Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Kyllähän tuo on tilattava, kuulostaa sen verran hyvältä että tuo on todellakin harvinaisuus joskus. Tyyliin Hidria Space Folk ep, sen tosin saa sivuilta.
Niin niin, siis saa imutettua, ei kai tuota itse ep:tä saa juurikaan mistään enää. Onhan se tietysti köyhää kun on mp3sina mutta onneksi edes sellaisina saa.
Hitto oli se minunkin levyni ruskea, katsoin vain huonossa valossa ja se näytti mustalta. On muuten ihan hyvä levy. Hienosti rikkoo kakkos kappale kokonaisuutta ja tuo vaihtelua, rankkuutta.:)
Voi hitto sinuu, sulla on Gong dvd ja nyt Ozric Tentacles ja muistaakseni vielä Doors, muutan lähemmäs sinua jotta voin tulla katsomaan, tai sitten hankin helikopterin. Onkos sulla vielä lisääkin kivoja?
Onhan tuo ihan kuunneltavaa mutta ei tuo kyllä mikää loistelias levy ole, laulusta en vain pitänyt se pilaa levyn. :(
Sairasta ajatellakkaan että jos juuri on saannut kerättyä Zappan koko tuotannon, niin sitten tulee remastereita. No eihän kukaan kyllä pakota ostamaan. Onneksi en ole ehtinyt hankkia ainuttakaan on ainakin valinnanvaraa mitä ostaa. :P
Mitäköhän ne aidot Hifistit tekee kun kuulo heikkenee ja sirkan äänet katoaa? Vetävätkö he itsensä jojoon vai muuten vain lopettavat musankuuntelun? Jos nyt edes mitään musaa ehtivät test cd:ltänsä kuunnella. :P
Minun ARSEnaali on seuraava:
Sonyn str-de405 dolby surround viritinvahvistin
Sonyn cdp-xe500 cd-soitin
Sonyn tc-ke200 yksi pesäinen kasettidekki
Sonyn dvp-ns305 dvd-soitin
(kaikki mustia, sen värisethän soivat parhaiten) ;)
+Technics sl-d310 vinyylisoitin joka rikkoo sony pinon.
Kajarit ovatkin sitten 2x Estonia 3s ac-021 luultavasti 140 w niiden sisällä on kunnon kamaa kun painavat miljoona kiloa
niin sanottakoon vielä että ei noille ole tullut hintaa kuin jotain 7500 wanha rahaa
\n
[Muokattu 27/3/2003 / MrBungle]
Asiasta nykypäivään. Helsinkiläisien kannattaa mennä katsastamaan yhdenmiehen blues ihmettä Bob Log kolmea 13.11. Semi Finaalissa ja taitaa mahdollisuus avautua myös Tamperelaisille 14.11. oliko se nyt Tulli Klubi. Lämppäreinä Cosmo Jones Beat Machine Suomi ja Bebe & Serge olikohan Norja viimeisen kotimaa.
http://www.boblog111.com
[Muokattu 5/11/2002 / MrBungle]\n[Muokattu 5/11/2002 / MrBungle]
Tuossa The Osbournes sarjassa soitti Jack Meshuggahin Destroy levyä ja sanoi sen tulevan Norjasta, kai sitä sielläpäin kutsutaan Norja Metalliksi. Toisaalta hän puhui myös bändistä Death Metallina, jota se ei omasta mielestäni ole. ;)
Tekisi mieli kyllä tehdä retki tuonne Mesihukan keikalle, kun Destroy Erase Improve ja Chaosphere on joskus kolahdellut. Uusinta en sitten ole kuullutkaan kun yhden vai jopa kahden kappaleen verran. Enkä muista mitään muuta kun siinä oli kohtia joissa ei sahakitaraa soitettu.
Huomenna saattaa stereoistani tulvia Magyar Possen musiikkia, sain sen tilattua Lehtisalon kautta samalla kun tilasin Moon Fog Prophetia. Sanoisinko että mahtavaa palvelua.:D
Aranwe kirjoitti 21/10/2002 klo 15:02: Tässähän viime keväänä tuli töllöstä ohjelma, jossa vanhat Doors-äijät esiintyivät eri laulajien kanssa soittaen vanhoja Doors-hittejä. Tuosta kööristä mieleen jäivät juuri Ian Astbury ja Stone Temple Pilotsin laulaja, jonka nimeä en muista tähän hätään. Ei Ian varmaankaan biisejä pilalle pistä, mutta silti olen sitä mieltä, että Doors olisi voinut pysyä kuopattuna.
...Jatkuu »
Minusta Scott Weiland (Stone Temple Pilots) ja Ian Astbury (Cult) hoiti todella hienosti Jimin osuuden The Doors tribuutissa, mutta olen myös samaa mieltä että jos bändi on hajonnut jonkun jäsenen kuolemaan ei sitä tulisi herättää mitenkään henkiin. Let the Sleeping dog lie, antaa bändin jäädä historiaan legendana. Samaa mieltä olen Led Zeppeliinin uudelleen kasaantumisesta. Miksi ei vain voi vaikka tehdä saman tyylistä musaa ilman että käyttää tuota samaa nimeä, ei se nimi sitä bändiä tee vaan ne jäsenet.
Hamina nyt on Hamina, Kotkalaisena tiedät suhtautumiseni.
No minähän en siis virallisesti omista televisiota, mutta onhan tuo tv-lupamaksu vai mikä vastaanotinlisenssi se nykyään on, aivan järjetön, varsinkin kun maksullisilta 1 ja 2 kanavilta harvemmin tulee mitään järkevää ohjelmaa. Jossain mediavälineessä joku osuvasti sanoikin että tv-lupamaksu taitaa olla viimeisiä palveluita, missä joutuu maksamaan sellaisestakin, mitä ei käytä ja/tai tarvitse.
