Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Tulispa mullekin tuollaisia puheluita *huokaus*. Ja mielummin kuitenkin naisilta.
Ihan järjetöntä laittaa tuollaisia ehtoja osallistumiseen, enkä nyt tarkoita just nimenomaan näitä Romanon ehtoja, vaan yhden toisen. Jos itellä on rickenbackerin basso, ei se tarkoita, että jokaisella pitää olla. Ehkä pitäisi koettaa kepillä jäätä, että pääsiskö kokoelmalle muutenkin, kuin täyttämällä ehdot? :) Kova biisihän tuo Torso on, kova laulaja tuo Mr. ...Jatkuu » Universale!
Ei muuten ole V70-mallissa oranssia valoa mittaristossa vaan pieni vihreä siinä nappulassa. Sekoitat varmaan V40-malliin, joissa ainakin jonain vuonna oli suuri oranssi valo mittaristossa. Ihan hyvä, että oli.
Internet on täynnä toinen toistaan turhanpäiväisempiä arvostelusivustoja, Rate My se-ja-se. Annat kuvalle pisteitä yhdestä kymmeneen niin saat uuden kuvan ja samalla keskiarvon siitä, miten muut ihmiset ovat arvioineet edellisen kuvan. Hilpeää ajanvietettä vai arvokasta työtä? Hah!
Viaton Ratemypicture.com esittelee kuvia tytöistä ja pojista ja sukupuolen voi onneksi valita. Vaatetta on päällä ja sivusto on kaikinpuolin siveellinen. ...Jatkuu » Palvelussa on kattava Top Ten-galleria. Nyttemmin huono AmIHotorNot.com sai rutkasti mainetta kun joku irvileuka lähetti sinne Tasavallan Presidentti Halosen kuvan ja Tarja sai keskiarvoksi vain vähän toista pistettä. Asiastahan meinasi nousta peräti kansainvälinen kriisi. No, ulkonäköähän siinä vaan arvioidaan, ei politiikanteon kykyä ;) Am I Hot or notissa joutuu nykyisin aika nopeasti rekisteröitymään, jos mielii kuvia arvioida.
Kotimaisista voidaan mainita City-lehden Peilikuva, jossa on myös sekä poikia, että tyttöjä. Sivusto on tietysti suomeksi ja galleriakin on hyvä. Top Tenissä on todella ihania neitokaisia. Löytyy osoitteesta: http://www.city.fi/peilikuva/
Muotitietoiset voivat silmäillä Ratemymullet.com:ia ja kauhistua. Vai ei ole takatukka muotia! Nämä herrat olivat hiusmuodin ajantasalla viimeksi 80-luvulla.
Ratemykitten.com ei ole slangia vaan ihan oikeasti siellä on kissojen kuvia.
Autoja arvioidaan Ratemyride.com sivustossa. Minusta miehekkäin oli 797 Mining Truck ja joku toinen voi olla toista mieltä. Sinne vaan kuvat omastakin Vectrasta.
Sitten tämä internetin syvin olemus: Rateyourrack.com, Flashyourrack.com ja nykyisin huono Ratemyboobies.com ovat kaikki eri palveluja, kaikki kaikki perustuvat rintojen arviointiin ja kyllähän tytöt lipsahtavat usein kokonaan kelteisilleenkin. Ratemyrack.com vaatii rekisteröitymisen jos aikoo arvioida, mutta Top Ten-galleria on vapaa. Flashyourrackissä on valtava galleria paremmuusjärjestyksessä, Rateyourrackissä vain kymmenen parasta, mutta siellä on taulukko, josta näkee, miten äänet ovat jakautuneet kunkin kuvan kesken. Ratemyboobiesin topten on poistettu. Ratemenude.com ei tottapuhuen kokonaan käsittele ihan alastomana olemista vaan keskittyy tissisivujen sijasta vähän enemmän torttupuoleen. Ratemyimplants.com:issa voit käydä arvioimassa silikoni-implantteja (tietysti tisseissä, missäs sitten), ja Rateyourwife.com keskittyy vaimojen kuviin, joista suuri osa on, internetin parhaaseen henkeen, alastin. Tiukkapipojen ei tarvitse nyt klikkailla kyseisille sivuille, siellä on sitä pornoa ja teitä on varoitettu.
Ratemypoo.com ihmisille, jotka tykkäävät katsoa pönttöön asiansa jälkeen ja saavat siitä paljon irti.
