Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Tulee taas joka tuutista lamaa ja laskevia suhdanteita. Tv-uutiset lähettivät tällä viikolla kilpaa uutisia siitä, kuinka talous on lähtenyt alamäkeen ja vastuu talouskasvusta on kuluttajilla. Tässä pitäisi varmaan vähän muistella mitä tapahtui viimeksi 80- ja 90-luvun vaihteessa.
Tarkoituksenani ei ole tässä lähteä kovin syvällisesti spekuloimaan talouden kasvu- ja kehitysnäkymiä vaan päästellä hieman liikoja höyryjä pihalle, koska viimeaikaiset merkit alkavat näyttämään siltä, että pian ollaan taas edellisen laman kaltaisessa syöksyssä ja suurelta osin syyttä. ...Jatkuu » Tällä tarkoitan juuri kuluttajan asemaa tapahtumaketjun aloittajana, koska nyt mediavälineiden lietsoma taloudellinen taantuma ja lamavuosien muistelu on varmasti omiaan tyrehdyttämään kuluttajien ostohalut täysin ja silti pokkana tehdään uutisia, missä yritetään selittää että taloudellisen kasvun vastuu on nyt kuluttajilla, näiden tulisi ostaa entistä enemmän. Täytyy ihmetellä että kuinka tyhmiä täytyy uutisoijien olla, että uskovat että tällaisella uutisoinnilla oikeasti saataisiin kuluttajat ostamaan jotain. Vaikutukset ovat melkoisen varmasti täysin päinvastaiset, eli kuluttajat lyövät rahapussien nyörit tiukasti kiinni ja laittavat kaikki suuremmat investoinnit jäihin, koska "talouden kehitysnäkymät ovat niin epävarmat".
Kohta sitä sitten ihmetellään kun talouskasvu hiipuu entisestään ja tästä tietysti media saa lisää löylyvettä lyödä höyryä lamauutisiin. Sitten voikin seuraavat pari vuotta uutisoida kuinka lama syvenee tai ehkä pohja on saavutettu ja parempaa voidaan odotella. Olisikin mielenkiintoista käydä kirjastossa lueskelemassa n. kymmenen vuotta vanhoja sanomalehtiä, todennäköisesti huomaisi että tuolloinkin media hehkutti päivästä toiseen että nyt ollaan lamassa, olkaa varovaisia kuluttajat ja älkää ostako mitään (rivien väleistä luettuna). On se perkele kun ei ihmiset opi kerrasta, samoja virheitä pitää tehdä yhä uudestaan ja uudestaan.
Voisin tähän samaan juttuun ottaa vielä käsittelyyn nykyaikaiset tulosjohdetut yritykset, jotka osaavat nähdä oman tulevaisuutensa maksimissaan kvarttaalin verran, eli ainoa huolenaihe tuntuu olevan että miten kvartaalitulos (3kk) saadaan näyttämään hyvältä sijottajien näkökulmasta. Taitaa olla kuitenkin parempi että tuosta päästelee höyryt toisen kerran, nyt on jo verenpaine reilusti yli terveellisen rajan.
Kommentoikaahan olenko näkemykseni kanssa yksin vai onko joku muukin samaa mieltä, että media lietsoo lamaa ja aiheuttaa talouden alamäen ainakin osittain?
Jep. Kerrottakoon tässä että Vaajakosken kaksitasoinen aivan käsittämätön liikenneympyrähän sijaitsee Jyväskylän läheisyydessä, eli ko. ympyrästä pitäisi osata kaartaa Jyväskylän sisääntulotielle (tai mihin sitä nyt on menossa...). Opastekilvessä noin 200 m ennen risteystä on piirretty miten ympyrästä teitä lähtee, kaavio näyttää lähes identtisesti siltä Symbolilta, jota Artist Formerly Known As Prince on käyttänyt, oisko liikennesuunnittelija ollut hulvattomalla päällä ko. ...Jatkuu » kohdetta suunnitellessa. Jokatapauksessa paikka on sanoinkuvaamattoman käsittämätön, muutaman kerran ympyrän treenanneena älyää pysyä pois sisäkehältä, mutta kun jostain perähikiältä eksyy isäntä/emäntä kerran vuodessa ihmisten ilmoille ja eksyy ko. paikkaan niin ei hyvä seuraa.
Tuossa juuri ajellessa Kotkasta Jyväskylään päin olivat näemmä osuneet ko. liikenneympyrässä, eli sisäkehältä oli joku täräyttänyt toisen kylkeen. Liikennesuunnittelijalle voisi lähettää ruusuja tai jotain, on aika uskomatonta odottaa että Suomessa kovinkaan moni osaisi ajaa monitasoista liikenneympyrää oikein...
"Vaajakosken kiertoliittymän opasteita muutetaan runsaan kolaroinnin takia". Heh heh.
Keskisuomalaisen juttu.
Porissa on näin jazzien ohella tapahtunut tämän viikon aikana mielenkiintoinen episodi vartiointiliikkeen, poliisin ja yksityisen internet-sivustojen ylläpitäjän välillä. Sananvapaudesta ei Suomessa ole vielä internetin yhteydessä taidettu montaakaan kertaa peistä vääntää, mutta tässä yksi varsin mielenkiintoinen tapaus.
