Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Kuulenko minä väärin, mutta lauletaanko tuossa näytekappaleessa jotain tohtori Sykerö-juttuja? Minu kaverini on kameli ja se polttaa piippua? Pot? Onko tuossa biisissä punaista lankaa, heijasteleeko se tulevan kokoelman juonta?
Tervetuloa GhosT!
Jaahas, meikäläisen "sommitelma" voitti :o
Kiitokset äänestäjille!! :)
Oma suosikkini olisi ollut tuo nakkikuva, mutten huomannut käydä äänestämässä, sori...
Lisäksi pitää mainita, että tuo tonttulakki, jossa on nuo letit, on aika riettaan ja sexyn näköinen tyttöystävä päässä, joten tuo kuva on kyllä otettu vähän sen jälkeen, kun se lakkia kokeili ja me siinä innostuttiin. ...Jatkuu » Siinä vaiheessa otin kuvan kun tulin jo itse suihkusta, ennenkuin aloin keräillä vaatteita takaisin päälle. Enpä arvannut, että otin voittokuvan.
Vuodenvaihteessa voimaantullut laki kuljettajan kännykänkäytöstä on aika radikaali uudistus. Mitenhän se mahtaa vaikuttaa ja noudatetaanko lakia? Palasokerin liikennetutkija tutustui tilanteeseen tienpäällä.
Tammikuun alusta lähtien moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta ilman kädet vapaiksi jättävää hands free -varustetta. Laitetta on käytettävä myös silloin, kun ajoneuvo on pysähtynyt liikennevalojen tai esimerkiksi ruuhkan takia. ...Jatkuu » Matkapuhelimen käyttöä ajon aikana valvotaan tavanomaisen liikennevalvonnan yhteydessä.
Matka perjantaina 3.1. aamupäivällä Haminasta Lappeenrantaan ja iltapäivällä Lappeenrannasta Imatralle oli mielenkiintoinen reissu. Liikkeellä oli jonkun verran autoja, ei mitenkään ruuhkaksi asti, mutta tarkkailun mahdollistava määrä kuitenkin. Toisaalta minulla autonkuljettajana oli muutakin tekemistä kun pelkästään tarkkailla vastaantulijoiden kännykänkäyttöä, mutta sen, minkä ehdin tarkkailla, kokemukset olivat odotetunlaisia.
Tietenkään kaikki eivät noudata uutta lakia, sehän on selvä. Samoinhan ajetaan sumuvaloilla kirkkaassa säässä tai ilman ajovaloja kokonaan. Piittaamattomuus on lisääntynyt viiden viimevuoden sisällä dramaattisesti.
Aamupäivän trendi tuntui olevan naiskuski, joka puhui puhelimessa käsi poskella, eli ilman hands freetä. Viides niistä käytti myös kirkkaalla ja aurinkoisella säällä etusumuvaloja (kyseisessä autossa (Volvo V70) palaa tuolloin kojetaulussa selkeä keltainen valo sumuvalojen merkiksi). Samoin vastaan tuli neljä autoilijaa kokonaan ilman ajovaloja, ja yksi, jonka mielestä ajovalot voidaan korvata kokonaan sumuvaloilla.
Sitten vastaan tulikin jo rekka, jonka kuljettaja ei käyttänyt hands freetä. Kummallista, rekoilla ajetaan yleensä pitkiä matkoja kerrallaan ja puikoissa on ammattikuski. Nappikuulokkeen voisi asetella lähtiessä koska matkaa yleensä on edessä.
Lappeenrannassa, linja-autoaseman suuressa risteyksessä risteykseen tullessani huomio kiinnittyi kahteen autoon: Toinen niistä ajoi kääntyvien kaistalta suoraan risteyksen yli ja toinen törkeästi punaisia päin. Itse pysähdyin valoihin odottamaan vuoroani ja sain kimmokkeen tarkkailla lähimmäisiäni:
1 kpl hands free-rikkomus, 1 kpl ajovaloton auto, 1 kpl (lisää) punaisia päin ajanut auto, 1 kpl virheellinen sumuvalojen käyttö ja 1 kpl suuntamerkin näyttämättä jättäminen.
Nuo havainnot ehdin siis tehdä yksien punaisten valojen aikana. No huh huh.
Sitten eteenpäin Imatralle. Ensimmäinen lainrikkoja oli unohtanut laittaa ajovalotkin päälle puhelimessa puhuessaan. Hands free-rikkomuksia tuli vastaan 4 kpl mutta saman verran myös autoja, joissa ei ollut ajovalot päällä.
Poliisin nettisivuilla (jos nyt linkki saadaan tähän laittaa) on mielenkiintoinen sakkolaskuri. Siellä voi jokainen käydä katsomassa, mitä sitten tapahtuu kun jää kiinni niistä arkisista piittaamattomuuksistaan. Monelle on varmaan yllätys, että mm. punaisen liikennevalon noudattamattajättäminen, suojatien eteen pysähtyneen ajoneuvon ohittaminen pysähtymättä ja riittämätön turvaväli ovat kaikki päiväsakoille meneviä rikkomuksia.
Suuntamerkin antamatta jättäminen: rikesakko 50€! Missä tahansa liikenneympyrässä Suomessa voisi päivystävä sakotuspartio kerätä niin huomattavat summat rahaa, että niillä rahoitettaisiin vaikka lasten päivähoito tai vaikka poliisitoimi. Samalla voitaisiin sakotella niitä turhaan sumuvaloja käyttäviä.
Vuoden ensimmäisellä pidemmällä ajoreissulla tuli samalla mietittyä sitäkin, miten hands free-pakko vaikuttaa ihmisten kulutukseen ja operaattorien liiketoimintaan. Ihan lyhyellä matkalla ei nappikuuloketta viitsi viritellä ja ne puhelut jäävät siis puhumatta. Moniko meistä soittelee lyhyillä matkoilla juuri niitä ”turhia” puheluita, joita muuten jäisivät soittelematta. No, minä ainakin, nimittäin ennen. Toisaalta taas pitkiä matkoja ajettaessa, tai kun kuulokkeen on kerran viritellyt, tulee helpommin soiteltua niitä ”turhia” puheluita.
Mutta tähän olisi kiva saada operaattorien tietoja puhelujen määristä ja kestoista, ennen ja jälkeen hands free-pakon. Ennustan, että puhelujen määrä laskee huomattavasti. Ja se olisikin kiva, sillä kulutushyödykkeiden vähittäiskauppa on kärsinyt jo vuosia siitä, että kuluttajien rahat menevät kännykkälaskuihin. Saataisiin vähittäiskauppakin vähän piristymään.
Matkapuhelimien käyttö ilman hands free-laitteita kielletään vuoden 2003 alusta eli vuoden vaihteen jälkeen pitää olla lisälaite tai kuljettaja ei saa puhua puhelimeen. Asiasta keskustellaan kiivaasti koska se koskee lähes jokaista autonkäyttäjää. Artikkelista eväitä keskusteluun.
Koska esitän omiakin mielipiteitä, tuon heti esiin, että ajan itse n. 50 tuhatta kilometriä vuosittain ammatikseni, pitkin poikin Suomea. ...Jatkuu » Minulla on hands free-nappikuuloke (edempänä hf), jota käytän usein pitkillä ajomatkoilla, kaupunkien välillä. Lyhyillä matkoilla en käytä hf:tä sen hankaluuden takia. Minulla on siis jo hf, mutta sen hankinta perustui omaan järjenkäyttöön, ei lailla pakottamiseen...
MOT-ohjelmassa, jota Palasokerissa on jo aiemminkin kehuttu, kerrottiin, ettei kännykän käyttö ollut vuonna 1999 syynä yhteenkään kuolonkolariin. Matkapuhelimen käyttö oli riskiä lisäävänä tekijänä kolmessa kuolonkolarissa vuonna 1999, vaikka sen ei arvioitu olevan onnettomuuden ensisijainen syy. Vuosien 1991 - 1998 tutkituissa kuolonkolareissa kännykän käyttö oli riskitekijänä 26 onnettomuudessa, joista varsinaisena onnettomuuden syynä kymmenessä. Näiden selvitysten ulkopuolelle jäävät ne onnettomuudet, joista seuraa vammautumisia sekä pelkät peltikolarit. Kännykkä ei siis ole merkittävä kuolonkolareiden aiheuttaja mutta kyllähän peltiä rytisee.
