Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä
Idea sensuurikoneeseen: jos joku yrittää käyttää lieviä kirosanoja kuten "himpskatti", sensuurikone automaattisesti korvaa sen ihan oikealla kirosanalla.
Ja sitten jotta tätä ei työnnettäisi jollekin huuhaa-alueelle, laitetaan oikeakin pieni muutospyyntö:
jos tarinan kommenttiin vastaa, linkit kommenttien vastauksiin hukkuu aika herkästi koska ne on niin pieniä. Etenkin jos alkuperäinen kommentti on pitkä.
Kieltämättä MTV3 on aina ollut se "myyvämpi" uutiskanava ja sehän on minun mielestäni pakko hyväksyä kun kanava on kaupallinen. Se mikä minua harmittaa kaikista eniten on se että YLE alentuu kilpailemaan kaupallisten kanavien niiden omilla ehdoilla niin TV:ssä kuin radiossakin.
Mm. YLE:n uutiset on alkanu näyttämään ihan samanlaista gorea (tarpeettoman paljon siis) kuin muutkin kanavat ja ei nyt varmaan tarvitse arvella mitä mieltä tämän lehden lukijat on siitä että YLE siirtää Radiomafian kilpailemaan Kissin ja NRJ:n kanssa. ...Jatkuu »
Kaupalliset kanavat ovat pääosin skeidaa joka tapauksessa, ja en toki toivo että YLE:kään unohtaa viihteen, mutta sitä voi oikeasti tehdä hieman erilaisella (ja minun asteikollani laadukkaammalla) otteella kuin mitä MTV3 tekee..
Tuosta lukiotouhusta, niin olisi oikeasti ihan mielenkiintoista lukea tuon rehtorin mietteitä asioista vaikka p-sokerissa.
En nähnyt ohjelmaa mutta luin käsikirjoituksen.
Luin myös tekijän vastaukset palautteeseen. Suosittelen jutun kirjoittajalle, lukijoille ja kommentoijillekin.
Käsikirjoitus löytyy täältä.
Joo ja ihan kun kaupalliset tv-uutiset eivät elä katastrofeilla... veikkaanpa että mainosaika maksaa aika roimasti tällä hetkellä.
Strategic Forecast osoitteessa
http://www.stratfor.com/
on tällaisiin tilanteisiin keskittynyt saitti (mm. antoi ajanmukaista tietoa Belgradin pommitusten aikana)
Lisäksi saitilta löytyy pidempiä tilanneanalyysejä ja taustoja.
Edellisestä turinastani onkin jo jonkun verran aikaa ja täytyy sanoa että toivoin voivani kirjoittaa useammin, mutta liekö syynä yleinen selkärangattomuus ja saamattomuus, vai sitten työkiireet, en ole saanut revittyä itseäni tuottamaan yhtäkään juttua ensimmäisen yritelmäni jälkeen. Olen kuitenkin jonkin verran yrittänyt kasata ajatuksia laaksosta, koska vaikka jutuissani ei olisi mitään mielenkiintoista, niinden aiheessa voi jotain jännittävää ollakin, puhutaanhan nyt niin hurjan maagisesta Piilaaksosta. ...Jatkuu » Itse asiassa paikassa ei tosiaankaan ole mitään maagista, täällä vain tehdään softasta liiketoimintaa keinolla millä hyvänsä. Ihmiset täällä ovat ihmisiä siinä missä muuallakin ja suomalainen inssi ei teknisesti Piilaakson Porsche-pellelle häviä, mutta asenteet liiketoimintaan, ja miksei elämän tavoitteisiin ylipäänsä, ovat erilaisia kuin meillä kotona. Liekö elämän tavoite sitten tuo onnistunut liiketoiminta!
Viime aikoina olenkin tuuminut mikä täällä tapaamissani ihmisissä sitten on niin erilaista kuin meissä suomalaisissa, tai paremminkin päinvastoin: mikä meissä on erilaista kuin heissä. Olen todennut että viinan juonti on minulle suomalaisuudessa toissijaista, vaikka se onkin jatkuvasti päällimmäisenä puheissa. Kun minä ajattelen suomalaisuutta, en minä ajattele humalaista kaveria. Se sama kaveri juo varmaankin yhtenä lauantaina enemmän kuin jenkkipelle vuodessa, mutta silti se ei ole suomalaisuutta. No mitä hemmettiä se suomalaisuus sitten on? En minä tiedä, mutta minun mielestäni se on ihan kivaa.
