Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
En minä mutta pojat, aina löytyy se pahempi osapuoli kaikissa pahassa ja nyt asioita verrataan Soneraan.
Olen joutunut erikoisen tapauksen todistajaksi, jouduin luupäisen suomalaisen spämmärin uhriksi.
Sain spämmiä suomeksi ja päätin mailata takaisin, ilmoitin kaverille etten ole kiinnostunut hänen roskapostistaan ja varsinkaan pyramidi-verkostomarkkinoinsta jossa ainoana ideana on kierrättää rahaa.
Ilmoitin kaverille että spämmäys ja rahankierrättäminen on laitointa, ja että poistaa minut postituslistalta. ...Jatkuu » Sain mailiin lähes heti vastauksen:
"Niin kauan kuin pidat osoitetietosi julkisesti kenen tahansa tavoitettavissa --USEASSA eri paikassa, olisi syyta pitaa hieman pienempaa aanta. TIEDAN mita teen."
Vetosin asiaan että vaikka osoitteeni on näkyvillä, niin myös puhelinnumeroni on julkinen ja siihen ei saa lähettää sms-mainontaa. Masensin myös kaveri parilla faktalla, henkilörekisterilaki johon postituslistat kuuluu, pyramidi-verkoston laittomuudesta ja palvelussa oli extra 'lotto-arvonta', tuskimpa kaverilla on tai edes tällä firmalla ole arpaislupaa.
Kaveri päätti laittaa vakuuttavan vastauksen:
"Kasittamatonta tuo sinunkin 'laki ja jarjestys'...VAIN Suomessa ihmiset toimivat noin. EI tarvitse olla ikaansa kyykyssa sen tahden, etta on syntynyt suomalaiseksi."
Tämä aihetti niin hyvät naurut että päätin asian olla, antaa pirunparan yrittää bisneksiään.
Tänään sain uudestaan mailia samalta herralta, sisukkuus ei ole vielä loppunut. Otin asian huumorilla edellisen mailin jälkeen, ja totesin että en edelleen kaipaa paskaa sähköpostiini, kaverin vakuuttava linja jatkui:
"Teen toita vahintaan 16 tuntia 7 paivaa viikossa, joten suonet anteeksi, etten ole huomannut sinun pyyntoasi aiemmin. "
Kova on kaveri yrittämään, normaalilla logiikalla siivojatkin pääsevät ministerin palkoille noilla työmäärillä, alan vaihto voisi olla suositeltavaa.
Otin vanhasta mailista copy-pastet ja ilmoitin edelleen että roskaposti on laitonta. Odotin että sama vakuuttava linja pitäisi ja odotus ei ollut turhaa.
"HUOMATTAVASTI vahemman laitonta kuin esimerkiksi Soneran poikien teot kaikkia suomalaisia kohtaan viime aikoina"
Aika vakuuttavaa markkinointia, omat teot puolustellaan että joku muu on mokaillut. Jos joku tapaa kaksi ihmistä niin itse voinkin teloittaa yhden ja homma on ok.
Luin kaverin kotisivut läpi, sain sieltäkin hyvät naurut. Kaveri kertoi omista bisneksistään ja mitä on ennen tehnyt. Kaveri onkin tehnyt pitkää uraa verkostobisneksissä ja ollut ennenkin ongelmissa:
"SkyBiz yhtiön toiminta jouduttiin haasteiden vuoksi keskeyttämään yli kymmeneksi kuukaudeksi joten on helppo ymmärtää, ettei jatkamisen mahdollisuuksia enää juurikaan ollut, vaikka kumpaakaan syytteistä ei lopulta katsottu laittomuudeksi vaan ainoastaan 'hyvän businestavan vastaisiksi'. Yhtiö lopetti lopullisesti toimintansa 5. helmikuuta 2002."
Itse olen päättänyt piruparan olla, ja odottaa ensiviikon spämmiä. Odotan mielenkiinnolla seuraavaa puolustusta spämmäykseen.
Otteet vastauksista on kopioitu suoraan maileista ja kotisivulta kirjoitusvirheineen.
Isolla rahalla lanseerattu kännykkälehti Isohai, on webbiversion perusteella Isosusi.
On kieltämättä ilkeää ruveta haukkumaan muiden webbilehtiä, mutta tälläkertaa on syytä.