Hands free -pakko on tullut nyt esiin yhtenä kohtana liikenneturvallisuussuunnitelmasta vuosille 2001 - 2005 ja valtioneuvoston periaatepäätöksestä. Suurten linjojen lisäksi turvallisuustyössä on tehtävä iso joukko pieniä parannuksia, jotta vakavilta onnettomuuksilta vältyttäisiin.
Valvonta ei teoriassa ole ainakaan kädessä pidettävän matkapuhelimen käytön osalta ole sen vaikeampaa kuin esimerkiksi turvavyön käytön valvonta. Lisäksi suuri osa autoilijoista toimii määräysten mukaan jo sillä perusteella, että määräys on olemassa, emmehän kukaan ole liikenteessä piittaamattomia?
Itse satuin paikalle kun muuan keski-ikäinen mieshenkilö hurautti suoraan kääntymässä olleen pakettiauton perään. Kyseessä oli eräänlainen kännykkäonnettomuus, kuljettaja yritti lukea puhelinluetteloa avatusta Nokia Communikaattorista jossa ruutu oli täynnä tekstiä. Huomio kiinnittyi tässä tapauksessa itse laitteeseen, sitä ei hf-pakko poista. Kuljettajalla ei myöskään ollut turvavyötä ja tuulilasi oli sen näköinen. Oletteko itse kokeilleet lyödä tuulilasia rikki otsalla? Turvavyö ei liity tähän juttuun mitenkään muuten kuin niin, että kännykän käyttäjiltä se usein jää kiinnittämättä ja jos ei kyse ole unohtamisesta vaan piittaamattomuudesta, kuinka sitten luullaan, että hf-pakkoa tullaan noudattamaan?
Tämä solakka nuorimies on hankkinut nappikuulokkeen ja käyttää sitä. Ote ratista on oikeaoppinen ?kymmentä vaille kaksi?. Puhelin on kojelaudassa ja vain numeronnäppäily ja puheluun vastaaminen tapahtuvat puhelin kädessä. Mutta missä liikkuvat pojan ajatukset
Hand free-laissa puhuttavat 4 seikkaa: mikä puhelussa itseasiassa häiritsee ajoa, laitteiston hinta, laitteiston käyttömukavuus, valvonta.
Lähdetään liikkeelle siitä, mikä siinä kännykkään puhumisessa sitten oikeastaan häiritsee kuljettajaa? Perinteisellä käsivaihteistolla varustetussa autossa, varsinkin kaupunkiajossa alkavat kuskin kädet loppua kesken kun pitäisi vaihtaa vaihdetta, käyttää vilkkua ja kääntää rattia puhelun aikana. Vilkkuun tarvitaan eri käsi kuin vaihtamiseen. Juuri tähän ongelmaan iskee hf-pakko. Molemmat kädet jäävät vapaaksi auton kuljettamiseen ja keskustelu voi jatkua. Mutta entäs jos autossa on automaattivaihteisto? Vasemman käden sormilla ylettyy vilkkuun normaalisti eikä vaihdekeppiä tarvitse hämmentää. Puhelinta pidetään oikeassa, eli vapaaksi jäävässä kädessä. Muuta apuvälinettä ei tarvita. No problemo.
Kuvan myyntiedustaja ajaa ammatikseen ja on hankkinut automaattivaihteisen auton. Vapaaksi jäävällä kädellä hän pitelee puhelinta ja rattikäden sormilla ylettää hyvin vilkun kytkimiin. Ote ratista on tukeva, joskaan ei niin tukeva kuin kahdella kädellä voisi olla. Hallintalaitteet ovat silti ihan kohtuullisesti hallussa. Mutta missä liikkuvat edustajan ajatukset?
Molemmat kädethän olisi tietysti pidettävä ohjauspyörässä mutta eihän se onnistu kuin automaattivaihteisella, eikä silloinkaan aina. Vai pidätkö sinä aina, pitkilläkin matkoilla, koko ajan molemmat kädet ratissa? Et koskaan lepuuta toista kättä sylissä tai kyynärnojalla? Vai onko sinulla koko ajan ?kymmentävaille kaksi-ote? ratista? Ole rehellinen itsellesi.
Toisaalta, onko sinulle koskaan tapahtunut niin, että puhuessasi jonkun kanssa, joka samalla ajaa autoa, tämän puhe on hidastunut tai katkennut ja sinä olet tiuskaissut että ?koeta nyt saada sanottua!?? Ja puheen sakkaamiseen on syynä ollut liikennetilanne josta sinä et ollut tietoinen? Varsinkin tuntemattomissa paikoissa ja vilkkaassa liikenteessä ajaminen vaatii ihmiseltä paljon keskittymiskykyä ja huomiota, silloin puherytmi hidastuu ja takkuilee. Samassa ajoneuvossa istuva on mukana samassa tilanteessa, ymmärtää syyn ja tietysti toivoo, että kuljettaja keskittyy ajamiseen, viis kesken jääneestä lauseesta. Mutta puhelimen toisessa päässä keskitytään vain puheeseen, joten puheen pitäisi luistaa normaalisti. Hankalassa tilanteessa minulta ainakin katkeaa helposti sekä lause että ajatus, ja olen pannut merkille, ettei se aina oikein miellytä keskustelukumppania. Keskittyäkö sitten puheluun vai ajamiseen? Tätä problematiikkaa ei hf poista.
Keskittyessäsi puheluun, vaikka selittämään jotain monimutkaista, lipsahtelevat nopeusrajoitukset ja muut pikkujutut ohi ihan huomaamatta. Kohta tajuaa, että olisikin pitänyt jo kääntyä. Ei siihen hf auta. Eikä auta siihenkään, että taajamissa ilman ajovaloja ajavat puhuvat lähes poikkeuksetta puhelimessa, olen pannut merkille. Liikkeelle lähtiessä ajatukset eivät siis pysy sen vertaa koossa, että muistaisi kytkeä valot päälle. Vilkun käyttöön hf saattaisi tuoda parannusta koska kädet riittäisivät paremmin mutta muistaisiko sitä näyttää? Jos ei muista valojakaan? Toisaalta, kun näet jonkun töppäilevän liikenteessä ja tämän näkee puhuvan puhelimessa, puhelin edes jollain lailla selittää törttöilyä, ei synny niin helposti rattijuopumus- tai mielenterveysepäilyä.
Tämä ääliö pitää rattia paikallaan polven avulla vaihtaessaan vaihteita. Kohtuullisen perimän seurauksena käsien määrä on kuitenkin vain kaksi ja toinen on varattu varmasti tärkeään puheluun mutta ykkösvaihteella ei Bemari kulje tarpeeksi kovaa. Turvavyökin on jäänyt kiinnittämättä. Onkohan valotkaan päällä? Ja kättä pitää vaihtaa taas, mikäli aikoo käyttää vilkkua kääntyessään. Ajatusten on pakko olla kirkkaana vastaanottamaan haastavat liikennetilanteet.
Entäs numeron valinta, saatikka numeron etsintä luettelosta, puhelimen luettelosta tai joltain muistilapulta? Ei ole vaarallista? Hätkähteletkö koskaan nostaessasi katsetta puhelimen näytöltä? Tai autoradion näytöltä? Tuijotatko koskaan liian pitkään puhelimen ruutua? Viittaan samalla siihen todistamaani onnettomuuteen? Tähän ongelmaan auttaa vain ja ainoastaan auton omaan sähköjärjestelmään liitetty puhelin joka näyttää tiedot mittariston näyttöruudulla, eikä sekään paljoa. Nappikuuloke-hf ei poista tätä ongelmaa.
