Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Plain Ride ja Octopus Syng Semifinalissa perjantaina 6.8. Liput 7€.
RAIG (R052)
Tämä mahtava Walesista tuleva psyke/avaruusrock bändi jatkaa pitkien albuminimiensä sarjaa
Ja on pitänyt myös musiikin laadun korkealla. Hieman ennen tätä instrumentaalista kokopitkää bändi julkaisi ilmaiseksi ladattavan EP:n Screaming And Streaming Into The Starlit Nite RAIG:in Accessory sarjassa, ja tuolta EP:ltä löytyy parin muun biisin lisäksi kaksi versiota nimikkokappaleesta, joka on nyt myös definitiivisenä versiona mukana myös tällä uudella CD:llä. ...Jatkuu » Tämä kaunis, tunnelmallinen ja hidas biisi onkin yksi levyn parhaita tuoden mieleen Hawkwindin Wind of Changen ja sisältäen hienoa saksofonia ja loppua kohden hurjenevaa upeaa kitarasooloa. Mahtava biisi! Albumilta löytyy myös kolme lyhyempää, avaruudellista ja kokeellista ambient palaa (Song of the Seidr, Nik Turnerin huilua sisältävä taivaallinen Carningli (Hill of Angels) ja Power of the Sea). Muut kappaleet ovat myös dub vaikutteita omaava, vähän Tribe of Cro tyylinen Dream Mangler, blues henkinen, hieno ja psykedeelinen acid rock jami Spacehopper Blues jossa Jimi Hendrix tuntuu heräävän eloon sekä yli 25-minuuttinen trippi Day of the Locust, josta löytyy hiljaisen, rauhallisen alun jälkeen hyvin monenlaista tavaraa, kuten villiä, Acid Mothers Temple -tyylistä kitaranrääkkäystä ja rumpujen päristelyä, kosminen ohjelmoitu osuus ja hitaampaa, raskasta jammailua urkujen säestyksellä. Perus instrumenttien lisäksi albumilta löytyy siis tosiaan saksofonia, rutkasti elektroniikkaa ja syntetisaattoreita, urkuja, jousia ja huilua. Musiikki on varmasti pitkälti improvisoitua, ja ainakin hyvin jamihenkistä. Olen pitänyt kovasti kaikista kuulemistani Sendelica julkaisuista, mutta tämä taitaa olla niistä paras.
Yleensä arvostelija ei saa käsiinsä albumien erikoispainoksia, mutta Sendelican kitaristi Peter Bingham oli niin ystävällinen, että lähetti minulle yhden 100:sta kappaleesta, jotka sisältävät CD:n lisäksi myös DVD:n, ja täytyy sanoa että se sisältääkin kovaa kamaa. Trillian Eight, A Darkly Modern Fairy Tale on hyvin kokeellinen, hallusinatorinen puolen tunnin lyhytelokuva kosmisella soundtrack musiikilla. Hienoa! Sitten tulee vaikuttava ja avaruudellinen musiikkivideo kappaleeseen Screaming And Streaming Into The Starlit Nite ja lopuksi on vuorossa pätkä Sendelican livekeikalta. Suosittelen lämpimästi tämän CD/DVD paketin hankkimista esim. suoraan bändiltä heidän MySpace sivuiltaan hintaan 15 puntaa, pelkän CD:n saa 10 punnalla. Ei kannata myöskään missata tulevaa Sendelican cover-sinkkua Fruits de Mer levy-yhtiöllä!
www.myspace.com/sendelicapsyche
Mä oon ton CD-osuuden kuunnelu ja nautin kylä kovasti. Video vielä siis tsekkaamatta... Nyt on myös MP3:sena myynnissa yksi koko kahden tunnin livekeikka USA:sta. Rahat Mick Karnin syöpähoitoihin tai jotain.. Niin ja Wilsonin Cover -versiot 5 ja 6 vinyylimuodossa ennakkotilattavissa.
Nasoni Records (NASONI 94-2CD/DVD)
On ehtinyt kulua jo 10 vuotta siitä, kun Düsseldorfin psykedeliakuninkaat Vibravoid julkaisi ensimmäisen albuminsa 2001. Ensimmäinen CD-versio tuli ulos nimittäin 2000, itse löysin bändin vasta 2001 Nasonin upean tuplavinyylin muodossa. Siitä lähtien bändi onkin ollut yksi suosikeistani, ja kaikki mahdolliset julkaisut on luonnollisesti saatava. Bändi on hellinyt fanejaan varsinkin rajoitetuilla vinyyleillä, sekä 12:n että 7:n tuuman koossa. ...Jatkuu » Triptamine sarjassa on julkaistu peräti neljä vinyyliä, joilta on löytynyt lähinnä demoja ja livekappaleita sekä pari soundtrack raitaa. Nyt osa Triptamine vinyylien raidoista näkee ensimmäistä kertaa päivän valon CD muodossa monien muiden harvinaisuuksien kanssa.
Parasta minulle on tietenkin kuitenkin se, että tältä julkaisulta löytyy myös neljä tähän asti täysin julkaisematonta demoa, joten käyn ensin läpi lyhyesti ne. Koko levyn aloittava Leave It Behind on todella hypnoottinen, psykedeelinen ja huumaava veto, joka liikkuu eteenpäin melko rivakasti. Christian laulaa tässä jotenkin melko jännällä tavalla. Uskomatonta, ettei tämä kappale ole päätynyt albumeille, pidän nimittäin tästä todella paljon. Äänenlaatu on loistava, ei mitenkään demomainen, ja psykedeelisiä efektejä on jaksettu pistää mukaan kiitettävästi. Sucked by Sound on instrumentaalinen kokeilu ilman rumpuja, samoin kuin hyvin avaruudellinen ambient pala Cosmochaos. CD osuuden päättää melkoisen erilaisen kuuloinen versio Distortions levylle päätyneestä kappaleesta Random Generated Future. Englantilaisen Fruits de Merin julkaisemalta Krautrock Sensation cover-EP:ltä on mukana kaikki kolme kappaletta, ja editoimattomina versioina! Nyt saamme siis kuulla mm. monta kertaa pidemmän version Rauchkrautista
Hienoa! Christmas on Earth EP on levyllä myös kokonaisuudessaan, ja on huomattava, että Christmas on Earth ja Save My Soul ovat täysin eri versioita kuin Distortions levyllä. Varsinaisilta Triptamine vinyyleitä ei sitten mukana olekaan kuin 4 kappaletta, mutta kaksi näistä onkin hyvin pitkiä. Vanhaan mykkäelokuvaan sävelletty Ali Baba on mystinen, rauhallinen mutta melko kokeellinen ja tietenkin myös psykedeelinen instrumentaali, samoin kuin myös vähän Spacemen 3 tyylinen Vibraphased, joka on itse asiassa todella leijuvaa ja upeaa tavaraa. Black Light Mushrooms on menevä, groovi ja cooli 60-luvun tyylinen psykejami, ja myös sitaria sisältävä Children of the Void itämainen, rentouttava raga. Ikävää, että Triptamine Vol. 2:lla mukana ollut soundtrack raita Wizard of Oz ei mahtunut levylle, sillä se on todella kovaa tavaraa. Pink Floyd EP What Colour Is Pink olisi tietenkin ollut myös hieno lisä, mutta ehkä sen vuoro on joskus toiste. Myöskään Triptamine Vol. 3.lta ei ole mukana yhtään radioliveä, mutta sen puolen korvaa sitten tämän albumin mukana tuleva DVD-levy.
DVD sisältää ensin seitsemän biisiä Saksan TV:tä varten hyvin ammattimaisesti kuvatulta keikalta Saksan Bielefeldistä viime syyskuulta. Valaistus on TV-kuvauksen takia kirkas eikä se jätä tietenkään tilaa psykedeelisille taustaprojektioille, mutta bändi vetää niin hyvin ja lysergisellä otteella että pää räjähtää! On erikoisen hienoa päästä katsomaan lähempää, kun Christian vääntää uskomattoman tripahtavia soundeja lukemattomista efektilaatikoistaan. Koko bändi on hyvässä vireessä, ja tuntuu nauttivan esiintymisestä. Mukana setissä on omien kappaleiden lisäksi myös Beatlesin Tomorrow Never Knows ja SIlver Applesin Oscillations, jotka toimivat erittäin hyvin. Bonuksena DVD:llä on lisäksi monella kameralla kuvattu Playing with Beyus meidän Psychotropic Caravan II festivaaleiltamme Helsingistä sekä Canin Mother Sky Ateenasta. Teknisesti nämä eivät ole ihan huippua mutta keikkojen psykedeelinen tunnelma välittyy kyllä hienosti! Kaiken kaikkiaan tämä Triptamine CD/DVD paketti on todellakin ostaminen arvoinen kaikille faneille, vaikka harvinaiset vinyylit olisikin jo kaapissa. Sopii hyvin myös ensimmäiseksi askeleeksi kohti Vibravoidin mieltä laajentavan maailman ymmärtämistä. Rakkaus on vapautta!
