Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Tällä kertaa keikka reportaasini tulee Bar Tompurista, Haminan kupeesta. Siellä soitti kotkalainen bändi nimeltä Mishkin ja minä olin katsastamassa sitä. Olimme kolmen hengen porukassa joista yksi oli selvinpäin koska liikuimme autolla. Paikkaan olisi ollut helppo löytää jos pyörisi sielläpäin useimminkin. Onneksi selvät ajo-ohjeet jotka löytyivät bar Tompurin kotisivuilta auttoivat meidät perille. ...Jatkuu » http://www.bartompuri.cjb.net/
Paikka jossa Mishkin siis soitti oli pieni baari jumalan seläntakana. Yleisöä ei paljon ollut ja niitä vähäisiäkään ei hirveämmin kiinnostanut, lauteille olisi varmaan pitänyt nousta Popeda tai Eppu Normaali jotta sen yleisön olisi saannut lämpenemään. Alussa heitä oli vielä noin 20-30, mutta sitten väki alkoi vähentyä. Kaikki luultavasti suunnistivat pyörittämään autojaan paikalliselle radalle niin että subbarit jytisivät ja karvanopat vilahtelivat.
Bändi hoiti kuitenkin soittonsa hyvin. Keikka oli sen mukainen mitä niin loistavalle yleisölle voi suoda. Soundit olivat kohtalaiset, tosin yleisölle olisi varmasti ollut ihan sama minkälaiset soundit siellä olisi ollut. Toiseksi viimeisen kappaleen nimi Shit town osui melko sopivasti tuohon tilaisuuteen. Encorena hupailumielessä esitetty (Kitaristi laulaja vaihtui rumpali laulajaksi ja rumpali kitaristiksi) punkhenkinen kappale Matti oli kyllä loistava kevennys loppuun. Kappale ei siis ole se CMX:n kappale vain ihan heidän omaa käsialaansa.
Matti kappaleen sanat: Mikäs se matin housussa pullottaa, on niin iso että lentorataakin jo haittaa. Älä ole vihainen mattihan on vain ihminen, Matti, on kova jätkä
Hieman Bändin taustoista ja musiikista. Bändi on perustettu vuonna 1998, jäsenet: Antti Kokkomäki kitara/laulu, Mikko Hirvonen basso, Arttu Salmela rummut. Tyyliltään musiikkia voi kutsua Post-Grungeksi. Bändi on nauhoittanut kaksi demoa joilla ei sen kummempia nimiä ole, kansien värit kuitenkin erottavat ne toisistaan. Punainen on nauhoitettu keväällä 2001 ja musta joulun alla 2003, paikkana Karhulan pumppulaitoksen studio, äänittäjänä Arttu Horttanainen. Viimeisin oli Ylen X-rymän viikon 13 demo. Bändin voi seuraavan kerran nähdä livenä 26.4. Heinlahdessa, Pyhtäällä.
http://www.mishkinband.cjb.net/
Minusta tuo uusi levy on aivan loistava ihan ekasta kuuntelusta lähtien. On tuo parempi kuin vanhempi joka on myös erinomainen. Hyvä arvostelu.
Tarkoituksenani tällä kirjoituskella on valottaa hieman suurelle yleisölle Karhulan (Kotkan vieressä sijaitseva miljoonakaupunki) underground sceneä, joka elää ja voi hyvin Karhulan kauppalassa piittaamatta muusta maailmasta musiikillisesti, vaikka sanoituksissa joidenkin kohdalla ollaankin hyvin ajankohtaisia. Karhulasta löytyy paljonkin musiikki toimintaa, monia aloittelevia bändejä, vanhoja konkareita ja jo hieman laajemmin Suomessa tunnetumpiakin, mutta tämä kirjoitus on allekirjoittaneen näkemys ja en ole perehtynyt muuta kuin minua lähellä oleviin rytmi ryhmiin.