Ratemycock.com ja täällä ei sitten ole mitään kukonkuvia. Tyttöjen mieliksi tai kauhuksi paraati miesten suorituselimiä.
Ajelin tänään seiskatiellä ja punainen Alfaromeo saksan siirtokilvissä, eli ryssä, piti yllä aika hyvää matkanopeutta ja ohitteli keltaisen viivan yli ja pakotti vastaantulijan väistämään pientareelle. Soitin poliisille ja annoin rekisterinumeron. Ovat muuten aika kiinnostuneita kaahareista, ihan oikeasti.
Käsiini sattui varsin mielenkiintoinen tuotos: hyvin tuoreen Jyväskyläläisbändin, Bronze Doré, ensimmäinen Demo_Promo_mikälie_single, joka kuulostaa kuitenkin yllättävän kypsältä.
Porukka on ollut kasassa vasta vuoden 2001 alusta, ja siitäkin ajasta suurin osa on kulunut sopivien muusikoiden etsimiseen. Tarkempi perehtyminen levyllä soittaviin muusikoihin osoittaakin, että lainamuusikoita on käytetty. Taustavoimista löytyykin kokenutta kalustoa Clarityn riveistä: Tepu W, Mikko Hallberg, Vesa Huotari, Sami Poimala... ...Jatkuu » Sehän selittääkin tuotoksen kypsyyden. Mutta hetkinen, Sami ja Vesa näköjään jatkavat nykyisessäkin kokoonpanossa eli pojat varmaan kaipaavat vähän rauhallisempaa vastapainoa Clarityn power/progemetallille.
Mutta itse asiaan. Levy koostuu kahdesta kappaleesta, joista ensimmäinen, Crumbles, on ...hmm.. hyvin vaikeasti lokeroitava biisi. Periaatteessa rauhallinen, balladinomainen, mutta kertosäkeissä raskaat kitaravallit puskevat lävitse. Parittomat tahtilajit tuntuvat olevan hallussa tälläkin kokoonpanolla.
Saaran, joka myös hoitaa kitaraosuudet tässä biisissä, laulu on kaunista kuunneltavaa. Hyvin herkkää.
Toinen biisi on sitten vähän menevämpi. Hyvin rokkaava, Fragile, joka saa jalan polkemaan tahtia ja suupielet tapailemaan laulusäveliä. Väliosa on hyvin mukaansa tempaava ja kaiken kruunaa pureva kitarasoolo, jonka keskellä on akustisella kitaralla soitettu pätkä! Tämäpä mielenkiintoista.
Jonkun verran näitä uusia proge pop/rock/metalli bändejä kuunnellessa tulee mieleen, että luultavimmin useimpien esikuva, Dream Theater on jäämässä nuorempien jalkoihin. Ja hyvä niin. Tietysti tällä(kin) bändillä on vielä matkaa vastaavaan soittotaitoon ja soundiin, mutta sävellykset, ne puhuvat puolestaan. Kun muusikot eivät ole tunnettuja pelkästä teknisestä virtuositeetista, voi kaikessa rauhassa keskittyä Musiikin tekemiseen.
Levyltä jäi ehkä kaipaamaan vain taustalauluja. Tuplauksia oli käytetty erittäin vähän, minkä johdosta laulu kuulostaa hieman ontolta ja kevyeltä. Tietysti soundit eivät ole huippuluokkaa, mutta ottaen huomioon, että levy on tehty "autotallidemona", laatu on todella hyvä.
Biisit löytyvät mp3-formaatissa osoitteesta http://www.mp3.com/bronzedore/. Levyä voi myös tilata itselleen, sähköpostia osoitteeseen bronzedore@bronzedore.com. Kannattaa tilata, kansitaidekin on tällää poppoolla kohdallaan.
Yksi kaveri synkisteli kerran opettajallemme luokassa jotain ja opettaja kommentoi siihen että kylläpä sinä olet kyyninen ihminen. Kaveri siihen että "Tälläisessa maailmassa tulee kyyniseksi väkisin." Minusta se oli aika kyyninen vastaus.