Koko tapahtumasarja sai alkunsa siitä kun www.ojan.net -nimistä www-palvelua ylläpitävä Miika Oja teki havainnon kaupungilla vartiointiliikkeen merkillisestä tavasta säilyttää vartiointikohteidensa avaimia ym. ...Jatkuu » tietoja auton matkustajanpaikan jalkatilassa, mihin oli varattu avaimille lukollinen kaappi, mutta sitä ei ilmeisesti laiskuutta jaksettu käyttää. Tutkivan journalistin elkein sivuston ylläpitäjä kuvasi näkemänsä, kirjoitti siitä raportin ja jäi vielä seuraamaan että korjautuuko tilanne, eli onko kyseessä kenties hetkellinen unohdus tms. Jatkoseuranta osoitti että tilanne vain paheni, vartiointiliikkeen edustaja kävi lähestulkoon ilmoittamassa olevansa poissa ainakin tunnin kääntäessään pysäköintikiekkoon lisää aikaa. Kaikesta tästä julkaistiin raportti osoitteessa www.ojan.net/vartiointi/.
Seuraavana päivänä alkoi show, vartiointiliike pyysi poliisia antamaan määräyksen sulkea sivusto, mihin poliisi ei uskaltanut heti reagoida, mutta pian panikoi ja määräsi operaattorin estämään pääsyn ko. sivustolle. Sivuston ylläpitäjä otti asianajajan avukseen ja hommassa todettiin poliisin syyllistyneen panikointiin ja sivuston sulkemiseen tarvitaan oikeuden määräys. Nyt sivut ovat taas linjoilla, operaattoria tietysti on ymmärrettävä, eli tuskin ainakaan tässä tapauksessa pieni internet-operaattori haluaa asiakkaansa puolesta alkaa sananvapauden esitaistelijaksi. Jatkoa seuraa, asiaa puitaneen oikeudessa jossain vaiheessa.
Tässä ko. tapaus referaatinomaisesti, lukeekaa koko juttu osoitteesta www.ojan.net/vartiointi/ ja ihmetelkää. Toisaalta poliisin toiminta on jossain mielessä ymmärrettävää, tällaisia tapauksia ei Suomessa ole varmasti montaa vielä tähän mennessä ollut, mutta toisaalta vanhaan ja virttyneeseen sanontaan "parempi tutkia kuin hutkia" pohjautuva toiminta olisi varmasti tässä yhteydessä tuottanut paremman lopputuloksen. Sinänsä kuitenkin mielenkiintoinen prosessi moisesta tapahtumasta lähti liikkeelle, nyt asiaa puidaan oikeudessa ja kerätään negatiivista julkisuutta oikein urakalla, luulisi että sovittelevampi lähestymistapa olisi ollut omiaan vartiointiliikkeelle lähteä asiaa hoitamaan. Nyt ihmisille jää kuitenkin todennäköisesti hyvinkin negatiivinen kuva ko. vartiointiliikkeestä, joka vetää herneen nenään siitä, että heidän aivan käsittämättömän leväperäistä toimintaa arvostellaan internetissä. Mitenhän tässä tapauksessa olisi menetelty jos kyseessä olisi ollut perinteinen sanomalehti tms?
Maailma tarvitsee esikuvia, mitä Palasokeri edellä, sitä valtamedia perässä :)
...nojoo...
Joo, tähän en voi sanoa muuta kuin että "eikö saa käyttää omaa järkeä?". Kysyn vaan. Alkoholimixerikysymystä en niinkään halua kommentoida, mutta jos futis- tms. treenin jälkeen vetää useamman tölkin jotain kofeiinitauriinipommia, on kyllä jo omassa vintissä vikaa. Toisaalta tarina ei kerro minkäikäisestä sankarista on kyse, mutta silti; kohtuus kaikessa, kyllähän tuo pitäisi oppia jo nuorella iällä.
Muutaman varoituksen sana internetissä toimivista ilmaisista sähköpostipalveluista: kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa ettei kovin tärkeää informaatiota sisältäviä sähköposteja kannata noissa ilmaisissa palveluissa säilöä tai käyttää oikeasti tärkeisiin rekisteröitymisiin. Case : Firstname Mail. Perkele.
Kerron nyt aivan omasta kokemustani, eli rekisteröin taanoin ns. sekundääriksi sähköpostilaatikoksi itselleni osoitteen www.firstname.com nimisestä palvelusta, mistä saattoi valita oman etunimensä mukaisesti sähköpostin domainosan ja kun näin eksoottista etunimeä käyttää, löytyi heidän palvestaan loppuosaksi jakesmail.com, mikä vaikutti ihan hyvältä ja helposti muistettavalta.
Palvelu toimi yllättävänkin hyvin, sisään systeemiin pääsi kirjautumaan nopeasti ja sivustot oli rakennettu kevyiksi (lue: vähän grafiikkaa yms. ...Jatkuu » turhaa...), joten tuota osoitetta tuli käytettyä useampaan otteeseen rekisteröityessäni johonkin palveluun tms. Lähinnä tämän tein siksi, että joskus varsinkin jossain ulkomaisissa palveluissa rekisteröityminen aiheuttaa käsittämättömän spämmitulvan ja on hyvä ettei nuo viestit tuki ensisijaista sähköpostilaatikkoa.
Osoite on ollut muistaakseni vajaan vuoden käytössä ja pääosin palvelu on toiminut aina, eli palvelimet eivät ole pahemmin kärsineet kaatuilusta tms. Mutta tänään alkoi jo v-mittari hakkaamaan punaista kun yritin loggautua sisään firstname.comin palveluun. Perkeleen juntit olivat sulkeneet palvelun, sivulla törrötti teksti että "sinun täytyy rekisteröityä Gold palveluumme, saat sen huippuedullisesti, vain 19.95 dollaria vuodessa...". Voi vittu, ei voi paremmin sanoa. Kun oikein sivua tihrusti, löytyi alalaidasta teksti helvetin pienellä että ilmainen palvelu on päättynyt 1.7.2001 ja voi voi. Jätkät on sitä mieltä että mun pitäisi maksaa 120 mk että pääsisin noukkimaan vanhat postini pois heidän palvelustaan. Minkäänlaista ennakkoilmoitusta ei asiasta luonnollisestikaan ole esitetty, joten tuntuu aivan käsittämättömältä toiminnalta.