Korvanappivirityksistä seuraa vain entistä suurempia ongelmia, kun kuskit alkavat viritellä niitä korviinsa ja samalla kyttäävät poliiseja. Kuinka moni meistä nappikuulokkeen käyttäjistä asettelee johdot paikalleen pienenkin kaupunkimatkan ajaksi, ja varsinkin ennen liikkeellelähtöä? Ja toisaalta, autoon asennetun hf-systeemin mikrofoni on yleensä niin kaukana, että ajettaessa moottoritiellä 100-120km/h, harvan henkilöauton melutaso on sitä luokkaa että puhelua on kiva kuunnella toisessa päässä, puhumattakaan paketti- ja kuorma-autojen melusta. Taas tulee vihaista tekstiä puhelimesta: ?Mitä!? Ei kuulu!!?.
Entäpä se, kun moni pysäyttää auto puhelun ajaksi tienposkeen? Moottoriteillä sitä näkee paljon, vaikkei siellä edes saisi pysähtyä. Mitäs, kun perässä on rekka ja pitäisi pikaisesti pysäyttää pientareelle tai pienelle bussipysäkille ja vastaantuleva liikenne on tiuhaa? Se on kyllä vähintään yhtä vaarallista kuin kännykkään puhuminen tasaisessa maantieajossa.
Kustannukset
Nyt kun hf-pakko sitten tulee voimaan, pitää jokaisen hankkia hf-järjestelmä mikäli mielii vielä jutella ajaessaan. Jos ajatellaan keskihintaa järjestelmälle, voidaan laskea, että n. kymmenestä eurosta ylöspäin saa kohtuullisia laitteita ja kalleimmat, autoihin tehtaalla asennettavat järjestelmät maksavat jopa 2000 euroa. Jos ajatellaan, että hf-laitteisiin laitetaan keskimäärin 1000 markkaa per auto, miljoonaan autoon, saadaan yksi vanha miljardi. Saataisiinkohan turvallisuutta kohennettu tieliikenteessä miljardilla jossakin tehokkaammin?
Hmmm? Oliko se Kama tai Päämies franchising-firma? Ehtisiköhän vielä laittaa oman myymälän pystyyn? Vai pitäisikö tuoda itse kontillinen naurettavan halpoja ja lapsilla teetettyjä leluja joita voisi myydä hf-laitteina ja kääriä rutosti tuohta? Laadusta viis kunhan voi halvalla myydä! Lainsäätäjä luo tarpeen ja minä rahastan. Tai joku muu rahastaa. Parastahan se on silloin kun laki pakottaa lisälaitehankintaan, silloin ei laadulla kilpailla vaan hinnalla!
Valvonta
Ja miten tällaista kännykän käytön kieltoa sitten vahditaan? Suomen kutistuvat poliisivoimat ovat nyt jo täysin työllistettyjä liikenteenvalvonnan kanssa, toivotko sinä että rattijuoppojen ja kaahareiden sijasta keskityttäisiin muodikkaasti vahtimaan kännykänkäyttäjiä ja jätettäisiin ylinopeusvalvonta ja puhallusratsiat pois? Jos kännykän valvontaan mennyt aika on pois puhalluttamisesta, montako rattijuoppoa enemmän on liikenteessä?
Hf-pakko lisää helposti välinpitämättömyyttä, koska siitä on käytännössä lähes mahdoton jäädä kiinni. Tai, jos kaikki alkavat lakia noudattaa, ovat tien pientareet niin täynnä pysähteleviä ja lähteviä autoja, että jo se aiheuttaa enemmän vaaratilanteita kuin nykyinen käytäntö. Toisaalta, vaaratilanteita aiheuttavat yhtäkkiset paniikkijarrutukset poliisin nähdessä, ja tulevaisuudessa matkapuhelinten tiputtelut lattialle, kun poliisi tulee näköpiiriin ja lattialta etsiskely nostot poliisin poistumisen jälkeen! Monien mielestä tieliikenne perustuu pitkälti silmänpalvontaan.
Onko kännykänkäytöstä yhtä todennäköistä jäädä kiinni ja saada sakko kuin ajovaloitta ajosta, sumuvalojen käytöstä kirkkaalla, vilkunkäytön laiminlyönnistä, turvavyön käyttämättä jättämisestä, liian lyhyestä turvavälistä? Kaikki nämä rikkeet on paljon helpompi todeta esim. vastaantulevasta poliisiautosta mutta niihinkään ei puututa, koska resurssit eivät riitä. Aletaanko nyt kännykänkäyttäjiä vahtia vai onko laista tulossa pelkkä teoria, jota noudattavat vain erityisen lainkuuliaiset henkilöt ja jolle suurin osa kuljettajista viittaa kintaalla? Eikö se juuri lisää yleistä piittaamattomuutta?
Ja mikä on sitten se rangaistus, joka tulee, jos sinut saadaan rysän päältä kiinni? Rikesakko vai päiväsakko? Saammeko kohta lukea suurituloisen järjettömästä kännykkäsakosta?
Mitä kiellon sijaan?
Jos kännykän pitäminen kädessä kielletään, niin mitä myös pitäisi silloin kieltää, yhtä vaarallista tai jopa vaarallisempaa? Kuljettajan tupakointi, kellon katsominen, sivulleen vilkuilu, radion kanavan vaihtaminen, itsensä raapiminen, manuaalivaihteiden käyttö ja erityisesti ajon aikana aivastaminen, sillä silloinhan silmät ovat yleensä kiinni jopa 2 sekuntia. Lisäksi pitäisi kieltää lasten ja kotieläinten kuljettaminen autossa koska ne saattavat yhtäkkiä vetää kaiken huomion. Esimerkkinä lapsen pahoinvointi tai koiran hyppääminen syliin. Riitely? Seksikkäät naiset kaduilla? Jylhät maisemat?
Vai mikä lisäisi liikenneturvallisuutta enemmän kuin hf-pakko? Rattijuoppojen pakollinen hoitoonsaattaminen, rattijuopumuksesta ehdottomasti raskaampi tuomio (varsinkin törkeästä ja toistuvasta), lisää ohituskaistoja ja moottoriteitä (myös muualle kuin etelään), talvikunnossapidon parantaminen, teiden kunnon kohentaminen, kansalaisille liukkaan kelin harjoittelumahdollisuuksia, valistusta, tietoiskuja, neuvontaa. Kansalaisia pitäisi ehkä valistaa kännykän vaaroista ajotilanteessa, eikä kieltää sen käyttöä kokonaan.
Jokainen autoilija on yksilö. Joukossa on hyviä ja huonoja. Sellaisiakin, joiden ei pitäisi ajaa laisinkaan. Viimeksi tänään (6.5.2002) Ilta-Sanomien pääjuttuna oli 76-vuotias mies, joka ajoi Helsinki-Tampere-moottoritietä väärään suuntaan pitkän matkaa eikä ymmärtänyt vastaantulijoiden valonvälkyttelystäkään mitään olevan vialla, osui yhteen vastaantulijaan eikä huomannut sitäkään. Vanhuksien liikennekelpoisuutta pitäisi valvoa paremmin.
Mitäpä sitä turhaan tekemään vaikeaa työtä ja etsimään keinoja todellisten liikenteenvaarantajien maanteiltä poistamiseksi. Helpommalla pääsee kun tehdään kielto, joka koskee tavallisia tienkäyttäjiä - niitä, jotka noudattavat sääntöjä, eivät erotu massasta ja nielevät hiljaisesti jupisten uudet kiellot. Onko hf-pakko pelkkää helppoa poliittista populismia, jolla kiinnitetään kansalaisten huomio tärkeämmistä asioista yhdentekevyyksiin? Kirjoita mielipiteesi Palasokeriin. Mielipidehän sinulla on, vai mitä?
---
Kirjoittaja kiittää kuvissa ilmaiseksi esiintyvää miesmallia.
Terveisiä perseestä! Loistopysäköinti! Joensuulaiset näyttävät mallia muun Suomen autoilijoille kuinka autot pysäköidään.
Oheiset kuvat on tallennettu syksyllä Joensuun Voimatien Prisman pihalla. Oli sateinen ja synkkä päivä joten kuvat eivät valitettavasti ole kovin kirkkaita. Silti ne kertovat omaa karua kieltään liikennekulttuurista joka on arkipäivää muuallakin Suomessa.