Solmu Records (solmu-0007)
Avaruuskorpraali Paha Hirvi on mysteerinen, suomalainen yhtye, joka soittaa psykedeelistä musiikkia ambientista aina jyräävään, tiukkaan space rockiin asti. Tämä, CD-R:llä hyvin yksinkertaisilla paperikansilla julkaistu, muutamassa päivässä nauhoitettu albumi on bändin toinen, mutta valitettavasti en ole debyyttiä kuullut. Bändistä ei juuri mitään tietoa ole saatavilla, ja heidän MySpace sivunsakin väittää yhtyeen olevan kotoisin Yhdysvalloista, mutta tietääkseni bändissä vaikuttaa ainakin Kurki yhtyeen jäseniä. ...Jatkuu » Yöhoitajan maailmasta on joka tapauksessa oikein mainio pläikäys instrumentaalista psykedeliaa repetatiivisessa kraut rock hengessä.
Albumi alkaa avaruudellisella ambient introlla, jossa on myös puhetta suomeksi joistain avaruuskärpäsistä
Avaruus, avaruus on tiukasti ja aika raskaastikin rokkaavaa kraut/avaruusrockia, josta on oksat pois. Tajuntaa laajentavia psyke efektejä käytetään myös mukavasti syntetisaattoreiden tuodessa mukaan myös vähän melodiaa, ja tämä onkin yksi levyn parhaista paloista. Kauniit silmät on rauhallisempi, hypnoottinen ja syntetisaattorivoittoinen kappale, joka toimii myös tosi hyvin. Tämä on myös levyn pisin kappale (10:10). Hauskasti nimetty Avaruustissit rokkaa taas vähän enemmän tuollaisella vekkulin groovilla asenteella. Koko kappale menee enemmän tai vähemmän läpi yhden riffin voimin. Välikuolema on ambient dronea, ja Munakello kaunis ja rauhallinen, vähän post-rock tyylinen teos. Lopun avaruusjyrä Seksuaalisuuden herääminen on taas vähän raskaampaa, kitaravoittoista menoa, ja kuljettaa kuulijan syvässä transsitilassa jonnekin ulkoavaruuden laitamille. Erittäin hyvää kamaa! Ikävä kyllä levy on Solmun nettisivujen mukaan toistaiseksi loppuunmyyty, mutta toivottavasti se tulee taas saataville. Kyllä tämä musiikki ansaitsisi ihan kunnon CD-julkaisunkin, vinyylistä nyt puhumattakaan. Valkoisissa kaavuissa ja kummallisissa avaruuskypäröissä livenä kekkuloiva yhtye on mahdollista nähdä myös livenä Psychotropic Zonen uuden vuoden bileissä Helsingin Lepakkomiehessä 31.12.09.
Nasoni Records (NR91)
Kraut rockin kehdosta Düsseldorfista tuleva Vibravoid on ehdottomasti yksi suosikkibändeistäni. 60-luvun psykedeliasta, alkuperäisestä kraut rockista, space rockista, acid rockista ja Spacemen 3:sta yliannostuksen saanut bändin nokkahahmo Christian Koch on totaalisen omistautunut bändilleen sekä tajunnanlaajentamiselle, ja sen todella huomaa Vibravoidin musiikista
Distortions on Vibravoidin neljäs varsinainen kokopitkä, mutta lisäksi ulkona on useita EP:eitä, sinkkuja, DVD ja pari historiallista materiaalia sisältävää julkaisua. ...Jatkuu » Minun on vähän paha laittaa bändin julkaisuja paremmuusjärjestykseen, mutta sanotaan että kyllä tämä uusin sinne parempaan puoliskoon sijoittuu, varsinkin toteutuksen ja soundien puolesta.
Albumin aloittaa uusi, ei aivan niin raaka mutta vahvempi ja parempi versio jo samannimisellä 7-EP:llä julkaistusta rajusta tykityksestä nimeltään Christmas on Earth. Tämä rokkaa ja rankasti sisältäen myös sopivasti psykesoundeja! Random Generated Future on keskitempoinen, 60-luvun tyylinen psykeralli, jossa on myös urkuja. Oikein hieno biisi tämäkin, ja vähän leppoisampi, vaikka välillä tulee raskaampaakin fuzz kitaraa. Sitten on vuorossa upea cover versio Amon Düül II:n hienosta Eye Shaking King klassikosta. Tämä toimii erinomaisesti efektoitua laulua myöten ja kunnioittaa alkuperäistä teosta lisäten kuitenkin uusia, psykedeelisiä kerroksia. Mahtavaa! Rauhallinen, yksinkertainen ja toistoon perustuva Save My Soul todistaa että Spacemen 3:a ja Spiritualizedia on kuunneltu kaiken 60-luvun happorockin lisäksi. Tässä on todella hieno, narkoottinen ja huumaava tunnelma, ja kun raskaammat kitarat paukahtava päälle, meinaa pää räjähtää! Seuraavaksi jatketaan taas cover linjalla, kun saamme kuulla lähes kaksikymmentäminuuttisen, todella hypnoottisen ja groovin version Canin kappaleesta Mother Sky. Vau! Tämä kappale on todellinen trippi. Vinyyliversion (saatavana myös rajoitettuna kaksivärisenä versiona!) lopettaa lähes instrumentaalinen, mellotronin täyteinen, taivaallinen ja pehmeä Save My Soul (Reprise). CD versiolta löytyy vielä kokeellinen, vahvasti hallusinatorinen ja yli kymmenenminuuttinen Mother Cubeheads Daily Black Out. Ehdottomasti yksi vuoden parhaista levyistä! Ja ei kun odottelemaan Vibravoidin ja Sky Sunlight Saxonin kimppalevyä, joka sisältää Saxonin viimeiset studiosessiot. Myös uusi Vibravoid albumi 2010 on työn alla.
Kaakao Records/Nordic Notes (KAAKAO 017/NN029)
Suomen progressiivisen instrumentaalirockin kruunu Taipuva Luotisuora on julkaissut jo neljännen levynsä, joka tulee jälleen tyylikkäässä digipackissä. Joillain kappaleilla aikaisemmin laulanut Otto Grundström on kadonnut kuvioista, mutta vahvistukseksi on otettu Tero Pajunen (laulu, viulu) ja Kaisa Rytkönen (sello) sekä vierailevat tähdet Jani Puistovaara ja Jere Eriksson yhdessä kappaleessa kumpikin. ...Jatkuu » Yhtyeen musiikillinen konsepti ei juuri ole muuttunut. Välillä tarjoillaan tukevampaa, raskastakin jumitusta vähän Circle tyyliin, välillä on tiedossa tunnelmallisempaa, melodista, kanteleen, jousien ja koskettimien siivittämää tavaraa ja paikoitellen kuulija viedään transsiin Ozric Tentacles/Hidria Space Folk tyylisellä rokkauksella sekvenssien tahdittaessa matkaa mukavasti. Nyt on mukana myös entistä selvemmin tuollaista hieman jatsahtavaakin, vanhakantaista progea.