Eli tällaistakin voi tapahtua, eli kannattaa miettiä kahteen kertaan minkälaisia palveluita käyttää, toivottavasti kukaan ei ole laskenut paljoakaan varaa esim. ns. verkkokiintolevypalveluiden varaan, eli siis palveluiden jotka tarjoavat jonkun 10-30 Mt levytilaa ja pääsyn omiin tiedostoihinsa mistä tahansa, missä on webbiselain ja verkkoyhteys käytettävissä.
Palasokerin päätoimittajana voin luvata ettei palasokeri tule tekemään vastaavanlaista suoritusta koskaan. Piste.
Yleisön pyynnöstä tai niistä huolimatta Palasokerin pariin pääset nyt helposti muistamalla osoitteen http://www.palasokeri.com tai jos tuokin on vielä ylivoimainen niin voit käyttää myös muotoa http://palasokeri.com. Samoin sähköposti kulkee toimitukselle osoitteella toimitus@palasokeri.com. Vanhat osoitteet toimivat edelleen, joten voit käyttää myös niitä.
Sen verran domainin rekisteröintipuuhista, että erinomaista ja ennenkaikkea edullista palvelua tarjosi domainin rekisteröintiin ja redirectin virittämiseen Vapaus Dot Com niminen yritys, paremminkin domainihommissa tunnettu nimellä isoveli.org. ...Jatkuu » Onnistuin tilaamaan domain-nimen juuri kun olivat parin viikon lomalla (tämän olisi voinut lukea heidän www-sivultaan jos olisi malttanut), joten ajallisesti domainin rekisteröinti kesti reilut pari viikkoa, mutta käytännössä taitaa onnistua muutamassa päivässä. Www-sivulla täytettävällä lomakkeella ilmoitetaan heille tarvittavat tiedot ja parin päivän sisällä paukahtaa lasku postitse tilaajalle. Maksoin laskun tämän viikon tiistaina (muistaakseni) ja nyt lauantaina klo 16 näyttäisi siltä että domain toimii, joten kohtalaisen nopeasta palvelusta on kyse.
Kun palvelun tasoa ja nopeutta on tässä ylistetty, herännee varmasti kysymys että mitähän mahtaa maksaa moinen toiminta. Yllättävintä koko hommassa on että vuosikustannukset domain-nimen ylläpidosta ja liikenteen edelleenohjauksesta ovat 148 mk ja pennejä päälle (en nyt löytänyt sitä laskua tähän hätään mistään), eli 25 €. Kohtuukorvaus edellä kuvatusta toiminnasta.
Jätetään kuitenkin varaus roikkumaan, eli saapa nähdä miten luotettavasti domainredirectit toimivat, eli alku näyttää hyvältä, lisää kommentteja tulee tähän juttuun lisää jos katsotaan aiheelliseksi pidemmän testauksen myötä, niin hyvässä kuin pahassakin.
Isoveli.org voisikin varmaan tarjota koko systeemin jatkossa ilmaiseksi kun näin palvelua ylistetään verkkolehdessä? :)
Jos joku oli eksynyt Jyväskylässä Tanssisali Lutakkoon puolivahingossa perjantaina 15.6., saattoi äimistys olla melkoinen, täysin tuntematon bändi nimeltä Rappion Apostolit oli myynyt Lutakon täyteen ja pihamaalla parveili vielä reilusti porukkaa, jotka olisivat ostaneet lipun itselleen puoliväkisin.
Ehkäpä ennakkomainonta oli kuitenkin riittävää vaikka se alkoi varsinaisesti vasta samana päivänä, eli kyseessähän oli Rappion Apostolit nimellä keikkaillut CMX, tosin tämä ´salanimellä´ esiintyminen paljastettiin suurelle yleisölle vasta keikkapäivän Helsingin Sanomissa ja Keskisuomalaisessa. ...Jatkuu » Tosin huhua oli jo kaupungilla liikkunut muutaman päivän ajan, mutta ilmeisesti kovinkaan moni ei ollut sitä ottanut todesta, koska iltapäivästä lippuja ko. tapahtumaan oli saatavilla vielä hyvin.
CMX:n ideanahan oli heittää ns. ´lämmittelykeikka´ ennen seuraavan päivän festivaaliesiintymistä, mistä alkoi kesän kestävä festarikiertue. Kuten jo mainitsinkin, oli tupa täynnä ja poikkeuksellisesti yleisö näytti muodostuvan ´hardcore-faneista´ eli joukkoon ei montakaan ns. satunnaista ohikulkijaa ollut eksynyt vaan ihmiset olivat oikeasti tulleet katsomaan CMX:ää.
Tasan klo 23 alkoi vyörytys, eli jo hieman koomisen pitkän alkuintron jälkeen lauteille asteli ilmiselvästi parin vuoden keikkatauosta hyötynyt bändi. Virtaa näytti riittävän rukkasissa ja biisejä vedettiin rankalla kädellä, eli ensimmäiset biisit olivat kohtalaisen rankkaa rutistusta. Tässä yhteydessä täytynee mainita etten itse ole perehtynyt CMX:n tuotantoon sillä tasolla, että voisin tässä listata illan aikana esitetyt kipaleet tai analysoida että miten ne ovat muuttuneet vuosien varrella live-tilanteissa esitettynä. Meininkiä kuitenkin riitti, niin lavalla kuin sen edessäkin.