Nyt kun säästöpossu pitäisi viedä pankkiin tyhjennettäväksi ja viimeiset markkakolikot luovutettava, en voinut vastustaa kiusausta teurastaa possu ja tutkia kolikoita viimeisen kerran. Rahojenkeräysharrastushan on viimepäivinä noussut ykköshuviksi sekä poistuvien markkojen osalta, että ensikäden eurojen ja varsinkin virhepainamien suhteen. Panin kolikoissani merkille muutaman omituisen säännönmukaisuuden joka saattaa oli numismaatikoiden arkipäivää mutta meille rahojakeräämättömille aika yllättäviä. ...Jatkuu »
Rahojen keräilyssä on rahan kunnon lisäksi tärkeää vuosiluku. Laskettuani säälittävät säästöni, jotka kaikenlisäksi vielä koostuvat lähinnä Prisman pullonpalautusautomaatin kolikoista, keksin kasata rahat pinoihin vuosilukujen perusteella. Niin, voisinhan tietysti hankkia elämänkin, joku siellä ajattelee
Kymmenpennisiä oli runsaasti koska ne olen aina poistellut lompakosta tilaa viemästä, niillähän ei oikeasti edes tee mitään muuta kuin ruokkii säästöpossua. Kolikot jakautuivat 90-luvulle, mutteivät lainkaan tasaisesti:
[img]juttukuvat/kolikot/kuva1.gif">
1990-vuoden kolikoita oli julmetusti enemmän! Mistähän tämä mahtaa johtua? Kyseinen kolikko laskettiin liikkeelle 1.11.1990. Kolikoita painettiin kerralla oikein kunnolla? Toinen selkeä piikki oli 96 mutta se voi olla sattumaa, tilastoharhaa joka johtuu pienehköstä otannasta. Mutta 90-vuoden raju määrä tuntuu silti yllättävältä. Varsinkin kun 1- ja 2-senttisiä kolikoita ei Suomessa nyt sitten kai paljoa painateta ja syyksi ilmoitetaan se, että pienet kolikot hukkuvat ja jäävät lojumaan joka tapauksessa johonkin. Olisi kiva tietää kymmenpennisten alkuperäinen painomäärä vuosittain jotta voisi laskea, kuinka paljon niitä suhteessa on vielä liikenteessä.
Viisikymmenpennisiä oli possussa huomattavasti vähemmän, mistä sitten johtuneekin.
[img]juttukuvat/kolikot/kuva2.gif">
Kolikot painottuvat dramaattisesti 90-luvun alkuun, liikkeelle se on laskettu samaan aikaan 10-pennisen kanssa eli 1.11.1990. Ilmeisesti 50-penniset säilyvät hyvin kierrossa koskapa tästä päätellen uusia ei ole juuri tarvinnut lyödä. Taaskin kolikon ilmestymisvuosi on runsaimmin edustettuna.
Markankolikoissa taas oli ihmeteltävää:
[img]juttukuvat/kolikot/kuva3.gif">
1994-markkoja oli melkein yhtä paljon kuin muita yhteensä! Ja 96-kolikot olivat kiiltäviä. Eli näyttää siltä, ettei 94-kolikko ainakaan keräilyharvinaisuudeksi muodostu. Uudempi markankolikko taisikin tulla vasta 93 käyttöön. Mutta määrä ei painotu yhtä selvästi julkaisuvuoteen kuin monien muiden kolikoiden osalta.
Viitosen kolikoissa vuosiluvut painottuvat taas alkupäähän.
[img]juttukuvat/kolikot/kuva4.gif">
Kuvanveistäjä Antti Neuvosen suunnittelema kolikko laskettiin liikkeelle 93. Tosin 1992 lyötiin jo 800.000 kpl:n erikoispainos uutta kolikkoa, niissä on vuosiluku 1992. Näitä rahoja ei tietenkään sattunut mukaan.
Kympin kolikoitakin oli possussa:
[img]juttukuvat/kolikot/kuva5.gif">
Nekin painottuvat aika hyvin julkaisuvuoteen. Näiden kolikoiden luulisi säilyvän kierrossakin aika kauan koska niillä saa jo yhtä sun toista eli niitä ei tule hukattua niin helposti. Jakauma painottuu silti alkupäähän, samoin kuin kymmenpennisellä. Hmm
Onkohan niin että 1 ja 2-senttisten painamattomuuden syy ei sittenkään ole se kierrosta poistuminen vaan jokin muu?
Lopuksi vielä iloksenne yhdistetty taulukko, vain siitä ilosta, että olen viimeinkin oppinut käyttämään Exeliä:
[img]juttukuvat/kolikot/kuva6.gif">
"Anssi Kela soi kovalla ja me laulettiin mukana" (Ilta-Sanomat 23.11.2001) kertoo Heinojen murhaan osallistunut 18-vuotias poika. Pojat kuuluivat laajalle levinneeseen, ns. Pop-uskontoon, jota harjoitetaan kohta kaikkialla. Palasokerin tutkivan journalismin toimitus tarkasteli ilmiötä laajemmin; onko kyseessä koko yhteiskuntaa uhkaava ilmiö, pitäisikö asioihin puuttua kun se vielä on mahdollista?
