuvuoro. Ei välttämättä tämän reissun paras hinta/laatusuhde, mutta sataman täyttöasteesta voi päätellä että hinnoittelua on vara pitää päällä.
Suomenlinnassa avautuu veneilijälle ne samat nähtävyydet kuin normituristillekin, mutta tällä kertaa se omalaatuisin näkökulma saareen avautui vasta pimeän laskeuduttua, eipähän ole aiemmin tullut öisin valleilla seikkailtua. Bonuksena olisi ollut iltahämärissä tarjolla myös kesäteatteria, mutta saavuttiin maisemiin siinä määrin myöhään ettei viitsinyt alkaa edes kyselemään olisiko näytäntöön vielä mahtunut.
Hanko ei kiinnostanut enää kohteena ja vaikka aika jämäkkää tuulta oli luvattu idästä käsin, ei aallokko ollut ollenkaan niin paha kuin mitä saattoi olettaa kohtaavansa Hankoniemen jälkeen idänpuoleisella tuulella. Päätettiin sitten jatkaa Tammisaaren puolelle. Rödjan on Tammisaaren kansallispuistoon kuuluva satama, joka tarjoaa muutaman poijupaikan ja laiturin sekä runsaasti kalliokiinnitysmahdollisuuksia ankkuroijille. ...Jatkuu » Muihin palveluihin kuuluvat sauna ja puucee sekä grillipaikka ja koirapuisto (kyllä, keskellä metsää on aidattu koirille oma häkki). Saunaan päästiin enempi säkällä, joku idiootti oli tilannut saunan etukäteen lämmitettäväksi, muttei ilmaantunut paikalle, joten sauna oli juuri sopivasti lämpimänä kun sateessa saatiin vene köytetyksi poijuun. Sauna 12 eur/h 2 eur/henkilö.
Sauna oli tyylisekseen erinomainen, eli perinteinen hirsisauna, missä sauna ja pesutila on yhtä, vesi lämmitetään padassa ja huonekorkeus sellainen että pitää kävellä selkä kyyryssä kuin tonttu-ukko. Saunasta avautuu noin 2 m leveä hiekkaranta kallioiden välistä, joten noilla eväillä kohdetta kai voisi jo mainostaa idylliseksi. Satama on varsin hyvin tuulilta suojassa tai ainakin aallokolta, joten kyllä Rödjanilla kelpaa piipahtaa ehkä toisenkin kerran. Liekkö sitten heinäkuussa suositumpi kohde, nyt saatiin yöpyä ylhäisessä yksinäisyydessä.
Tuurilla ne laivatkin seilaa ja kaikki loppuu aikanaan, tuurikin. Kasnäsistä suht reilussa tuulessa lähtiessä irtosi vaihteensiirtäjä kiinnityksistään (lukkomutterit pilssiin) ja peruuteltiin sitten tuulen avittamana satama-altaan perälle. Vahingoitta ei selvitä kun 10 tonnin kippo lillii jotain päin. Omasta veneestä tuli perämoottori perälaudoista läpi, perämoottorista lienee vääntyi potkuri. Kertaheitolla puuvene on kuin suoraan Aku Ankasta, paikkalappu vanerista persiissä. ...Jatkuu » Vaan matka jatkuu.
Taalintehtaalla käytiin etupäässä tuon haverikorjailun merkeissä, siltä varalta että olisi tarvinnut järeämpääkin apua, onhan vierassatamaa vastapäätä venetelakka, missä saa veneen ylös nosturilla jos on tarvis. Nyt ei onneksi tarvinnut, tuubilla sikaflexiä tekee vaikka uuden veneen.
Erityismainnnin ansaitsee vierasvenesataman välittömässä läheisyydessä toimiva Portside ravintola, aivan älyttömän hyvät pizzat. Ja tämän keikan edullisinta dieseliä viereiseltä veneasemalta.