Illan aikana kuultiin kattavasti CMX:n tuotantoa kaikilta aikakausilta, setistä oli pudotettu pois useita settien vakiobiisejä ja kerätty hieman harvinaisempia tuotoksia tilalle. Yleisö otti avosylin vastaan nämä hieman harvinaisemmat raidat livenä, tosin hieman luimistelua alkoi ilmenemään kun uusimman Dinosaurus Stereophonicus -levyn ´progressiivisempaa´ materiaalia kajahti ilmoille, toisaalta muusikkokuulijat olivat enemmän kuin innoissaan. Kielisoittimet soittivat harvinaisen hyvin yhteen, yleensä kyllä kuulee toimivia rytmiryhmiä silloin tällöin, mutta nyt huomio kiinnittyi ehdottomasti eturivin kielimiehiin, eli kitarajutut toimivat erinomaisesti tällä keikalla. Muuta bändiä kuitenkaan väheksymättä, eli kyllä soitannosta huomasi että pari kertaa oli todennäköisesti treenikämpällä käyty ennen kuin oli tälle reunion -kiertueelle lähdetty. Parissa kohdassa oli tosin havaittavissa että Mr. Yrjänä unohti biisin sanat, mistä tietysti selvittiin yleisön avustuksella.
Puitteet kokonaisuudessaan tälle keikalle olivat hieman Spinal Tapmaiset, johtuen tietysti siitä että lavakalusto yms. oli varmaankin hankittu festarikeikkoja silmälläpitäen, ei Lutakon kokoisiin paikkoihin. Valolaitteita oli lava täynnä ja veikkaanpa että kaikkia ei oltu saatu edes mahtumaan Lutakon pienelle lavalle. Mukava kuitenkin nähdä että rahalla saa, eli valojuttuja oli oikeasti näemmä mietitty edes hetken verran ja soundit olivat mahtavat, harvinaista herkkua Lutakon kokoisessa paikassa kuulla miltei hifi-luokan soundit bändiltä joka ei kuitenkaan soita mitään dippadai-jatsia.
Tämän enempää itse bändin tuotantoon ja muuttumiseen vuosien varrella puuttumatta Lutakossa nähtiin erinomaisesti toimiva CMX, joka ilmiselvästi oli ladannut akkunsa täyteen pari vuotta kestäneen tauon aikana ja menohaluja riitti miltei parituntisen setin alusta loppuun niin, että varsinaisia ´balladeja´ tai ´slovareita´ ei liiemmälti kuultu. Yleisö otti kuitenkin tällaisen rankemman linjan hyvin vastaan, nähtiinpä Lutakossa jopa ihmismassan yllä yleisön käsien varassa ´surffaavia´ ihmisiäkin eturivistön tuntumassa. Jyväskyläläisiä musiikinystäviä muuten hemmolteltiin kohtalaisesti 14. ja 15. kesäkuuta, kun torstaina Nightwish käväisi heittämässä oman festarilämmittelykeikkansa ja heti seuraavana päivänä lauteille kipusi CMX.
Jotkut CMX fanit tuntuvat ottavan homman liian tosissaan, joten haluaisin tässä vielä mainita että hieman oudosti olen nähnyt CMX:n kolmen kertaa livenä, kerran goomilla :), seuraavaksi heidän ´viimeisen´ keikan Ilosaaressa (olikohan ´99) ja sitten tämän ´ensimmäisen´ keikan Lutakossa, joten en ala arvioimaan kovinkaan syvällisesti heidän soitantoaan. Eli ei tarvitse hirveästi alkaa arvostelemaan arvostelua, joka on kirjoitettu tällaiseltä ´ulkopuolisen silmin´ -pohjalta. Ja illan aikana veivattuja biisejä on varmasti listattu jollain toisella sivulla tai forumissa, muutenkin tosifanien kokemuksia voinee lueskella jostain postituslistoilta (onhan sellaisia olemassa...?).
Clarity käväisi sisäänajamassa uuden vokalistinsa Rock saapuu Muurameen tapahtumassa, tarkemmin estraadina oli Pub Rockari, jonka lauteille jätkät kipusivat lauantaina 9.6.2001. Seuraavassa muutama sana meiningeistä ja vastaanotosta.
Lähtökohdiltaan itse estraadi tai keikkapaikka ei tietysti kovin suurille odotuksille antanut sijaa, kyseessä oli lähinnä lähiöpubiksi luonnehdittava kapakka, jossa esiintymisnurkkaus oli raivattu siirtämällä muutama pöytäryhmä ja biljaardipöytä sivuun, joten aivan megaluokan lavarakennelmia ei paikalla bändiä odottanut. ...Jatkuu » Showtime oli suunniteltu alkamaan n. klo 23 tienoille, eli aivan alkuillassa ei bändi joutunut soittamaan. Yleisöä lämmitteli (?!!) veikeää poprockia esittänyt orkesteri, jonka basisti-laulaja oli saattanut muutaman Stingin biisin kuunnella inspiraatioksi omille teoksille. Aivan toimivaa materiaalia kohderyhmälle, porukka jamitteli mukana.
Edellä kuvatuista lähtökohdista johtuen voidaan jo varmaan aavistaa mitä tuleman piti. Kohtuullisesti humaltuneelle pub-yleisölle progressiivisen metallin esittäminen on jo suorituksena kuitenkin kohtalaisen rohkea temppu ja uuden laulajan esittelyyn ehkepä ei-paras-mahdollinen tilaisuus. Yllättävän hyvin homma kuitenkin toimi, varmasti suurelta osin sen takia, että bändin soitto kulki puitteista huolimatta erinomaisesti ja uuden loistavan laulajan tuoma lisäpotkukin oli ajoittain havaittavissa.