Myönnän toki että Suomessakin kulttuuri muuttuu kovaa vauhtia ja yleistän muutenkin, mutta uskon että päämme sisällä on jotain sellaista mitä en ole vielä Suomen ulkopuolelta löytänyt - joskus voi näyttää että olemme ruotsalaisten kanssa kuin samasta puusta veistettyjä, mutta siinä mennään
mielestäni suhteellisen pahasti metsään. Joskus tuntuu että saksalaisten kanssa on eniten yhteistä, mutta jotain tärkeää siitäkin puuttuu. Onhan meissä nimittäin sopiva ripaus slaavilaisuuttakin, mutta en oikein osaa suomalaista slaaviksikaan kutsua. Suurin osa tuttavapiiristäni on muualta kuin Yhdysvalloista ja se tosiasia vain vahvistaa epäilyksiäni siitä, että kyllä me jotenkin hassuja taidamme olla.
Eräällä vähäunisella ja humalahakuisella retkellä tapasin Tenneseestä kotoisin olevan kaverin, jonka nimen unohdin. Hauska kaveri, syväluotasi sanojen "redneck" ja "hillbilly" eroja, kertoi yleiskaavan maalaisjunttipuheeseen ja analysoi siinä sivussa meitä suomalaisia. Miehen äiti on nimittäin ruotsalainen (mikä yhdistelmä: Ruotsi ja Tennesee - siinäpä kultturiperimää!) ja mies oli siten käynyt myös Suomessa Tampereella. Hän piti meitä kovin eksoottisena väkenä verrattuna muihin pohjoismaalaisiin, liekö osasyynä teoriaan ollut vierailupaikkakunta. Onneksi matka ei sentään jatkunut Turkuun. Mutta todellakin, jollakin tavalla tuokin tapaaminen mielikuvatuksiini meistä vaikutti. Lämmöllä muistelen myös hetkiä jolloin baarin pöydässä istuu liikaa puhuva heppu Sri Lankasta, ruotsalaistyttö jonka mielikuva Suomesta kiteytyi liian kireisiin farkkuihin ja kaiketi takatukkiin, ja heitä vastaan väittelemässä kaksi suomalaista jotka yrittävät selittää että kyllä me olemme ihan tyytyväisiä elämäämme. Uskooko tuota enää kohta itsekään.
Ehkä se ilo mitä koemme ei sitten ole ratkiriemukasta tanssimista juhannussalon ympärillä. Olkoon sitten niin, mutta kai me jostain ilomme revimme. Minun sydäntäni on lämmittänyt se seikka, että Suomen listojen kärkipäähän pääsee edelleen masentavalla musiikilla - ja mikäpä olisikaan parempaa ajanvietettä kuin kossupullon, menneiden aikojen muistelemisen ja suhisevan Essolta ostetun kasetin siivittämänä kävellä järveen kun elämän valttikortit lipsahtivat nakkisormista. Samoihin aikoihin törmäsin kotimaan viihdeuutisia lukiessa kaveriin nimeltä Anssi Kela. Kipin kapin etsimään miehen äänitetuotantoa, ja ensireaktiona en voinut kuin mukailla Timo Rautiaisen kommentteja kun häneltä kysyttiin Trio Niskalaukauksen menestyksestä Suomen virallisella listalla: kyllähän se vähän pistää miettimään kansakunnan mieltä jos tuollaisella musiikilla noustaan listojen kärkeen. On mielenkiintoista selvittää ulkomaan kummajaisille mitä se tarkoittaa, kun Eppu Normaali laulaa kirveistä ja lumihangista, tai kun jonkun kaverin Perunateatteri selvittää mitä kaikkea sitä voikaan tehdä maanantaina jos on työtön. Ihanaa inhorealismia josta Los Angelesin limainen kiilto on hiottu reilusti pois!