Henkilökohtaisena mielipiteenä Isohai kuuluu huonoinpiin tosissaan tehtyihin saitteihin sisällön puutteen vuoksi. Sisältöön olisi voitu panostaa vähän ennemmän ennen lanseerausta. Normaalien logojen ja äänien tilausten lisäksi on saatu tehtyä kolme (3) artikkelia!!!
Toivottavasti sisältö tulee paranemaan, koska pelkästään kännykkä-aiheiselle webbisaitille olisi tilausta monien tietokone-saittien jälkeen.
Taidanpa mielenkiinnosta sijoittaa pari euroa paperiversioon, ja tarkistaa löytyykö sieltä enemmän kuin kolme artikkelia ja onko loppu pelkkää logo-mainontaa.
Vuodatettua kohtaamani ongelmat asunnoissa, on vuoro tutustua todella miksi en muuttaisi kehä III:n ulkopuolelle.
Saatuani viimeinen asunnon, jossa voin tyytyväisenä majailla tyttöystäväni kanssa ja paistaa kabanossia takassa, rupeaa elämä Helsingissä näyttämään muutenkin valoisemmalta.
Ajatus muuttaa takaisin keski-suomeen ei tunnu enää hyvältä, koska olen jo tottunut PK-seudun aktiviteetteihin ja tapahtuminiin.
Jos haluaa lähteä katsomaan, bändejä jotka ovat vaivauneet tulemaan pitemmältä (lue ulkomaat), se onnistuu hyvinkin tuskattomasti, matka koti-ovelta Tavastialle on 20min suoritus. ...Jatkuu »
Myöskin penkkiurheilujalle on paljon tarjontaa aina smackdowninsta jääkiekon mm-kisoihin.
Viimeisen puolentoistaviikon ohjelmaan on kuulunut ja kuuluu Taiteiden yö, risteily, Suomi-Wales matsi jonka jälkeen ehkä keikaille Nosturiin kuuntelemaan Cmx:n uutta tuotantoa.
Käytännössä muualla Suomessa, tälläinen ei olisi kovin helposti toteutattavissa. Olisihan se mahdollista, mutta matka-ajat ja kustannukset veisivät osan motivaatiosta pois.
Tällähetkellä töissäkäyvänä, ja ilman lapsia olevana yksilönä näen Helsingin parhaaksi paikaksi missä olla Suomessa. En voi muuta kuin suositella tulla kokeilemaan Helsingissä asumista jos on töitä tarjolla ja aktiivinen kaveri. Rahaa on turha toivoa onnistua säästämään, mutta kyllä se on rahan arvoistakin saada mahdollisuus nähdä ja kokea monia hienoja tapahtumia.
Lue myös Helsinki-sarjan muut osat, osa 1 ja osa 2.
120km ei ole vielä ongelma, eikä edes kahteen suuntaan 240km. Mutta pointtina on se, että jos todellakin haluaa lähteä katsomaan bändejä tai urheilua niin 240km autolla ajelu on kumminkin ikävä menoerä, ja varsinkin aikaa vievää touhua.
Luultavasti kukaan vapaaehtoisesti lähde tienpäälle, jos omalla paikkakunnalla olisi hyvä tarjonta kiinnostaviin tapahtumiin.
Tarina toisesta talosta Kalliossa, ja taisteluni Vvo:n kanssa.
Eilen kerroin tarinaa ensimmäisestä asunnostani Helsingissä, höystettynä useilla kirjoitusvirheillä. :)
Pääsemme nyt seuraavaan tarinaan, ja uuteen asuntoon Sörnäisten kurviin.
Mukava HR:n täti otti minuun yhteyttä ja kertoi asunnosta Sörnäisten kurvissa, vuokra 2100mk ja neliöitä 28. Laskin 1+1 että humpparahastoon jäisi yli 1000mk enemmän kuukaudessa, päätin ottaa asunnon. ...Jatkuu »
Soitin nykyiselle asukkaalle ja kysyin millainen kämppä on. Sain varoituksen että kylpyhuone on huonokuntoinen ja asunnossa ei ole jääkaappia. Pohdin että mitä per****tä, ei jääkaappia, mutta päätin ottaa asunnon. Tuleva entinen asukas kysyi että tarvitsenko kirjahyllyä ja kahta sohvaa, tiesin että kaverini Timppa tarvitsi molempia. Näin ollen päätin ilmoittaa asiasta otanko ne vai en.
Soitin Timpalle ja selitin tilanteen. Saimme tehtyä vaihtokaupat, Timpalle sohva ja kirjahylly, minulle Timpan töistä käytetty jääkaappi, näin ollen vaihtotalous kunniaan!