...Jatkuu »
Totani, ykköseltä tulee mun mielestä ehkä kiinnostavimpia ohjelmia/dokkareita. En kyllä paljon kattele tv:tä noin yleensä ja tv-lupamaksua en maksa. Toivottavasti tätä ei seuraa joku paikallinen maksunperiä. Kerran olin vähällä avata oven moiselle, tuli jotenkin vain outo olo ovikellosta, se ei ollut samanlainen mitä kavereilta kuuluu. Se oli hennompi, jähmetyin sitten oven eteen paikalleni ja olin hiljaa. Postiluukusta työntyi lappu misttä luki: "Tulen takaisin." Ei kyllä oo näkynny vielä. kop kop.
Lähdin kulkemaan takaisinpäin pitkin tuota sinistä käytävää. Kokeilin jokaista ovea matkalla. Tulin takaisin huoneen luo jonka sisällä makasi kaksi karvasta möykkyä edelleen. Hetkinen! Kaksi! Jos en nyt kovin väärin muista, otuksia taisi olla kyllä olla kolme kappaletta. Vilkaisin ympärilleni, missä ihmeessä yksi niistä mahtoi olla? Sain vastauksen kysymykseeni yllättävänkin nopeasti ja se koski. ...Jatkuu » Ilmeisesti otus ei ollutkaan kuollut sillä se hyökkäsi nyt täydellä vauhdilla selkääni päin.
Naamani iskeytyi teräslattiaan. Tuska oli sanoin kuvaamatonta, otus seisoi selkäni päällä ja hän ei ollut mikään hiirulainen painoltaan. Suustani valui verta lattialle ja huomasin osan purukalustostani valuvan murusina sen mukana. Isku oli todellakin ollut kova. Siinä ison karvaisen Leijona-Apinan seisoessa selkäni päällä, silmiini osui jotain mitä en aikaisemmin huomannut. Toisen Lattialla makaavista otuksen kyljessä oli pystyssä suuri veitsi tai miekka voisi olla parempi kuvaus. Tunsin kuinka selässäni tallusteleva otus nuuhki niskaani, tunsin taas tuon tutun kivun takapuolessani. Saastainen ötökkä oli ryhtymässä raiskaamaan minua jälleen. En koskaan aikaisemmin ollut tuntenut sellaista kipua jonka tuo otus minulle aiheutti. Näin vain punaista ja keltaista väriä, tähtiä ja kaikenlaisia kuvioita. Juuri ja juuri pystyin hahmottamaan veitsen edessäni. Kurotin käteni täyteen pituuteen ja sain kuin sainkin tartuttua kahvasta. Vetäisi veitsen irti otuksen kyljestä ja punainen verisuihku seurasi perässä värjäten naamani verenpunaiseksi. En ajatellut sitä sen enempää vaan iskin veitsen olkani yli Leijona-Apinaa kohti. Teräase osui otuksen karvaiseen käteen ja se sai tämän irtautumaan ahteristani. Silmitön raivo valtasi harkintakykyni ja kanavoin sen yhteen asiaan edessäni. Huitaisin Karvaisen Leijona-Apinan suuren suuren elimen juuresta asti irti ja sen seurauksena kuului karmeaa karjuntaa. Äänessä oli tehoa varmaan 200 desibeliä ja korvani menivät lukkoon. Elin tipahti lattialle suihkuttaen verta ympäriinsä, otus kaatui sen viereen. Tuijotin verta ympärilläni, tuijotin kuolemaa tekevää kummallista otusta, tuijotin verta valuvaa suurta elintä lattialla, minut valtasi puistatus ja hyvä mieli samaan aikaan
Toivottavasti sinä nautit panostasi yhtä paljon kun minä sinun kyrpäsi katkomisestasanoin ja sylkäisn otuksen turkille. En tiennyt mitä ajatella, minusta tuntui vain helvetin hyvältä. Lysähdin istumaan lattialla, vilkaisin irti leikattua elintä vielä kertaalleen. Tästä ei kyllä kukaan saisi tietää, mutta kukapa tästä nyt tietäisi enhän edes tiennyt missä olin ja pääsisinkö koskaan edes kotiin. Mutta nyt minulla oli veitsi, sillä voi tehdä miltei mitä vain, olin voittamaton soturi ja armoton tappaja. Minun oli kylmä ja oli aika tehdä asialle jotain. Katsahdin maassa lojuvaa Leijona-Apinan elotonta ruhoa ja minulle tuli ajatus. Karvaa, paljon karvaa. Iskin veitsen otukseen ja nyljin tältä turkin tämän päältä. Tein myös ohuita suikaleita joita kiersin naruksi. En koskaan ole ommellut, tehnyt vaatteita tai edes parsinut sukkaani mutta nyt minulla oli turkis shortsit ja hieno liivi. Näytin ihan Conan Barbaarilta, minulla oli myös olo kuin Conanilla.
Ja nyt on aika potkia hieman vihreiden olioiden persettäsanoin itsekseni ja otin suuren veitsen käteeni. Ensimmäinen pulma oli siinä että miten pääsisin lävitse tuosta ovesta johon täytyi syöttää kait jonkilainen koodi. Saavuttuani ovelle hämmästyksekseni kuului kovaäänisestä tuttua puhetta jota minäkin ymmärsin.
Sait siis nitistettyä Xaradunin?ääni kysyi.
Ilmeisesti, jos tarkoitat tuota isolla kyrvällä varustettua Apinaa tuolla
Kyllä, juuri sitä minä tarkoitanääni sanoin ja ovi avatui. Edessäni seisoi kolme vihreää oliota aseet käsissä ja yksi ihminen. Ainakin luulin niin.