Kas ja nääs, taas sattui Kasnäs matkan varrelle, nyt enempi tarkoituksella, kylpylässä lilliminen alkoi tuntumaan hyvältä ajatukselta tässä vaiheessa veneretkeilyä. Kasnäsistä löytyy varsin kelpo vierasvenesatama, suojaisa ja suht hyvin varusteltu, tosin esim. vettä ei saa laiturille (tai ei ainakaan keksitty että miten). Satamamaksu 20 eur ja 8 eur lisähintaan voi venekunnasta max. ...Jatkuu » neljä henkeä vierailla kylpyläpalveluiden parissa. Kylpylän lisäksi vierassatamasta löytyvät omat pesu- ja saunatilat, kylpylän kutsun kuultuamme jäivät nämä palvelut testaamatta.
Kylpylä ei varsinaisesti ole mikään mammutimainen viihdekylpylä, mutta tarjoaa kuitenkin 25 metrin altaan, pienemmän altaan vesiputouksineen, porealtaan ja höyrysaunan normaalin lisäksi. Parin viikon veneessä kyyristelyn ja sekalaisissa saunoissa ja pesutiloissa vielä enemmän satunnaisesti peseytyneelle tällainen kylpylämahdollisuus on aivan törkeää luxusta.
Kasnäsissä testattiin myös lounasbuffet, voi suositella kanssaveneilijöille (arkisin 12,50 eur) suht monipuolisena. Kasnäsin vierasvenesatamassa on muuten vierasvenepaikkoja ripoteltuna siellä ja täällä, osa paikoista on ulommaisimman laiturin ulkolaidalla ja sen sisäpuolen pistolaiturissa (varsin ahdas paikka), varsinaiseen vierasvenesatamaan pitää kiertää satama-alueen itälaidalta sisään (tilavampia poijupaikkoja laiturin suojassa).
Saaristomerellä on vaikea ohittaa Nauvoa, joten kevyellä siirtymällä vaihdettiin makean veden kuralätäkköseilaaminen takaisin merellisiin kuvioihin ja päädyttiin Nauvon näyttäytymissatamaan. Viikonvaihteen näyttäytyjät olivat jo lähteneet viimeisten lorotellessa viimeisiä kuutioita bensaa/löpöä tankkaamon laiturissa. Satama on varsin viihtyisä, palveluista löytyy varmasti kaikki tarvittava ja hintakin on suht kohtuullinen 23 eur tasoon nähden. Nauvon kylältä löytyy oleellisimpana Alko ja Sale, mitäpä sitä muuta tarvitsisikaan. ...Jatkuu » Sunnuntai-iltana Nauvo oli jotakuinkin suljettu, joten vaihtoehdoksi jäi kyhätä krapulamätöt veneellä tai vierailla West Coast Grillillä (kansainvälinen meininki). Grillin kutsu oli ohittamaton, aivan kelpo mätöt siellä loihdittiin.
Nauvon sulkeuduttua oli hyvä sulkeutua veneeseen ja keskittyä korjailemaan Turun yössä kerättyä univelkaa...
Nauvossa mahtaa olla hulinat heinäkuun sesongissa, varsinin viikonloppuisin, täytynee joskus käydä uuden kerran vaikka rengastietä pitkin pyörällä tai autolla.
Sääennuste näytti pahalta Turun vierailuamme ajatellen, ei niinkään etteikö sinne pääsisi, mutta nouseva tuuli toi mukanaan vaaran ettei sieltä pääse seuraavana päivänä pois. Tai pääseehän sitä vaikka mistä, mutta jos edelleenkin yritetään pitää reissua lomana. Tästä uhkakuvasta huolimatta keula vihreänruskeaa jokivettä kuohuen ankkuroitiin jokivarren vierasvenesatamaan, joka on aivan pelipaikoilla, eli niin pitkällä kaupungin keskustassa kuin mastollisella veneellä siltoja rikkomatta pääsee. ...Jatkuu » 25 eur/vrk, sis. peruspalvelut, eli sähkö, vesi, saunat (18-21) ja pesutilat (24h). Ja opastusta miten veneillään tai vene kiinnitetään.