Muutamalla sanalla uutta laulajaa, eli herraa joka kantaa nimeä Timo Heinonen (Jyväskylän rock-pyhätöissä liikuskelleen ovat saattaneet kuulla miekkosen vokalistinlahjoja livenä esim. Crossroadsin tai Dirty Deeds Indeedin keikoilla), arvioitaessa voidaan lyhyesti luonnehtia laulusuorituksen yltävän tasollisesti sellaiseen laadukkuuteen, mitä vokaalien kuulukin olla Clarityn tasoisen bändin kohdalla. Eli ääntä tulee, korkealta ja kovaakin tarvittaessa ja osaavalla tulkinnalla varustettuna, joten vaikka harvoin pääsee tätä suommalaisista bändeistä sanomaan, on tässä tapauksessa viimeinkin Clarityllä ehdottomasti Suomen parhaita hevilaulajia riveissään. Eli kyllähän Suomessa kovia soittajia on useampiakin, harvoin tosin samassa bändissä yhtä kovia soittajia kaikki kuin mitä Clarityssä on, mutta kokonaisuus kompastuu usein vokalistiin, joka voi teknisesti olla erinomainenkin, mutta ei vain sovi bändin kokonaisuuteen.
Yleisö tietysti oli ´hieman´ äimänä kun progemetallia soitettiin kovaa ja anteeksi pyytelemättä, mutta kyllä ainakin asiaan vihkiytyneet harrastajat ottivat esityksen avoimen innokkaasti vastaan. Pubin perustallaajat taisivat hakeutua peräpöytiin mutisemaan...
Kokonaisuutena onnistunut keikka, hieman tietysti paikan pienuus häiritsi, koska kaikki halukkaat eivät mahtuneet edes sisälle vaan seisoskelivat jonossa pihamaalla bändin esiintyessä, mutta toisaalta ihan hyvä paikka kokeilla uuden laulajan live-potentiaalia, mitä siis löytyi vähintäänkin tarpeeksi.
Pitäkäähän silmät auki Clarityn seuraavan keikan varalta, taisi olla loppukesästä Laukaassa, missä todennäköisesti seuraavan kerran pääsee näkemään tämän keskisuomalaisen progejättiläisen livenä (kts. Palakalenteri pääsivulla)...
Kun Palasokeri on jo saavuttanut julkaisuna sen verran uskottavuutta että sen historian ensimmäinen lehdistötiedote pamahti postilaatikkoon niin julkaistaan tässä nyt ihan uutisena juttu Vivid ry:n järjestämästä lyhytelokuvakilpailusta.
Eli homman nimi on seuraava : Vivid ry järjestää lyhytelokuvakilpailun elo.kuva.si. Kaikille avoin kilpailu järjestetään toista kertaa ja se on saavuttanut laajaa suosiota alan harrastajien piireissä. ...Jatkuu » Osallistuvien töiden tulee olla perillä 1.10.2001, palkintogaala vietetään Helsingissä tammikuussa 2002.
Kilpailun pyrkimyksenä on tukea suomalaista lyhytelokuvakulttuuria, yhdistää tekijöitä ja tarjota näkyvyyttä tuoreille kyvyille. Kilpailu on suunnattu kaikille aloittelijoista ammattilaisiin ja tämä näkyy myöskin osallistuvien töiden monipuolisuudessa.
Tänä vuonna kilpailussa on kolme sarjaa, jotka ovat 1)Runo kuvaksi, eli kilpailun runosarjassa käytetään runoa kuvan luomiseksi. Edellisvuoden elo.kuva.si kilpailun tavoin esitetään kysymyksiä:
Voiko runovideoita tehdä kuin musiikkivideoita? Kuinka suuren roolin runo jaksaa kantaa? Nielaiseeko kuva runon tai runo kuvan? 2) "Jälki", eli otsikon tulee sisältyä elokuvaan. Se voi kuitenkin olla yhtä lailla tunnelmallinen kuin varsinaisesti näkyvä elementti. 3) Faktio, eli toden ja valheen välistä häilyvää rajaa voi koetella monella tavalla. Voiko dokumentti edes olla täysin "totta" ja kuinka pitkälle venyy katsojan usko?
Osallistumisesta sen verran, että kilpailu on kaikelle elävälle kuvalle avoin. Osallistujiksi hyväksytään kaikki järjestäjälle takarajaan 1.10.2001 mennessä lähetetyt elokuvat, joiden pituus on korkeintaan kymmenen minuuttia. Kilpailuun hyväksyttyjen kopioiden formaatit ovat VHS, S-VHS, Beta ja DV.
Tuomaristossa istuu tänä vuonna Harri Ahokas (levityspäällikkö/SES), Aleksi Bardy (käsikirjoittaja), Jonna Järnefelt (näyttelijä), Kimmo Koskela (elokuvatuottaja), Claes Olsson (elokuvaohjaaja), Marja Pallassalo (festivaalikoordinaattori/SES), Pirkko Saisio (kirjailija) ja Ilpo Tiihonen (runoilija).
Tarkempia tietoja osallistumisesta, palkinnoista yms. löytynee osoitteesta http://www.vivid.fi/elokuvasi/.
Huh huh!
Pitääkin ensikerralla muistaa tämä juttu kun kiroilee parkkimarkkojen puutetta, autoveron maksua tai bensamittarilla, näyttäisi nimittäin olevan kohtalaisen kallista tosiaan tuo autoilu Hong Kongissa...
Jäämme odottelemaan jatkoa.
Kesä tulee vaikkei uskoisi ja vaikka ulkona saattaakin olla vielä hieman kylmä, ovat kesähelteet sen verran nurkilla että Palasokeri julkaisee jo muutaman ensikäden vinkin helteellä helposti yllättävän nestehukan ehkäisemiseksi. Eli tämä juttu sarja esittelee joitakin löytöjä Alkon kataloogista.