Olemme kiitollisuuden velassa sinulle ja pahoittelemme kokemaasi tuskaa. Nuo mitä sinä kutsuit apinoiksi pitivät tätä pientä planeettaa täällä linnunradan laidalla vallassaan kovaotteisesti. Olemme taistelleet kyseisiä oliota eli Xaraduneja vastaan jo kolme kuukautta ihmisten ajassa mitattuna. Nyt kuitenkin kumpaiseltakin alkavat joukot huveta. Meidän oma armeijamme koostuu lähinnä näistä vihreistä Calëoneista, mutta meidän joukoissamme on palvelleet myös parisataa sinunlaistasi ihmistä. Itse minä ole Ki versio 1.2, olen puoliksi ihminen ja puoliski megaanisesti tuotettu. Voit kutsua minua nimellä Ki. Minun aivojen tilalla on tietokone, mutta muuten olen ihminen.tuo ainut ihmisen näköinen alkoi selvittämään tilannetta.
Nämä ihmiset jotka taistelevat joukoissamme, ovat peräisin sieltä mistä sinäkin tulet eli Tellukselta. Meidän oli pakko alkaa abduktoida ihmisiä joukkoihimme koska oma väkemmä alkoi jäädä alakynteen. Xaradunirn joukkojen vahvuus oli noin 2000 kappaletta kun he hyökkäsivät tänne. Nyt niitä on arviolta 10 elossa ja tässä aluksessa jossa olemme nuo kolme olivat ainoat, kiitos sinun.
Mielihyvin minä hengen tuolta paskiaiselta riistin, minun ahterini on kuitenkin vain minun omaisuuttani, sitä ei niin vain käytetä hyväkseen. Perkele!vastasin ja huitaisin nyrkillä ilmaan.
Sinä tuhosit nuo kaikki kolme, meidän oli pakko abdutoida sinut suoraan yhteen huoneeseen samaan aikaan Xaradujen kanssa, toivoen että selviäisit niistä. Se kuulostaa raaalta mutta elämä ei aina ole oikudenmukaista.Ki vastasi.
Kaikki kolmeko, en muista tappaneen kuin tuon yhden?ihmettelin
Tapoit kaksi heti ilmestyttyäsi huoneeseen, sitten menetis tajuntasi. Ilmeisesti yksi Xaraduista tekeytyi kuolleeksi ja odotti tilaisuutta hyökätä kimppuusi Ki selvitti.
Miksi minä olin alasti?ihmettelin ja katsoin nykyisiä vaatteitani joiden karva ole kovettunut verenhyydyttyä.
Me Abduktoimme sinut suoraan suihkustasi, tai itse asiassa sinut tainnutettiin sinun siellä ollessasi ja vietiin alukseen josta sinut siirrettiin tuohon huoneeseen josta heräsit. Meillä on täällä sinulle paremmat vaatteet jotka voit pukea päällesiKi sanoin ja ojensi vaate mytyn minulle.
Kylläpä kuulostaa vaikealta, onko noiden...hmm...Xaradujen tavoitteena raiskata kaikkea mikä liikkuu ja miksi minä en muista mitään tulostani tänne?kysyin samalla kun pukeuduin parempii ja mukavampii vaatteisiin kuin turkki.
Ei! Calëoneja ne vain tappaa ja syö sen jälkeen. Ihmisiä he käyttävät hyväkseen istuttaakseen heidän sisään siemenen joista sitten vähän ajan kuluttua syntyisi uusi Xaradun. Se että et muista mitään johtuu rankasta aika matkasta jonka jouduit lävitse käymään, se pyyhkii kaiken lähihetkinä tapahtuneen muististasi. Me nimittäin elämme hieman eri ajassa kuin te siellä maassa.ihmisbotti sanoin ja kävellessä luokseni.
Siintäkö siemenestä minun vihreä oksennus johtuu sitten
SiintäKi vastasi. Hän otti taskustaan ruskean pienen pullon ja ojensi sen minulle. Juo tämä, se ehkäisee siementä kasvamasta sisälläsi Otin pullon vastaan hieman epäröiden.
Se tainnuttaa sinut ja kun heräät olet taas omassa maailmassasi. Me emme tarvitse enää sinun palveluksia, olet tehnyt jo enemmin kuin tarpeeksi ja me kiitämme sinua siintä. Tulet jossain vaiheessa huomaamaan palkkion palveluksistasi isona rahasummana tililläsi maassa.Ki kehotti minua juomaan pullosta.
Mistä minä tiedän voinko luottaa teihinsanoin tarkastellessai pulloa. Etiketissä oli taas tuota ihmeellistä kieltä josta en ymmärtänyt mitään.
Sinun on vain luotettava. Tietysti voit odottaa pikkuisen Xaradun syntymää joka painaa jo ulos tullessaan 70 kg. Sillon sinä joudut luopumaan elämästäsikin, emme kuitenkaan pysty aivan sataprosenttisen varmasti takaamaan että siemen kuolee. Ennen kuin nautit aineen annan sinulle puhelimen, otamme sinuun yhteyttä sitä kautta jos tarvitsemme apuasi uudestaa. Ki sanoin kaikein tuon hyvin vakuuttavalla äänellä, joten kippasin nesteen kiduksiini.
Silmissäni pimeni. Minun tajuttomana ollessa Calïonit kantoivat minut alukseen, sen avulla pääsin takaisin omaan aikaan omalle planeetalleni, mutta en muistaisi mitään vierailustani tällä planeetalla. Heräsin aamulla omasta sängystäni, keitin kahvia ja sen jälkeen lähdin joka päiväiselle kauppa reissulle. Kävelin pitkin tuttua katua kohti kauppaa jossa aioin tehdä jokapäiväisiksi muodostuneet ostokseni. Sää oli mitä mainioin. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pilviä oli vain nimeksi. Loput te sitten tiedättekin.