Mitähän musiikkia kuunneltiin Hausjärven onnettomuusautossa? Jäisellä tiellä oltiin huviajelulla kesärenkain ja vaikka auto lipsahti ojaan, ei se vielä riittänyt vaan turvavyöt katkottiin hinausköysiksi, auto ojasta ja matka jatkuu. ...Jatkuu » Hetken päästä 5 nuorta kuolivat kun auto lipsahti rekan keulaan. Ettei vaan olisi kuunneltu Anssi Kelaa?
Nyt, jos yllä oleva kuulostaa jotenkin provosoivalta, muutappa artistin nimeä: "Impaled Nazarene soi kovalla ja me laulettiin mukana" tai "Judas Priest soi kovalla ja me laulettiin mukana". Näkisitkö otsikon mielummin tuossa muodossa? Uskoisitko silloin paremmin? "Väkivaltaan yllyttävä metallimusiikki soi kovalla ja me laulettiin mukana".
"Anssi Kelan konsertit ovat kuin jotain palvontatilaisuuksia" kertoo erään nuoren äiti. "Nuoret ovat ikään kuin jossain hurmoksessa siellä yleisössä, he oikein villiintyvät. Minä kävin hakemassa lapseni pois sieltä!" jatkoi huolestunut äiti Palasokerin MOMT-tiimille.
Palasokerin tutkimukset asian tiimoilta ovat käynnistyneet ja tulemme raportoimaan kaikille teille lukijoille välittömästi kun tutkimuksemme paljastaa uutta tietoa tämän aiheen tiimoilta.
"Mitä Olisi Myös Tutkittava" on juttusarja, jossa kyseenalaistetaan päivän ilmiöt ja kommentoidaan yleistä käsitystä nuorisopsykologiasta.
Seuraavaan osaan liittyen olemme jo kuulleet huhuja että "Harry Potter käännyttää kaikki lapset saatananpalvojiksi". Aiheestahan on ollut yleisönosastoissa jo orastavaa juttua.
Koko kansakunta odottaa euron tuloa kauhuissaan, toiset pelkäävät hintojen nousua, toiset tottumista uuteen valuuttaan. Siitä, nostaako euro hintoja, on kaksi koulukuntaa ja näkemystä. Perusteluja on puoleen ja toiseen.
Palasokeri haastatteli kaupanalan henkilöä joka haluaa esiintyä nimettömänä. ? Euroihin muuttaminen tarjoaa kaupanalalle mahdollisuuden tarkastaa hintoja mutta mahdollinen hintojen nousu ei johdu ahneudesta. ...Jatkuu » Nyt kun Yhdysvaltain dollari on ollut 7 markan hintainen, hintojen nostopaineita on kovasti ja monien tuontitavaroiden hinnat nousevat joka tapauksessa mutta jos dollari laskee 5.50 markkaan eli lähemmäs ns. normaalia tasoa, tai edes alle kuuden, saattavat hinnat yhtä hyvin laskea euroihin siirryttäessä. Suomeen tuodaan aika paljon tavaraa joka maksetaan USD:llä, ei pelkästään Yhdysvalloista vaan myös muualta, esim. Aasiaan maksetaan dollareilla ja myös konttirahtien hinnat ovat dollareina. Jos dollari laskee paljon, kilpailu aiheuttaa sen että hinnat laskevat kautta linjan. Siinä tapauksessa olisi tietysti typerää vaatia että eurohintojen pitäisi olla tasan samat kuin markkahintojen. Pitäisikö hintojen laskeminen jäädyttää alkuvuoden ajaksi? Aika paljon on puhuttu myös siitä että kauppiaat muka kusettaisivat kuluttajia jos hintoja yhtään nostetaan. Kyllä kaupoilla on omat muuttuvat kulunsa, ei tavaraa voida myydä omillaan. Onko se aina kusetusta jos kassaan jää tavarasta jotain hankintahinnan jälkeen?