Järjestyin pakettiauton, ja näin alkoi tavallinen muuttorumba jonka kaikki varmaan tietävät.
Muuton lopussa yksiö oli uskomattoman täynnä tavaraa, kolme sohvaa, kaksi kirjahyllyä, sänky ja kodinelektroniikka, oli muuten ahdasta.
Seuraavana päivä Timppa tuli jääkaapin kanssa, laitoimme kaapin paikalleen ja rupesimme tarkistamaan kirjahyllyä ja sohvaa. Molemmat olivat isoja ja 80-luvun desingia, Timppa kieltäytyi ystävällisesti kunniasta ottaa tavarat ja näin syntyi ongelma.
Ei muuta kuin ilmoitus newsseihin, Lahjoitetaan 2 sohvaa ja kirjahylly. Seuraavana päivänä soi puhelin, ja vapaaehtoinen oli löytynyt, sohvat lähtisivät illalla! Kolme nuorta miestä kaartoi pakettiautolla pihaan, ja esittelivät itsensä. Tämän jälkeen menimme asuntoon, ja nappaisimme sohvien kulmista kiinni ja eikun 7 kerrosta rappusia alas, tuntui kivalta noin muuton jälkeen rehkiä jälleen.
Pahaksi onneksi taloyhtiössä oli alkamassa julkisivu remontti, ja rakennustelineet olivat pahasti oven edessä. alkoi taistelu miten saada sohva ovesta ulos. Valehtelematta pyörittelimme isompaa sohvaa oviaukossa ja rakennustelineiden välissä 15 minuuttia, silminnäkijöillä oli hauskaa. Pienempi sohva menikin sitten rutiinilla.
Sohvan hakijat olivat tyytyväisiä, ja poistuivat takavasemmalle.
Ilmeisesti Helsingissä on kirjahyllyjen ylitarjonta tai Ikea polkee hintoja koska ilmainen ei kelvannut kenellekkään. Tunsin tarvetta koota oma hyllyni, joten päätin kantaa kirjahyllyn ulos roskiin. Kirjahyllyä ei juurikaan kokonaisena saa ujutettua roskiin enkä omistanut pianon viritysvasaraa, näin pieni Bruce Leeni pääsi esille, ja hajoitin kirjahyllyn potkimalla pihassa. Naapurit pääsivät jälleen ihmettelemään nuoren miehen touhuja, hylly paloina roskiin ja ansaitulle kaljalle.
Pikkuhiljaa pääsin asumiseen arkeen, ja pienet epämukavuudet pääsivät esille, tiskialtaassa ei ollut kuin yksi allas, astioita pestäessä piti pestä astiat, kasata ne saippuaisina hellan päälle, päästää vedet ulos ja huudella juoksevan veden alla, homman rutinointi vaati muutaman kerran harjoittelun. Pienet pesualtaat pitäisi näin ollen kieltää jossain eu-direktiivissä!
Kylpyhuone oli arkkitehtuurin huipentuma, sinne mahtui kyllä istuttuva kylpyamme muttei pyykinpesukonetta. Siisteys oli sitä luokkaa että tyttöystäväni kieltäytyi käyttämästä sitä ennen kahden tunnin kumihanskoilla tehtyä siivousta!
Taloyhtiössä ei ollut yllätäen pesutupaa, joten pakon edestä jouduin käyttämään jenkkityylistä itsepalvelu pesulaa. Pesulassa ei ollut koskaan hyvännäköisiä naisia kuten aina leffoissa.
Kylpyhuone ongelman takia otin puhelun Vvo:lle, ja ehdotin että joku tulisi katsomaan kylpyhuonetta ja tekisi sinne remontin. Uskossa on hyvä elää, eikä ketään tullut katsomaan tälläkertaa. Totuin pikapesulaan, enkä vaivautunut soittelemaan vielä lähiaikoina uudestaan.
Pääsin tutustumaan myös naapuristoon ja talon eläimistöön, eläimistöön kuului lähinnä rottia jotka juoksentelivat säännöllisen väliajoin roskalaatikolla. Harkitsin ilmakiväärin ostoa ja niiden ampumista seitsemännen kerroksen ikkunasta. Päätin kumminkin olla tekemättä mitään, koska alimmassa kerroksessa oli lauma maailmanparantajia tekemässä, oman aatteensa äänitorvea (lehteä). En pitänyt ajatuksesta saada vihoja laumalta radikaaleja vihreitä.