Kuten kuvista näette, on pysäköintialue erotettu ajoväylästä selkeästi pienellä nurmikkokaistaleella ja ajoväylälle on maalattu suuret valkoiset nuolet osoittamaan ajosuuntaa niille jotka eivät tiedä että Suomessa on oikeanpuolinen liikenne. ...Jatkuu » Nurmikkokaistaleen toisella puolen on asfalttiin maalattu selkeät pysäköintiruudut ja pysäköintialue ilmaistaan vielä liikennemerkein. Tästä pitäisi normaalijärjellä varustetulle kuljettajalle selvitä ajoväylän ja pysäköintipaikan ero.
Tarkoitushan olisi että asiakkaat pysäköisivät ajoneuvot niille varatuille paikoille eikä, jumalauta, keskelle ajoväylää! Kuvissa jokainen ruohokaistaleen oikealla puollella oleva auto on pysäköity niille sijoilleen ja kuljettaja tipotiessään, näkeehän sen siitäkin että kaikkien ajovalot ovat sammutettuna. Autoja on kaksi vierekkäin ja viisi peräkkäin. Eikö olisi helpompi ajaa auto suoraan oven eteen, tuulikaappiin tai vaikka sisälle aulaan?
Ajoneuvojen kuljettajat eivät olleet minkään vähemmistökansanryhmän edustajia, joilla on on joskus tapana tapana pysäköidä yhteiskunnan sääntöjen vastaisesti, vaan normaalin näköisiä, tavallisia suomalaisia. Liikuntarajoitteisista ei ole kysymys koska heille on varattu omat paikat ja he käyttävät niitä. Missä sitten on vika? Kommentoi sinä!
Ja kirjoittajalla ei ole mitään tekemistä Joensuun Prisman kanssa, muuta kuin asiakkaana ja kuluttajana, muiden ihmisten käyttäytymistä kummastelevana sivustakatsojana. Kyseinen ilmiö nyt vain sattuu tapahtumaan Prisman pihalla. Ja vastaavaa tapahtuu päivittäin muidenkin markettien pihoilla ympäri maan. Oletko sinä osa tätä ilmiötä?
Olen Crawlerin kanssa jälleen kerran samaa mieltä.
Kymmenisen vuotta sitten alkoi lama ja autokauppa romahti. Menin tekemään aiheesta juttua paikalliseen ilmaisjakeluun ja haastattelin muuatta tuttua autokauppiasta. Tätä kertoi että kyllä se kauppa käy ja kielsi kirjoittamasta ettei kävisi koska ihmiset ovat niin säälittävä sopulilauma että jos yksi ei jotain niin eivät muutkaan jne. ...Jatkuu »
Realisteja on siis ollut aina olemassa ja tulee olemaan, onneksi. Ei lietsota lamaa, leikataan huhulta siivet ja laitetaan tilipussi menemään samaan tapaan kuin ennenkin. Mikäli mitään lama tulee, se ei kuitenkaan vaikuta suurimpaan osaan palkansaajista millään lailla. Ei se palkka siitä laske. Päinvastoin, ostovoima lisääntyy kun asuntojen hinnat laskevat ja rakentaminen halpenee.
Upeita kuvia! Otitko itse vai skannasitko postikorteista?
Kuulostaa kummalliselta tuo sapattitouhu. Mutta ns. työtäpelkäävänä se tietysti sopisi minulle...
Ajelin tiistaina 24.4. kaakkois-suomesta Ouluun ja takaisin ammattini merkeissä. Suurimman osan matkaa vallitsi sumu. Missä olivat nyt ne sumuvalot joita tuntuu olevan joka toisessa autossa kirkkaalla säällä yöllä häikäisemässä vastaantulijoita?
Sumuvalot ovat sekä etu- että takapuolella samasta syystä. Sumussa ja lumisateessa tai lumipöllyssä päivällä on vaikea havaita muita autoilijoita, sumuvalot auttavat asiaa. ...Jatkuu » Lumipöllyisellä kelillä tai sumussa sitä aina toivoo ettei kukaan lähde ohittamaan minun ollessani vastaantulija, siksi käytän silloin etusumuvaloja. Lisääntynyt valoteho auttaa minua erottumaan sumun, lumisateen tai –pöllyn seasta. Niinpä käytin nytkin. Vastaantulijoilla sen sijaan ei sumuvaloja juuri näkynyt. Toki seassa oli pari sellaistakin autoilijaa jotka kuvittelivat pelkkien sumuvalojen riittävän myös sumuisella säällä ajovalojen korvikkeena.
Tiistaina tietenkin ihmeteltyäni päivän ajan sumuvalojen vähyyttä, illalla eli pimeällä ja sumun hälvettyä niitä alkoi viimein tulla vastaan enemmän! Kirkkaalla säällä pimeässä kyllä pidetään! Niin kuin nyt vastaantulijan valot eivät muutenkin häikäisisi! Kyllä pimeällä, sumussa tai ei, näkee vastaantulijan valot jo kaukaa.
Pimeällä etusumuvalot valaisevat pientaretta molemmin puolin varsinaisten ajovalojen alueen ulkopuolelta eli sivuilta, joten kuljettajan oman näkemisen kannalta niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä: mitä kirkkaampaa lähellä, sitä huonommin näkee kauas hämärään. Mikäli autoa lähestyy jokin kohde sumuvalojen valaisemalta alueelta (auton nopeuden ollessa esim. 80km/h) tämän kohteen nopeus pitäisi olla huomattavasti auton nopeutta suurempi että se ehtisi tästä kulmasta auton eteen. Siksi kuljettajan havainnoinnin kannalta sumuvaloista ei ole kirkkaalla säällä pimeässä hyötyä vaan haittaa.
Ja lamppuja monilta autoilijoilta oli toinen etuvalo palanut. Todella monelta. Hirmu vaikea ohittaa rekkoja utuisella säällä kun näyttää siltä että kaukaa tulee joku vastaan, vasta yksi valopiste näkyy, etuvalotkaan eivät vielä erotu… Tai jos ei nyt aina niinkään niin kuitenkin vastaantulijan etäisyyttä on vaikea arvioida kun ei näe etulamppujen välimatkaa toisistaan.
Pliis ei käytetä niitä sumuvaloja pimeällä vaan päivien harmaassa sumussa johon ne on tarkoitettu. Onneksi nuorison sumuvalovillitys näyttää himmenemisen merkkejä, pian on pelkillä sumuvaloilla ajaminen yhtä tyylikästä kuin karvanopat tai CD-levy taustapeilin edessä. Erona on tietysti sekin että pelkillä sumuvaloilla ajaminen on vastoin lakia.
Vuodenvaihteen jälkeen suomen markka kokee itsenäisyydenajan dramaattisimman uudistuksen, se katoaa. Korvaavaksi järjestelyksi tulee kekseliään niminen Euro, sentteineen. Uuteen rahaan liittyy paljon outoja juttuja ja uskomuksia, suuri osa niistä jopa aivan absurdeja. Suuri osa kuluttajia esimerkiksi luulee että vanha lompakko muuttuu käyttökelvottomaksi vuoden vaihtuessa.
Vielä ei ole missään näytetty oikean kokoista tai näköistä eli lopullista seteliä mutta silti meidän tulisi tunnistaa väärennökset heti vuoden vaihteen jälkeen. ...Jatkuu » Koetahan soittaa eurotietokeskukseen jossa on paljon jengiä töissä ja kysyä lopullisia mittoja tai mallikappaletta koekäyttöön: Muuan länsirannikolla yrittävä laukkukauppias olisi halunnut malliseteleitä (siis sellaisia vähän sinnepäin värisiä mutta oikean kokoisia) liikkeeseensä jotta kuluttajat voisivat vakuuttua että myös se arkinen 500€ (3000mk) seteli sopii lompakkoon. Kauppias odotteli kärsivällisesti puhelimessa kun keskuksen työntekijät pompottelivat puhelua toisilleen ja viimein eräs heistä kertoi ettei oikean kokoisia ja näköisiä mallikappaleita ole saatavilla. Kaikki esitteisiin painetut ovat siis hieman väärän kokoisia ja värisiä. Liikkeellä on ollut jopa eurorahaesitteitä joihin on painettu dramaattisesti liian isoja, muka mallirahoja. Kiva on epätietoisten lompakonvalmistajien ja maahantuojien sitten mittailla että mikä on se oikea koko. Onneksi info pääsääntöisesti on ollut aika yhdenmukaista.