Nykyisin hinnat ovat muutenkin monesti keinotekoisia, 29,- voisi kauppiaan normaalin katelaskennan mukaan olla 25,- tai 35,- mutta tilanteen mukaan se laitetaan 29,- jos se tuntuu hyvältä. Ja jos eurohintojen pyöristyksiä ei sallita, tuottoa pitää ottaa muualta eli laitetaan uusien tuotteiden hinnat sellaisiksi että katetta tulee, niitähän ei voida verrata vanhoihin markkahintoihin. Toisaalta entiset 29,90-hinnat laitetaan varmasti 4,95 ? eli 29,43mk ja toisaalta 6,95? on 41,32mk. Lisäksi monien palveluiden hinnat ovat melko abstrakteja ja keinotekoisia, niiden pieni pyöristäminen suuntaan tai toiseen ei suuresti haittaa. Ja miltä tuntuu, jos aiemmin tarjous on ollut esim. satasella 5 kpl, onko se tammikuusta lähtien 5kpl/ 16,82?? Tuskin, joko se on 6kpl/20? (3,36?/20mk/kpl) tai sitten 5kpl/ 20? (4?/23,78mk/kpl) riippuen siitä mitä kauppias uskoo ihmisten maksavan tai toisaalta kuinka halvalla tuotteen voi myydä. Kyllä kysyntä ja tarjonta muokkaavat hintoja euron aikakaudellakin.
Useimmat meistä ovat matkustaneet ulkomaille. Viikossa oppii jo hyvin ajattelemaan vieraan maan rahayksikössä että mikä on kallista ja mikä ei, sama juttu eurojen kanssa. Aiemmin sovittu siirtymäaika pitäisi riittää jokaiselle, sen jälkeen voimme käyttää laskimia ja niitä mittatikkuja joita monet pankit ovat jakaneet asiakkailleen. ? Aivan, monissa kaupoissa ollaan jo vuoden alusta hinnoiteltu eurot näkyviin, älkää sanoko ettette ole niitä katsoneet! Laskuissa on eurot mukana ja osakekauppakin on ollut jo puolitoista vuotta euromääräistä.
Pitäisikö kansalaisten vahtia eurohintoja, tai jopa jonkinlaisen valvontakomission? - Että jokin elin oikein vahtisi, etteivät eurohinnat nouse? Pari esimerkkiä: Ilta-lehti ja -sanomat. Kummankin hinta nousi kuuteen markkaan jokin aika sitten. 20%! Jos lehtitalot saavat perustella 20%:n hinnannoston muuttuneilla kustannuksilla, miksikäs eivät muut?
Eurojen pyöristämättömyys taas aiheuttaa valtavan päässälaskuvirheiden tulvan. Yhtäkkiä pitäisi laskea sentilleen kaikki hilutkin. - Monissa pikkuliikkeissä eli erikoismyymälöissä voidaan antaa alennusta ja pientä pyöristystä jotta hinta saadaan lähemmäs tasalukuja kun taas marketeissa kassakone laskee palautusrahat. Mutta ei siinä ole kaikki. Kuluttajien kannattaa olla entistä tarkempana palautusrahojen suhteen, varsinkin jos mukana on paljon hiluja.
- Tasaluvut ovat helpompia muistaa, käyttää ja vertailla. Kyllä eurojen pyöristely tasaisempiin lukuihin on ihan luontevaa eikä sitä pitäisi pelätä, kirota tai väittää kusetukseksi. Vaikka alkuvuodesta 2002 moni hinta olisikin varustettu senteillä, loppuvuodesta hinnat ovat taas lähempänä tasalukuja ja psykologisia hintoja, uskokaa vaan.
Juju onkin siinä että pennejä ei juuri käytetä vähittäiskaupassa marketteja, apteekkeja ja huoltoasemia lukuunottamatta. Yleensä ne pyöristetään kokonaisiksi markoiksi ja erikosliikkeiden hinnat ovat useimmiten täysinä markkoina. Oletko maksanut pennejä hotelleissa, kirppareilla, levykaupoissa, laukkuliikkeissä, vaatekaupoissa ym.? Pikkurahojen kanssa pelaaminen lisääntyy ja sitämukaa laskuvirheiden mahdollisuus. Onhan helpompi antaa takaisin kympistä jos hinta on 8mk kuin 7,73. ...Jatkuu »
Tällä kertaa huomion kohteena on muutama uusi löytö ja laina jotka eivät välttämättä ole juuri ilmestyneitä. Roger Waters - In the Flesh (live 2CD), Zen Café - Helvetisti järkeä ja Wigwam - Being (Remaster).