Ensimmäinen naapurikontakti oli paikallinen kylähullu, keski-ikäinen nainen joka oli vetänyt muutakin kuin pulkkaa. Hän asui neljä kerrosta alempana, mutta oli saanut päähänsä tulla soittamaan ovikelloa ja pyytämään puhelinta lainaksi. Selityksenä oli että mies nukkuu, eikä kuule ja tule avaamaan ovea, se pitäisi herättää soittamalla sille. Neuvoin ystävällisesti soittamaan ovikelloa kovemmin ja valehtelin etten omista puhelinta.
Tutustuin myös alakerran tyttöön, joka oli samassa talossa olevassa Sparin kaupassa töissä. Hän valaisi minua tämän kylähullun toimista. Kerran tämä nainen oli tullut Spariin, ja sanonut että hänen mies oli saanut sydänkohtauksen, ei kun puhelu hätäkeskukseen ja ambulanssi paikalle. Paikalle vääntyi ambulanssi ja isännöitsijä koska asunnon ovi ei auennut.
Isännöitsijä avasi oven ja lääkäri teki asuntoon rynnäkön, mies löydettiin sohvalta nukkumasta krapulaansa pois. Loppujen lopuksi selitys oli että nainen ei pääsyt asuntoon sisään kun mies ei kuullut ovikelloa.
Tämän jälkeen todistin itse muutamia kertoja ambulanssikuskien ja sheriffien tekemiä herätyksiä.
Tutustuin myös mukavaan kaveriin, Häkään joka asui naapurirapussa. Hänkin kertoi oman lisäyksen tarinaan, Rouva X ei eräänä iltana jaksanut mennä viemään roskia (joita hän muuten aktiivisesti dyykkäsi), vaan heitti roskat ja ruskean kastikkeen ikkunasta ulos. Pahaksi onneksi Häkän auto oli Rouva X:n ikkunan alla, näin ollen sininen saab muuttui ruskeaksi kuorrutettuna roskilla.
Tähän väliin teen kannanoton määrärahojen lisäämiseksi suljetuille osastoille.
Päätin ottaa ilon irti talossa, koska Rouva X ei saannut häätöä omien temppujensa jälkeen niin tuskimpa minäkään. Tämän jälkeen kaiuttimet soi Metallicaa ja vahvistin huuti happea, kieltämättä bileet olivat monesti 'hiukan' kovaäänisiä.
Oman mausteen soppaan toi ulkona edistyvä julkisivuremontti, eli rappaus. Ongelmaksi muodostui että ikkunat olivat suojattu muovilla, vaikka työ eteni vielä viisikerrosta alempana. Muovit ikkunassa ja 27:n asteen helle ei ollut hyvä yhdistelmä. Mora käteen muovit pois, loppujen lopuksi sain mitä tilasinkin pari viikkoa ilmanvaihtoa asuntoon ja paskaiset ikkunat.
Talvi tuli, ja rotat pakenivat lämpimille paikoille, vähän kuten minäkin päätin jättää Soneran. Soitin samalle Hr:n tädille ja hän lupasi että saan pitää asunnon, mutta minun pitää tehdä vuokrasopimus suoraan Vvo:n kanssa.
Toimitin tarvittavat dokumentit, Sonera irtisanoi vuokrasopimuksen minun ja vvo:n kanssa ja vvo lupasi lähettää vuokrasopimuksen minulle allekirjoitettavaksi.
Näin tapahtuikin, mutta sopimus oli yllätys! Minun piti maksaa 250e vuokratakuu rahoja, ja vuokra oli noussut 525e:n eli vanhaa rahaa 1000mk! Vähemmästäkin rupeaa hermostuttamaan, soitto Vvo:lle ja selitys oli että kohteessa on ollut vuokran nostopaineita jo pitkään ja nyt me nostimme sitä. En voinnut tehdä mitään, koska itse oli irtisanonut vuokrasopimuksen, ja omistaja voi tällöin nostaa kohteen vuokraa niin paljoin kun tahtoo. Taas oli taivuttava korkeaan vuokraan. Yritin perustella vuokran kohtuuttomuutta asunnon kunnolla ja varustetasolla, mutta vastaus oli 'kyllä siihen olisi tulijoita'.