Turussa Vaakahuoneelle, taisi olla ensimmäinen ravintola mikä tuli vastaan kun lähdettiin kohti kaupunkia, oli toki ennakkomainostustakin paikasta kuultu. Elokuussa väkimäärä oli ilmeisesti siedettävämpi kuin heinäkuun ruuhkissa, pöytä löytyi myöhäisellekin saapujalle ja 45 min odottelulla pöytään kannettin pesuvadillinen pyttipannua. Ruokalistan "reilu satsi" oli nimensä veroinen. Tunnelmasta vastasi Lenindgrad Dixieland symbosium tai jotain sinnepäin, vanhaa diipadaapa jaskaa. Ei ole kuollut, mutta haisee hassulta.
Vierasvenesatamasta alajuoksulle löytyy Forum Marinarium (tjsp), turkulainen versio merimuseosta ja päällisin puolin näyttäisi ihan monipuoliselta paketilta, ajan ja innostuksen puutteen vuoksi ei nyt pistäydytty pihaa pidemmälle, Suomen Joutsenessakin oli tarpeeksi ihasteltavaa jäykälle niskalle.
Ja mitäpä Turusta muuta, laiska sunnuntai ei tarjonnut tai kaivannut oikeastaan muuta ohjelmaa kuin pientä ympäriinsä käppäilyä ja muonavarastojen täydennystä. Täältä pitäisi lähteä jo kotia kohti.
Reittimme ristesi uudelleen Korppoon kautta, joten Verkanilla pysähdyttiin toiseksikin vuorokaudeksi. Perjantai olikin huomattavasti erilainen tunnelmaltaan kuin edellinen kerta (olisiko ollut tiistai). Laiturit täynnä, muutama apinaryhmä huudatti saippualaatikoissaan iskelmiä ja lämmintäkin riitti ( 30 C). Buffalo-ravintolassa näytti riittävän kuhinaa ja illan trubaduuri taisi vetää torpan täyteen, mutta laiturille laskeutuneen rauhan keskellä tuntui houkuttelevammalta jäädä kipolle hengailemaan, joten vieläkin jäi Verkanin ravintola testaamatta läpikotaisesti. ...Jatkuu » Ilmeisesti ribsit ovat jos nyt ei maankuuluja niin ainakin saunalla moni niistä puhui kaihoisaan sävyyn. Tallinnassa nautittu barbaariannos ribsejä olisi vienyt todennäköisesti kuitenkin voiton, joten ei tunnu että olisi jäänyt jostain paitsi.
Aamulla pyykille, Korppoon keskustaan täydennysostoksille, vesitankkaus ja keula ulapalle, matkalla seurattiin purjeveneilijän henkiinjäämistaistelua tyvenellä ulapalla paatin killiessä karilla. Irti saivat.
Sää suosi edelleen avomerimatkailua, joten suunnaksi otettiin Utö, tuo Suomen eteläisin asuttu saari (Ahvenanmaata ei luonnollisesti lasketa, eivät nekään laske meitä). Utössä on uusi vierassatama hotellin yhteydessä, hotelli toimii entisissä armeijan tiloissa. Satamassa vuorokausi maksaisi 24 eur/vrk, erillistä vierailumaksua ei ilmoitettu. Hotelli voisi olla mielenkiintoinen käyntikohde, huoneita on sijoitettu vanhoihin sotilasparakeihin ja ilmeisesti kantahenkilökunnan rivitaloasumuksiin. ...Jatkuu » Kovasti ainakin karua, voi asua hotellissa niin että ovessa lukee "10 Rokka" postiluukussa.