Roger Waters - In the Flesh - Live (2CD) (Columbia 501137 2)
Tämä konserttitupla on taltioitu entisen Pink Floyd-miehen, Roger Watersin kiertueilla 2000 USA:ssa. ...Jatkuu » Siinä missä nyky Pink Floyd on mahtipontista stadionrockia, Roger Watersin soolotouhu on perinteisempää rockia ja levyn vihkosessa Waters selitteleekin ettei edes tykkää soittaa stadionilla, ja siitähän jo The Wallkin aikanaan kertoi. Watersilla on rokahtavampi, simppelimpi ote. Levyllä olevissa monissa The Wallin ja Dark side of the Moonin biiseissä on nyt siis oikea laulaja Gilmourin sijaan. Mukana on samoja muusikoita kuin Pink Floydin kiertueilla, mm. Jon Carin. Levyllä on myös loistava versio Dogs:ista. Kyllä Watersin levy toimii ihan yhtä hyvin kuin Pinkinkin. Luonnollisesti mukana ei ole yhtään Watersin jälkeisen Pinkin biisiä. Hyvät Pink-biisithän nyt kuitenkin ovat Watersin
Herää kysymys, kumpi oikeastaan on enemmän ja oikeampi Pink Floyd, Waters vai Gilmour/Wright/Mason?
[img]./juttukuvat/levyt/zencafe-jarkea.jpg" alt="Zen Cafe - Helvetisti Järkeä">
Zen Café Helvetisti järkeä 8573-87089-2
Jos minä olisin Absoluuttisen Nollapisteen muusikko ja kuulisin että ihmiset sanovat Zen Caféta samanlaiseksi, loukkaantuisin. Zen Cafén biisit ovat tylsiä laulelmia kun Abso on verbaalista ilotulitusta. Voi olla että tämä keikalla toimii mutta levyltä ei jaksa kuunnella. Soundeissa ei ole mitään vikaa, hienostihan tämä on tuotettu ja onhan mukana tietysti muutamia nokkelia juttuja, Jyrkissä bändi oli äskettäin hyvä mutta ei tätä levyä viitsi kovin montaa kertaa kuunnella. En ymmärrä suosion syytä. Kotisivustokin on huono. Ei tässä kyllä helvetisti järkeä ole...
[img]./juttukuvat/levyt/wigwam-being.jpg" alt="Wigwam - Being">
Wigwam - Being (Love Records LRCD 92)
Eihän minulla tietysti ole varsinaisesti varaa arvostella tätä levyä joten pitää tyytyä faktojen luettelemiseen. Being on yksi kovimpia kotimaisia koskaan tehtyjä progelevyjä, siitä pitivät jo 1974 huolen nimet Pekka Pohjola, Jukka Gustavson, Ronnie Österberg ja Jim Pembroke. Biisit ovat pääasiassa Gustavsonin tai Pembroken, Pohjola teki vain yhden, joskin hyvin tunnistettavan biisin ja osallistui toisen tekoon. Tällä levyllä ei ole sähkökitaraa vaan kovasti koskettimia kitaran tilalla. Eikä kitaraa oikeastaan edes kaipaa. Nyky-Wigwam ei Beingin biisejä paljoa keikoilla soittele, vain Friend from the Fields on ohjelmistossa. Suhiseeko teidän kappaleenne tästä levystä, minulla vähän suhisee vaikka on juuri ilmestynyt remaster ja kaikki. Onko alkuperäinen materiaali syynä?
Kiinnostavatko sinua avaruusasiat ja tiede? Yhdysvaltalainen Spaceflight Now tarjoaa internetissä ajan tasalla olevia avaruusuutisia kellon ympäri laukaisuista laskeutumisiin, keksinnöistä testeihin ja teorioista löytöihin.
Luulitko ettei avaruustutkimuksen saralla paljoa muuta tapahdu kuin se mitä mainitaan Hesarin pikku-uutisissa tai joissakin satunnaisissa kevennyksissä? No, tuskin luulit mutta varsinkaan et enää luule kun käyt tutustumassa Spaceflight Now:n sivustoon. ...Jatkuu » Laukaisuaikataulut, projektiraportit ja viimehetken uutiset ovat kaikki esillä mutta nyt seurataan 2001 Mars Odyssey:ta erityisen tarkasti.