Kuuvuori aloittaa levyn hienosti raskaalla kitarariffillä ja utuisilla synillä tuoden mieleen 90-luvun Circlen. Loppupuolella mennään vähän kevyempään, Ozrics tyyliseen grooveen. Hyvä, hypnoottinen veto. The Army of Isopods on mukava, sekvenssien varassa etenevä kappale, jossa on myös vähän Magyar Possemaista post-rock tunnelmointia sanattoman laulun kanssa. Bändin rumpalin säveltämä Capricious Bonfire sisältää myös akustista kitaraa ja on melko progressiivinen, kiva kappale jossa on paljon hyviä melodioita. Tämä tuo vähän mieleen Camelin, ja menee myöhemmin yhä progemmaksi sisältäen myös esim. kannelta ja vähän jatsahtavia tunnelmia. Sitten tulee Ilman rihlan kiertämää, joka ehkä jousiensakin takia tuo mieleen Mahavishnu Orchestran, Parin minuutin kuluttua alkaa tiukempi Hidria/Ozrics rokkaus, joka toimii todella hyvin. Upea biisi! Muting Glow alkaa rauhallisesti kanteleella, kohta tulee mukaan pehmeä basso ja rummut, sitten 70-luvun tyylinen kiippari ja kitara. Meno muuttuu välillä vähän intensiivisemmäksi, mutta yleistunnelma on silti aika leppoisa, kuten hyvin 70-luvun henkisessä progebiisissä Imaginary Blizzard, jossa on mukana hienoja jousia. Raskaampi ja nerokas Kvasikonforminen äyriäinen kulkee taas sekvenssien tahdissa, ja meno yltyy aika hurjaksikin kitarasoolojen aikana. Huh! Tämä maistuu varmasti Ozric Tentacles faneille. Hopeful Sprout on pehmeämpi, jatsahtava fuusioveto, joka lopussa rokkaa kyllä vähän enemmän. Hiljaisen, psykedeelisen alun omaava Kurki muuttuu raskaammaksi kolmen minuutin paikkeilla, ja pienen tauon jälkeen alkaa matalataajuussekuja ja perkussioita sisältävä groovi osa. Kappale ja koko levy päättyy kuitenkin taas rauhallisempiin tunnelmiin.
Yhteenvetona sanottakoon, että Taipuva Luotisuora on neljännellä levyllään onnistunut taas pistämään kokoon aivan upean paketin innovatiivista, haastavaa mutta sangen nautinnollista musiikkia. Uskaltaisin melkein sanoa tätä bändin toistaiseksi parhaaksi tuotokseksi. Bändi palaa loppukuusta taas keikalle Helsinkiin, kun se esiintyy Øresund Space Collectiven kanssa Psychotropic Zone klubilla Lepakkomiehessä 31.10.09.
Teos (ISBN 978-951-851-204-5)
Tämä olkoon ensimmäinen kirja-arvosteluni, ja mikäs muukaan tämän paikan paremmin ansaitsisi. Porilainen, hyvin originaali kulttuurin moniottelija Mika Rättö on tullut jo vuodesta 1997 lähtien tutuksi silloisen bändinsä Moon Fog Prophet (nykyisin nimellä Kuusumun Profeetta) kautta, ja sen koommin mieshän on ehtinyt muodostua yhdeksi Circlen johtohahmoista, kirjoittaa näytelmiä ja oopperan, maalata tauluja, perustaa yhdessä ystäviensä kanssa lukemattomia eri bändiprojekteja ja lisäksi kirjoittaa ensimmäisen romaaninsa nimeltään Tihkuluodon kuiskaajat.
Tämän aikuisten satukirjaksi mainostetun, Rätön itsensä hienosti kuvittaman 263 -sivuisen opuksen päähenkilö on kitukasvuinen, pitkänenäinen ja melko traumaattinen nuorukainen nimeltään Yökyöpeli Hiili Hansson Kekäle, joka asustelee kahdestaan äitimuorinsa Äitikyöpelin kanssa kotitalossaan Yökkölässä, joka on työväentalon suippokattoinen romuvarasto, joka oli ajelehtinut taannoin kaupungista Tihkuluodolle ja juuttunut suiston matalikkoon. ...Jatkuu » Heti aluksi Rättö tekee minuun vaikutuksen hyvin omalaatuisella tyylillään, joka on samalla humoristinen, kielellisesti värikäs ja hyvin mukaansatempaava. Kaikessa kurjuudessakin Rättö onnistuu myös löytämään jotain ylevää.
Lähinnä ajatteluun keskittyvä Hiili yrittää epätoivoisesti etsiä paikkaansa universumissa, ja lähtee äitinsä vaatimuksesta oman tahtonsa vastaisesti opiskelemaan Modernien Junien Kouluun, koska hänen sukunsa miehet mukaan lukien Hiilen edesmennyt Isäkyöpeli olivat tuolla alalla loistaneet. Itse hän olisi halunnut tulla rapumieheksi. Traagisten ja surkuhupaisten tapahtumien jälkeen sankarimme palautetaan kotiin puolikuolleena, ja sen jälkeen kirjan tarina todella pääsee vauhtiin. Kohtalo on valinnut Hiili Hansson Kekäleelle nimittäin tärkeän roolin alueen kulttuurielämän pelastajana.
Oltuaan pitkään vuoteenomana hänen kuollut isänsä ilmestyy hänelle mystisesti, ja rohkaisee poikaa etsimään oman polkunsa läpi elämän. Hän löytää salaperäisen kirjan ja törmää kahteen hahmoon, joiden kanssa he perustavat salaisen järjestön nimeltään Kuiskaajat, jonka tehtävänä on auttaa Tihkuluodon kärsiviä ja pulanalaisia eri alojen taiteilijoita, vastoin rahojaan säästävän Tihkuluodon Valtuuston sääntöjä ja määräyksiä. Kirja pursuaa mitä mielikuvituksellisimpia tyyppejä ja yllättäviä, fantastisia tarinankäänteitä, ja on jännittävää odottaa, onnistuvatko Kuiskaajat monien vastoinkäymisten ja ankarien ponnistusten jälkeen jotenkin päätavoitteessaan: pelastaa perinteinen keskikesän juhla kuin ihmeen kaupalla.
Rättö onnistuu elävällä ja kuplivalla kielellään ja fantasian ja huumorin täyteisellä tyylillään kirjoittamaan ensiromaanin, joka ainakin miehen henkisestä maailmasta kiinnostuneet saa varmasti innostumaan. Kirjailijan kotiseutua ja kulttuurillista ilmapiiriä tuntevat löytänevät kirjan henkilöissä ja tapahtumissakin varmasti yhtymäkohtia myös todelliseen elämään, mikä antaa oman mausteensa lukuelämykseen. Pohjimmiltaan kirjassa on kyse elämästä ja vielä elämääkin suuremmasta: ihmisen tarpeesta löytää oma itsensä ja oma tehtävänsä maailmassa ja toteuttaa se parhaansa antaen ja kunnialla. Tihkuluodon kuiskaajat onkin oikein mainio ja omalaatuinen teos, josta minä ainakin olen nauttinut suunnattomasti.
Buzzville Records (BUZZCD031)
Gunslinger on basisti/laulaja Alan Daveyn vahvasti Motörhead vaikutteinen bändi, jonka hän perusti alun perin Nigel Potterin kanssa jo 70/80 luvun vaihteessa ennen liittymistään Hawkwindiin. Pari vuotta sitten pojat päättivät aktivoitua uudelleen, ja hyvä niin, sillä Earthquake in E Minor on täynnä todella maatajärisyttävää, raskasta ja raakaa rokkausta. Daveyn Lemmy fiksaatio on selvästi huomattavissa, mutta suoraviivaisten metallipurkausten lisäksi levyltä löytyy myös raskasta avaruusrockia, johon Daveyn vuodet Hawkwindissa ovat antaneet parhaan mahdollisen koulutuksen. ...Jatkuu » Hän todistaa taas olevansa Rickenbackerin varressa todellinen Bass Assassin No. 2, kuten Lemmy häntä on nimittänyt. Ihan täysillä ei onneksi mennä koko levyn ajan, ja hieman tunnelmallisempaakin materiaali on eksynyt mukaan, vaikka mistään balladeista ei sentään ole kysymys. Perus rock instrumentaation lisäksi monissa biiseissä on käytetty myös koskettimia ja syntetisaattoreita, mikä luokin mukavasti lisää ulottuvuuksia. Nigel soittaa myös hyvin ja pidän paljon hänen sooloistaan.