Utössä piipahdettiin vain pikaisesti majakanmäellä kääntyen joten montaakaan turistinähtävyyttä ei kaivettu tai jääty odottelemaan museoiden avautumista, mutta viehättävän oloinen saari äärilaidalla, täytynee joskus lähitulevaisuudessa järjestää hotellikeikka näihin maisemiin, esim. loppusyksyllä voivat tunnelmat olla kovinkin erilaiset elokuiseen torstaihin nähden.
Utöstä seilattiin Björköhön, saareen jossa on järvi keskellä saarta, korkeusero kai jotain parin metrin luokkaa, eli kallioisen saaren keskellä voi uida makeavetisessä järvessä, jossa syvimmät kohdat yli 10 metriä ja samalla katsella alaviistoon merelle. Jossain määrin hämmentävä kokemus. Björkön toisella laidalla olisi ollut asutusta ja jonkinasteinen yhteysaluslaituri yms. mutta tässä vaiheessa vierasvenesatamakiertuetta luonnonsatamassa kelluttelu aivan omineen vei voiton kevyesti sivistyksestä. Ahvenen iltaruokailu osui napakasti koukkupäisen siiman uittamisen kanssa yksiin, joten seuraavaksi päiväksi oli selkeästi ekologisesti itsepyydettyä ahvenfilettä tarjolla.
Kuvassa etualalla järvi, taustalla meri.
Etukäteen meteorologistit pelottelivat yltyvällä tuulella ja vähän epäröitiin että olisiko järkevää lähteä suoraan avomeren taa Jurmoon Korppoosta, mutta eipä tullut tuulta ennustetusti ja Scanian pasaati puhalteli meidät Jurmon satamaan. Jurmo onkin sitten melkoinen äärimmäisyyksien saari, ympäriltä löytyy tavalla tai toisella Salpausselän muodostelmaan kuuluvana osana hautavajoamaa meren pohjasta, eli yli 100 metrin syvyyksiä. ...Jatkuu » Saari on molemmista päistä kapeaa särkkää, jotka muodostuvat kananmunan kokoisista pyöreäksi hioutuneista kivistä. Ja tuota kivilakeutta näyttää seisomakorkeudelta katsottuna jatkuvan silmänkantamattomiin. Koko saari näyttää varsin matalaa profiilia merelle päin, ainoa erityisesti erottuva yksityiskohta on yksinäinen mänty, jonka huhutaan olevan ainoa selviytyjä Kustaa Vaasan rangaistuspartion alulle panemasta metsien tuhopoltosta.
Saarelle on sittemmin istutettu uusi metsikkö, mutta pääosin koko saaren muodostavat keskiosien kanervien ja katajien peittämät matalat nummet. Yleisesti koko saaren tunnelma on hyvin etäällä kotimaisesta luonosta, helpompi olisi kuvitella itsensä johonkin Englantiin viisikoiden maisemiin. Toisesta päästä saarta löytyy entinen kalasatama, nykyinen vierassatama ja toisesta päästä ympärivuotisesti asuttu kylä muutamine asumuksineen sekä kappeli 1800-luvulta.
Vierasvenesataman palvelut saa käyttöönsä 12 eur vuorokausihintaan, itse satama on hyvin suojassa vaikka itse saari aika avomerellä sijaitseekin ja matalan muotonsa takia tuulet takuulla puhaltaa satamaankin, mutta aallokko jää murtajien taakse. Saunat 12 eur/h, aamusuihkut klo 9 asti kuuluvat satamamaksuun. Huussit, roskakatokset ja kaivovettä löytyy, tämän lisäksi kohtuullisen hyvin elintarvikkeita, tuoreita leivonnaisia, kahvia, kaljaa ja muita juomia löytyy sataman kaffelasta. Ja matkamuistot krääsäkaupasta, joka myy kuteita ja muuta tilpehööriä.