Entä mitä kaltaiseni perussuomalainen kaveri ajattelee ympäristössä joka on kaikin tavoin Suomen vastakohta: aurinko paistaa puoli vuotta putkeen kesällä, ihmiset ovat iloisia, kaikki kääntyy lopulta parhain päin ja koko maailma on hallinnassasi jos vain niin haluat? No suomalaistahan vituttaa. Tai siis ainakin tätä suomalaista vituttaa, ainakin silloin tällöin. Ja mikä sitä suomalaista sitten riepoo? No se että ei saisi muka vituttaa. Kunnon vitutus kun ei ole sosiaalisesti sallittua muualla kuin psykiatrin sohvalla ja kadulla rynnäkkökivääri kourassa (ja sekin kai sen takia että pääsee televisioon). Olemme tuttavieni kanssa keskustelleet aiheesta useampaan otteeseen ja yleinen mielipide on yllättävä kuin Hollywood-leffan loppu: amerikkalaiset ovat yksinkertaisia. Tuskinpa tuo on totta, mutta kaikesta huolimatta on tärkeää huomata että amerikkalaiset eivät ole älyllisesti tyhmiä, eivät kai edes yksinkertaisia. Erilaisia kuitenkin; en suostu ottamaan kantaa asioiden, ihmisten tai asioiden absoluuttiseen paremmuuteen, mutta myönnän toki että meinaan usein repiä pelihousuni paikallisen mentaliteetin kanssa. Olenpa kuitenkin aivan liian puoleellinen ja epäpätevä vertaamaan kotimaatani mihinkään muuhun maahan siten, että valintani olisi jotain muuta kuin Suomi. Voisin ehkä harrastaa nojatuolipsykologiaa ja arvailla piilaaksolaisten aivoituksia, mutta tutkimuksen tekeminen on minulle hieman vaikeaa: tunnen henkilökohtaisesti kaksi paikallista joista toinen on pomoni.
Tasapuolisuuden vuoksi totean, että myös suomalaiset vituttavat aika usein, etenkin silloin kun matkimme amerikkalaisia. Tilasin puhelimen kautta lentolippuja eräästä puljusta ja ilmeisesti yritys oli päättänyt että otetaan amerikkalaistyylinen ystävällinen ote palveluun. Valitettavasti homma oli ryssitty pahemman kerran: kuulin puhelimessa mielistelevän, teennäisen äänen puheen sisällön pysyessä suorastaan töykeänä. Missä vaiheessa normaali puhetapa joutui epäsuosioon? Kyllä, amerikkalaiset myyjät osaavat olla samalla tavalla teennäisiä, mutta osaavatpa yleensä
teeskennellä uskottavasti. Pidän itseäni suhteellisen omaehtoisena kaverina, eli en herkästi taivu ympäristön vaatimuksiin mutta olen minäkin joutunut opettelemaan uusia tapoja kommunikoida. Siitä huolimatta suomalaisiin tyypillisesti liitetyt ominaisuudet, kohtuullinen rehellisyys, asiakeskeisyys ja suorapuheisuus ovat arvostettuja ominaisuuksia täällä työelämässä ja niistä kannattaa pitää kiinni - mutta vain oikeissa paikoissa.
Tähän loppuun terveisiä suomalaisille tavarataloille, toisin sanoen Amerikan apinointi ärsyttää: http://www.gap.com.
"Aina ei tiedä mikä se amerikka on jota apinoida"
Myönnän tekstin provosoivan luonteen ihan kättelyssä. En tosin tiedä että mitä olisin voinut lisätä juttuun jotta olisi tullut selväksi että en yritä väittää jenkkejä jotenkin tyhmiksi - väitehän olisi aivan päätön.
Totesinpa kuitenkin, että pelihousut joskus menee ja minkäs teet. Mutta niitä menee meillä kaikilla varmasti suomessakin.
Olen ihan samaa mieltä tuosta suomalaisten kaksinaismoralismista (josta me tietysti aina syytämme jenkkejä): kyllä kaikki amerikkalainen otetaan mielellään vastaan, mutta "on ne kuiteski iha tyhmiä". ...Jatkuu » Eli kyllä se amerikkalainen rullalautailukulttuuri on tosi hyvää, mutta ei se sitten kuitenkaan oikein olekaan.