Sen kummempia jaarittelematta menen suoraan asiaan. ...Jatkuu » Karhulassa toimii bändi nimeltä Perselintu! josta voi käyttää sanaa äiti bändi. Perselintu! perustettiin joskus vuonna 1997, perustaja jäsenet olivat tuolloin Freaky Boy ja Jaacco (nimet ovat taiteilijanimiä sillä suuren maailman elkeet olivat jo silloin näkyvissä). Suurimpana syynä voidaan "bändin" perustamiselle sanoa halu purkaa paineita ja kertoa joka päiväisestä elämästä, pukea vittuuntuneet mielikuvat sanoiksi. Aivan alussa musiikki oli miltei täysin tietokoneella tehtyä looppi musaa, mutta pikku hiljaa alkoivat oikeat soittimetkin tulla mukaan ja enemmin laulua. Näinä päivinä Perselintuun kuuluu kuusi jäsentä. Ensimmäisenä loppu nelikosta tuli mukaan Jammu ja Eci. Kului jokunenen vuosi ja mukaan tulivat Streaker ja Ninja J (eli allekirjoittanut). Bändi on tehnyt jos en väärin muista 15 kokopitkää levyä joista todellakin voi käyttää sanaa kokopitkä, sillä miltei kaikki levyt on 74 minuuttia pitkiä ja täynnä herkullisia biisiejä. Erityisen maininnan saa Death & Hell joka on tuplalevy täynnä materiaalia. Tässä ihan vastikää Perselintu! rikkoi yli 600 kappaleen rajapyykin ja sen kunniaksi onkin tulossa Best of the Best, joka on kahden cd:n mp3 levy sisältäen noin 40 kappaletta uusia sekä vanhoja biisejä. Perselinnun aivan ensimmäinen tuotos oli C-kasetti formaatissa Perselintu! - King of the World. Musiikillista tyyliä on hieman vaikea lähteä hakemaan sillä tuotannosta löytyy rock, rap, punk, grind, death, trash, black metal, reaggae, dance, pop, doom, elektro -kappaleita, eli miltei mitä vain.
Alussa mainistin Peselinnun olevan äiti bändi, tarkoitin sillä että itse Perselinnusta on monia johdannais/Perselinnun nimen alla toimivia bändejä joista muutamia tässä mainitsen:
PL!Ryhmä - hardcore hip-hop posse
Convicted. - sludgecore
N.O.S - punkrock
Kukkaihmiset - kaunista musiikkia
Exotic Rydas - rap
The Buzz Boyz - experimental monotrack noise
Poslins - hardcore surf
Tim Palma - gansta rap
Boston Bad Boys - old school rap
FBS Transparent - electro drum n bass ambient
Lover Boy and the Freaky Family - coolia tanssimusiikkia
PL!Ryhmästä sen verran mainitakseni että siinä vaikuttaa Jammu (Perselintu!) ja Eci (Perselintu!) räppääjinä sekä Freaky Boy (Perselintu!) ja Streaker (Perselintu!) musiikin tuottajina. Ryhmältä on pari mini cd:tä tullut ulos joihin kannattaa todellakin tutustua jos pitää ylipäätänsä hip hop musiikista, jo senkin takia että parista kappaleesta löytyvät tuttujen C64 pelien ja hienojen elokuvien musiikit taustalta. Räppääjinä kaksikosta on vuosien varrella hioutunut turha väkinäinen yrittäminen pois ja pilkettä on tullut silmäkulmaan samoin kuin lyriikoihin. PL!Ryhmä ei ole ihan minkään tavanomainen suomi hip hop posse, mukana on paikoin rankkoja kitaroitakin.
Convited. on tarkastettavan arvoista musiikkia ihmisille jotka pitävät rankoilla kitaroilla varustetusta rock metelistä, jonka laulut repivät ja raastavat. Musiikkin on junttaavaa stoner vaikutteista sludgecorea. Lyyrisellä puolella kuten nimestä voi jo päätellä liikutaan vankila aiheisissa sanoituksissa. Bändi on tehnyt kolme cd demoa ja yhden kasetti demon. Kookoonpano koostuu jäsenistä: Lizard, Deadfuk ja Coldsnipa, toisin sanoen Freaky Boy, Streaker ja Eci Perselinnusta.
Total Devastation on sitten jo hieman enemmin maanpinnalla tallaava teollisuus metallia hakkaava ryhmä. Vaikka TD onkin perustettu 1998 lähinnä huvittaakseen itseään tekemällä rankaa konemusaa ja suurimpana vaikuttajan oli silloin Luttisen Diabolos Rising, on siintä pikku hiljaa kypsynyt ihan varteen otettava metalli bändi suomen markkinoille ja miksi ei tietysti ulkomaankin. Ensimmäiset ja samalla perustaja jäsenet olivat Jaakko Heinonen (Perselintu!) ja Lauri Pikka (Perselintu!), joista ensimmäinen hoiti oraalisen syvän murahtelun ja jälkimmäinen ohjelmoinnin. Tällä kokoonpanolla on tehty 3 demoa kunnes remmiin liittyi Laurin toinen isoveli Harri ja hommasta tulikin hieman totisempaa touhua. Bändi teki kaksi demoa lisää ja sai keikka keikka tarjouksia mm. Down by the laituri festareilta, sen vuoksi oli bändiin otettava lisää ihmisiä jotta live esiintyminen toimisi. Niin liittyi mukaan kolmas Pikka nimittäin Jarmo rumpujen taakse. Myös basisti ja toinen kitaristi otettiin remmiin ja näin oli TD:n nykyinen kokoonpano valmis. Jaakko Heinonen laulu, Lauri Pikka Ohjelmointi/taustalaulu livenä, Harri Pikka kitara, Jarmo Pikka rummut, Pasi Hakuli basso ja Saku Hakuli kitara, eli paljon on veljesrakkautta havaittavissa. Ei ole ihme että kemiat toimivat niin loistavasti. Taustajäsenenä/managerina/lyriikoiden väsääjänä voi mainita Ville Heiskasen. Viimeiset kaksi demoa osoittivat myös sen että bändissä on todella ainesta kovan luokan metalli bändiksi. Divine ecstasy valittiin Metal Hammerin kuukauden demoksi ja se sai muutenkin arvostusta medialta mm. Rumba lehdeltä, kuin myös sitä seurannut Left Hand of the Devil mm. Rumpan kuukauden demo. Bändille tarjoutui todellinen tilaisuus näyttää taitonsa levytys sopimuksen myötä ja toukokuussa olisikin sitten odotettavissa ihan kokopitkä levy Roadmap of Pain.