Vaikka diggaankin kovasti levyn likaisista, in-your-face rokkipaloiosta kuten Night Song, If The Bombs Dont get Ya, The Bullets Will, Blitzkrieg Baby, Going in For The Kill, Dont Need You ja Gunslinger, minulle parhaimmistoa edustavat kuitenkin space rock voittoinen Shellshocked, keskitempoinen, jylhän kaunis Cyanide sekä varsinkin Hawkwind tyylinen, loistava Warhorse. Kappaleen Hymn of The World groovi riffi tempaa myös mukaansa, ja Savage Love on kivaa heviboogieta. Kaverit ovat onnistuneet kirjoittamaan oikein hyviä, toimivia ja tarttuvia kappaleita, jotka suorastaan huutavat tulla kuunnelluiksi todella kovaa. Myös Alanin tuotanto ja miksaus on vuosien kokemuksella erittäin onnistunut. Albumi on julkaistu CD:nä myös Englannissa, ja saksalainen vinyyliversio sisältää yhden bonusbiisin. Tämä adrenaliinin täyteinen bändi on taatusti parhaimmillaan livenä, ja Alan onkin soitellut jo melko paljon keikkoja Gunslingerin kanssa Euroopassa. Livekokoonpanossa on mukana hänen veljenpoikansa Luis Davey kitarassa ja rumpuja soittaa nainen nimeltään Cat. Alan haluaisi tuoda orkesterin kovasti myös Suomeen, joten ottakaa yhteyttä jos voitte auttaa asiassa!
EMI (50999 694030)
Vuonna 1975 vain 26-vuotiaana syöpään kuolleen Pekka Strengin kaksi soololevyä Magneettimiehen kuolema (1970) ja Kesämaa (1972) ovat äärimmäisen merkittäviä virstanpylväitä suomalaisen psykedeelisen ja progressiivisen rock- ja folkmusiikin historiassa. Kokeellisesta teatterista, kuunnelmista, okkultismista, mystiikasta ja hippiliikkeestä kiinnostunut Streng suunnitteli kolmannen albumin tekoa Piirpauke yhtyeen kanssa, mutta studioaika jouduttiin perumaan hänen heikentyneen terveydentilansa vuoksi. ...Jatkuu » Pekka tiesi lähenevän kuolemansa jo vuosia, ja se on vaikuttanut suuresti häneen musiikkiinsakin.
Unen maa albumi on tehty Pekan monokelaraitanauhurilla nauhoittamien kotidemojen pohjalta. Lauluun ja akustiseen kitaraan on sitten kahta poikkeusta lukuun ottamatta lisätty uusi raitoja studiossa Olympia-orkesterin toimesta (myös levyn tuottanut Jukka Häkökangas, Anssi Nykänen, Jarno T. Karjalainen, Timo Kämäräinen ja Jukka Perko). Albumin työstäminen on taatusti ollut haastavaa ja mielenkiintoista
Lopputulos kuulostaa joka tapauksessa yllättävän hyvältä, ja uskoisin Pekan hienojen kappaleiden saaneen arvoisensa sovitustyön. Yleissoundi on melko pehmeä ja minimaalinen, joten liikaa ei kappaleisiin ole lisätty.
Levyn aloittaa hieman country henkinen Noidat, joka kertoo hauskasti metsässä asuvista keijuista ja eukoista, jotka keittelevät taikajuomiaan
Lyhyt folk pala Sinua ikävöin sisältää vain akustista ja laulua, samoin kuin Olet onnellinen. Levyn ainut rankempi rockkappale on pirteästi rokkaava Olen rakastunut, joka onkin yksi CD:n parhaista biiseistä. Kaikki eivät ole olleet niin tyytyväisiä tähän hieman täydemmäksi sovitettuun vetoon, mutta minusta siitä olisi voinut tehdä vielä raskaammankin! Kiva kitarasoolo ja psykepianoa. Suomalaista kansanmusiikkitunnelmaa omaava traaginen Aapeli kertoo itsemurhasta ja sisältää myös sopraanosaksofonia. Pehmeä, unenomainen ja Pink Floydin mieleen tuova Metsästäjä on ehdottomasti levyn parhaita kappaleita ja sisältää mm. urkuja, slidekitaraa ja fonia. Sanat puolustavat eläimiä. Sammakko Sim on iloinen ja pirteä lastenlaulu, tosin pienellä psykedeliavireellä. Topi Jäppisen Koti on pelkistetty, surullinen ja lyhyt veto, ja hyvin melankolisissa tunnelmissa mennään myös hienossa kappaleessa Itsemurhatalon luona. Suruperhonen on aivan loistava, kaunis ja surullinen biisi, jossa sovitus syntetisaattoreineen toimii myös oikein hyvin. Aivan uskomaton tunnelma, joka pistää kylmät väreet päälle. Keijut on positiivisempi, country tyylinen kappale, jossa sanotaan että kaikki on mahdollista kun vain uskoo niin. Kappaleen Sinä aamuna alussa voi kuulla Pekan laulun ja akustisen kitaran lisäksi kaappikellon tikitystä. Kohta mukaan tulee oikein hieno säestys, ja tämä melko hidas kappale nouseekin yhdeksi levyn parhaista. Upeat sanoitukset ovat samalla hyvin surulliset mutta sisältävä myös toivoa. Kohtalo on ihan hieno, rauhallinen ja folk -henkinen kappale. Muumipeikon tassuttelu on alle puolen minuutin lastenlaulu. Levyn lopettava Luumupuupoika on kaunis, rauhallinen, akustinen folk pala pehmeällä säestyksellä. Upea lopetus!
Mielestäni Unen maa on oikein onnistunut kokonaisuus, ja luonnollisesti pakkohankinta kaikille Pekka Streng faneille. Kaikki puritaanit eivät ehkä levyn toteutuksesta pidä, mutta minusta on ainakin todella hienoa, että lisää Pekan upeita kappaleita on saatu ihmisten kuultavaksi, ja koska emme koskaan voi saada selville minkälaisiksi Pekka itse olisi valmiit kappaleet suunnitellut, on mahdollista vain arvailla. Siinä mielessä Häkökangas ja kaverit ovat onnistuneet ihan hyvin, että vaikka albumi kuulostaa tavallaan aika modernilta, on Strengin henki kuitenkin vahvasti yllä. Muiden toteuttamana lopputulos olisi toki voinut olla melko erilainenkin, mutta minusta levy toimii nyt ihan hienosti kokonaisuutena. Alkuperäiset demot tai muuta Pekalta jälkeen jäänyttä materiaalia olisi tietysti voinut lisätä vielä toiselle CD:lle, mutta on kiva tietää, että vielä on mahdollista saada joskus uutta Pekka Strengiä kuultavakseen
Legenda elää.
Omakustanne CD-R EP/nettijulkaisu
Tuliterä on helsinkiläinen bändi, jonka perustivat myös Sadkarmassa soittava Vesa Partti (kitarat, syntetisaattorit, ohjelmointi) ja Hannu Wilman (kitarat, syntetisaattorit) syksyllä 2006. Aluksi bändi improvisoi tuollaista hieman ambientimpaaa, kosmista tavaraa, mutta sitten he keksivät ottaa mukaan basistin ja rumpalin Sadkarmasta saadakseen musiikkiin vähän enemmän potkua. Tämä oli erittäin hyvä päätös, sillä nämä kolme uutta, psykedeelistä, raskasta ja menevää instrumentaalista kappaletta rokkaavat todella tiukasti! ...Jatkuu » Kosmista aspektiakaan ei ole unohdettu, ja syntsat ja ohjelmointi ovat edelleen tärkeässä osassa, vaikka raskaat, groovit ja tiukat metalliriffit jyräävätkin päälle kuin yleinen syyttäjä.
Ensimmäinen kappale Alpha Blade alkaa minuutilla avaruussuhinoita. Sitten alkaa menevä, tiukka ja raskas riffi, josta tulee vähän mieleen jotkut Porcupine Treen metallisimmista paloista. Mukana on myös sekvenssejä ja leadkitaraa, ja tämä rokkaa ihan pirusti! Välissä on todella raskas kohta (alaviereistä kitaraa?), ja progempi osa kuulostaa vähän Hidria Spacefolkilta. Tämä melkoisen tapahtumarikas kappale toimii todella hyvin. Jagat on nopeaa space metallia sisältäen tiukkaa riffittelyä, nopeita sekvenssejä ja soolokitaraa. Tämä tuo mieleen Space Mirrors yhtyeen, vaikkakaan ei ole ihan niin kaoottista. Lopussa on vain avaruusääniä. Hieno veto tämäkin! Viimeinen, yli 14-minuuttinen kappale All-seeing Delirium alkaa myös melko tiukasti vaikkakaan ei yhtä nopeana. Mukana on myös tuplabassorummut, mutta kolmen minuutin kohdalla tulee hetken tauko ja seuraa vain sekvenssereitä. Sitten taas lähdetään, mutta nyt tunnelmallisemmalla, hieman melankolisella otteella. Kuuden minuutin kohdalla komppi jää pois, ja delaykitara tuo mieleen Kingston Wallin. Kohta mukaan tulee taas myös raskaampia elementtejä, ja kappale kuulostaa hieman Opethilta. Synkkää ja kaunista, raskasta tavaraa. Sitten biisi rauhoittuu lähes ambientiksi, leijuvaksi äänimaastoksi ja saamme kuulla vähän Steven Wilson tyylistä herkkää leadkitaraa. Lopussa kappale taas kasvaa hetkeksi. Tämä on oikea mestariteos!