Nainen makasi tajuttomana lattialla. Itse olin yhä enemmin ja enemmin sekaisin. Nyt löin jo tajuttomaksi viattomia kapantätejä. No, en kyllä viattomaksi tätä voinnut kutsua joten pidin tekoani oikeutettuna itsepuolustuksena. Miksi hän väitti minua poliisiksi ja vielä paranormaalien asioidentutkijaksi? Minun asunto oli kyllä täynnä kirjallisuutta liittyen ufoihin, muukalaisiin, avaruuteen, outoihin asioihin, mutta en minä sentää poliisi ollut. Olin tavallinen työmies tietokoneenosia valmistavassa yrityksessä. Polvistuin naisen viereen ja tutkin kuinka pahasti hänen oli käynnyt. Nostin päätä ilmaan. Takaraivossa tuntui jotain kummallista, ja haroin hiukset sivuun. Naisen päässä oli jonkilainen luukku. Avasin sen ja nainen nytkähti. Luukusta työntyi johtoja ja virtapiirejä ulos. Hän ei mitä ilmeisemmin siis ollut edes ihminen. Vetäisin piuhat poikki ja taas nainen nytkähti ja sen jälkeen tuntui kuin hän olisi veltostunut. Kuolikohan hän? Voiko hän edes kuolla jos päästä löytyy piuhoja? Tipautin pään lattialle ja nousin ylös. Naisen jalat olivat jäänneet koukuun, hän käytti puolipitkää hametta joka paljasti että hänellä ei ollut pikkuhousuja. Jotenkin se ei silti oikein säväyttänyt, olinhan juuri lyönnyt hänet maahan ja luultavasti vielä sammuttanut hänen elonliekkinsä. Se että hän paljastui vielä joksikin muuksi kuin ihmiseksi vain puistatti minua. Oliko hän aina ollut tuollainen? Joka kerta kun kaupassa olin käynnyt minua oli tuijottanut jokin saatanan robotti, ei ihme että ne kaupan kassat hymyilevät aina ja kestävät sitä paska duunia. Muistin puhelimen ja avun pyynnön jonka kuulin. Sekavasta mielentilastani johtuen syntäsin suoraapäätä ulos huoneistosta. Mitään sen enempiä ajattelematta kipitin rappusia pitkin katolle. Siellä se oli. Aurinko heijasti sen kiiltävästä kupeesta.
Se on siis tottasanoin hiljaisella äänellä ja kävelin kapistuksen luo. Se oli muodoltaan aivan kuin kaikki sen kuvasikin. Se oli lentävänlautasen näköinen, kaikkihan nyt sen tietää miltä lentävälautanen näyttää ja tämä oli aivan tarkasti juuri sen näköinen. Kosketin sen seinämää, se oli kylmä. Kiersin sen ympäri, se oli suuri. Potkaisin sen kuvetta, se oli terästä, titaania tai jotain vastaavaa helvetin kovaa ainetta. En voinnut muuta kuin ihailla sitä. Vähän ajan kuluttua avautui aluksen ovi. kävelin hitain askelin kohti astumista varten tarkoitettuja portaita. Sitten soi puhelin taskussani.
Se on totta.vastasin puhelimeen.
ÄLÄ IHMEESSÄ ASTU SISÄÄN.puhelimeen huudettiin. En kuitenkaan kuunnellut enää mitä puhelimessa sanottiin vaan astuin ensimmäiselle askelmalle. Aluksen sisällä oli kirkasta ja valoisaa. Siristelin silmiäni nähdäksi jotain ja nousin raput ylös. Astuessani alukseen, en muuta tuntenut kuin kaiken loppuvan. Tiesinhän kuitenkin että minua oli varoitettu.
Oli kulunut puolituntia siintä kun viimeeksi olin ollut tajuissani. Raotin silmiäni varovasti jos vaikka jokin olisi lähelläni ja saisin hänet yllätetyksi. Ketään ei kuitenkaan siinä ollut ja avasin silmäni auki. Sama sininen valo tulvi edelleen käytävällä. Katsoin taakseni ja muistin mitä oli puolituntia sitten tapahtunut. Voimani olivat palautuneet jo sen verran hyvin että saatoin nousta istumaan. ...Jatkuu » Takapuoleni oli edelleen kipeä ja istuminen vain ärsytti sitä kovasti. Nousin hitaasti seismaan.
Päässä huippasi. Huomasin kuitenkin ilokseni että pääkipuni oli hellittänyt. Yhtäkkiä lattia jalkojeni alla tärähti ja jo ennestään hieman vinossa oleva lattia kallistui yhä enemmin. Jos en olisi nojannut seinämään olisin kyllä kaatunut tuon täräyksen voimasta. Sinisen valon loisteessa tutkin alastonta ruumistani, minussa ei ollut pahoja haavoja joista veri käsiini olisi tullut. Takapuoleni sen sijaa oli täynnä pieniä verinaarmuja hilattuani itseäni teräslattiaa pitkin. Katsahdin avoinaista ovea josta minut oli raahattu tähän siniseen käytävään. Se oli edelleen auki. Hitaasti kävelin kohti ovea, kurkistin sisään. Käytävältä tuleva valo riitti valaisemaan huoneen, sen lattialla oli kolme karvaista kasaa. Menin niiden luokse tutkiakseni hieman tarkemmin mitä nuo oikein olivat. Tartuin kiinni karvasta ja riuhtaisin kovaa. Karvakasa käännähti ympäri ja huomasin sen olevan jonkilainen otus. Eläimelliseltä se näytti mutta en ikinä ollut vastaavaa nähnyt. Otuksella oli pitkä kuono, pää muistutti aika paljon leijonan päätä. Ruumiinrakenteeltaan otus oli sen näköinen että se liikkuisi neljän jalan sijasta kahdella jalalla. Etutassujen tilalla oli kädet. Suu oli jäännyt auki ja noin viiden sentin mittaiset julmat hampaat sojottivat näkyvissä. Ruumis oli kyllä aika paljon ihmisen kaltainen, olisikohan se jokin apina, ajattelin. Kuollut se ainakin oli sillä trukki oli yltäpäältä veressä. Samoin muut huoneessa olevat otukset. Ne oli riisuttu alastomiksi kuten minäkin, en tosin tiennyt käyttivätkö he vaatteita ylipäätänsä, olihan niillä tuo turkki mutta se ei riittänyt peittämään suurta elintä mikä otuksien jalkojenvälistä esiin työntyi. Sitä katsoessa hyvin varustettukin ihminen kalpenee. Sitten minulla tuli mieleen takapuolen kivut, ei kait vain tuo ole minun sisälläni käväissyt. Ajatus sai minut voimaan pahoin ja oksennus reaktio oli väistämätön, oksennussta lensi yhden otuksen päälle. Kolmen tyhjennys kerran jälkeen minun tuli taas parempi olo, mutta jähmetyin silti kauhusta. Oksennus oli aivan kirkkaan vihreää ja se loisti pimeässä.