Huhtikuun alussa laukaistu Mars-luotain on sivustossa raportoitu hyvin tarkkaan, lähdöstä on kuvia sekä kaukaa että rakettikamerasta käsin ja kaikki lennon tähänastiset vaiheet on raportoitu. Tämä Mars-luotain tuntuu nyt olevan Nasan lempilapsi, onhan aiempia Mars-luotaimia mennyt vähän hukkaan
Mutta siis kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja nimenomaan siitä eteenpäin on siis tarjolla. Jos nyt sattuu tiede kiinnostamaan niin sinne vaan. Lukemista riittää.
http://spaceflightnow.com
Pieniä huomioita ja kommentteja seuraavista valtavirrasta sivussa olevista levytteistä: The Johansson Brothers Sonic Winter, Saga House of Cards, Uzva Tammikuinen Tammela, Vanishing Point in through, Circle Prospeckt, Aragon Mouse.
Uzva Tammikuinen Tammela ( YMCD 1 )
Uzva soittaa hienoa kotimaista progea ja soitinvalikoimassa riittää! ...Jatkuu » Klarinetista ja viulusta vierailijoiden käyrätorveen ja steelpan-rumpuihin. Aikana jolloin suurin osa progebändeistä soittaa metalliprogea on hienoa löytää bändi joka soittaa taitavasti perinteisempiä instrumentteja ja vanhempaa progea. Musiikista tulee minulle mieleen vanhempi Pekka Pohjola mutta toki paljon muutakin.
Voiko edes puhua progesta, pitääkö määritellä jazziin? Tämä on kyllä sillä rajalla että on aika vaikea sanoa.
Levyn on äänittänyt Måns Groundstroem (Wigwam) Studio 303:ssa, Helsingissä 1999. Soundit ovat puhtaat ja luonnolliset kuten akustisten instrumenttien kanssa pitääkin olla. Bähköbassoa silti käytetään ja sähkökitarakin soi, paikoin jopa jazz-säröllä.
Jos olet kyllästynyt metalliseen neoprogeen, tässä on terapialevy. Jos pidät jazzista, tässä on hienoa kotimaista progejazzia.
Uzvan kotisivu: http://uzva.hypermart.net/Home.shtml
Vanishing point in through ( SKAN 8216.AR / SPV 085-10102 CD )
Jos tämä on Australian lupaavin progebändi niin heikosti menee. Jokainen voi kuvitella kotipaikkakunnaltaan jonkun heikon neoprogeaktin ja tämä on helposti samanlaista. Masentavia melodioita ja väkisin tehtyjä rytmikikkailuja ponnettomalla lauluäänellä laulettuna. Levy-yhtiön kotisivulla bändiä tietenkin kehutaan ja yhdistetään mm. Dream Theateriin ja Queesrÿcheen mutta se on pikemminkin edellisille loukkaus kuin Vanishing Pointille kehua. Tämän tasapaksumpaa neoprogea tuskin enää on olemassakaan, kliseet on hienosti kerätty yhteen ja latistettu. Ja rumpali voisi vähän harjoitella vapaa-aikanaan.
Saga House of Cards ( SVP 085-72162 CD )
Kanadan toiseksi suurin veteraanibändi julkaisi talvella 2001 levyllisen hyvin tunnistettavaa materiaalia. Kukaan joka koskaan on pitänyt Sagasta ei voi olla pitämättä tästä levystä. Muutaman 90-luvun lopun kammottavan huonon levyn jälkeen Saga on palannut juurilleen House of Cardsin ja edellisen, Full Circle myötä. Nyt musiikki on taas hyvää ja sellaista Sagaa jota on totuttu kuulemaan. Toki laulaja Michael Sadlerin äänestä ja varsinkin tyylistä voidaan olla montaa mieltä mutta kyllä se on yhtä persoonallinen kuin Jon Andersonilla ja Geddy Leellä. House of Cardsista tulee mieleen ennenkaikkea loistava 80-luvun puolivälin Saga-julkaisu Behaviour jolla on kauniit, pirteät ja kirkkaat soundit, napakkaa soitantaa ja runsaasti MIDIä ja kaikenkaikkiaan kiva kasarisoundi ja paljon kivaa 7-poljentoa. Kappaleista nousee esiin erityisesti nro. 4, "Ashes to Ashes" joka kikkailuväliosineen on parasta progesagaa aikoihin, vetää vertoja jo "Humbles Stancelle", se on paljon se!
