Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Here today, gone tomorrow. Sunset stripillä Hootersissa lounaalla. Digizoomatusta kuvasta ei varmaan paikkakunta selviä.
Veikeästi nimetty tuote, maku vielä arvoitus, kiire altaalle.
Chrysleristä meinasi haljeta rengas, Las Vegasin kentällä vuokraamosta vaihtoivat renkaan sijaan autoa; nyt mennään nipponin raudalla, Toyota Highlander alla kohti Kaliforniaa, nelivedolla on hyvä pärskyttää rantaviivassa...
Kissiä maailman suurimmasta "televisiosta", on tää hullua hommaa.
Muistuipa mieleen että Palasokerissa oli mobiiliblogikin, yllätykseksi se vieläpä toimii pre-paid liittymän läpi. Lissää seurannee.
Verkkaisen aamun jälkeen lähdettiin ajelemaan Boulderin kautta Las Vegasiin, motellilla pari natiivia varoitteli padon ympärillä olevista rakennustöistä, mitkä saattaisivat ruuhkauttaa liikennettä. Eivät ruuhkauttaneet, ainakaan lauantaina aamuvarhaisella. Ennen patoa on turvatarkastus, emme ilmeisesti herättäneet tarpeeksi huomiota kun ohjattiin suoraan tarkastuksen ohi.
Turvatarkastukset jatkuivat padolla, vierailijakeskukseen ja voimalaitokseen ei pääse kulkematta lentokenttämaista turvatarkastusta lävitse. ...Jatkuu » Käväistiin turistikierroksella ($11) katsomassa simppeli ylistysvideo, padon alla tutustumassa periaatteeseen miten vesi virtaa ja voimalaitossalissa katsomassa generaattoreita. Kokonaisuutena Hoover Dam on kyllä mykistävä kokemus, mutta enempi saa oikeastaan irti käppäleimässä padon yli mennen tullen kuin tuosta opastetusta kierroksesta.
Boulderista lohko punaisena Las Vegasiin, Boulderissa olisi ollut tekojärven ympärille muodostunutta rantalomailutoimintaa, mutta pilvinen sää veti enempi ajamaan suoraan Vegasiin.
Vegasiin saavuttiin sateessa, ajettiin Strip läpi ja Imperial Palace hotellimme löytyi Stripin keskivaiheilta, ajettiin porttikongista parkkitaloon, sisäänkirjautuminen ja huoneet 17. kerroksesta. Ei mikään superöky-hotelli, mutta ajaa asiansa, $54/yö/huone on ihan käypä hinta sijaintiin nähden.
Maalaiselle jyrkkä kokemus oli marssia parkkitalosta koko kasinon, hotellin ostoskeskuksen (!) ja muun sirkuksen läpi vastaanottoon aivan kylmiltään. Muutenkin tässä Las Vegasin järjettömyydessä on käsittelemistä, todennäköisesti on parempi että palaan aiheeseen mahdollisesti myöhemmin kun kaikki nämä mittakaavaerot ja suhteellisuudentajuttomuudet saa jäsennettyä päässään.
Vegasissa pelataan matkakassaa sileäksi pari päivää, siksi tämä päivittäinen blogin päivitysrutiini saattaa olla vähän katkonaista.
Aikavyöhykekikkailun seurauksena ollaan hyvissä ajoin aamiaisella ihmettelemässä Las Vegasista majoitusta viikonlopuksi, päädyttiin varaamaan lauantaista maanantaihin kohtuuhintainen hotelli aivan Stripin keskivaiheilta, tarkempia yksityiskohtia sitten ajallaan.
Haettiin marketista cooleriin vähän evästä siltä varalta että Grand Canyonilla ryöstetään turisteja ja kurvattiin maantielle, Flagstaffista oli parin tunnin ajelu Grand Canyonille, luonnonpuistoon maksoi $25/autokunta/7 vrk lippu, ihan kohtuullista palveluihin nähden, alueella kulkee mm. ...Jatkuu » erillismaksuton shuttle-bussi, jolla pääsee sellaisille alueille, mihin yksityisautoilu ei ole sallittua.
Käytiin Matter pointista näpsimässä ne perus turistifotot ja suunnattiin kohti itäistä Desert View pistettä, mistä löytyy vanha vahtitorni ja varsin hulppeat näkymät länteen kohti kanjonin keskivaiheita. Kokonaisuutena Grand Canyon oli kyllä aika lailla mykistävä paikka, ei ole maalainen ennen nähnyt mitään noin massiivista, mittasuhteiden käsittäminen oli kovasti vaikeaa ja kokoluokan ikuistaminen kuviin tai videolle vielä vaikeampaa.