Hyvä homma. Onpa helppoa sitten 1.1.2002 tunnistaa kourassaan olevat setelit. Onko ne oikeita vai onko väärentäjä heti vetämässä höplästä? EU salailee setelien yksityiskohtia väärentämisen estämiseksi mutta toisaalta estää meitä kuluttajia tottumasta niihin ja siten tunnistamasta väärennöksiä. Lyödäänkö vetoa että todella tökeröitä väärennöksiä menee läpi alkuvuodesta?
Setelit ovat eri kokoisia pienestä suureen, arvon mukaan. Se auttaa setelin arvon arvioimisessa. Hyvä meininki vaikkakin meille suomalaisille vieras. Arvon mukaan muuttava koko on käytössä monissa maissa joten mikään uusi keksintö se ei ole. Ja ovathan kolikotkin eri kokoisia.
Euroseteleistä pienet ovat nykyseteliä pienempikokoisia. Vasta 20 € (n.120 mk) on nykysetelin kokoinen ja loput ovat hieman isompia. 50 € (n.300 mk) on vain aavistuksen isompi mutta 500 € (3000 mk) onkin jo silminnähden isompi. Tämä kokoero on saanut monet ihmiset luulemaan että kaikki nyt käytössä ja myynnissäkin olevat lompakot ovat auttamatta vanhoja malleja.
Asia nyt ei ihan tarkasti niinkään ole. Suurimpaan osaan nyt käytössä olevista lompakoista sopii myös se arkinen 500 € seteli (3000 mk) kaikkien sitä pienempien sekaan. Pienimpiinkin mikromalleihin sopii 50 € (300 mk) ja seuraava kokohan on jo 100 € (600 mk). Useimmat meistä eivät käytä kovin tiuhaan nykyistä 500 mk:n seteliä saatikka tonnista joten edes pikkulompakoita ei tarvitse heti rynnätä vaihtamaan.
Toki kolikoita tulee käyttöön entistä runsaammin joten kolikkotaskulle tulee enemmän käyttöä ja kukkaromaiset mallit lisääntyvät.
Lompakoiden valmistajat ja maahantuojat ovat varautuneet euroaikaan jo kauan sitten. Eurosetelien suurimmat koot (suurin piirtein) saatiin tietää jo pari vuotta sitten ja siitä lähtien on lompakot valmistettu ja valmistutettu siten että tulevien eurosetelien koko skaala sopii sisään. Tunnetuimmista lompakkomerkeistä ainakin Reno ja Duffy ovat jo pitkän aikaa olleet euro-yhteensopivia.
Meidän perheessä DVD-soittimen hankinnassa mentiin siitä yli mistä aita oli matalin ja hankittiin huokein kohtuullinen malli. Syynä halvan mallin hankintaan oli viime hetkessä kaverilta saatu vinkki ja uusi näkökulma asiaan. Seuraavassa kokemuksia budjettiluokan DVD-pyörittimestä, Sony DVP-S335:sta.
”Jos minä olisin nyt hankkimassa DVD-soitinta, ostaisin suunnilleen halvimman mallin mitä saa. DVD-tekniikka on niin lasten kengissä vielä että muutaman vuoden kuluttua kannattaa vasta ostaa sellainen kalliimpi ja ajankohtaisempi malli. ...Jatkuu » Ei pidä tuhlata rahojaan alkukantaiseen tekniikkaan.” Näin minulle sanoi muuan alan guru joka ei halua nimeään julki tässä.
Hmm… Kuulostaa järkevältä. Edullisella soittimella saa nytkin elokuvat kivasti katseltua mutta jos vuoden päästä onkin jo taas jotain paljon ihmeellisempää DVD-soittimissa tarjolla, ei kaduta niin hirveästi. Kunhan tämä DVD-tekniikka tässä vähän yleistyy, vakiintuu ja kehittyy, hinnat varmasti putoavat mutta ominaisuudet lisääntyvät.
Ja niin meillä nyt sitten on Sonyn DVD-soitin DVP-S335 (musta). Muutaman illan käytön perusteella voi sanoa että siinä on suurin piirtein kaikki ominaisuudet mitä toivoisikin ja edulliseen hintaan.. Kuva on loistava ja ääni on upea, mutta niinhän DVD-soittimen kanssa pitää ollakin.
Kyseinen malli voitti Tekniikan Maailman vertailun ”Alle 3000 markan DVD video-soittimet” 18/2000. Kuvaa ja ääntä, monipuolisia toimintoja, liitäntöjä ja suomenkielistä valikkoa kehuttiin, sitä moitittiin ettei soitin toista CD-R-levyjä. Kyseessä on joku Sonyn ideologia siitä että kaikki CD-R-levyt ovat kavereilta kopioituja piraatteja tai peräisin Napsterista. No, kavereiden bändien demoja (joita CD-R:t myös usein ovat) pitää soittaa toisella soittimella, ei se sen kummallisempaa ole. Eikä tätä soitinta CD-levyjen toistoa varten ole hankittukaan.
Hinta kaupassa oli 2400mk. Kuulostaa edulliselta. Hifilehden ”Viihde-elektroniikan Osto-opas 2001” mukaan hinta on 3195 mk, Anttilassa hinta oli 3000 mk, TM:n testin hintatieto on 2900 mk ja Sonyn kotisivuilla tätä konetta ei tunneta. Onkohan tämä poistuva malli? Silti 2400 mk tuntuu kohtuulliselta kun konekin vaikuttaa ihan pätevältä.
Vaikka Sony ei soitakaan CD-R:ää tai MP3:a kuten jotkut muut merkit ja mallit, vaikutti valintaamme se seikka että kotiteatterin viritinvahvistimemme on Sony ja DVD-soitin tottelee samaa kapulaa helposti. Kieltämättä erityisesti Saloran soitin houkutteli juuri CD-R ja MP3-ominaisuuksilla mutta hopeinen väri ei sovi meille kun kaikki muut vermeet ovat mustia. Lisäksi ruokakuntaamme kuuluu yksi Keskolainen ja henkilökunnan alennus vaikutti ostopaikan valintaan.
DVP-S335:ssä ei ole dekooderia joten sellainen on oltava kotiteatterivahvistimessa. Se selittää osaltaan laitteen alhaista hintaa (suhteessa muihin soittimiin). Meidän kotiteatterivahvistimessa dekooderi löytyy joten signaali valokaapelilla soittimesta vahvistimeen ja homma toimii. Valokaapeli ei kuulu koneen varustukseen ja sen hankinta oli mutkallista sikäli että laitteen myyneestä liikkeestä sellaisia ei saanut, Anttilasta sai mutta pituus oli riittämätön 1,5 m, vasta Mustan Pörssin valikoimista löytyi 2 m kaapeli joka on meillä minimipituus kalusteiden vuoksi. Ihan hyvä ettei kuulunut varustukseen, varustekaapeli ei kuitenkaan olisi ollut riittävän pitkä.
Kaikin puolin ihan asiallinen peli. Ajaa asiansa ja lunastaa paikkansa. Nyt ei ole kiirettä odotella tulevia härveleitä tai uusia keksintöjä, tällä laitteella pärjätään ihan hyvin jonkin aikaa, toivottavasti jopa vuosia. Ja sittenhän alkaa vaikka sisko tai joku muu sukulainen tai tuttava olla DVD-soittimen tarpeessa joten siitä pääsee edullisesti eroon.
Erityisesti keskikaiuttimen sijoitus saattaa olla ongelmallista mutta omat hankaluutensa on pääkaiuttimienkin sijoittelussa. Erilaisia ja varsinkin eri hintaisia telineitä on olemassa ja kaupoissa tarjolla. Artikkelissa paneudun pariin huokeaan vaihtoehtoon.