Tähän väliin suosittelen seuraavan linkin lukemista: http://www.vvo.fi/view.cfm?page=info.eettisyys
Talvella päätimme muuttaa tyttöystävän kanssa samaan asuntoon, mutta se olisi mahdollista vasta kesällä, eli nyt oli hyvä syy ruveta etsimään uutta ja isompaa asuntoa.
Seuraavaksi lapun täyttöön Vvo:lle, jos vaikka asunnon vaihto olisi helpompaa saman yhtiön sisällä. Laitoin alueet seuraavat alueet mistä etsitään asuntoa, Espoo, Helsinki ja Vantaa.
Luulisi näillä löytyvän, varsinkin kun aikaa oli pari kuukautta löytää asunto. Yllätys tapahtui seuraavalla viikolla, luin etuovi.com'mia, ja silmään osui vvo:n ilmoituksia vuokrataan osastolla, ja useampi asunto vastasi kriteerejäni. Siihen loppui huumori Vvo:n kanssa, päätin ottaa tiukan linjan tästälähin.
Löysin asunnon johon pääsin muuttaman 1.7, ja näin ollen irtisanoin Kurvin asuntoni 31.5 höystettynä kitkeränsävyisellä reklamaatiolla mm. kylpyhuone, jääkaappi ja pesukone ongelmasta.
Samalla kyselin millon saan vuokratakuu rahat takaisin, ja kommentti oli noin kaksi kuukautta! Hermostuin ja he sanoivat että tilaavat heti huoltoyhtiön tarkistamaan asunnon kunnon. Mitä ihmettä, asunnon tarkistus silloin kun minä muutin ja kummankaan vuokrasopimuksen alussa ei ollut kukaan käynnyt katsomassa asuntoa. Mikähän heillä mahtoi olla vertailukohtana?
Sitten tapahtui jotain outoa, kiinteistöhuollon mies tuli seuraavana aamuna tarkistamaan asunnon, ja tuumasi että näköjään kylpyhuone on alkuperäisässä sisustuksessa (rakennusvuosi 1932). Muuten kaikki ok mitä nyt normaaleja asumisen jälkiä.
Pahaksi onneksi viikkoa ennen muuttoa avain nippuni meni rikki, ja hukkasin yhden asunnon avaimen, jota ei edes poliisilaitokselta löytynyt. Tärkeällä hetkellä ei sitten pää toiminut, ja unohdin teettää yhden avaimen lisää, joten luovutin yhden avaimen liian vähän.
Näin ollen nämä neropatit päättivät sarjoittaa lukon / lukot uudestaan, ilmeisemmin Helsingin kalleimmassa liikkeestä tilatulla palveluta koska tämä keikka maksoi 160e.
Tämäkin asia selvisi kun rupesin soittamaan viimeviikolla, eli yli 2,5 kuukautta muuton jälkeen vuokratakuu rahojen perään. Ilmeisesti rahoja ei ikinä olisi tullut ellen olisi itse ollut aktiivinen niitä kyselemässä. Tänään 27.8 en ole edelleenkään saanut laskun jälkeen jäännyttä 90euroa.
Myöskään kukaan ei ole vaivautunut kommentoimaan reklamaatiotani.
Kuten myös laiskana miehenä en nyt jaksa tarkistaa kielioppia, enkä kirjoitusvirheitä. Mahdollisesti ehkä lisäilen myöhemmin jotain yksityiskohtia, reklamaatioita, valokuvia ja taloyhtiön ilmoituksia.
Lue myös tarinan ensimmäinen osa.
Lapsen kuolema on aina valitettava asia, mutta auton ja jalankulkian tappelussa häviäjä tiedetään valmiiksi.
Näin olen itse en juurikaan valoja katsele, vaan autoja, ja menen yli kun on turvallista valoista riippumatta.
Nyt ei mennyt jakemuun miten levyä ei lisenssoida mailmanlaajuisesti, varsinkin webbipalvelussa? Sivistäkää mikä siinä on jujuna?
Miksi asua Helsingissä, kun samalla rahalla saisi ok-talon muulta?
Muutin kolme vuotta sitten Helsinkiin, ja olen vaihtanut asuntoa kolmeen otteeseen Helsingin sisällä.
Vihdoin viimein olen löytänyt asunnon josta en tahdo muuttaa pois, kahden ensimmäisen asunnon tarina on surkuhupaisa.
Helsinkiin muuttaneena maalaisena, otin ensimmäisen asunnon jonka sain, koska vuokra-asunnon saati ei ollut yhtä yksinkertainen operaation kuin kaljan osto Kalliossa.