Suomalaisuuden mystifiointi on kyllä ihan tarkoituksellista - se on nimittäin hauskaa. Samanlaisuus-erilaisuus-mietinnästä sen verran, että mielestäni on parempi ajatella lähtökohtaisesti siten, että arvostaa ja hyväksyy erilaisuutta, kuin että pyrkii etsimään väkisin sitä yhteistä nimittäjää kaikesta. Kyllä niitä yhteisiäkin asioita aina löytyy meidän kaikkien kesken, mutta miksei erilaisuudella saisi pitää hauskaa? Minusta on ainakin hauskaa etsiä ulkomaisten ystävieni kanssa sekä eroavaisuuksia, että yhtäläisyyksiä kulttuureistamme. On niiden jälkimmäistenkin löytäminen palkitsevaa, en minä sitä kiellä.
Sanonpa nyt tähän loppuun tämän jos joku nyt tätä vastausta vielä sattuisi lukemaan:
Meillä kaikilla on jotain opittavaa toisiltamme.
En tiedä onko tämä tietoista kirjoittajalta, varmaankin on, nimittäin rivien välistä voi lukea sen, että Taru Sormusten Herrasta on kirja josta ei pidä kirjoittaa kirja-arvostelua.
Loistava juttu.
Tämä on ensimmäinen kirjeeni täältä sysimustasta Amerikasta sitten saapumiseni. Matka tänne toiselle mantereelle tapahtui hollantilaisen KLM-retkikunnan Boeing 747-ilma-aluksessa. Kuten arvata saattaa, matka toiselle puolelle maapalloa kestää huomattavan kauan, eivätkä mukavuudet täyteen ahdetussa aluksessa vastaa sitä korkeaa tasoa johon olemme kotimaassamme tottuneet. Kaikesta huolimatta laskeuduimme erään viidakon laidalla sijaitsevalle suurelle aukiolle matkasta fyysisesti uupuneina, mutta mieli korkealla, valmistautuneina edessämme aukeavaan työhön: uuden mantereen tutkimiseen.
Paikka jossa pidän tukikohtaani on pienehkö alue kukkuloiden välissä ja vielä minulle tuntemattoman lahden laidalla, jota paikalliset alkuasukkaat kutsuvat nimellä Piilaakso. ...Jatkuu » Laakso sijaitsee kahden suuren yhdyskunnan väliin jäävällä alueella. Pohjoisella puolella on suuri viidakkoalue nimeltään San Francisco ja eteläpuolella toinen valtava viidakkoyhdyskunta nimeltä San Jose. Väestöä lähialueella on huomattavan paljon, mutta siitä huolimatta verrattuna etelä-amerikan vanhoihin korkeakulttuureihin, pohjoisen kulttuurit ovat yhä yllättävän primitiivisellä tasolla muutoin kuin aineellisesti mitattuna.
Edellisellä matkallani Itä-Afrikkaan totesin väestön homogeenisuuden olevan tutkimillani alueilla vallalla oleva normi. Täällä alkuasukkaat sitä vastoin ovat hyvin erilaisia, aivan kuin kauan sitten tänne olisi saapunut erilaisia ryhmiä eri puolilta maailmaa. Itse asiassa monet kansanryhmät muistuttavat läheisesti muiden tutkijoiden kuvauksia kaukaisten maiden asukkaista ja yleisesti huhutaankin, että muun muassa eräs suuri väestöryhmä olisikin tuotu kauan sitten tälle mantereelle väkisin, ilmeisesti orjiksi tekemään ruumiillista työtä. Jos muut heimot ovat tulleet tänne vapaaehtoisesti, en vielä pysty arvioimaan pätevää syytä siihen. Toivon pystyväni selvittämään tämän mieltäni vaivaavan arvoituksen viipymättä ja pystyväni raportoimaan asiasta seuraavassa kirjeessäni.