[img]./juttukuvat/hifi/meliconi.jpg" alt="Meliconi TV-teline">
Keskikaiutin meillä päätettiin ripustaa seinälle TV:n ylle. Tarkoitukseen löytyi Mustasta Pörssistä Italialainen, Meliconi-merkkinen TV:n seinäteline ( joka TÜV:n mukaan kestää jopa 25kg oikein kiinnitettynä. ...Jatkuu » Väri on musta ja hinta on about 200mk joten mitäpä sitä muuta tarvitseekaan. Teline on siisti ja asiallinen. Leveys 37cm ensin tuntui paljolta kun asettelin kaiutinta pystyyn mutta jotta kuulostaisi enemmän siltä kuin puhe todellakin tulisi TV:stä, piti kaiutin kääntää kumolleen jolloin tukilevyn leveys ei ollutkaan enää paha. Koska useimmilla meistä se keskikaiutin vielä on sellainen matala ja leveä malli, tämä teline sattuu mittoihin oikein kivasti. Meliconilla on muitakin kokoja jos kyseinen leveys ei satu.
Seinäkiinnitys tapahtuu kuudella ruuvilla, poraa apuna käyttäen. Kivitaloissa kiinnitys on helppoa poran kera mutta puutalossa kannattaa hakea se juoksu kohdalleen, lastulevyssä ei ainakaan luvattu 25kg:n paino ihan helposti pysy…
Pääkaiuttimien telineissä päätin myöskin päästä halvalla. Vaikka hifimpi ratkaisu olisi varmaan ollut tarjolla alan liikkeissä, päätin ensin tsekata markettien kukkapöydät. Pienen etsimisen jälkeen löytyi Kodin Anttilasta Flora-kukkapöytä, kiinalaista laatua 99,- hintaan. Metallinen, musta ja itse koottava, mutta jotakuinkin sellainen mitä etsin.
[img]./juttukuvat/hifi/flora.jpg" alt="Flora kukkapöytä">
Rakenne on kolmijalka jossa on pyöreä metallilautanen päällä. Korkeus n.58 cm on ainakin meidän murjussa ihan sopiva, kaiuttimet jäävät kivalle korkeudelle muuhun kalustoon nähden. Häkkyrä ei ole kovin tukeva joten rauhattomien koirien tai lasten yhteydessä tämä ei käy. Meillä ei ole vielä kumpiakaan joten toistaiseksi tämä on ihan käypä ratkaisu.
Olisihan sitä voinut ostaa oikeat lattiakaiuttimetkin mutta eipä vaan tullut ostettua. Meille on jokin aika sitten hankittu kolme kpl samanlaisia kaiuttimia koska keskikaiuttimen on hyvä olla samanlainen pääkaiuttimien kanssa. Kotimaiset Pro-X-kaiuttimet ovat pätevät ja lisäksi kohtuullisen painavat (aktiivikaiuttimet) joten kukkapöytä ei kiikkeryydestään huolimatta ihan hulluna heilu. Tosin testilevyn bassotaajuudet saivat koko telineen huojumaan kun elementti kunnolla liikkui ja refleksiaukoista kävi puhuri, mutta sellaista ääntähän ei normaalitilanteissa tule. Saman mallin kaiuttimista on artikkeli toisaalla Palasokerissa, toimittaja-kolleegan arvostelemana.
Joo, no kieltämättä tuo remmi nyt ei ole kovin esteettinen ratkaisu ja kyllä se siinä pysyisi varmaan muutenkin. Laitoin nyt varmuuden vuoksi, ei se sillä lailla edestäpäin näy tai häiritse.
Koska kaiutin painaa n. 7 kg se pitää telineen toleranssit aika kohdallaan eli ei se ihme kyllä resonoi edes kunnolla matalia taajuuksia soittaessa. ...Jatkuu » Sikäli ihan pätevä systeemin.
Humalaisista aikuisista, nuo ovat kaiuttimet onneksi vähän sellaisissa paikoissa ettei siinä ihan läheltä kuljeta joten suurta vaaraa ei ole. Tosin koiria, lapsia ja humalaisia yhdistää juuri tuo satunnainen reittivalinta... Olet oikeassa.
n
Joillakin autoilijoilla on kummallinen tapa jäädä taakse roikkumaan aivan lähelle, ikään kuin työntääkseen minut, edellä ajavan, kovempaan vauhtiin. Törkeimmät heistä eivät edes mene ohi vaikka tilaa olisi vaan ajavat muutaman metrin päässä perässä. Onko se turvallista kummallekaan? Mitä pitäisi tehdä?
Toisinaan perään liimautuu autoilijoita jotka virheellisesti kuvittelevat nopeuteni kasvavan mikäli he ajavat riittävän lähellä. ...Jatkuu » Maantiellä käytän yleensä koko ajan vakionopeuden säädintä johon nopeus on säädetty n. 2 4 km/h nopeusrajoituksen yläpuolelle. En ole mielestäni hidastelija. Ilman säädintä nopeus saattaisi hieman kasvaakin, mutta todennäköisesti kuitenkin laskisi helpottamaan ohitusta. Mitä lähempänä takana olija ajaa, sitä useammin tuntuu että tuulilasi pitäisi pestä. Tai sitä terävämmin pitäisi muuttaa nopeuttaan rajoituksen laskiessa. Jos muutaman metrin päässä takana lähentelevä kiusaa minua, saan kai vastata.
Minulla on uudehko auto, uudehkot, leveähköt renkaat, tehostetut ABS-levyjarrut kaikissa pyörissä ja pokkaa painaa kunnolla jarrua jos liikennetilanne sitä vaatii, esim. hirven takia. Paniikkijarrutuksessa ABS-jarrut alkavat raksuttaa jo silloin kun eturenkaat pyrkivät lukkiutumaan. Siinä vaiheessa painetaan vielä kovempaa että saataisiin takarenkaatkin samalle rajalle. Liian usein tämä takana roikkuva auto on vanhahko, vanhanaikaisella tekniikalla varustettu, joka esim. hirvitilanteessa auttamattomasti ottaisi kosketuksen. ABS-jarrut toki marginaalisesti pidentävät jarrutusmatkaa paniikkijarrutuksessa, mutta jos perinteisillä jarruilla yhtään yritetään yhtään ohjailla kaarteessa (eli pumpataan), jarrutusmatka pitenee dramaattisesti. Välttääkseni hirven, haluaisin, ettei minun samaan aikaan tarvitsisi huolehtia tästä liian lähellä takana ajavasta, vaan voisin kunnolla jarruttaa tarpeen vaatimalla tavalla ja riittävällä marginaalilla, eikä pyrkiä kompromissiin etu- ja takakolareiden välillä. Onneksi tällaisia jarrutustilanteita on harvassa, perässäroikkujia nimittäin riittää.
Jos halutaan ajaa reippaasti, mennään ohitse ja jos halutaan ajaa perässä, pidetään jonkinlainen väli. Yllättävän monien mielestä 5 metriä on riittävä turvaväli. Siinä voidaan sitten roikkua pitkänkin aikaa vaikka hyviä ohituspaikkojakin olisi. Sellaisille näytän usein vähän ajan päästä hyvässä ohituspaikassa ohitusmerkin eli väläytän oikeanpuolimmaista vilkkua, voi mennä. Fiksu tajuaa että uskon hänen haluavan ohitse. Fiksu saattaa myös tajuta että ajaa liian lähellä, jollei ohitushaluja ole. Kaikki eivät tajua. Takana vaan roikutaan ja roikutaan. Ohittamaan lähteminenkin on vaikeampaa ihan perästä koska ei voi ottaa vauhtia millään lailla. Mikäli vastaantulijan jälkeen olisi vielä pieni mahdollisuus ohittaa, ei roikkuja voi lähteä ohitukseen koska ei ole vauhtia. Mikäli pidettäisiin vähän välimatkaa, voisi vauhtia ottaa jo vähän enne vastaantulijan kohtaamista ja siirtyä hyvällä vauhdilla sitten ohitukseen.