Tästä matkablogista on tuloillaan venesatamaopas, jatketaan sillä linjalla ja kehutaan seuraavaa kohdetta; Verkan Korppoossa on kai saanut osakseen jonkinasteisen kunniamaininnan vierasvenesatamien arvostelussa ja syystäkin. Hyvät palvelut 20 eur vuorokausihintaan, erinomaiset saunat ja pesutilat "palvelutalossa", erinomainen aamiaisbuffet ravintolasta (10 eur) ja Korppoon keskustan palvelut (tori, K-kauppa, posti, pankki jne.) 1,5 km päässä. ...Jatkuu » Saunasta erityiset kehut, isot tilat, jämäkät löylyt (vaikkakin sähkökiukaasta) ja iso vilvoitteluterassi, josta aukeaa näkymät yli venesataman.
Korppoon annista erityisen maininnan ansaitsevat paikallisen leipomon tuotteet, saaristolaisleipä varsinkin (löytyy esim. torilta, "tori" sijaitsee K-kauppaa vastapäätä silloin kun se toimii). Tällaisella kotimaan matkailun minimalistilomalla iloa voi repiä pienemmistäkin asioista. Keskustasta löytyvän Hjalmarin kehutut pizzat jäivät vielä tällä erää testaamatta.
Etukäteen kuultujen kehujen perusteella Helsingholmiin kohdistui vähintäänkin mittavat ennakko-odotukset ja eivätpä nuo mainospuheet olleet täysin tuulesta temmattuja. Helsingholmin vierasvenesatama tarjoaa maalaisidylliä kokonaisen saaren verran, ympäröivissä veräjissä käyskentelevät eläimet irrallaan ja tallissa voi käydä syöttämässä hevosta, pihapiirissä voi ihastella kaneja ja vaikkapa rantakäärmettä laiturilla. Helsingholmin isäntä/emäntäpariskunta leipoo pullaa ja sämpylöitä tilausten mukaan ja ylijäämä jää päivän aikana myytäväksi, lisäksi tarjolla on isännän savustamaa kalaa. ...Jatkuu » Saunaa oli pitkin rannikkoa kehuttu Suomenlahden parhaimmistoon kuuluvaksi ja on näihin mielipiteisiin yhdyttävä. Normaalista käytännöstä poiketen itse saunarakennus on saaren toisella rannalla satamaan nähden, joten siellä voi saunoa omassa rauhassa vaikka sitten munasillaan.
Helsingholm on ainakin sesonkiaikaan erityisen suosittu, joten sinne kannattanee suunnata hyvissä ajoin, nytkin vaikka veneilykausi osoittaa jo hiipumisen merkkejä siellä ja täällä, oli Helsinginholmissa varsin runsaasti veneitä vaikkakaan ei täyttä. Erinomaisen leppoisa meininki, todellakin vierailun ja kenties toisenkin arvoinen kohde.
Satamamaksu 10 eur, sähkön sisältäen, maksetaan postilaatikkoon (kuten muutkin palvelut, itse rahastettuna).
Ukkosmyrskyn läpi selviydyttiin Kasnäsin kylpylähotellin rantaan tarkastamaan tilannetta, mutta pikaisen arvion pohjalta päätettiin väistää viikonvaihteen pahinta apinaregattaa Högsåran pienimuotoisempaan satamaan. Naistenlehtienkin (!) ylistämä satama oli ylistyksen veroinen, 15 eur sähköllä per yö, satamassa kohtuullisesti peruspalveluita ja viihtyisä miljöö. Tilaussauna 20 eur/h, joka päätettiin kuitenkin jättää käyttämättä, etupäässä siksi että rantavedessä kellui toistaiseksi tämän reissun mittavin leväesiintymä, ei ilmeisesti sinilevää, mutta pientä hitusta ja hippua meri vihreänä. ...Jatkuu » Ei suoranaisesti houkutellut saunasta sekaan polskuttelemaan. Saunoneet naapuriveneilijät kehuivat saunan toimivaksi. Aika usein virallisten satamakirjojen ulkopuolella veneilijöiden keskusteluissa juuri vierassataman saunan laatu luokittelee koko sataman.