Mitäs tämä on huudahdin ja tuijotin eritteitä otuksen turkilla. Samaan aikaan lattia tärähti allani. Tällä kertaa se oli niin voimakas että jouduin oikein toden teolla pitämään tasapainoa yllä. Siinä taiteillessani silmäni osuivat pieneen vihreään olioon joka oli vakoillut minua ovelta. Heti lattian heilumisen lakattua ampaisin kohti vakoilijaa, joka pinkaisi karkuun minkä kintuistaan pääsi. Otus oli tosi nopea juoksemaan mutta minun etunani oli pidemmät jalat. Pysyin vaivatta kintereillä kun juoksimme perätystin pitkin pitkää sinistä käytävää. Käytävän päässä oli ovi joka avautui automaattisesti olion tultua sen eteen ja se meni salaman nopeasti myös kiinni, suoraan nenäni edessä. Huohottaen nojasin oveen, juoksu matka oli ollut pitkä ja minä olin vielä heikossa kunnossa. Huomasin oven päällä olevan kameran joka tuijotti minua lasisella silmällään. Oven vieressä oli taulu jossa oli nappeja, kautin sekä mikrofooni puhumista varten.<
Keitä perkele te oikein olette, ovi auki kuin olisi jo huusin mikrofooniin mutta mitään ei tapahtunut. Painelin kaikkia nappeja mutta pienelle näytölle tuli vain lukemaan jotain mistä minä en saannut selvää. Luultavasti siinä herjattiin väärää tunusta. Mistä minä voisin tietää, en varmaan ollut edes tältä planeetalta missä nyt alastomana jahtasin vihreitä pieniä otuksia ja raavin perseeni verille teräksisissä huoneissa. Ja nuo karvaiset suurella elimellä varusetut leijona-apinat, missä helvetissä minä olin ja miksi?
Kodin oven suljettua jäin nojaamaan seinään. Äkillinen pahaolo oli tullut takaisin, nyt tuntui vain siltä että ulostulo reitti olisi toinen pää. Painuin suoraapäätä vessaan, istahdin pöntölle ja annoin laulaa täydeltä terältä. Kauhea varpusparvi pyrähti pönttöön, tuntui kuin koko suolisto olisi irtaantunut ruumiistani ja mikä haju täytti pienen huoneen ja tuotti minulle oksennut reaktion. Maalasin valkoisen oven vihreäksi. Olon helpotettua kaaduin suoraapäätä lattialle ja jäin siihen makaamaan, puhelin kävi piippaamaan taskussani. Kaivoin sen esille ja katsoin näyttöä. En tajunnut siintä mitään, painoin vain joitakin nappeja ja astetin puhelimen korvalleni.
Sinun on heti tultava takaisin, täällä on kriisi tilanne. Emme pysty pitmämään puoliamme, luulen että tämä on loppumme puhelimesta huudettiin.
Mi-minne minun on tultava, kuka helvetti sinä olet? huusin takaisin.
Siirry nyt ajassa taaksepäin, tehtävä on peruutettu. Me emme voi enää käyttää konettamme, se tuhoutui juuri puhelimesta sanottiin. Olin aivan äimänä. Aivan kuin kaikki jo kokemani ei olisi ollut tarpeeksi, siten pitää tulla vielä puhelu josta en ymmärrä sanaakaan.
Mene katolle, sinnehän aluksen koordinaatit olivat. Tule sen kanssa tä... sitten kuului tuskaisaa huutoa ja sen jälkeen tuli hiljaisuus. Siinä minä nyt makasin wc:n lattialla omassa vihreässä oksennuksessa, puhuen jonkun kanssa joka halusi minut luokseen ja minun piti käyttää alusta. Vähemmästäkin on ihmisen pää mennyt sekaisin, luulin tulleeni hulluksi. Katsoin kuvaani peilistä. Silmät verestivät ja minulla oli jo pitkäksi ehtinyt sänki. Yleensä naamani on siisti ja partani on ajettu, nyt se oli hurjan näköinen. En ollut tuntea itseäni. Huuhdoin naamani vedellä ja tuijotin taas kuvaani. Pakko ajaa parta, ajattelin ja otin höylän peilikaapista. Sivelin partavaahtoa ja ajoin parran. Menin vielä suihkuun jotta pääsisin kurjasta olostani eroon. Miten minulla oli aamulla ollut ihan hyvä olo ja nyt minun kummastakin päästä tulvi vihreää eritettä. Minun vielä suihkussa ollessani, ovikello soi. Suljin hanan ja laitoin pyyhkeen genitaalien eteen. Ovella oli myyjätär kaupasta.
Tulin katsomaan onko sinulla kaikki hyvin, lähdit niin sekavassa mielentilassa kaupasta että huolestuin nainen sanoin ja jäi odottamaan kutsua sisälle.