Kaikista ikävin perässäroikkuja on rekka-auto. Onneksi rekkakuskit ovat viimeaikoina vähentäneet tätä järjetöntä toimintaa, olen pannut merkille. Silti tammikuun lopulla Kouvola-Leikari välisellä tiellä perääni tuli täysperävaunullinen rekka jonka kuljettajalla ei ollut mitään käsitystä fysiikasta ja kappaleiden hidastuvuudesta. Eikä tuntunut olevan ajokokemustakaan, siitä myöhemmin
Tulin Tampereelta Lahden kautta ja Kouvolan jälkeen sitten kantatielle jossa oli 80km/h rajoitus ja uudenkarheat nopeudenvalvontakamerat. Poliisithan täydentävät kameravalvontaa myös jatkamalla normaalia liikenteen seassa mittaamista jota ainakin ennen tiellä oli todella runsaasti.
Säädin vakionopeudensäätimen 84km/h jolloin ei toivottavasti vielä kamera räpsähdä mutta nopeus on silti ihan joutuisa. Pian perääni ilmestyi minua ilmeisesti paljon kovempaa ajava rekka joka hiljaa hivuttautui muutaman metrin päähän takalasista. Vaikutus on inhottava siksikin että minulla on farmariauto josta selvästi näkee kuinka pitkällä rekka todellakin oli autostani, koska auto loppuu siihen missä se lasi on.
Rekka ajoi lähellä ja minulla alkoi pinna kiristyä. Muutama ohituspaikkakin olisi ollut mutta rekka ei ohittanut. Oli pimeää ja tällä tieosuudella on usein hirviä. Jos hirvi siinä olisi pompannut tielle, en olisi voinut jarruttaa koska rekka olisi tullut päälleni. Kiusallinen tilanne. Rekan valot paistoivat himmennetystä taustapeilistä ja sivupeileistä kirkkaasti. Takaikkunasta näkyivät vain etuvalot, puskuri ja etusäleikön alaosa. Valojen paiste ehkäisi minua lukemasta rekan rekisterinumeroa peilin kautta, olisi soittanut poliisin katsomaan välimatkaa. Hyvällä tuurilla poliisiauto olisi ollut jossain lähettyvillä.
Sitten oli pitkä suora jonka päässä pitkä ja jyrkkä mäki. Rekka ajoi perässäni tasaisesti 84km/h koko ajan ja vielä mäen alla se oli korkeintaan viiden metrin päässä. Eli tällä suharilla ei ollut edes minkäänlaista käsitystä siitä, miten rekalla otetaan vauhtia pitkään ja jyrkkään mäkeen. Juuri mäen alla väläytin jarruvaloa ihan välähdyksenomaisesti jolloin rekka jäi heti, eli ilmeisesti refleksit olivat onneksi kunnossa. Ja pikaista ajattelukykyä osoitti myös se että kuljettaja alkoi välkytellä pitkiä valoja.
Minä kipusin mäen, rekka jäi koska vauhtinsa hyytyi. Ei tullut rekka enää niin lähelle vaikka perässä roikkuikin. Muutaman kerran kävi vähän lähempänä mutten viitsinyt ryhtyä toimenpiteisiin. Että minun perässä ei sitten rekkojen tarvitse ajella turhan lähellä. Joku tolkku pitää olla.
Poliisin pitäisi vahtia välimatkoja muuallakin kuin Helsigin kehäteillä, jossa valvontaa kuulemma on ja sakkoja on kirjoitettu. Ei ole poliisit paikalla koskaan silloin kun toivoisi.
Jos loukkaannuit tästä artikkelista niin silloin todennäköisesti kirjoitin juuri sinusta. Tarkkaile ajotapaasi.
Olisi se rekka päässyt ohitse monta kertaa vaan ei mennyt. Koetti vaan saada minut ajamaan kovempaa.
Oletko ikinä nähnyt rekan antavan tietä satasen rajoitusalueella pysähtymällä levennykselle? En minäkään.
Jos ajetaan tasaisesti n. 84km/h kahdeksankympin alueella, ei mielestäni rekan tarvitse roikkua perässä kiinni. Niin läheltä on rekalla ihan mahdoton edes lähteä ohitukseen ilman että matkaa kertyisi paljoa.
En minä sitä rekkaa ohittamasta estellyt, ajoin tasaisesti. Jos se olisi tehnyt pienentäkään elettä ohittaakseen, eli esim. ...Jatkuu » näyttänyt vilkkua, olisin ilomielin päästänyt sen ohitse (hidastamalla itse vauhtia kun se on siirtynyt vierelle) mutta tuollaiselle mulkun takia ei tee mieli pysähtyä mihinkään levennykselle. Pysähteletkö sinä henkilöautolla levennyksille päästääksesi rekkoja ohi?
Tämän jutun yhteydessä on turha viittailla Konginkankaaseen, artikkeli on julkaistu 23.9.2001. Ja Konginkankaan suuronnettomuus taas johtui käsittääkseni pikemminkin kyseisen tienpätkän rakenteesta ja siitä, ettei sitä oltu hoidettu kunnolla. Ja olen samaa mieltä, minua pöyristyttävät Konginkankaan jälkeiset uutiset, jossa kerrotaan, että rahtareille on vittuiltu levähdysalueilla ja huudeltu asiattomuuksia. Se ei todellakaan paranna liikenneturvallisuutta.
Ja artikkelin viesti ei tietenkään ole "rekat pois maantieltä", sitähän olisi ihan ääliömäistä vaatia. ...Jatkuu » Liikennesääntöjen noudattamista siinä peräänkuulutettiin.
Ja on sitä kiire minullakin usein yleishyödyllisistä syistä, mutten silti vaaranna liikennettä sen takia. Neito Rahtarin mielestä on siis ihan jees ajaa rekalla henkilöauton takapuskurin tuntumassa? Toivottavasti et tapa ketään tuolla menettelyllä.
Kadehdittaa ja ärsyttää se urhoollisuus jolla monet autoilijat rikkovat yhteisiä tieliikennelakejamme. Miksen minä saa olla piittaamaton ja käyttäytyä röyhkeästi? Pitkiä matkoja ammatikseni ajavana kohtaan usein kummallisia tilanteita. Ihmeellisintä usein on, että näiden sankarien autoissa on suomalaiset kilvet.
Torstaiaamuna 15.2.2001 Loviisan jälkeen Porvooseen päin Sinivihreä Toyota Carina farmari ohitti leveäkaistatiellä oikealle kaartavalla mäennyppylällä minut ja kolme rekkaa. ...Jatkuu » Kaarteessa ei ole näkyvyyttä, varsinkaan rekkojen ohitukseen, ja tiellä oli lunta. Ulkomaalaiset eivät lisäksi aina osaa ajaa leveäkaistateillämme koska ohjeet annetaan merkkitauluissa vain suomeksi. Ulkomaalaiset ajavat usein lähellä keskiviivaa, kuten nämä Venäläiset rekatkin, jolloin ohitustila jää olemattomaksi mikäli vastaantulijoita sattuisi ilmestymään. No, ohi oli päästävä tietenkin vaikka henkensä kaupalla koska rekat ajoivat 85km/h. Minä odotin nyppylän jälkeen aukeavaan pitkää alamäkeä ja vasemmalle kaartavaa tietä joka antaa loistavan näkyväisyyden.
Ohitin turvallisesti kaikki kolme rekkaa ja kas, siinähän se Toyotakin taas oli, nopeus 95km/h satasen tiellä. Ei sitä niin kiire ollutkaan. Minulla vähän oli joten halusin säilyttää matkanopeuteni 103km/h. Ohitin. Toyota jäi kauas taakse. Välimatka kasvoi siis melkein koko leveäkaistatien osuudella, Koskenkylään saakka.
Kun sitten alkoi Koskenkylän moottoritietyöalue 50km/h rajoituksineen, hidastin n. 60km/h mutta Toyotan nopeus säilyi n. 90km/h:ssa, koska se sai minut pian kiinni.