Saga web site: http://www.saga-world.com
The Johansson Brothers / Sonic Winter ( HMG HECD 021/22 )
Muusikkopojat Jens ja Anders Johansson Ruotsista ovat puuhailleet musiikin parissa pitkään ja mm. Yngwie Malmsteenin ja Stratovariuksen (Jens) lisäksi tehneet jonkin verran myös soolomateriaalia. Tämä uusintajulkaisu on kahden levyn paketti, hieman epätasainen linjaltaan. CD1 on The Johansson Brothers-levy joka on perinteisempää, suoraa AOR laulu-heavy rockia paitsi instrumentaalit 3, 6 ja 9 jotka ovat aikamoista revittelyä ja soittotaidon ihannointia. CD2 onkin sitten vielä enemmän kitararockia kun Yngwie Malmsteen näyttää mitenkä sitä kitaraa soitetaan. Jens ja Yngwie tiluttavat toisiaan suohon paljon mutta mukana on myös samanlaista laulettua AOR heavy rockia kuin CD1:llä. Paremmin linjaa seuraa Jens Johanssonin soolo The Last Viking jossa kitaraa soittaa Symphony X:stä tuttu Michael Romeo. Viiminen Viikinki on Yngwien oloista laulettua heavyä, hyvää materiaalia. Progesta ja fuusiosta kiinnostuneille Jensin Fission-levy tarjoaa uskomatonta fuusiojazzia, henkeäsalpaavaa menoa, ei mitään 4/4-tahtilajeja.
Jens Johanssonin kotisivu: http://www.panix.com/%7Ejens/
Circle Prospect ( ektro-008cd )
Porilainen post-rock yhtye Circle on tehnyt jo useita levyjä. Genre on jännitävä, tavallaan progen vastakohta vaikka täysin sitä itseään eli rajoja rikkovaa musiikkia. Kappaleet ovat pitkiä eikä niissä tapahdu juuri mitään. Samaa riffiä alusta loppuun, tunnelma kuitenkin kasvaa tasaisesti loppua kohti ja tempokin joskus nousee. Joissakin kappaleista on pariton tahtilaji ja kummallinen jako jota veivataan hyvin pienin variaatioin eli ihan suorasta junnaamisesta ei ole kyse. Hypnoottista musaa, ei tätä oikein voi kuunnella pitkällä automatkalla yksin. Tosi ovelaa tavaraa. Parhaimmillaan kuulemma keikoilla. Tätä pitäisi kuunnella aika lujaa ja tietyllä meiningillä, alas istuminen ja levyn analyyttinen kuuntelu ei oikein toimi, kaipaa jotain toimintaa, ei jaksa keskittyä niin pitkään näin minimalistiseen musiikkiin. Tämä on kyllä todella erilaista musiikkia melkenpä mihin vain verrattuna.
Aragon Mouse (LBD 040005 )
TuplaCD
Ensimmäisen levyn päättyessä tuli kammo, vielä toinen mokoma samaa
Voi ei
Ohuet soundit ja jotenkin yksitoikkoista ja väritöntä musaa vaikka parhaimmillaan erittäin mielenkiintoistakin rytmistä kikkailua. Soitto on jotenkin ponnetonta ja väsynyttä vaikka mahtipontisuutta on monin paikoin haettu. Voisi myös auttaa jos koko levyn tempoa nostaisi pari pykälää
Mouse on teemalevy ja kappaleita on yhteensä 34 kpl! Laulaja on yksi heikoimmista lenkeistä, liikaa yritystä ja hurjaa ylifraseerausta. Musiikista tulee mieleen parhaimmillaan vanha Genesis ja uudempi Pink Floyd ja jopa Ageness, varauksin tietysti. Ei siis mitään metallia mutta selkeästi neoprogea silti. Kyllä tämä toinen Australialainen pumppu sen ensimmäisen, "Vanishing Pointin" voittaa silti selkeästi. Eihän tämä nyt niin läpeensä kamala levy ole mutta ei nyt mitään kärkipään neoprogeakaan. 2. Levyn lopussa on haastattelu jossa pojat kertovat erilaisia juttuja levyn tiimoilta, kuinka tarina kehittyi ja kuinka levyä tehtiin. Haastattelu on piristävä lisä muuten vähän kuivaan levyyn.
Aragonin kotisivusto löytyy ositteesta: http://www.alphalink.com.au/~aragon/index.html
Siistiä! Kansainvälistä meininkiä Palasokerissa.
Mitä sinä piilaaksossa teet? Noin työkseen? Suomalainen vai ulkolainen firma? Ymmärrän ettet voi ehkä ihan tarkkaan kertoa (liikesalaisuus?) mutta olisihan meistä kiva tietää edes suurinpiirtein että mitä suomalaiset sinne pääsevät puuhastelemaan.
Voi hyvänen aika millaista menoa niissä kuvissa. Kiitos vaan, nyt ei lentomatkailu tunnukaan enää niin turvalliselta...