Öh, tule sisään. Tosiaan en oikein hyvin ole voinut sanoin ja osoitin kädelläni olohuoneeseen. Mene vaikka istumaan tuonne sohvalle. Nainen meni käteni osoittamaan suuntaan, matkalla hän hieman ihmetteli nähdessään avoimena olevasta ovesta kylpyhuoneeseen jonka ovi oli aivan vihreä. Painoin oven nopesti kiinni.
Tottapuhuen, olen jo pidempään halunnut tulla juttelemaan kanssasi. Olen niin monasti ihaillut sinua kaupassamme käydessäsi nainen aloitti keskustelun. Minä olin pukemassa juuri päälleni paitaa kun pyyhe tippui lanteiltani. Nostin sen nopeasti takaisin. Huomasin naisen tuijottavan minua peilin kautta.
Niin sinä olet tuossa kaupassa töissä, olenhan minäkin sinut monasti nähnyt sanoin hädissäni ja survoin itseäni farkkuihin. Ihan mukava työ varmaan
No ei todellakaan, et voi käsittää miten vittumaista onkaan olla aina hyvällä päällä asiakkaille jotka kuitenkin suurimmaksi osakseen ovat täysiä kusipäitä nainen vastasi ja kaivoi pienestä punaisesta laukustaan huulipunan.
Niin, mistä minä sen tietäisin. Itse työskentelen tietokoneiden parissa vastasin hieman yllättyneenä naisen yllättävästä kiihtymyksestä.
Et sinä mitään tietokoneiden parissa työskentele, vaikka sekin kyllä kuuluu alaasi mutta kyttä sinä olet nainen sanoin ja laittoi huulipunan laukkuunsa. Kyllä minä tiedän mitä sinä teet. Työskentelet paranormaalien tapausten parissa
Mistä moista olet kuullut kysyin ja minulta jäi paidan laittaminen puolitiehen.
Minä tiedän yhtä sun toista sinun puuhistasi nainen nousi sohvalta ja tuli seisomaan eteeni. Minusta tuntuu että meillä on paljon puhuttavaa
En usko, sillä en todellakaan tiedä mitä sinä höpötät vastasin ja laitoin paidan kokonaan päälleni. Puhelin soi taas taskussani. En kiinnittänyt siihen mitään huomioita.
Etkö vastaa puhelimeen nainen kysyi ja tuijotti minua silmiini.
En
No siinä tapauksessa minulla on sinulle muuta puuhaa nainen tuli lähelle ja suuteli minua leukaan.
Mitä helvettiä tämä merkitsee kivahdin ja työnsin naisen kauemmas. Menin takkini luo ja otin sen taskusta puhelimen. En kuitenkaan vastannut siihen. Yhtäkkiä huomasin naien lähestyvän minua kovalla vauhdilla. Salaman nopeasti toimin reaktioni varassa ja tempaisi kylpyhuoneen oven auki niin että se kolahti suoraa päätä naisen kasvohin. Se riitti pysäyttämään naisen matkan ja hän kaatui selälleen lattialle. Verta rupesi pursuamaan hänen nenästään.
Et saa vastata siihen puhelimeen nainen huusi.
Miksi en, kuka sinä olet ja mitä vittua sinulla on mielessäsi? huusin ja vastasin samalla puhelimeen. En saannut mitään selvää puhelimesta kuuluvasta mölinästä. Nainen nousi ylös ja ryhtyi uuteen yritykseen. Hänellä oli ilmeisesti tavoitteena kaapata puhelin minulta. Vastasin hyökkäykseen oikealla suoralla ja taas nainen rojahti taaksepäin. Säpsähdin kuullessani hurjan sähinän naisen kaatuessa maahan. Aivan kuin jokin lisko olisi päästänyt tuon äänen.
Missä minä olen, en tunne jalkojani, en tunne käsiäni. Ainoa tuntemus tulee karmivasta pääkivusta joka jyskyttää jokaisen uuden kysymyksen mukana. Tunne on kuin 10 tuhannentonnin vasaralla paukautettaisi pääkoppaan. Huoneessa jossa makaan on pimeää, jostain pienen pienestä rakosesta tulvii valoa jonka koen tervettulleeksi. Miksi minä olen täällä, missä minä olen, miten olen tänne joutunut? Miljoonat kysymykset täyttävät pääni ja samalla särky vain yltyy. ...Jatkuu » haluaisin repiä pääni irti ja survoa sen tuosta pienestä aukosta seinässä.
Käteni osuu johonkin lämpimään lattialla. Jotain eritettä kenties? Se ei haissut miltään kun sitä haistoin, tai ehkä pienoin aromi mutta ei kuitenkaan ulosteelta. Maistoin sitä. Se oli verta, oliko se minun vai oliko huoneessa joku muu minun lisäkseni? Koetin tutkia ruumistani olisiko siinä vastaus kysymykseen, mutta en löytänyt minkäälaista haavaa kehostani. Maistoin uudelleen ainetta ja yhä vain varmistuin siintä että verta se oli. Joskus kun oli haava tullut sormeen lihaa leikatessa, olin työntänyt sen suuhun. Se oli maistunut aivan samalta kuin tämä lattialla oleva neste maistui. Huomasin olevani alaston ja minulla oli hiukan viileä olo. Pientä kajastusta seinässä olevasta raosta lukuunottamatta, huone oli täysin pimeä. Aloin konttaamaan pitkin lattiaa ja tunsin äkillisen kivun takapuolessani. Oliko joku raiskannut minut, sieltäkö veri oli peräisin? Työnsin käteni ahteriini tutkiakseni tulisiko sieltä veri joka oli lattialla lammikkona. Työnsin käteni suuhun mutta se ei kyllä maistunut verelle, jollekin muulle mutta ei kyllä verelle. KOnttasin jonkin matkaa eteenpäin kunnes osuin johonkin pehmeään ja karvaiseen. Säpsähin ja vetäydyin taaksepäin kunnes osuin toiseen samanlaiseen takanani. Missä minä olin? Mitä nuo karvaiset möykyt lattialla olivat?