Paluumatkalla pysähdyttiin Planes of Fame Air Museumissa, $6/naama. Ihan inspiroiva kokoelma lentokunnossa olevia vanhoja koneita. Samaan rahaan olisi kuulunut viereisen automuseon näyttely, mutta ei maltettu sinne enää vaan suunnattiin kohti Kingmania, josta poimittiin lennosta Day's Innin majoitus $44,95 + verot, erityinen plussa uima-altaasta Grand Canyonin kierroksen jälkeen ilta-auringossa polskia. Kingmanissa oli tarkoitus pitää “huoltopäivää”, eli pyykätä ja levätä ennen Las Vegasin koitoksia, joten kaupungin nähtävyyksistä raportointi on vähän kuivakkaa tältä osin.
Yöllä nousi ukkosmyrsky, ei aivan päälle, mutta taivas salamoi upeasti ja ilma oli täynnä tuulen nostattamaa hiekkaa, muunlaista sadetta ei sitten tullutkaan.
Pari tuhatta mailia ajettu. Satelliittiradio on muuten kova juttu, ollaan muutama päivä nyt selattu tarjontaa ja kanavien rullailu päättyy useimmiten Boneyard kanavalle, tukkaheviä ja ysärimetallia. Kyllä toimii.
Amarillosta startattiin aamutuimaan pidemmälle siirtymälle kohti Grand Canyonia. Arizonan puolella alkoivat maisemat muuttumaan jo selkeästi aavikoisemmiksi ja hieman ennen Flagstaffia havupuisiksi. Aika äärimmäistä. Saman päivän aikana ajettiin parin aikavyöhykkeenkin yli, nyt ollaan jo 10 h Suomea jäljessä, joten aikaikkuna soitella kotiinpäin on varsin kapoinen. ...Jatkuu » Lämpöennätys +38 C alkaisi jo riittämään pohjolan asukille, mutta ilmeisesti voipi helposti odotella yli 40 asteen lämpötiloja.
Flagstaff vaikutti mukavalta “pikkukaupungilta”, mutta oli toivottaman täynnä jonkin opiskelijatapahtuman takia ja kaikissa h/motelleissa täyttä tai aivan täyttä. Kuponkiuutiset lakkasivat pätemästä ja hinnat pompsahtivat muutenkin, pienen pyöriskelyn jälkeen päädyttiin Day's Inniin, $125. Perustason huone, perustason puitteet, pihan kohtuullinen uima-allas vähän lievitti “pettymystä”. Aamiainen oli kyllä niukin “deluxe” mainostamisesta huolimatta, alkaa jo tässä vaiheessa tökkimään sokeridonitsien, vaahtokarkkimurojen, siirappivohveleiden ja marmelaadipaahtoleipien tankkaaminen aamutuimaan.
Flagstaffissa käytiin italialaisessa ravintolassa, jonka nimeä ei nyt muista, mutta oli erinomaiset ruoat, erinomainen palvelu ja kohtuulliset hinnat. Tuntui olevan myös muiden suosiossa, pöytiin jonotettiin pihalta alkaen. Ja tarjolla oli viimein salaattia, alkaa vihannekset ja hedelmät maistumaan kun niitä ei ole oikein missään tarjolla.
Miamissa majoituttiin Holiday Inn Expressiin kun oli poikkeuksellisen edullinen kupongilla ($79 veroineen). Majoittautumisen taso nousi entisestään, pari vuotta vanha motelli/hotelli oli varsin hyvässä kuosissa uima-altaineen ja kuntosaleineen. Oklahomassa alkoi näkymään selvemmin taloudellisen taantuman vaikutukset seudulle, matkan varrelle osui aika paljon suljettuja huoltamoja, hotelleja ja ravintoloita. Holiday Innissä taisi lisäksemme olla yksi asiakas kun noin klo 19 tienoilla suoritimme majoittumista. ...Jatkuu » Aika surullista.
Matkassa ryvettyneet ruumiit virkistettiin uimalla ja kuntosalilla, edelleen omalla porukalla, eli muita ihmisiä ei henkilökuntaa lukuunottamatta hotellilla näkynyt.