Tuliterän uusi EP on siis todella kovaa, raskasta ja tiukkaa instrumentaalista avaruusmetallia, josta löytyy yhtymäkohtia sekä 70-luvun avaruusrokkiin, progressiiviseen rokkiin, psykedeliaan kuin moderniin metalliinkin. Itse alusta loppuun asti tehty levy kuulostaa oikein hyvältä, joten ei voi kun onnitella poikia hyvästä työstä. EP:n voi ladata ilmaiseksi osoitteesta www.last.fm/music/Tuliterä, tai tilata bändiltä CD-R muodossa.
The Church Within Records (CW012)
Kun Suomen doom metal legenda Reverend Bizarre lopetti toimintansa vuonna 2007, päätti bändin kitaristi Peter Vicar (Kimi Kärki) laittaa pystyyn uuden, perinteisen ja todellisen doomin nimeen vannovan yhtyeen, tällä kertaa hieman kansainvälisemmällä miehistöllä. Fear No Pain on bändin ensimmäinen albumi, jota ennen julkaistiin aikaisemmin viime vuonna Demon of Freedom vinyyli-EP. ...Jatkuu » Vankasti Saint Vituksen, Pentagramin, Black Sabbathin, Witchfinder Generalin, Troublen ja hieman Cathedralinkin jalanjäljissä kulkevan yhtyeen miehistöön kuuluu myös Hammondia ja Mellotronia soittavan Kimin (nyt Peter Inverted) lisäksi Count Ravenista, Terra Firmasta ja Saint Vitusistakin tunnettu ruotsalainen laulaja Christian Lindersson, joka nykyään haluaa kutsuttavan itseään nimellä Chritus, englantilaisen Centurions Ghostin rumpali Gareth Millsted ja basisti Jussi Iron Hammer Myllykoski. Don Angelo Tringali (Slough Feg) soittaa erityisvierailijana kitarasooloa kappaleessa The Funeral Pyre. Kaikki kappaleet ovat Peterin säveltämiä ja sanoittamia ja sovituksista vastaa koko bändi.
Albumin aloittaa hidas, raskas ja karu Down the Nails, joka antaa jo hyvän kuvan siitä, mitä tuleman pitää. Todella kova Pillars Under Water rokkaa hieman vauhdikkaammin Witchfinder Generalin NWOBHM tyyliin, ja sisältää myös kunnon kitarasooloa! Lyhyen akustisen intron jälkeen Born of a Jackal on murskaavan raskasta ja ylvästä menoa, välillä hitaasti, välillä keskitemmolla. Kappaleen loppu on todella hieno. Yksi levyn parhaita kappaleita on ehkä eniten Reverend Bizarrea muistuttava The Last of the Templars, jossa on yksinkertainen mutta äärimmäisen tehokas keskitempoinen riffi ja hieno laulu. Välillä mennään hitaammin, ja kappaleessa on myös oikein sopiva, vanhan koulukunnan kitarasoolo ja vaimeita koskettimia. Aivan huippua doomia! Todella raskas, synkkä ja hidas, lähes 11-minuuttinen The Spartan omaa hieman melodisemman, hyvän kertosäkeen ja loppuu akustisesti sisältäen myös kaunista, pehmeää laulua. Chritus on varmasti oikea valinta yhtyeen laulajaksi, sillä hän pystyy saamaan paljon tunnetta mukaan melko pienimuotoisella tulkinnalla ilman mitään turhia hienouksia. Doomiksi nopeampi A Man Called Horse rokkaa rankasti ja tupla soolo toisen kertosäkeen jälkeen toimii erittäin mainiosti. Sitten siirrytäänkin hitaampiin, Candlemassin tyylisiin doom riffeihin, ja perusosan jälkeen tulee uusi, melankolinen mutta rokkaava lauluosa josta tulee mieleen Black Sabbath. Lopussa on jännää, epäharmonista kitarajuttua. Hieno biisi tämäkin, ja kymmenen minuuttia menee aivan huomaamatta. Levyn pisin kappale (14:25) on kauniilla ja surullisella akustisella osalla alkava The Funeral Pyre. Lohduton, hieno laulu tulee mukaan puolentoista minuutin kohdalla, ja biisi lähtee rankemmin liikkeelle pari minuuttia tästä eteenpäin. Hidas, karu meininki tuo jotenkin mieleen Bathoryn viikinkiajat. Noin 5:30 alkaa nopeampi riffi laululla ja hyvällä soololla, välillä mennään taas hitaammin ja mukaan tulee jännä, efektoitu laulu. Urut feidaantuvat sisään, ja saamme kuulla kivaa, efektoitua sooloa. Kappale loppuu vielä rauhalliseen akustiseen tunnelmointiin. Upea ja eeppinen lopetus tälle mahtavalle levylle!
Kaiken kaikkiaan Fear No Pain on erittäin onnistunut debyytti, vaikka nauhoitusvaihe on varmaan ollut melko haastava, kun esim. rummut on nauhoitettu Pohjois Walesissä. Albumi kiteyttää melko pitkälti sen, miksi olen doomia diggaillut jo yli 20 vuotta. Keväällä myös vinyylinä julkaistava albumi on pakko-ostos kaikille doom metalin saloihin vihkiytyneille. Bändi on jo ollutkin ensimmäisellä kiertueellaan, joka jatkuu huhtikuussa. Sitä ennen Lord Vicarin voi kokea heidän ensimmäisellä Helsingin keikallaan Nosturissa Psychotropic Caravan festivaaleilla 28.2. Ei kun sinne!
Subliminal Sounds (SUBCD27)
Ruotsalainen Dungen jatkaa voittokulkuaan Gustav Ejstesin johdolla tällä neljännellä levyllään, joka on ehdottomasti yksi parhaista vuoden 2008 julkaisuista. Myös livebändistä tutut Reine Fiske (kitara, basso), Mattias Gustavsson (basso) ja uusi jäsen Johan Holmegard (rummut ja lyömäsoittimet) ovat mukana levyllä, samoin kuin yhdessä kappaleessa Anna Järvinen (taustalaulut) ja Fredrik Swahn (basso). ...Jatkuu » Laulun lisäksi Gustav hoitaa soittaa pianoa, jousia, lyömäsoittimia, huilua ja urkuja.
Uusin albumi on täydellinen yhdistelmä autenttista psykerokkia, kauniita surumielisiä melodioita, raskasta fuzzin täytteistä jammailua ja ihanaa retropoppia. Levyn aloittava, myös 12:lla EP:llä julkaistu Sätt at Se on yksi parhaista kappaleista, mitä olen kuullut pitkään aikaan. Kyseessä on melko hidas, melankolinen ja melodinen biisi, jossa viulu, piano, valittava fuzz kitara, upea laulu ja hieno rytmiryhmä yhdistyvät mahtavalla tavalla. Loistavaa! Kiva, lyhyt instrumentaali Målerås Finest on 70-luvun alun progressiivista rockia jossain Wigwamin ja Zappan välimaastossa. Leppoisassa ja jatsahtavassa biisissä Det Tar Tid on todella hyvä kertosäe. Rankka kitara/basso/rummut jamittelu Samtidigt 1 tuo mukavasti vähän säröä ja hurjempaa tunnelmaa levylle. Sitten seuraakin kaunis, kevyt pianopoppis Ingenting Är Sig Likt. Aika melodramaattinen, progressiivinen ja hieno instrumentaali Fredag omaa groovin rytmin sekä upeita 60/70-luvun vaihteen viboja. Fins Det Någon Möjlighet alkaa kirkuvalla kitarafeedbackillä, sitten alkaa perinteinen ruotsalainen progeilu, joka lopussa muuttuu rankemmaksi. Mina Damer och Fasaner alkaa pianolla, huilulla ja akustisella, sitten tulee hypnoottinen riffi ja komppi. Kappaleessa on hieman itämaista tunnelmaa, ja välin rauhallisemmassa, nätissä osassa kuullaan myös Anna Järvisen laulua. Yksi levyn kohokohdista! Samtidigt 2 vie meidät taas jammailun maailmaan, mutta nyt aluksi vähän rauhallisemmin ja mukana on myös pianoa. Tässä vedossa on hienoa sooloa ja hyvää menoa joka kiihtyy. Levyn lopettaa vielä melodinen ja kaunis proge instrumentaali Bandhagen.