23 päivää aikaisemmin
Kävelin pitkin tuttua katua kohti kauppaa jossa aioin tehdä jokapäiväisiksi muodostuneet ostokseni. Sää oli mitä mainioin. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pilviä oli vain nimeksi. Minua viehätti ajatus viettää koko päivä ulkona, eihän näin kauniilla säällä sisällä voisi olla. Auringossa oli varmasti reilusti yli 20 astetta lämpöä, linnut kaartelivat korkealla metsästäen hyönteisiä. Vastaan käveli ihmisiä, kaikki tuntuivat loistavan tänä päivänä. Hymyileviä katseita, toiset jopa tervehtivät. Tuntui kuin maailmassa ei olisi mitään vikaa sillä hetkellä ja kaikki paha olisi piilotettu jonnekin pois näkyvistä. Saavuin kaupan luokse. Yleensä menen heti sisään mutta nyt jäin polttamaan tupakan kaupan eteen. Olin kyllä ajatellut tupakoinnin lopettamista jo pidemmän aikaa mutta nyt oli mielestäni niin sopiva heti viettää tovi tuossa auringon paisteessa. Sytytyin tupakan ja katsoin ohi käveleviä ihmisiä. Olin jo melkein saannut poltettua savukkeen kun viereeni tuli todella iäkäs mies hieman ryysyisissä vaatteissa. Hän seisoi siinä ja tuijotti minua mitään sanomatta kunnes avasi suunsa ja lausahti.
"Sinä se et uskonut minua, siintä sinua rangaistaan". Sen sanotttuaan mies jatkoi matkaansa.
Ihmettelin kovasti mitä mies oli minulle tahtonut sanoa. Mitä minulle on sanottu ja ketä minun nyt on pitänyt totella? Mies oli varmaan erehtynyt henkilöstä, tai sitten hänellä vain oli päässään vikaa. Poljin savukkeen katuun ja avasin kaupan oven. Sisällä oli viileää verrattuna ulkoilmaan. Kaupassa ei ollut juurikaan asiakkaita joka sopi minulle. En pitänyt tunngoksesta, se sai minut voimaan pahoi, samoin kuin ahtaat paikat. Minun pääni juuri ja juuri kestää ahdasta hissiä. Kävelin suoraa päätä viileäkaapeille. Minulla oli ostoslista päässäni valmiina sillä ostin aina samat tuotteet. Maitoa, ruisleivän, kermaista juuustoa, suolamakkaraa, perunoita. Ainoastaan kalapuikot vaihtelevat välillä jauhelihapihvin ja kanapihvien välillä. Päivän lehden ostan aina joskus. Ennen tarttumistani maitotölkkiin, viereeni käveli vanhamies. Hän muistutti jo ulkona tapaamaani miestä paljon, mutta samaisesta herrasta ei kuitenkaan kyse ollut. Mies tuijotti minua tovin ja lausui sitten.
"Sinua varoitettiin, miksi et kuunnellut?" Sen sanottuaan mies kulki ulos, aivan kuin edellinenkin vanha herra. Mikä ihme näitä vanhuksia tänään oikein vaivaa, mietin ja laitoin maitotölkin koriin. Kerättyäni tavarat koriin suuntasin kulkuni kassalle. Otin vielä lehden lehtitelineesä. Myyjätär hymyili minulle ja minä hymyilin takaisin. Tällä kertaa se oli tekohymyä sillä minun pääni oli vielä hieman sekaisin vanhusten hyökkäyksestä. Tyhjensin korin likuhihnalle. Kaivoin rahaa takataskussa olevasta lompakosta ja ojensin setelin myyjättärelle. Aloin keräämään ostoksiani muovikassiin kun myyjätär keskeytti minut.
"Anteeksi hyvä herra mutta tälläinen raha ei kyllä käy tässä kaupassa"hän sanoin ja ojensi rahan takaisin. Ihmettelin hiukan ja katsoin seteliä. Se tosiaan oli aivan oudon näköinen. Ruskealla pohjalla oli jotain kirjoitusta. En ymmärtänyt sanaakaan mitä siinä luki ja setelin toisella puolella oli kuva jostain aivan oudosta, luultavasti eläimestä.
"Mitäs perkelettä tämä nyt on"kivahdin ja katsoin lompakkooni. En löytämyt sieltä muita seteleitä kuin samaisia mitä oli tarjonnut maksuksi ostoksistani. Missä minun rahani ovat, minulla oli rahaa vielä eilen?