Kuten jo tulevissa jutuissa mainittiinkin, on tämä juttusarja nimeltään Alkon katalogi A:sta Ö:hön, tarkoitus tosin ei ole testata koko alkon valikoimaa (ainakaan tämän kesän aikana ellei joku halua sponsoroida kestotestiämme...) vaan pikemminkin tuoda julki ns. ...Jatkuu » toisen käden tietoa hinta-laatusuhteeltaan erinomaisesti kesähelteessä nautittaviksi sopivista juomista.
Mennäänpä kuitenkin pidemmittä puheitta itse asiaan. Ensimmäiseksi testipenkkiin otetaan juomista miehekkäästi The Famous Grouse whiskey, joka on ehta skotlantilainen tuote. Kun kaiken maailman säännöksistä johtuen Alko ei voi julkaista väkevien hinnastoa www-sivuillaan, joudutaan tämän tuotteen yhteydessä perustamaan arvostelu muistikuvien pohjalle kyseisestä tuotteesta. Jos testiryhmämme jäsenet aivan oikein muistavat, maksoi Famous Grouse Alkossa noin 180,- / 0,7 l pullo. Tässä yhteydessä mainittakoon ettei Palasokeri mainosta ko. tuotetta myynninedistämistarkoituksessa, meille on aivan sama myykö Alko tätä yhden vai tuhat pulloa kuussa, olemme pikemminkin lukijoidemme asialla etteivät syytäisi rahojaan vääriin virvokkeisiin. Etiäpäin. Itse tuote nautittuna yllätti pehmeydellään, eli erittäin ´pyöreän´ makuinen viski, jota voi siemailla hieman kokemattomampikin viinanjuoja helposti. Hintaan nähden maku oli yllätys, koska yleensä tällaiset ´halpaviskit´ jättävät kohtalaisen kitkerän jälkimaun itsestään. Ja mitäpä tätä enempää kommentoimaan, lyhyesti sanottuna: jos haluat ostaa kohtuullista viskiä ja vieläpä kohtuulliseen hintaan, on tämä todellisesti turvallisimpia valintoja.
Kun tuossa tuli miehisempiä juomia käsiteltyä, voidaan ottaa seuraavaksi pöydälle pullollinen René Barbier Tintoa, eli espanjalaista punaviiniä. Jos jossain monopolin myymässä tuotteessa on hinta/laatusuhde kohdallaan niin tässä. 0,75 l pullo maksaa kaupan hyllyltä 37,80. Tässä tapauksessa ei kannata antaa hinnan hämätä vaan uskoa että edullinen punaviinikin voi olla oikeasti erinomaista. Tästä todennäköisesti johtuukin se, että ovat ilmeisesti yrittäneet poistaa valikoimasta, ainakin Kotkan Alkossa valehtelivat päin naamaa ettei ko. tuotetta saa enää heidän valikoimaansa - samana päivänä oli maahantuojan mainos Helsingin Sanomissa, missä mainittiin että jokaisesta Alkosta löytyy...
Siinä määrin nämä ovat edullisia juomia, että emme ala näitä sen syvällisemmin tarkastelemaan, tuskin kukaan lukijoista konkurssia tekee vaikka kokeilisikin Palasokerin suosituksia eikä nuo voi olla kenenkään mielestä aivan luokattomia, eli jos et tiedä mitä olet ostamassa, näillä vinkeillä olet varmasti jo enemmän oikeassa suunnassa kuin summittaisella tuotteiden valinnalla esim. etiketin perusteella (mikä on valitettavan usein valintaperuste esim. viineille...).
Viimeisenä tässä raadissa on testattu ranskalainen Kir Royal kuohuviini tai pikemminkin Alkon termein aromatisoitu viinipohjainen juoma. Sen verran alkaa olemaan jo maine vaakalaudalla tällaisten limujuomien kanssa, että täytyy paljastaa ettei Palasokerin oma raati tätä juomaa testannut vaan tätä viimeistä tuotetta koskien saatiin vinkki alan puoliammattilaiselta. Eli meininki on tämän juoman kohdalla se, että kuohuviiniä on fixattu 85% tilavuudesta ja loput 15% mustaherukkamakua. Menee kuulemma päähän kuin metrinen halko ja pullon imee kevyesti vaikka yksikseen pariinkymmeneen minuuttiin. Onnea ylioppilaille ja koppa Kir Royalia niin on bileet valmiit...kokeilkaa itse, eikai tuo kauhean pahaa voi olla :).
Kas näin, ensimmäinen osa Palasokerin kesän 2001 drinkkivinkeistä on viittä vaille finaalissa. Kommentteja ja kokemuksia kehiin ja tietysti omia ehdotuksia ja vinkkejä, joko kommentteina näihin viinajuttuihin tai sitten ihan omana artikkelinaan, riippuen hieman asteesta jolla haluaa aiheeseen vihkiytyä :).
Valittaa ei saa, tässä artikkelissa esitetyt kommentit ja mielipiteet perustuvat muutaman hengen testiryhmän tuottamiin tuloksiin ja makuasioista on turha kiistellä. Ja mainittakoon vielä että Palasokeri ei suosittele ylenpalttista alkoholin käyttöä kesälläkään (= koko kesä kännissä) tai vielä vähemmän juopuneena autoilua / veneilyä / moottoripyöräilyä tms. ja kaikesta muustakin sanoudumme irti, sen verran pitäisi aikuisten ihmisten tajuta vaikkei erikseen juomien yhteydessä mainitakaan, että kaikkia tässä juttusarjassa mainittuja juomia nauttimalla tulee humalaan, ennemmin tai myöhemmin.
Lisäksi on selvinnyt että markkinoilla on jokin siideri, joka maistuu niin pahalta ettei paatuneemmatkaan alkoholin suurkuluttajat sitä pysty juomaan. Valitettavasti ko. tuote on vielä tuntematon testiryhmälle, joten jos uskot tietäväsi mistä tuotteesta mahtaa olla kysymys, ilmianna tuotemerkki välittömästi. Rosvousta ja ryöväämistä myydä sellaisia tuotteita...