Illallisella törmättiin ensimmäisen kerran Oklahoman jyrkkään alkoholilainsäädäntöön, Stonehill Grillissä kieltäytyivät myymästä olutta ja pienellä wikipedia-tutkimuksella viisastuttiinkin sen verran että jos osavaltiossa ei nyt sentään täysi kieltolaki ole päällä niin ei ole kaukanakaan siitä. Kaupoissa saa myydä alle 3,2% juomia, tätä tiukemmat liemet pitää ostaa arkena viinakaupasta ja lämpimänä. Lisäksi päihtyneenä julkisesti esiintyminen on rangaistavaa, samoin avoimien alkoholijuomien löytyminen autosta. Eivät nämä kiellot yllätyksenä tulleet, ei vaan muistanut kesken matkan että missä osavaltioissa homma oli näin ahdasmielistä (= Oklahoma ja Kansas).
Walmart Supercenterissä käytiin keskellä yötä ihmettelemässä valikoimaa ja palattiin lepotilaan. Miamista startattiin seuraavana aamuna kohti uutta vapaamielisempää osavaltiota. Texasista haarukoitiin realistiseksi tavoitteeksi Amarillo, keidas keskellä Texasin preeria.
Matkalla käytiin Oklahoma Cityssä kurvailemassa lyheyesti, ei tehnyt autossa istuen sellaista vaikutusta että olisi jääty ihmettelemään oletettuja nähtävyyksiä vaan käväistiin pelkästään Buffalo Wild Wingsissä lounaalla, onhan matkassa kuitenkin kanansiipien extreme-harrastajia. Uhkaa tulla näistä blogijutuista lista hotelleista ja ruokapaikoista, mutta eipä täällä roadtripillä päiväohjelmassa juuri muuta pyöri ja tarkoitus olisi näiden blogimuistiinpanojen pohjalta kirjoitella ehkä kattavammin aiheesta (tai niistä muista).
Lämmintä riittää maantiellä, huiput +37 C. Ensimmäinen major-luokan vastoinkäyminen oli tapahtua keskellä tietyömaan ohitusta letkassa ajaessa kun edellä ajaneen rekan alta putkahti reilu metrinen pala rekan rengasta, betoniseinien välissä väistäminen on mahdotonta ja yliajamalla kolautti varsin jämäkästi pohjaan. Toistaiseksi ei ole havaittu kuitenkaan isompia vaurioita autossa. Kuponkiuutisten ohjaamana poimittiin motelliksi Fifth Season Inn, $43 veroineen. Osoittautui tähän mennessä karuimmaksi kokemukseksi, periaatteessa kuitenkin ihan asiallisesti siivotut kiinteistöt elivät arviolta vuotta 1972, silloissa asussaan ja remontoimattomana. Televisiossa oli sentään värit. Olisi ollut uima-allasta ja jacuzzia, mutta uima-altaan harmahtava, läpinäkymätön vesi ei houkutellut puljaamaan.
Illallisella käytiin Outback Steak Housessa, erittäin positiivinen kokemus, palvelu oli äärimmäisen nopeaa ja ystävällistä, hinnat kohtuulliset ja ruoka (= pihvit) erinomaista.
Otsikon sanaleikki perustuu USAlaisten laiskuuteen keksiä omaperäisiä paikannimiä, samannimisiä paikkakuntia löytyy näemmä vähintään yksi per osavaltio. Ensimmäinen Springfield sijaitsi siis Illinoisissa, seuraava sijaitsee Missourissa ja Miami Oklahomassa. Aletaan olemaan aika lailla keskellä USA:ta. Edellinen yö päädyttiin majoittumaan Springfieldin Sleep Inn:iin, $63/4henk/yö veroineen, toistaiseksi tasokkain motelli tähän mennessä. Ennen majoittumista käväistiin puolivahingossa Lincolnin muistomerkillä ja väisteltiin state fairin ruuhkia.
Jetlagi alkoi viimein vähän korjaantumaan kun sai nukutuksi ensimmäisen kerran aamuun asti, pari edellistä yötä meni pyöriessä ja aamun sarastaessa oli pakko kömpiä jalkeille. ...Jatkuu » Oman haasteensa tuo tämä länteen suuntautuva reitti kun aikaeroa alkuperäiseen kasvatetaan melkein kerran päivässä tunnilla.
Springfieldistä kurvattiin suht lyhyt siirtymä St. Louisiin, pysähdyttiin vajaaksi tunniksi keskustaan pälyilemään, auto osui parkkiin military museumin liepeille, joten käytiin hakemassa vähän tuntumaa patriotismiin (onkohan oikea sana?). Eero Saarisen kaaren kautta kurvattiin takaisin maantielle ja kohti seuraavaa Springfieldiä ja siitä ohi Miamiin.