Karhula Mafia oli ja meni. Silläkin bändillä oli aikansa, perustettu vuonna 1997 Harri Pikan ja Janne Dufan johdosta. Sillä kokoonpanolla tuli yksi demo. KM vaihtoi sitten laulajan Timo Miinalaan ja rumpuihin tuli Jarmo Pikka tai pikemminkin rumpukone vaihtui lihaan ja vereen. Pari kohtailisen hyvää demoa bändi ehti tehdä ja joitankin satunnaisia keikkoja kunnes sitten hajosi. Keikoilla mukana oliva myös TD:stä tutut hovi herrat Pasi ja Saku Hakuli. Tämä kaikki tapahtui siis ennen kuin TD oli kovinkaan tunnettu. Sittemmin pojat ovat panostaneet enemmin Total Devastationin tulevaisuuteen. Harri Pikka ja Jarmo Pikka vaikuttavat kumpainekin myös bändissä Omniun Gatherum jonka muut jäsenet ova Markus Vanhala (Manitou), Antti Filppu, Janne Markkanen ja Jukka Perälä (Manitou). OG kirjoitti levytys sopimuksen englantilaisen Rage of Achillesin kanssa ja bändiltä tulikin tässä ihan vastaikää uunituore debyytti pitkä soitto. Aikaisemmin OG:lta on tullut jo mini cd.
Kaihoro on kovanluokan stoner rock bändi jonka riveistä voi bongata taas tuttuja kasvoja mm. Harri Pikka (TD/OG), Pasi Hakuli (TD) ja Saku Hakuli (TD). Laulaja Markku Pihlaja (Manitou) ja rumpali Kalle Kukkonen tulevat tällä kertaa muualta. Musiikki on perus stoner kaavoja noudattavaa rockia, soitto on tiukkaa ja aika rankkaakin. Kannattaa todellakin tutustua jos stoner vähääkään kolahtaa. Voisin jopa kutsua yhdeksi parhaimmista lajinsa edustajista suomenmaassa.
Mitä me tästä pienestä info paketista Karhulan bändeihin opimme, ainakin sen että kun piirit on pienet niin sitä helpommin tulee tutuksi kaikki soittajat, miltei samalla kertaa.
Linkkejä joista löydät tarkempaa infoa bändeistä ja levyistä:
http://www.polttouhri.cjb.net
http://www.perselintu.cjb.net
http://www.totaldevastation.cjb.net
http://www.kaihoro.cjb.net
Ihan kiva juttu, mut olihan hyvännäkönen pulla.
Illan tavoitteena oli mennä katsomaan Mötley Crüe tributtibändiä Sams Pubiin, tuonne Karhulan sydämmessä sijaitsevaan live musiikin mekkaan. Sen arvonimen paikka ansaitsee koska täälläpäin ei juurikaan muita paikkoja ole missä paikalliset bändit voivat esitellä taitojaan.
Aloiteltiin ja pohjustettiin iltaa kavereiden kanssa tässä minun luonani juomalla "hieman" olutta ja kuuntelemalla musiikkia. Levylautasella pyörähteli mm. ...Jatkuu » Pantera, Godspeed You Black Emperor! (hauska valinta kyseiseen tilaisuuteen), Down sekä Maj Karman Kauniiden Kuvien uusin levy, joka ei ihan heti ainakaan minuun kolahtanut. Mötley Crüea ei kuunneltu koska en omista yhtäkään levyä (mikä ei ole harmi). Tarpeeksi olutta nautiskeltuamme ja kellon lähentyessä yhdeksää, suuntasimme kulkumme bussipysäkille. Linjuri kiidätti seurueemme kohti suurta metropolia Kotkan kupeessa.