Dungenille jo tutuksi tullut, varsin klassinen ja vanhakantainen 60-luvun lopun/70-luvun alun soundi on levyllä viety huippuunsa. Siitä kiitos myös Subliminal Soundsin pomolle Stefan Kérylle ja Pierre Lindsjöölle, jotka ovat onnistuneet Gustavin kanssa taikomaan albumille juuri sopivan retro soundin. Myös vinyylinä julkaistu 4 todistaa, että Dungenin tähti ei näytä merkkejä hiipumisesta, vaan loistaa yhä kirkkaammin. Tänä vuonna lähinnä USA:ssa keikkaillut yhtye on tulossa ensi vuonna ensimmäistä kertaa myös Helsinkiin, Psychotropic Zone klubille Tavastialle helmikuun 21. päivä, ja me kaikki olemme jo aivan innoissamme
Bad Afro Records (AFROCD/LP 037)
Tanskalaista Dragontearsiä voidaan pitää psykedeelisen underground rockin superyhtyeenä. Lähinnä entisistä ja nykyisistä On Trialin ja Baby Woodrosen jäsenistä koostuva bändi julkaisi loistavan, happohuuruisen debyyttinsä 2000 Micrograms from Home viime vuonna, ja nyt pojat ovat pistäneet vieläkin paremmaksi! Tambourine Freak Machine sisältää viisi uutta, syvällistä ja mieltä laajentavaa kappaletta ja yhden lainakappaleen, ja on ehdottomasti yksi vuoden 2008 kovimmista julkaisuista. ...Jatkuu » Mukaan on otettu jäseniä myös muista bändeistä, ja levy on edellistä kokeellisempi ja hypnoottisempi.
The River alkaa utuisesti ja hallusinatorisesti mm. väärinpäin käännetyillä kitaroilla rytmin kasvaessa ja laulun tullessa kohta mukaan. Rauhallisessa kappaleessa on todella upea, ylevä tunnelma, ja mukana on myös koskettimia. Tämä on todella syvää psykedeliaa! Sitten seuraa epämääräistä free folk häröilyä sisältäen pillejä yms., ja hypnoottinen Sunrise alkaa akustisella riffillä, perkussioilla ja hienon melodian omaavalla laululla. Sitten lähtee tiukka komppi, ja tämä on todellista mannaa korville ja mielelle. Biisi on yksi levyn rankimmin rokkaavimmista ja parhaimmista paloista ja sisältää myös surisevaa sähkökitaraa ja kelloja. Aivan upeaa! Dylan cover Masters of War on tumma, synkkä ja akustinen apokalyptinen folk biisi, joka kertoo ahneista vallanpitäjistä ja sodan kylväjistä, jotka eivät välitä ihmisten kärsimyksistä. Paskiaiset saavat vielä maksaa
Kappaleessa on todella voimakkaat, syvälliset sanat, ja tulkinta on huippulaatuista.
Yli 15-minuuttinen The Freedom Seed alkaa psykedeelisellä, rauhallisella synavoittoisella ambientilla, joka on kuorrutettu kivoilla avaruusäänillä. Sitten mukaan tulee rauhallista rytmiä. Tämä on todella hypnoottinen, repetatiivinen ja meditatiivinen biisi, jossa on silloin tällöin myös hieman hienoa laulua (Janine Neble ja Lorenzo Woodrose). Välissä on taas väärinpäinkitaraa ja jos jonkinlaista pulputtelua. Todella euforinen, nostattava ja monikerroksinen kappale. Vähän tulee mieleen The Spacious Mind tai Acid Mothers Temple meditatiivisessa moodissaan. Lyhyt ja kokeellinen Roccos Revenge alkaa psykeäänillä ja feedbackillä, sitten mukaan tulee vahvasti manipuloitua rytmiä ja pilliä. Levyn lopettaa groovilla rumpukonebeatillä varustettu, hypnoottinen Dreamweaeaver 2, jossa on paljon erilaisia psykedeelisiä soundeja ja vähän itämaisen kuuloista laulumelodiaa. Todella hyvä lopetus!
Tambourine Freak Machine omaa aivan uskomattoman syviä ja hallusinatorisia tunnelmia ja on pakko-ostos kaikille psykedeelisen undergroundin ystäville. Onneksi levy on saatavilla myös vinyylinä. Bändiltä on ilmestynyt myös uusi vinyylisinkku, mutta se on melkoisen vaikea hankkia, onnea vaan yritykseen! Bändi on myös mahdollista nähdä livenä ensi vuoden Roadburn festivaaleilla.
Hippie Shake Recordsista löytyy vinyylinä...
Sulatron Records (st 0802)
Tämä CD sisältää viiden kappaleen verran (70 minuuttia) materiaalia, samoista studiosessioista, joista tämä tanskalais-ruotsalainen psykedeelinen ja improvisaationaalinen avaruusrokki yhtye työsti edellisen, loistavan Black Tomato levynsä. Mistään jämänauhoista ei kuitenkaan ole kysymys, vaan käyttämättä jääneistä 150 minuutista löytyi kyllä vielä oikein käyttökelpoista materiaalia. Sulatronin Sula Bassana alias Dave Schmidt teki vielä suuren työn yhdistelleessään lyhyempiä jameja pidemmiksi kokonaisuuksiksi ja tehdessään pientä manipulaatiota musiikille. ...Jatkuu » Lopputuloksen on oikein mainio, mieltä laajentava CD, jonka kaikki kappaleet on osuvasti nimetty ihmisaivojen osien mukaan
Substantia Nigra alkaa hypnoottisella bassokuviolla, puolentoista minuutin paikkeilla mukaan tulevat rummut kitaroiden kasvaessa mukaan kivasti. Koko kappaleen ajan säilyy hyvä draivi ja imu, ja tämä on todellista aivomusaa! Ei niin raskas biisi. Optic Chiasm alkaa melkoisen ambienttina ja alkaa vähitellen ottaa hahmoa. Kappale on melkoisen seesteinen ja hidas loppuun asti tuoden mieleen jotkut Ozric Tentaclesin rauhallisemmat kappaleet. Hienoa sooloa ja sähköpianoa on myös mukana. Tanssittava Fornix alkaa grooveilla, ehkäpä loopatuilla rummuilla, ja toimii erittäin hyvin basson ja syntetisaattoreiden tullessa mukaan. Myöhemmin vaihdetaan reggae rytmiin, ja saamme kuulla mielenkiintoisia UFO ääniä ja reilusti delay kaikua. Kappale aiheuttaa hyvin miellyttävää, pientä kihelmöintiä aivoissa. Aqueduct of Sylvius jatkuu suoraan edellisestä kappaleesta aluksi pienillä psykedeelisillä soundeilla. Rytmi kehittyy mukaan, ja tässä saamme kuulla todella avaruudellista tavaraa. Seitsemän minuutin kohdalla meno muuttuu tiukemmaksi ja raskaammaksi. Hieno veto! Yli kaksikymmentäminuuttinen Vermis alkaa syntsalla, sitten mukaan tulee basso ja pientä, leijuvaa kitaraa. Myöhemmin tulee myös vähän rumpuja. Tällä on todella huumaava vaikutus. Viiden minuutin paikkeilla kehiin tulee ilmeisesti uusi jamipätkä, ja meno muuttuu mukavan jatsahtavaksi ja funkiksi. Saamme kuulla sekä kitara- että Fender Rhodes soolon. Loppupuoli on melko kitaravetoista, ja soolo jossain 17-19 minuutin paikkeilla on todella hieno!