Maalaiselle päivän hämmennyksen aihe oli McDonaldsin automaattinen käsienpesu, kädet laitetaan reikään, odotellaan saippuaa ja vesihuuhtelua, lopuksi samassa rei'ässä paineilmalla kuivataan lapaset. Aikaa ja vettä kuluu, mutta on se vaivatonta kun ei tarvitse itse avata/sulkea hanaa tai annostella saippuaa. Seuraavaksi drive-in McToilet?
Varmana tietona väittäisin että Illinoisin Springfield on se Simpsoneiden kaupunki.
Jetlagin mainingeissa herätään ajoissa ja suunnataan kohti Chicagoa sateisessa säässä, eikä ennuste lupaa päiväksi juurikaan parempaa. Chicagoon saavutaan keskelle aamuruuhkaa kun matkalla vaihtuu aikavyöhykekin tuntia myöhemmäksi. Kurvaillaan ydinkeskustaan auto parkkiin bensamittarin soitellessa ehtymisen ääniä. Seikkaillaan Chicagon keskustaa ristiin rastiin, varsin edustava aamiaispaikka Corner Bakery tarjoaa retken toistaiseksi maukkaimman evään, Bakery paninin savukalkkunasta, pekonista, juustosta ja tomaattisiivuista. ...Jatkuu » Myös retken ensimmäinen oikeasti toimiva wlan-yhteys löytyy samaisesta kahvilasta, wi-fi hotspot tuntuu olevan kovasti ylimainostettu juttu tässä maassa, verkkoja kyllä löytyy, mutta yhteydet toimii miten sattuu jos ylipäätään toimivat.
Chicago yllätti positiivisesti siisteydellään ja leppoisalla sykkeellään, varmasti mielenkiintoinen kohde viivähtää joskus pidempäänkin. Roadtripin ehkä suurimpia haasteita taitaa ollakin jakaa ajankäyttöä niin että matka taittuu, mutta ehtii kuitenkin näkemään matkan varrella muutakin kuin interstateja. Maalaiselle Chicagon erikoisinta antia olivat keskustan teiden päällä risteilevät junaradat, ei ehkä kaikkein ilmeisin vaihtoehto järjestää raideliikenne kaupungin ydinkeskustassa.
Lounas/päivällinen Hootersissa, arvotaan pilvisessä säässä että lähdetäänkö järvelle uimaan vai keula kohti etelää, jälkimmäinen optio tuntuu järkevämmältä kun ajettavaa vielä vähän riittää. Route 66:ta mukaillen sahataan parhaillaan kohti Springfieldiä, liekkö siinä liepeillä päättyisi tämän päivän urakointi (paksissa 30 pack olutta, ei tosin tietoa siitä että mahtaako siinä olla juurikaan prosentteja kun ovat jotenkin ahtaalla näiden alkoholilainsäädäntöjensä kanssa näillä seuduilla).
Klo 08.30 matka jatkuu, aamiainen Dunkin' Donutsissa (voitaikinaan leivottu bagel pihvillä ja munalla ja ämpäri kahvia). Toistaiseksi positiivisin elintarvikelöytö on Diet Dr Pepper, täyttä aspartaamikusta, mutta eurooppalaiseen makuun ei niin yli-imelä kuin alkuperäinen siirappi. Interstatea jatkettiin Appalakkeja viistäen, Youngstownista haettiin cooler ja jäitä juomille, tosin piiskaavasta helteestä taittuu pahin terä ilmastoidussa autossa istuen. ...Jatkuu »
Clevelandissa käytiin ihmetellemässä kaupungin autioutta, sunnuntaina tuntui olevan läpeensä kuollut paikka, joten tyydyttiin ajelemaan sillat läpi ja käännyttiin kohti Chicagoa. Lounas/päivällinen Taco Bellissä, ei mitään erityistä mainostettavaa kokemuksesta. Clevelandista lähtiessä lämpöä +36 C, pelkkä ikkunan avaaminen tietullia maksettaessa täyttää auton tukahduttavan kuumalla ilmalla.
Illan hämärtyessä tyydytään jäämään South Bendiin, noin 100 mailia itään Chicagosta. Viimein löydettiin noita paikallisia kuponkiuutisia, mistä lappuja saksimalla löytyy järkihintaisia majoituksia suht näppärästi, nyt majoituttiin Quality Inniin $54,95 + verot max 4.henk/huone/yö. Edullinen hinta alkoi näkymään laadussakin, mutta vielä ihan kohtuullisesti siivotun huoneen tuolla sai, kyseessä oli ilmeisesti muinainen Holiday Inn ketjun motelli, joka ränsistyessään oli nimeä vaihtamalla jatkanut elinkaarta remontoimatta. Hintaan kuuluneesta aamiaisesta iso plussa, kohtuullisen monipuolinen ja laadukas kattaus kaiken kaikkiaan.