Astuessamme sisään baariin paikkalla oli jo jonkun verran ihmisiä. Tilasimme juomaa ja jäimme odottamaan esitystä. Saimme odotella jonkun aikaa ja sovittu alkamisaika oli nähtävästi pitkittynyt tunnilla. Siinä odotellessa tarkkailin hieman ihmisiä ympärälläni enkä minä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pystynyt yleisöstä sanomaan mitä bändiä sitä katsomaan oli tultu. Kuvittelin että Mötley Crüen kyseessä ollessa paikalla olisi värikkäämpää sakkia. No joillakin oli yritystä pukeutuessaan pitkään valkoiseen peruukkiin ja bändipaitaan. Kissin paitoja oli monella. Yhdellä oli naamaan maalattu pääkallonmuodot ja yllään hänellä oli lähinnä munkin asusteelta näyttävä viitamainen mustakaapu. Vielä kun soittokorokkeen takaseinässä oli musta "lakana" mihin oli teipattu kiiltävä pentagrammi, niin tuli mieleeni että ihan hyvin lauteille voisi nousta jokin black metal bändi. No olihan sillä Mötikälläkin tietysti niitä saakelinpalvontaan liittyviä juttuja ja kappaleen nimikin Shout at the Devil.
Siinä sitten turisin kavereiden kanssa joista pari soitti kyseisessä bändissä, sekä muiden paikalle saapuneiden kanssa kunnes koitti hetki jolloin paikan täytti hirveältä haiseva savukoneen usva. Tässä vaiheessa voin sanoa että minä kun en ole mikään Mötley Crüe diggari niin en tiedä minkä bändi soitatutti nauhalta introna mutta kun katson bändiltä saamaani soittolistaa niin ensimmäisenä lukee Live wire joten se kait oli tuo kyseisen kipaleen intro. Muutekin olisin aika hukassa joidenkin biisien nimien kohdalla, kuten jo mainitsin en ole suuri Mötikkä fani nyt enkä ole sitä juurikaan ollut. Eli siltä pohjalta tämäkin kertomus etenee, en siis voi sanoa pitäväni bändin musiikista. No mutta kuitenkin, ensimmäisenä kunnon kappaleena oli Looks that kill jonka minäkin kyllä tunnistin. Kappaleita oli 11 ja ne etenivät siinä joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta minulta aika tuntemattomina. Sen voin kyllä sanoa että bändi soitti aika täsmällisesti samalla tavalla kuin oikeakin bändi, soundit olivat kohdallaan. Laulaja olisi kaivannut ehkä ylimääräisen potkun nivusiin jotta olisi kuulostanut Vince Neililtä, mutta suoriutui kuitekin tuosta "vaativasta" tehtävästään ihan kunnialla. Too young to fall in love oli kappale joka sai minut taas muistamaan mikä bändi oli kyseessä. Kaksi kitaristia (eikös oikeassa ollut vain yksi) jotka olivat rotevia isokokoisia miehiä lauloivat tuon edellämainitun kappaleen taustalaulut, kaikki oli täydellistä ja jokseenkin hilpeää. Vaikka se Mötikkä ei koskaan oikein löytänyt paikkaansa sydämmessäni niin nämä äijät kyllä tykittivät niin hyvin tuon setin läpi että melkeimpä allekirjoittanutkin jo riehaantui, vai liekö sitten osuutta alkohoolilla mene ja tiedä. Viimeiseksi biisiksi oli säästetty kaikkien Mötikäksi tunnistettava oleva kappale Shout at the Devil jonka aikana oli kyllä koko baari mukana laulamassa, ainakin kertosäettä. Mitä tässä enemipiä voin sanoa, kunnon kasari meininki, tykkäsi siintä tai ei. Ainoana asiana jäi vähän vaivaamaan kun ei bändi ollut enempiä nähnyt vaivaa visuaalisesti. Olisihan heille kuuluneet spändexit, huivit, meikit yms. No Jack Daniels pullo oli sentään matkassa. Olisin kaivannut niitä vähäpukeisia tanssityttöjä, no kaikki ei voi aina olla täydellistä. Tapahtumasta on muuten tulossa kuviakin jossain vaiheessa tänne. Shout...shout...shout...SHOUT AT THE DEVIL !!!
Settilista:
Live wire
Looks that kill
Wild side
Dr Feelgood
Fight for your rights
Grils girls girls
Kickstart my heart
Piece of your action
Too young fall in love
Knock em dead kid
Bastard
Shout at the devil
Pitäisi kyllä varmaan joku kerta käydä tuollakin, kun se kerran tänne pystytettiinkin.