ØSC on jälleen saanut tehtyä erinomaisen CD:n, jossa riittää paljon tutkimista ja ihmettelemistä. Levyn aivo -teemaa on käytetty myös kansissa, ja se sopii hyvin pakettiin. Seuraava levykin on jo miksattu Secter Saucerin Steve Hayesin toimesta, mutta vaatii vielä hieman editointia. Ikävää, että bändin tämän vuoden Helsingin keikka peruuntui, mutta kokeillaan uudestaan ensi vuonna, sillä nämä kaverit osaavat todella ruokkia kuuntelijoiden aivoja!
Nasori Records (NR078LP/CD)
Tätä levyä on odoteltu jo pitkään
Saksalaisen Vibravoidin edellisestä studioalbumista on nimittäin ehtinyt kulua jo kuusi vuotta. Onneksi tämä täydellisen 60-luvun happopsykedelian ruumiillistuma on pitänyt fanit jotenkuten tyydytettyinä julkaisemalla live -DVD:n ja kolme Triptamine - EP:tä. Ainakin minun kohdallani fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet alkoivat kuitenkin olla jo todella pahat! ...Jatkuu » Mutta onneksi bändi ei petä tällä uudella satsilla. Miehistön vaihdoksista huolimatta Christian (kitarat, laulu, sitara, syntetisaattorit, Mellotron, Theremin yms.) ja kumppanit ovat onnistuneet saamaan aikaiseksi ehkä Vibravoidin tähän asti parhaan levyn. Ja se on paljon se, kun ajattelee minkälaisia mestariteoksia 2001 ja Void Vibration ovat.
Politics of Ecstasy on luonnollisesti kunnianosoitus Timothy Learylle, yhdelle suurimmista ja tärkeimmistä LSD guruista. Hänen puhettaan on myös samplatty mukaan levylle, joka on nimetty yhden hänen tunnetuimman kirjansa mukaan. Albumin aloittaa ultra cooli, groovin kompin omaava lähes instrumentaali The Politics of Ecstasy jossa on myös psykedeelistä puhetta ja sitaria. Tämä on todella upea ja hypnoottinen aloitus! Bändi on nauhoittanut ilmeisesti kokonaan uudestaan aikaisemmin singellä julkaistun, räväkämmän kappaleen Doris Delay, joka toimiikin nyt vielä entistä paremmin. Tämä on todella tarttuva ja upea, 60-luvun tyylinen ja todella psykedeelinen rock pala, jossa on paljon tremolokitaraa, hieno laulu ja ilmeisesti Mellotron melodioita. Seuraavaksi saamme herkutella melkoisen autenttisella (kuuntele vaikka noita VOX urkuja!) versiolla Strawberry Alarm Clockin kappaleesta Incense and Pepperments, joka on yksi parhaimmista 60-luvun USA-psykecovereista mitä olen ikinä kuullut! Tämä pistää vielä kaiken lisäksi sinut tanssimaan. Sitten mennään vähän hurjempiin ja raskaampiin tunnelmiin, kun bändi räjäyttää menemään oman repetatiivisen hypnopläikäyksenä Playing With Beuys, jossa on jo aika paljon kraut rock henkeä. Tämä huumaava biisi rokkaa ja toimii todella hyvin, ja lopussa on pelkkiä syntsiä. Kappaleesta on tehty myös mieltä laajentava promovideo. Christian on osannut todella valita hyvät lainaraidat albumille, sillä vanha Silver Apples biisi Oscillations on omiaan Vibravoidille. Kappaleen oskillaattroipörinät, groovi, tanssittava rytmi ja monotoninen laulu vievät kuulijan psykedeeliseen transsiin
Upeaa! Vinyylin A-puolen lopettaa vielä lyhyt ja kokeellinen Audio Revolution Vol 1, jossa on Leary samplea, säröpörinää ja rumpufriikkailua.
Koko vinyyliversion B-puolen täyttää massiivinen Your Mind Is at Ease, joka alkaa hiljalleen ilmeisesti koskettimilla. Joskus puolentoista minuutin kohdalla alkaa hidas, unenomainen ja narkoottinen meno, siten pehmeä, hieno laulu tulee mukaan. Tosi hyvä fiilis! Tässä on todella upeita äänimaisemia, ja Mellotron on varmaan ahkerassa käytössä. Todellista psykedeelistä autuutta! Ennen kahdeksaa minuuttia kappale vaimenee pois, ja seuraa vain suhinoita, väärinpäinsoundeja ja muuta todella hallusinatorista, kokeellista kamaa, joka on kun äänellinen kuvaus happomatkasta
Välissä tulee myös todella tripahtavaa puhetta ja sitaria. Dronevaiheen jälkeen palataan biisiin joskus ennen 18 minuutin rajapyykkiä. Loppu kappale menee instrumentaalisena, ja ihan lopussa tulee korkeaa taajuutta ja vähän väärinpäin nauhoitettuja soundeja ja suhinaa. Vau, tämän jälkeen olo on melkoisen tyhjä ja autuas! Levyn CD-versiolta löytyy vielä todella hyvä Oscillations (Opto-Electro-Mix) jonka laulu kuulostaa aivan robotilta sekä lähes ambientti Audio Revolution Vol 2.
Vibravoid on mielestäni aivan maailman parhaita psykedeelisiä rock bändejä, joten tämä albumi on ehdottomasti pakko-ostos kaikille genren ystäville. 100 kappaleen värivinyyli on jo loppuunmyyty, mutta mustaa versiota ja CD:tä löytyy vielä, joten pitäkää kiirettä! Vibravoid on mahdollista nähdä ensi helmikuussa myös Suomessa, ainakin 27. päivä Hämeenlinnassa Octopys Syng Aliven kanssa ja 28. Helsingissä Nosturissa yhdessä Circlen, Lord Vicarin ja Dark Buddha Risingin kanssa. Älä missaa tätä ainutlaatuista mahdollisuutta!
Nasoni Records (NASONI074)
Saksalainen Vibravoid on ollut yksi suosikkibändeistäni heidän 2001 -debyytistään lähtien, ja bändi on oiva esimerkki aidosti psykedeelisestä rock -bändistä, joka on oivaltanut täydellisesti, mistä psykedeliasta oli kyse 60-luvulla, mutta ei ole kuitenkin jämähtänyt täysin menneisyyteen. Triptamine E.P. Volume 3 on uusin osa yhtyeen vinyylinä julkaistusta sarjasta, jonka jokaista osaa on painettu vain 300 kappaletta. ...Jatkuu » Mielestäni tämä on myös levyistä tähän asti paras, koska äänenlaatu on kauttaaltaan hyvä, ja albumi antaa edustavan kuvan siitä, miltä Vibravoid nykyään kuulostaa livenä. Hollantilaista internet -radiota varten studiossa livenä nauhoitettu setti sisältää mukavan koosteen bändin parhaita kappaleita (tosin monta herkkupalaa jää kuulematta... Jotkut live -biisithän ovat yli 20-minuuttisia!) ja tyylillä valittuja covereita 60-luvun klassikoista. Pituutta albumilla on yli neljäkymmentä minuuttia joten kyllä tämä ihan kokopitkästä mielestäni käy.
Syd Barrettin Pink Floydin space rock -klassikko Astronomy Domine aloittaa levyn hyvin psykedeelisissä svääreissä, mahtavaa! Sitten seuraa aikaisemmin sinkullakin julkaistu, mukavasti rullaava originaali Doris Delay, joka ei laadullisesti jää yhtään bändin lysergisille esikuville. Tämä upea kappale löytyy definitiivisenä versiona myös bändin uudelta studiolevyltä Politics of Ecstasy. Jo debyytille tallennettu, mysteerisen The Mystic Tyden vuonna 1967 alun perin julkaisema Mystery Ship on unenomainen, maaginen kappale joka loppupuolella on melko raskastakin menoa. Hieno cover -valinta! Adjustment oli Vibravoidin ensimmäinen sinkku, ja tämä kappale toimii aina erinomaisesti. A-puolen lopettaa energinen, jammaileva ja groovi kappale Electric Corona, jota en ollut ennen kuullutkaan. Tähän bändi on lisännyt myöhemmin vähän urkuja ja psykedeelisiä kitaraefektejä ja leadkitaraa, mikä onkin ihan paikallaan.