Asunto oli Kalliossa, Mäkelänkadun alapäässä, joka vaikutti ensisilmäykseltä loistavalta. ...Jatkuu » Vuokra ei nyt mikään halpa ollut, mutta pakko oli ottaa kuin sai.
Ensimmäinen shokki oli ensimmäiset pakkaset, asunnon lämpötilaa ei saannut nousemaan millään normaaliin 18+ asteeseen vaikka väänsi kaikki patterit täysille. Vaihtoehto oli ostaa lisää pattereita (oma kustanne) tai kaivaa mummon tekemät villasukat jalkaan. Otin villasukat ja hyvään käyttöön tuli.
En ollut ainoa asukas talossa jolla oli kylmä, sain satoja kavereita seinän välistä tulevista pienistä muurahaisista, jotka olivat ihastuneet pizzan jämiin (lihansyöjiä)???
Rupesin tarkistelemaan tilannetta ja löysin rikkoutuneita seinätiivisteitä, ja joiden paikkaamiseen oli käytetty sinitarraa! Näistä väleistä työntyi muurahaisia.
Lähdin välittömästi ostamaan myrkkyä, jolla sain osan tapetuksi.
Pahaksi onneksi kyseinen talvi oli kylmin mitä viimeiseen kolmeen vuoteen on ollut, joten seuraavaksi jäätyi putket. Isännöitsijä kieltäytyi sulattamasta putki, mutta sanoi että pidä vesi valumassa koko ajan, niin ei mene putket tukkoon, näin teinkin aina kun pakkanen meni alle -10, sillä vesimäärällä olisi kyllä muutaman uima-altaan täyttänyt.'
Tutustuin myös naapureihin, ja alakerran biljardi-salin kanta-asiakkaihin.
Samassa kerroksessa vaikutti kaksi McPappaTunturiKerhon jäsentä, joista sai revittyä huumoria silloin tällöin. Alakerrassa oli yksi kiristyksen uhri, ja salilla ravivedonlyöjiä jotka olivat koukussa Maikkarin Emmerdaleen!
Eräännä krapulaisena sunnuntai-aamu soi ovikello, ja oven takana seisoi humalassa oleva Banditokseen kuuluva jääkaappi-pakastin yhdistelmä. Tämä ei ollut oikein hyvä sunnuntai-aamun alku.
Kaveri ilmoitti remontoivansa viereistä asuntoa, ja halusi kuulla minun mielipiteen työn jäljestä, ensimmäisenä ei tullut mieleen ruveta kovin pahasti sormella osoittelemaan maalin valumisia. Joka tapauksessa kävelin kämpän läpi boksereissani. Jääkaappi-pakastin hoksasi että minulla oli silmät kuin kreivi Dracullalla, ja tarjosi olutta jääkaapista. Päätin kieltäytyä, koska krapularyyppy humalaisen Bandidoksen kanssa ei tuntunut kovin hyvältä idelta.
Päätin poistua omaan asuntooni, laittaa oven turva lukkoon ja vetää päiten korvien yli.
Myös toinen Banditos aiheutti hämminkiä, erityisesti asunnonvälittäjien keskuudessa.
Eräänä aamuna ihmettelin kun toisen naapurin oveen oli laitettua A4 ja se oli täynnä tekstiä. Banditos ilmoitti lapussa asunnon välittäjälle ettei häntä ole virallisesti irtisanottu ja hänellä oli 3kk:n irtisanomis-asika asunnossa. Banditos suositteli ettei välittäjä toisi asunnon ostajia hänen asuntoon. Varmuudeksi liitteenä oli käyntikortti Banditoksen logolla.
Vähän tämän jälkeen sain yllättävää postia taloyhtiöltä. Talossa asui joku jolla isopyörä ei käynyt kovin hyvin, kyseinen henkilö oli joutunut kiristyksen uhriksi ja taloyhtiö päätti pyytää asukkaita laittamaan alaoven aina kiinni ettei pahat pojat pääsee soittamaan uhrin ovikelloa. Yritän löytää kirjeen ja laittaa sen liitteeksi juttuun.
Näiden tapahtumien jälkeen päätin että seuraavaa talvea ja pakkasia en siinä asunnossa vietä, joten asunnon metsästykseen.
Seuraavan asunnon tarina seuraavassa osassa.
Kakkososaan tästä.