Heti tietyökiemuroiden jälkeen eteemme tuli taas kolme rekkaa jotka hitaasti kiihdyttivät. Kohdalla oli Kuninkaantien Esson liittymät joten ohituskieltojen takia minun piti malttaa mieleni ohittaa. Mutta Toyotan ei tarvinnut malttaa. Carina ja uusi Audi A6 ohittivat minut ja rekat ajaen vastaantulijoiden kaistaa 200 metriä ohituskieltoalueella ja keltaisen viivan yli.
Eli nopeusrajoituksista ja ohituskiellosta ei piitata ja rekkojen ohi pitää heti päästä mutta jos edessä ei ole ketään, ei ole kiire enää.
Tämä sama Toyota jatkoi todennäköisesti melkein sataa koko Koskenkylä-Porvoo osuuden koska tiellä on ollut 10 vuotta 100km/h rajoitus ja nyt vasta vuoden verran 80km/h rajoitus moottoritietöiden takia. En nähnyt sitä enkä Audia enää rekkojen ohituksen jälkeen koska itse ajoin n.83km/h. Minä olen jo pannut merkille 80km/h rajoituksen ja osaan sovittaa nopeuteni kahdeksan kympin tietämille. Tällä osuudella perässäroikkujia tuntuu olevan normaalia enemmän koska kaikki meistä eivät tunne nopeusrajoituksia.
Miksen minä saa ajaa piittaamattomasti ja omin säännöin? Minäkin haluaisin olla törkeä ja itsekäs mutta pelkään joutuvani onnettomuuteen tai saavani sakot. Miksei poliisi ole koskaan paikalla kun sitä kaivattaisiin?
Vanha kirjahylly sai väistyä kun meille päätettiin hankkia uusi TV-taso ja ensimmäiset osat uutta olohuoneen huonekalusarjaa. Meidän perheen päättäjä oli puolestani päättänyt ettei meille hankita mitään Sotkan halpistavaraa vaan kunnolliset kalusteet joita voidaan sitten tulevaisuudessa laajentaa ja päivittää tilanteen mukaan. Minä taas sain määritellä mitat ja kotiteatterivaatimukset.
Meille oli haettu nippu esitteitä joista sitten aloimme katsella sopivia. ...Jatkuu » Jostain syystä valikoima painottui Vepsäläisen edustamiin merkkeihin, johtuisiko sitten laadusta. Pätevissä ja päivitettävissä kalustesarjoissa on esitteen mukana osaluettelo josta löytyvät osat palanen kerrallaan, koot ja hinnat. Näistä sitten piirtelimme A4 ruutupaperille sopivan kokoisia järjestelmiä. Tyttöystävältäni meinasivat mennä hermot luetellessani erilaisia kotiteatterivaatimuksiani, kuten kaiuttimien sijoittelua ja sitä, että haluaisin subbarin n. 1,5 metrin korkeudelle eli tason päälle. Ongelmia tuo myös se että kokonaisuuteen pitäisi mahtua jostain syystä myös iso lasikaappi… Tästä aiheutuu sellainen tilanne, että kaiutin saattaa joutua kulmaan kuoppaan eli sointiin vaikuttaa takaseinän lisäksi sivuseinä. Eli symmetrisyyden vuoksi sellainen pitäisi olla molemmin puolin tai jotain...
Siitä lähdetään, että TV-taso on riittävän kookas 32 tuumaiselle laajakuva-TV:lle, sitten kun sellainen meille joskus hankitaan. Tason pitää olla myös riittävän syvä ettei sitä pidä kuvaputken takia vetää kauheasti seinästä erilleen. 32-tuumaisessa laajakuva TV:ssä on todella syvä kuvaputki ja tietysti leveä ruutu joten se karvalakkimalli ei tietysti käy, pitää ottaa se isompi ja kalliimpi. Vanha 28” normaalitelkkari siinä näyttää nyt pieneltä mutta tulevaisuuteen siis varaudutaan. TV:n pitää olla vapaasti pöydällä eli päälle ja heti sivuille ei tule hyllyjä ja rakennelmia. Tuuletus toimii paremmin ja TV voi hyvin. Esitteessä oli kammottavia kuvia siitä miten TV ja hifilaitteet oli sullottu ja koteloitu pieniin rakosiin. Ei kunnollista tuuletusta: laitteiden käyttöikä lyhenee dramaattisesti ja aiheutuu suurempi tulipalovaara. Selvästi rahamiesten asetelmia, minulla ei ole varaa pilata kalliita koneita.
Muutaman tunnin esitteiden selailun ja piirtelyn jälkeen päädyimme kotimaiseen P. Rotola-Pukkila Oy:n Timantti 800 sarjaan jota edustaa ainakin Vepsäläinen. Alkuperäisistä piirroksistamme piti hieman antaa periksi sillä kokonaisuus uhkasi tulla liian kalliiksi kertaostoksena. Periaatepäätös lisäosien hankkimisesta kohtuullisen ajan sisällä on kuitenkin tehty. Toisaalta, pääkaiuttimet varmasti soivat erilailla onton lipastotason kuin kaiutinjalkojen päällä. Uskoisin ainakin laatikon kumisevan. Jonkinlainen pehmuste välissä saattaa auttaa? Kaiutinjalkojen osto on nyt edessä, myöhemmin niitä voidaan sitten käyttää vaikka kukkatelineinä… Eli jonkinlaiset korkeat jakkarat esim. Kodin Anttilasta.
Keskikaiutin on päätetty sijoittaa telineeseen seinälle. Ainakin Mustasta Pörssistä saa jopa alle kahden sadan sopivan kokoisia telineitä jotka on tarkoitettu pienille telkkareille seinään ripustamista varten. Siitä lisää myöhemmin.
Timantti 800 sarja toimitetaan kasattuna mutta osa hyllyistä ja lasiovet pitää kiinnittää itse. Ison TV-tason takaseinässä on johtojen läpiviennit joka hyllyllä mutta hifitason takaseinässä ei. Aika kummallista sikäli että takaseinässä on vain yksi reikä keskellä, vaikka hyllyjä on kaksi. Ratkaisu on kai se, että irtonaista hyllyä vedetään sen verran eteenpäin että johdot sopivat takaseinän ja hyllyn välistä. Kuulostaa järjettömältä, ehkäpä tehtaalla on unohtunut porata se reikä…
TV-tason vetolaatikot ovat mitoitettu videokaseteille. Vetolaatikot kulkevat keittiökalusteista tuttujen kiskojen varassa ja toimivat hienosti. Ratkaisu ei ole halpa. Hifitornin alla olevat vetolaatikot kulkevat myös kiskoilla ja laatikoiden pohjaan voidaan kiinnittää CD-levyille telineet. Telineet tulivat vakiovarusteen eikä niitä tietenkään tarvitse käyttää jos ei halua, ovat irroitettavat.
Isossa TV-tasossa on keskellä kolme leveää hyllyä joihin olen ajatellut DVD:n, Hifi-videot sekä vanhat monovideot (jos tarvitsee kopioida jotain pientä…) Lasiovet niiden edessä tuntuvat hieman hankalilta ja olen jo kerran polvella polkaissutkin vahingossa… Kun siis ovet joskus rikkoutuvat, toimiiko kaukosäädin kunnolla jos hankin savulasista uudet ovet tilalle?
Osat (toistaiseksi):
LTVE108 Leveä TV-erkkeri (2.440,-)
HF123 Hifi-osa (1860,-)
LEKA380 Leveän TV-erkkerin tuplakansi (530,-)
KA1/2E Kansi Hifi-osaan (230,-)
Päällimmäisen osan päälle tulee aina erillinen, näyttävä ja näköä antava mutta suhteettoman kallis kansilevy. Pelkän kansilevyn hinnalla saisi Sotkasta jo…
Tähän lisäisin että Timangin TV-taso on todennäköisesti (toivottavasti) riittävän tukeva myös sellaiselle isolle laajakuva-TV:lle joka meille ollaan hankkimassa, sikäli että ne painavat helposti 50-70kg, eli reilusti normaalia telkkaria enemmän. Muistahan se kun olet TV-tasoa ostamassa.