Eipä mennyt montaa minuuttia tuon julkaisemisesta kun joku valopää ehti arvuuttamaan sähköpostitse josko viinaa saa arvostella lehdessä tai edes verkkolehdessä. Sen verran alkoi asia kiinnostamaan että ohessa hieman ohjeistusta:
-----8
SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON TUOTEVALVONTAKESKUKSEN OHJE ALKOHOLIMAINONNASTA
Joukkotiedotusvälineiden toimituksellisessa tekstissä sekä tieto-, oppi-, keittokirjoissa ym. voidaan esitellä väkeviä alkoholijuomia myös kuluttajille. Toiminta on kuitenkin kiellettyä, jos esittelyn tarkoituksena on näiden juomien myynninedistäminen. ...Jatkuu » Myynninedistämistä voi olla esimerkiksi teksti, jossa yksinomaan toistetaan juoman valmistajan toimittamaa mainonnallista aineistoa tai jonka julkaisemisesta tämä on maksanut.
----------snip---->8-------
Katsoisin että tuottamamme toimituksellinen sisältö on omaa tekstiämme, kukaan ei ole meille siitä maksanut ja kuten jo jutussa mainittiin, ei Palasokeria kiinnosta että montako pulloa Alko myy tai jättää myymättä, olemme lukijan asialla...
Yllämainittu lainaus on kotoisin osoitteesta http://www.sttv.fi/ylo/maiohje.doc löytyvästä dokumentista, referoitu 26.5.2001.
Ei uskalla edes ajatella minkälaiset pygmit tai johonkin muuhun pienikasvuisempaan vähemmistöön kuuluvat hemmot suunnittelevat autoja nykyään. Hieman alkoi mieli mustumaan autokaupoilla kun autoja ´koeistuessani´ huomasin etten hieman (!) normaalia keskivertokansalaista kookkaampana ilmestyksenä mahdu nykyautoihin enää istumaan.
Sen verran voidaan tietysti rehellisyyden nimissä mainita että tässä tapauksessa hieman keskivertokansalaista kookkaammalla henkilöllä tarkoitetaan tässä jutussa reilut satakiloista 190 cm pitkää artistia. ...Jatkuu » Mutta kun tässä ei vielä aivan äärirajoilla liikuta eli vielä kun saan kaupungilla joitakuita katsella ylöspäin ja jokunen korkeamman rasvaprosentin omaava hiihtäjäkin silloin tällöin tulee vastaan, katsoin että olisi ehkä aiheellista ottaa artikkelin aiheeksi tämä automuotoilussa vallitseva trendi.
Jotta koeistunta ja -ajo kiertueestamme ei olisi komiikkaa puuttunut, oli mukana vertailuhenkilö, joka on noin päätä lyhyempi ja puolet painosta (hieman liioitellen). Ensimmäiseksi ampaisimme mersukauppaan katsastamaan vielä ´kohtuuhintaista´ (voikohan mersuista koskaan näin sanoa) A-sarjan Mercedestä. Istahdin ensimmäiseksi takapenkille, koska takamatkustajan tiloja oli ylistetty tavanomaista paremmiksi. Tyly oli meininki kun pää otti kattoon niin että joutui takapenkillä istumaan leuka rintakehässä. Siis ihan oikeasti, tässä en edes liioittele pahemmin vaikka joskus tapana on ollutkin, oikeasti ko. kärryssä ei pystyisi tämän kokoinen ilmestys matkustamaan kuin korkeintaan muutaman kilometrin siirtymisen.
No, tosimies ei tietenkään istuskele takapenkillä, eihän omaa henkikultaansa voi luottaa jonkun toisen käsiin, eli seuraavaksi kipusin kuskin jakkaralle, mihin käytännössä mahtuu pienen mietiskelyn jälkeen. Homma näytti ihan hyviltä, pää ei ollut edes katossa ja penkistä löytyi milteipä kohtuullinen ajoasento. Vaan eipä ollut homma näin ruusuista pitkään; keksimme sulkea myös kuljettajan puoleisen oven ja totuus alkoi paljastumaan. Ratti on niin lähellä sivuikkunaa, että käytännössä kun tällainen heinäseiväs alkaa heilumaan ratissa esim. parkkialueella, täytyy sivuikkuna jo avata että mahtuu rattia kääntämään. Ellei sitten asenna rattiin urakkanuppia että voi yhdellä kädellä pyörittää...
Seuraavaksi jo hieman masentuneena istahdin C-sarjalaisen mersun ruoriin. Meininki ei ainakaan paremmaksi muuttunut, tuulilasin yläreuna ja aurinkolippa tulivat käytännössä keskelle näkökenttää ja ratti otti polviin niin ettei pedaaleita pahemmin pystynyt käyttämään. Ensimmäinen Mercedes johon tällainen korsto mahtui, oli E-sarjan mersu ja hinta olikin sitten sen mukainen.
Mercedeshän ei tietysti ole ainoa automerkki jolla kehtaisin ajella, joten päätimmekin että kokeillaampa Volvoja, niissä on yleensä riittänyt tilaa ihan kohtuullisesti. Volvo-kaupasta löytyi ensimmäiseksi kohdalle V-40 Volvo, mihin ängettyäni totesin että ei helvetti, ei näihin nykyaitoihin voi mahtua kukaan. Ratin korkeussäätö tappiin, penkki niin taakse ettei takana mahdu enää matkustaa ja sain itseni juuri ja juuri ängettyä ratin ja penkin väliin. Jalat kun iski pedaaleille niin polvet otti rattiin niin ettei sitä voinut pahemmin enää käännellä.