Päivä 1 : EWR ja eteenpäin
Lento saapui Newarkin kentälle jokseenkin minuutilleen aikataulussa, SASin lento oli kokonaisuutena perusvahva suoritus. Maahantulomuodollisuuksia jonotettiin 1,5 h verran, istualtaan nukkunut virkailija tenttasi perusasiat, mutta pelätyt tuntikausien sulkeiset eivät toteutuneet (tällä kertaa). Seuraavaksi odoteltiin vielä pari tuntia autovuokraamosta (Dollar) autoa, lopulta Chryslerin Town&Country (= Voyager) siivottiin allemme. ...Jatkuu » Nokka kohti länttä, minimalistisella säätämisellä selvittiin kaupungin laitamille ja I-80:lle vailla sen tarkempaa suunnitelmaa. Tutustuminen amerikkalaiseen elämäntapaan aloitettiin luonnollisesti nauttimalla päivällistä McDonaldsissa, suomalaisittain suurimpana erikoisuutena ämpärin kokoiset juoma-astiat ja tapa/lupa santsata näihin ämpäreihin muutama re-fill joko syödessä tai viimeistään lähtiessä. Lämmintä muuten piisaa, +33 C.
Ilta hämärtyi Hazletonin liepeillä, kurvasimme parin motellin kautta Econo Lodgeen, $65 + verot per huone/yö, hintaan sisältyi “aamiainen”, eli kahvi + donitsi. Kuponkiuutiset, eli alennuskuponkeja hotelleihin (joista EsaJii mainitsikin tuolla ensimmäisen jutun kommenteissa) olisi ollut kova sana, muttei sattunut äkkiseltään ensimmäisenä päivänä käteen.
Täällä (Springfield, MO) maksaa gaso 2,39 eur, suomalaiselle kova paikka palata kotona pistoolin varteen ja katsella kuinka eurot rullaa.
Äh, siis $2.39 tietenkin, istuu tiukassa tuo euroilu.
HEL-EWR
Lainatun läppärin aiheuttamasta velvollisuudesta raportoin teille tässä nyt erästä unelman täyttymystä. Raimo on suunnitellut Pohjois-Amerikan mantereen halkaisevaa automatkaa jo yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelta lähtien vai milloin Tekniikan Maailmassa sitten julkaistiinkaan stimuloiva artikkeli aiheesta. Ennen pitkää etäisen realistisista unelmista tuppaa tulemaan totta ja tässä sitä nyt istutaan SASin lennolla Arlandasta New Yorkiin. Enpä ole varmasti kummoinen blogittaja, enempi olen keskittynyt muiden kirjoittelun seuraamiseen, mutta kuten sanottua, lainattu miniläppäri sisälsi ehtolausekkeen kirjoitella matkan vaiheista ja edesottamuksista tänne palasokeriin. ...Jatkuu » Täältä sitten pesee.
Matka alkoi aamulla 08.35 Helsingistä, sieltä Tukholmaan saavuttiin aika-avaruuden halki samalla kellon lyömällä ja nyt mennään suunnilleen Islannin yllä kohti Newarkia, missä pitäisi olla klo 13 tienoilla. Auto pitäisi irrota vuokraamosta klo 14 ja syyläri olisi tarkoitus suunnata kohti länttä välittömästi. Muutaman tunnin ajelun päätteeksi pitäisi vielä löytää joku ex-tempore motellimajoitus retkikunnalle. Pitkä päivä siis tiedossa, taitaa Suomessa vuorokausi vaihtua ennen kuin täällä on pää tyynyssä (jos nyt ylipäätään ovat päästäneet maahan, jotenkin noista monivaiheisista ja -vivahteisista maahantulomuodollisuuksista on jäänyt vähän fiilis, että tämä on enempi Soviet Union of States of America kuin “Land of The Free”.
Suunnitelmana on jatkaa autolla halki maan kohti Las Vegasia, Los Angelesia ja lopulta San Franciscoa, mistä palaillaan vielä muutamaksi päiväksi New Yorkiin “lomailemaan”. Tarkempaa reittisuunnitelmaa ei ole edes yritetty tehdä, ainoastaa karkea arvio siitä että varsin reipasta tahtia saa pitää että arviolta 6000 km taittuu 15 päivän aikana. Saas nähdä mihin kohtaan meno tyssää, katsotaanpa mitä raportoitavaa huomenna on jos on mitään.