Saunan sijaan patikoitiin kilometri tai pari maissa ylistettyyn kahvilaravintolaan saaren keskellä, Farmors cafehen/seen/. Erinomaisen idyllinen paikka rakennettuna vanhan maalaistalon pihapiiriin, lehdistön kehumat leivonnaiset aivan ok ja muutoinkin tutustumisen arvoinen paikka jos sattuu noilla koordinaateilla seilaamaan. Ja pääseehän saarelle lautalla/lossila autollakin, ei-niin fokusoituneen tutkimuksen perusteella lauttavuorot tosin ovat varsin harvassa.
Hankoon päädyttiin perjantaiksi, yllättävää kyllä tämä varsin suosittu satama oli puolityhjä iltapäivästä, ilmeisesti enemmistölle veneilykausi = heinäkuu, elokuussa ei seilaa kuin ammattikalastajat ja muu extreme-väki. Hangossa vierasvenesatama tarjoaa palveluiden kirjosta suurin piirtein kaiken tarvittavan, mutta aika kovaan hintaan, 27 eur vuorokausi (sis. sähkö). Pesutuvassa koneellinen 5 eur. Polkupyörät 5 eur/2 h. ...Jatkuu » Jotenkin yleisilme on vähän rempallaan, ilmeisesti eteläisin kärki sattuu niin sopivasti matkan varrelle tullen mennen idästä ja lännestä että paikan ei tarvitse erityisemmin panostaa huippulaatuun. Ihan käypä satama toki silti.
Kaupunki- ja kauppakierros polkupyörin oli tervetullutta vaihtelua veneessä istumiselle, rantatie tarjosi mukavat maisemat villojen ja kasinon ohitse. Muuta ei sitten Hangosta taida ollakaan raportoida, tuntui vähän siltä että kaupunki varautui jo kesän päättymiseen (elokuun alussa!) tai sitten yleisfiilis on aina kovin uinuva (on tullut käytyä mestoilla myös regatan aikoihin). Varsinaisesta vierasvenesatamasta pääsee lauttakuljetuksella (100 m/2 eur menopaluu) Itämeren porttiin, osakeomisteiseen satamaan, josta vuokrataan tyhjiä paikkoja vierasveneilijöille. Itämeren portin perältä, aivan ulapan ääreltä löytyy varsin viihtyisiä ravintola, johon saavutiin tosin viittä vaille valomerkin, joten syvällisempää ravintola-arviota ei tässä nyt seuraa. Ainakin miljöö on puhutteleva.
Keskiviikko pideltiin tuulta Tallinnassa (ei tuo nyt mikään paha ollut, mutta ihan touhun pitämiseksi lomailuna), torstai avautui sateisena tyyntä Suomenlahtea yli seilata. Vanhan mainingin keinutuksessa ajeltiin rapakon yli, ainoa mainittava risteävä kohtaaminen tapahtui venäläisen sukellusveneen kanssa.
Kotimaan vesillä päädyttiin yöpymään Jakobshamniin (Inkoo), yöpyminen 10 eur (sis. sähkön), saunavuorot oli jo täyteen varattu saapuessamme. ...Jatkuu » Kovin leväiseksi muuttuivat vedet heti rannikon läheisyydessä, veden väri oli enempi vihreä kuin sinisenharmaa. Aivan selkeitä sinilevälauttoja ei nähty, mutta ei tuo vihreänsamea läpinäkymätön vesi juurikaan houkutellut uimasilla puljaamaan. Itse vierasvenesatama on varsin idyllinen, ko. mestaan pääsee Inkoosta halutessaan taksiveneelläkin, palveluista kohtuullisen oloinen ravintola lienee merkittävin (jäi tosin testaamatta kun omat ruokavarastot pullistelivat vielä Viron täydennyksen jäljiltä).