Alue jolla pidän majaani on mielenkiintoinen. Ilman tutkijalle ominaista kykyäni suhtautua näkemääni analyyttisesti voisin väittää alueen olevan monella tapaa järjen vastainen, mutta en halua tehdä harkitsemattomia johtopäätöksiä perustuen vajavaiseen tutkimusaineistoon. Paikalliset tehtaat ovat kovin erilaisia perinteisiin nähden ja ne uhmaavat talouden lakeja: aivan kuin ne eivät tuottaisi yhtään mitään. Tehdasrakennukset ovat valtavia kiiltäviä laatikoita, joiden rakentamisessa ei ole säästetty lasia ja muita kalliita materiaaleja. Siitä huolimatta en havaitse tehdassaleissa minkäänlaista tuotantoa. Jos orjatyö on tällä alueella joskus ollut tietyn ryhmän kirous, nyt se koskee kaikkia alueen työntekijöitä. Ilmiselvästi täällä pätevät samat talouden perussäännöt kuin Euroopassakin, sillä orjatyön käytön syy on tiettävästi taloudellinen kilpailu. Toivon pystyväni selvittämään millä uuden mantereen yritykset kilpailevat, jos eivät myyntimiesten määrällä.
"All work and no play makes Jack a dull boy." Ajan mittaan olen tullut tulokseen että paikallisen asukaskunnan tylsämielisyys johtuu työn määrästä. Tai sitten asia on päin vastoin.
Oletan myös että alkuasukkaita vaivaa yleisesti jonkinlainen neuroosi tai vastaava henkinen tila, sillä heillä on pakonomainen tarve puhua vaikka yleensä heillä ei ole mitään mielekästä sanottavaa. En aio mennä pidemmälle päätelmissäni ongelman laadusta, sillä en omaa muodollista lääkärin pätevyyttä - tyydynkin vain toteamaan että kotimaassani vastaava käytös herättäisi epäilemättä paheksuntaa jo rahvaankin parissa. Myös alkuasukkaiden fyysisessä terveydentilassa täytyy olla jotain pielessä, sillä en ole täällä oloni aikana nähnyt heidän juurikaan kävelevän. Sen sijaan keskimääräinen alkuasukas suorittaa lyhyenkin matkan hevosettomalla vaunulla, niin sanotulla automobiililla.
Vasta nyt huomaan kirjeeni antavan varsin negatiivisen kuvan tästä uudesta alueesta. Asian tila ei toki ole ole näin kielteinen: uskon, että uusi manner on erittäin kelvollinen valloitettavaksi.
Muuta sana kirjoittajalta:
En tohdi väittää että tietäisin mistä kirjoittaisin. Olen majaillut Yhdysvalloissa vain suhteellisen vähän aikaa ja senkin ajan olen käyttänyt suurelta osin työn tekoon. Kaiken kukkuraksi työskentelen Kalifornian Piilaaksossa, joka on tiettävästi aika erikoinen paikka jopa näinkin kirjavassa maassa.
En siis ole vielä päässyt kokemaan täydellistä amerikkalaista elämystä, sillä etenkin San Franciscon ympäristössä elämäntapa ja ihmiset muistuttavat enemmän Eurooppaa kuin muualla Yhdysvalloissa. Mutta huoli pois: toki kalifornialaisenkin amerikkalaiseksi tunnistaa ja vieläpä helposti.
Toimituksen kommentit: Mr. Leikas on Palasokerin Amerikan kirjeenvaihtaja, jolta tullaan (toivottavasti) näkemään mielenkiintoisia juttuja länsijenkkilän elämänmenosta.
Auto on, sellanen vanha mutta taloudellinen VW Fox. En viitsisi hirveasti puhua autoilusta, kun ajattelin kirjoittaa aiheesta ihan oman jutun (mm. ajokorttimeiningeista) mutta siis ostaminen oli ihan ok hommaa, joskin saa olla aika varovainen ettei saa kolari- tai muuten huonoa rautaa. Onneksi tuollaiset asiat saa esim. Webista selville.
Jos vaikka kiteytan asian niin, etta auton omistaminen jenkeissa on aika valttamatonta :)
Hassua että Goomilla oli tälläkin kertaa loistava coverbändi. Myös Goom 2000:lla jossain peräluolassa renkutti koko reissun paras bändi. Tosin myönnän toki etten minäkään sinne musiikkia mennyt kuuntelemaan.
Itse asiassa oma reissuni keskittyi varattuna "äijänä" perusarvoihin, eli viinan juontiin ilman turhia sähläyksiä.