Kipuni yltyi sietämättömäksi yrittäessäni ajatella mitä oli oikein tapahtunut. En uskaltanut liikahtaa mihinkään suuntaan. Minua koski pääni lisäksi takapuoleen, vasempaan käteen ja olkapäähän. Yritin kuunnella mitä ympärilläni tapahtui. Kuului pienen pieniä kolahteluja jostain kaukaa. Se tuli varmaan oven takaa. En erottanut kuitenkaan seiniä saati ovea. Ainoastaan kohta mistä kajasti valio oli nähtävissä. Yhtäkkiä kuului valtava tömähdys ja koko huone heilahti minä mukaanlukien. Liuuin päin yhtä karvaista möykkyä. Nopeasti kuitenkin vetäydyin pois sen luota ja huomasin käteeni tulleen taas tuota nestettä. Se oli varmaan peräisin tuosta möykystä johon törmäsin. Nyt tuntui kuin lattia joka oli terästä olisi hieman vinossa. Rohkaisin mieleni ja aloin hivuttautumaan sivulle kunne saavuin seinän viereen. Seinä oli lattian tavoin tehty jykevästä teräksestä ja se oli kylmä. Huoneessa oli kauttaaltaan kylmä. En koskaan ennen ole niin paljon halunut vetää vaatteita päälle kuin nyt halusin. Pakarani raapivat teräslattiaa vasten minu vetäessä itsenäni käsillä eteenpäin. Hivuttauduin pitkin seinää kunnes sattumalta tönäisin olkapäällä seinämää ja se antoi perkiksi. Siinä kohdassa sattui olemaan ovi, joka avautui. Huoneen täytti kirkas sininen valo, minun silmäni olivat jo tottuneet pimeyteen ja oli shokeeraavaa vastaan ottaa tuo valon paljous. En kyennyt näkemään mitää silmilläni vähään aikaan ja katsoin parhaaksi peittää ne käsilläni. Valo oli miltei liikaa pääkivulleni ja aivan itsestäni riippumatta hakkasin päätäni lattiaan kunnes jäin makaamaan siihen liikkumattomana, olin menettänyt tajuntani. Makasin hievahtamatta 15 minuuttia kunnes heräsin siihen että jokin repi minua kädestä ja raahauduin selälläni eteenpäin. Uskomaton kipu valtasi koko ruumiin, oli ratketa liitoksistani. Minua oli vedetty noin 7 metrin pituinen matka teräksisellä lattialla ilman vaatteita kunnes matkan teko pysähtyi. Kiepsahdin mahalleni ja katsoin kuka minua oli raahannut. En ehtinyt nähdä kuin vilauksen tuosta otukseta ennen kuin hän oli karannut kulman taakse. Olin nähnyt vihreän olion joka ei ollut kovin iso kooltaan. Mitä vittua ajattelin, mitä tämä on? Tämän täytyy olla painajaista, minun täytyy herätä kohta vuoteeltani. Odotin heräämistäni mutta se ei tapahtunut. Katsoin taakseni. Pitkä teröksinen käytävä oli valaistu sinisillä valaisimilla, yksi ovi oli auki ja sieltä minut oli raahattu ulos. Yritin nousta ja liikkua. En kerta kaikkiaan pystynyt. olin aivan liian turtana kylmyydestä, kivusta ja pääni oli aivan sekaisin. Menetin taas tajuntani.
Olin nyt aivan ymmälläni, mistä nuo rahat olivat tulleet ja missä minun euroni olivat? Myyjätär tarjoutui maksamaan ostokseni jos tulisin jonain päivänä maksamaan ne hänelle. En voinnut muuta kuin suostua koska en viitsinyt mennä viemään niitä takaisinkaan.
"Onko sinulla puhelinta jotta voisin ottaa sinuun yhteyttä?"myyjätär kysyi.
"Ei, minulla ei ole puhelinta, valitan"vastasin mutta työntäessäni käteni taskuun vedin sieltä ulos puhelimen.
"No olihan sinulla puhelin mukana, minun numeroni on 555-34677" myyjätär sanoi.
Mitä ihmettä minulla nyt puhelin oli taskussa, mistä rahat ja puhelin? Näppäilin myyjättären antaman numeron ja pian hänen taskussaan soi kännykkä.
"Joo totani, siinä on minun numeroni"sanoin ja työnsin puhelimen taskuuni.
Ladoin ostokseni nopeasti muovikassiin ja kiirehdin kohti ovea.
"Minun nimeni on muuten Riitta!!"myyjättären ääni kuului selkäni takaa. En vastannut mitään vaan suuntasin kulkuni ovea kohti. Ulos päästyäni hengitin vähän aikaa syvää henkeä ja istahdin penkille oven vieressä. Pääni oli aivan sekaisin enkä tiennyt mitä ajatella. Liian monta kummallista asiaa preätysten oli saannut minut haukkomaan henkeä. Tuntui että tukehtuisin siihen paikkaa. Eräs ohikulkija näki tilanteeni ja tarjosi minulle paperipussia johon voisin hengittää. En voinnut vastaan ottaa sillä hetkellä keneltäkään mitään. Nousin ylös ja juoksin kadun yli toiselle puolelle ja olin jäädä henkilöauton alle. Kadun toisella puolella oli kaunis puisto jonne juoksin. Ostoskassini oli jäännyt penkille, minulla ei ollut kädessäni muuta kuin päivänlehti. Pysähdyin katsoakseni seuraako joku minua tai tekemisiäni ja istuin penkille. En edes kerennyt istahtamaan kuin minun oli pakko nousta ylös ja kääntyä suuren puskan puoleen. Oksennu lensi kaaressa päätyen pensaan oksille ja nurmikolle sen vieressä. Oksennus oli kummallisen väristä, neon hohtavan vihreää. Se sai minut aivan kauhun valtaan ja astuessani taaksepäin kaatusin puistonpenkiin. Iskiessäni takamuksen maahan tunsin todellisen kivun vihlauksen ja huusin tuskissani niin kovaa kuin vain keuhkoistani irtosi. Vieressä oleva lapsi perhe sai jalat alleen. Nainen keräsi lapsensa rattaisiin. Toiselta lapsista tippui jäätelö jota pienokainen oli puistoon tullut maistelemaan. Äiti ei välittänyt lapsen itkuun purskahtamisesta vaan hän halusi lapsukaisensa turvaan ja äkkiä.
"Mitä helvettiä!!" pääsi suustani. Paikalle oli tullut kaksi nuorta miestä ihmettelemään tilannettani, he luulivat minun vain olevan juopporenttu mutta nähtyään hohtavan oksennuksen he vain tuoijottivat minua. Paikalle alkoi kerääntyä lisää ihmisiä. kuulin jonkun sanovan että soittakaa poliisit paikalle, se sai minut nousemaan ylös. Uhmasin kipua joka takapuolestani säteili koko kehooni ja juoskin pois puistosta niin pitkälle kuin vain pystyin. Katsoin turvalliseksi mennä asuntooni.
No hitto kun en muistanut kirjautua sisään, eli minä se tuossa kommentoin.