B-puolen aloittaa Beatlesin legendaarinen Tomorrow Never Knows, jonka pojat vetävät läpi asenteella. Tähänkin he ovat lisänneet vähän päällekkäisnauhoituksia, täytyyhän kappaleesta toki väärinpäin nauhoitettua kitarasooloakin löytyä... Mahtavaa! HG Biercraft on 13 sekuntia kestävä raaka pläikäys, jonka jälkeen tulee yksi bändin parhaista kappaleista, nuoresta happokuningattaresta kertova She's Just 13. Vänkää... Levyn lopettaa yli yhdeksän minuuttinen, instrumentaalinen jami nimeltään Psychocosmosys, joka toimii hienosti mutta olisi voinut hyötyä avaruussyntsistä. Levy sisältää siis kaikin puolin hienoa ja psykedeelistä menoa, joten ei muuta kuin tilaamaan ennen kuin loppuu!
Presence Records (PRECD 012)
Time Traveller on Seinäjoella asuvan multi-instrumentalisti Juhani Nisulan instrumentaalinen proge projekti, jossa hän soittaa itse mm. kitarat, bassot, Hammondit, Moogit ja Mellotronit. Lisäksi levyllä on rummuissa Esko Takamäki, ja Timo Ristilä soittaa hienon Moog soolon kappaleessa The Pioneers ja Sanna Ågren viulua kappaleessa The Release. Juhani ja Esko soittivat aikaisemmin yhdessä hard rock -bändissä nimeltään Black Passat. ...Jatkuu » Chapters I & II on nauhoitettu Juhanin analogisessa Magic Mushroom studiolla Seinäjoella vuosina 2006 ja 2007, ja sen on masteroinut Mika Jussila ja Mikko Karmila. Lopputulos on häikäisevän kuuloinen. Levy on ensimmäinen osa suunnitellusta kolmen levyn sarjasta, joissa kaikissa on teemana matkailu avaruudessa ja ajassa.
Levy koostuu kahdesta eri osasta, Chapter I: The Journey ja Chapter II: Circumstances, jotka taas sisältävät useampia erillisiä kappaleita. Lyhyen Launch -intron jälkeen Part One: The Pioneers iskee päälle melkoisen aurinkoisella otteella ja hyvällä kitarasooloilulla. Välillä mennään mystisempään tunnelmaan, ja sitten tulee taidokas syntsasoolo, ja seuraavaksi taas tiukkaa soolokitaraa. Hyvä aloitus! Shifting (or The Introduction to The Traveller) on lyhyt, utuinen ja avaruudellinen syntsjuttu. Part Two: The Travelleron aika groovi, urkuja sisältävä biisi, joka menee välillä rauhallisemmaksi, mutta lähtee sitten rokkaamaan kunnolla. Sooloa on taas paljon, ja tämä on melkoisen progressiivista kamaa. Hitaampi, bluesmainen Part Three: Floating sisältää taas tehokasta sooloa ja lopettaa ensimmäisen jaoksen mukavasti.
Part Four: The Chase on reipas ja funkahtava teos, Part Five: The Great Escape taas albumin psykedeelisintä antia ujeltavine syntetisaattoreineen, Mellotroneineen ja E-bow -kitaroineen. Kappaleessa on kivoja melodioita, ja lopussa tulee myös synkkä ja raskas osa. Ehkä levyn paras osuus, hienoa! Aika psykedeelinen fiilis on myös rauhallisessa, ilman rumpuja toteutetussa kappaleessa Part Six: Dead End. Yksi suosikeistani on myös funkahtava, erittäin hyvää menoa sisältävä Part Seven: The Release, jossa on hienoja melodioita, rauhallisempi osa viululla, ja sen jälkeen tiukka, itämainen osa jossa viulu jatkaa. Lopussa isketään kehiin taas Mellotronit. Tämän mielenkiintoisen ja idearikkaan albumin päättää vielä mystinen Outro.
Juhani Nisula osaa selvästi soittaa kavereineen, mutta ei tämä levy onneksi mitään pelkkää soittotaitojen esittelyä ole, vaan ihan kunnolla mietittyä, hieman 70/80-luvun tyylistä instrumentaalista progressiivista rockia. Varmasti jotkin Joe Satriani/Steve Vai fanit tästä voisivat myös pitää. Itseäni miellyttivät varsinkin hetkelliset psykedeeliset vivahteet, mutta kyllä tämä muutenkin ihan kelpo levy on. Saatavilla on myös vinyyliversio, mistä kiitokset Keltaiselle jäänsärkijälle! Juhani on nyt myös pistänyt pystyyn livebändin, joten levyn materiaalia on jatkossa mahdollista kuulla myös elävänä.
Meteor City (Promo)
Amerikkalainen Farflung alkaa olla jo pitkän linjan raskaita sci-fi/avaruusrokki veteraaneja. Aikaisemmin Pressurehed nimellä toimineet kaverit ovat olleet myös Nik Turnerin taustabändinä tämän USA:n kiertueilla 90-luvun puolessa välissä sekä jäseninä Helios Creedin uudelleen kokoamassa Chrome yhtyeessä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yhtye on yhdistellyt kraut rockista, punkista ja metallistakin voimaa saaneeseen soundiinsa onnistuneesti myös stoner rockia. ...Jatkuu » Uudella levyllään kolmikko Tommy Grenas, Michael Esther ja Ryan Kirk vievät meidät taas syvälle avaruuden keskipisteeseen ja moninaisiin vaihtoehtoisiin todellisuuksiin.
Unborn Planet lkaa avaruusäänillä ja sitten tulee oikein tarttuva riffi. Tämä on hieno, energinen ja tiukka punkahtava rokkaus, ja kertosäe varsinkin jyrää ja kunnolla! Jopa edellistä parempi on todella tiukka Endless Drifting Wreck, jossa on psykedeelisiä soundeja, hypnoottinen krautpoljento sekä Vibravoidin mieleen tuova monotoninen laulu. Kertosäe on menevää, Fu Mancu tyylistä stoner rockia. Biisissä on myös syna/basso voittoinen rauhallisempi väliosa ja lopussa todella kovaa kitarasooloa, vau! Like It Has Never Been alkaa rauhallisesti, ja sitten tulee repetatiivinen, hypnoottinen komppi. Tässä kappaleessa on todella hieno, kraut henkinen tunnelma, mutta myöhemmin tulee myös raskasta stoner -riffittelyä! Circlen mieleen tuova, aika raskas krautrokkaus Stella Volo sisältää lopuksi jännän, akustista kitaraa sisältävän osan. Todella hypnoottinen Ix junnaa yhdessä äänessä tomikompilla sisältäen lähes kuiskaavaa laulua. Kappale kasvaa ja muuttuu raskaammaksi ja muuttuu lopuksi lähes punkiksi The Stooges/MC5 tyyliin sisältäen hyvää bassottelua. Ambienttina alkava Silver Shrooms sisältää kivaa syntsataustaa ja muuttuu raskaammaksi enne kolmea minuuttia. Loppu on Monster Magnet tyylistä kohkausta, hienoa! Invincible omaa groovin bassolinjan hitaalla rytmillä. Tauon avaruusäänien jälkeen lähdetään avaruusrokkaamaan tosissaan ja saamme kuulla hienoja riffejä. Perusversion levystä lopettaa hieno, pehmeästi alkava Precognition jossa on utuisia suntetisaattoreita ja vahvaa laulua.
CD:n deluxe editiossa (1000 kpl) ja tuplavinyyliversiossa (300 kpl) on lisäksi kaksi bonuskappaletta, jotka muistuttavat itse asiassa eniten kunnon 70-luvun space rockia á la Hawkwind. R-complex rokkaa todella tiukasti ja biisissä Possession bassorumpu jytkyy ihan Spacehead tyyliin. Nämä eivät siis todellakaan ole mitään jämäbiisejä, vaan ihan huippulaatuista kamaa, joten kannatta ehdottomasti hankkia versio josta nämäkin kappaleet löytyvät! A Wound in Eternity on todellakin yksi parhaista tänä vuonna julkaistuista levyistä, ja edustaa Farflungia parhaimmillaan. Hanki se heti ja pistä aivosi kunnon psykedeeliselle tripille!