Homma alkoi jo näyttämään hieman huonolta. Synkkää naamaa näyttäen kapusin vieressä sijainneen S-80:n ruoriin ja ah sitä yllätystä; meikäläinenhän sentään mahtuu vielä jonkinlaiseen kärryyn ja vieläpä mukavasti. Hetken nahkapenkkien tuoksusta nautiskeltuani keksin katsoa peilissä roikkunutta hintapahvia ja se oli siinä - sydän kurkussa katselin hintalappuun raapustettuja lukuja....3........6.......9.......000!!! Voi perkele, pitääkö olla miljonääri että voi ostaa itselleen kohtuullisen tilavan auton?! Tähän vaiheeseen mennessä oli siis löytynyt kaksi autoa jossa pystyy kohtuullisesti kulkemaan, molempien hinnat alkaa kolmosella. Alkoi olemaan jo synkkä mieli...
Läheltä löytyi vielä C-70 Volvo eli se uudempi nk. pyhimysmalli, mikä osoittautui tiloiltaan erinomaiseksi, mutta hintalapussa oli ensimmäinen numero liikaa :(.
Onneksi ennen kotiinlähtöä tuli käytyä vielä istahtamassa samasta liikkeestä löytynyt Renaul Clio, mikä äärimmäiseksi yllätyksekseni osoittautui erittäin tilavaksi, eli mahduin autoon milteipä ison Volvon veroisesti ja vieläpä uloskin vielä näki niin ettei ollut kattolinja tai taustapeili keskellä näkökenttää. Tietysti lievää huumoria jopa automyyjän ilmeestä päätellen aiheutti se, kun tämän kokoinen hemmo kaivautui pienestä kotterosta ulos. Vaan mitäs sen on väliä, ainakin hinta alkoi olemaan hieman kohtuullisempi pankkitilin saldoon nähden vaikka edelleen tosin puhuttiin pikemminkin unelmoinnista kuin todellisista ostoaikeista.
Viimeisestä ´löydöstä´ huolimatta lähdin autokaupasta mieli synkkänä ja aloin pohtimaan mahdollisuuksia lakialoitteen esittämiseen siitä, että yli 185 cm ihmisten pitäisi saada autonsa ilman autoveroa, saavathan erilaiset muut erikoisryhmät jos ei verovapaasti niin ainakin alennuksilla autonsa hankittua. Täytyy varmaan alkaa keräämään kansalaisadressia isojen ihmisten autojen verovapauden puolesta :).
Täytyy varmaan siirtyä kulkuvälinevalinnassa polkupyörään, ainakin keskivartalonseudun ´turvatyynyihin´ saattaisi pyöräily vaikuttaa. Pituuteen tosin ei varmaan voi vaikuttaa kuin ´katkaisuhoidolla´ :) ?
Terveisiä vaan autokauppiaille ja autojen suunnitelijoille :).
Nojoo, olihan se joku turbodiiseli se volvo mutta silti. Tuollaisen jenkkkilotjan kun ostaa niin on varmaan sama ottaa sitten reilusti autolainaa ja ostaa tuo S-80:n, volvossa maksaa autolainaa ja jenkkilotjassa saman verran huoltoaseman setälle / tätille / peltilaatikolle.
Palasokerin Idiootti kunniamainintaa ä aletaan myöntämään hieman darwin awardsmaisesti ihmisten, yritysten tai yhteisöjen tekemille aivan käsittämättömän tyhmille teoille tai lausunnoille. Tarvitsijoita tälle merkille tietysti on enemmän kuin kehtaa Palasokerin sivuilla julkaista, mutta ensimmäinen menee kyllä ihan ansiosta niille journalistiammattilaisille, jotka saivat aikaiseksi uutisankan epäilyksistä Miss Ranskan oikeaa sukupuolta kohtaan.
Ei sillä että Palasokeri katsoisi asiakseen erityisesti alkaa missipoloisia puolustamaan vaan pikemminkin dummy-merkintä myönnetään toimittajajunteille, jotka löysivät joltakin satiiriselta ranskalaiselta internetsivustolta keksityn uutisen Miss Ranskan mahdollisesta sukupuolenvaihdoksesta. ...Jatkuu » Tai pikemminkin tämä palkinto pitäisi antaa Reutersin uutistoimitukselle, joka on näköjään laittanut uutisen liikkeelle ihan virallisena, koska se on julkaistu suuremmissakin medioissa (mm. CNN). Käsittämätöntä että edelleen ihmiset ja ennenkaikkea toimittajat uskovat kaikkea mitä internetistä löytävät. Kun ottaa huomioon minkälaiset amatöörit nykyisin internettiin sisältöä suoltavat (tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa Verkkolehti Palasokeri), kannattaisi ehkä muutama minuutti harrastaa tutkivaa journalismia ja miettiä josko voisi asiaa hieman tarkistella ennen kuin uutinen julkaistaan totuutena.
Älkää antako kuitenkaan tämän journalistiseen käytökseen kohdistuvan kritiikin vaikuttaa liikaa elämäänne ja lukutottumuksiin, kunhan vain varmistatte että voitte oikeasti luottaa siihen mitä luette (kuten nyt vaikka Palasokeria :).
Onhan noita levyjä hyllyssä parikin kappaletta kun vaan joskus ehtisi kuuntelemaan...
Varmaankin jollain hakukoneella on kommentoija eksynyt tälle yli kolme vuotta vanhalle artikkelin haaskalle ja näin ollen kommentoijalta on jäänyt varmasti havaitsematta se että me täällä Palasokerissa suhtaudumme erityisellä hartaudella ja vakavasti musiikkiin ja sen tekemiseen. Jos haluaa laskea leikkiä niin pitää mennä pellekouluun tai tuottaa oma visailuohjelma televisioon. Terveisin Rock-komisaario.
