Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Palasokerin aina niin ahkera ja asiantunteva musiikkitoimitus piipahti Timo Kotipellon (ääni Stratovariuksessa) sooloprojektin keikalla Lutakossa jo reilu viikko sitten ja viimein reissusta muistikuviakin kertyi sen verran että ihan raporttia piti raapaista. Kotipellon + poppoon edesottamuksista seuraavassa.
Stratovariuksen viettäessä hiljaiseloa ovat bändin jäsenet työstäneet hieman omien sooloprojektiensa materiaalia, ehkä näkyvimmin viime aikoina studiossa ja kiertueella on viihtynyt Stratovariuksen laulantaosastosta vastuullinen Timo Kotipelto, joka ennätti päättämään valtavan Suomen kiertueensa Jyväskylään. ...Jatkuu » Kotipelto -nimisessä bändissä esiintyivät Mr. Kotipellon lisäksi basson varressa Jari Kainulainen (Stratovarius), Sami Virtanen (Warmen) kitarassa, koskettimissa Janne Wirman (Children of Bodom, Warmen) sekä Mirka Rantanen (Thunderstone, Warmen, Tunnelvision). Käsittääkseni aikoinaan osa tästä remmmistä heitti muutaman keikan kiertueen myös Episode nimisenä coverpumppuna, mutta vannomaan en mene koska valitettavasti en koskaan päässyt ko. orkesteria näkemään omin silmin livenä. Nimistä voivat kuitenkin varmasti asiaan perehtyneet musiikinharrastajat todeta että varsin kovan sarjan tekijöitä oli herra Kotipelto retkueeseensa saanut mukaan.
Lutakossa bändi nähtiin siis perjantaina 6.9.2002. Musiikki- ja soundipoliiseista koostunut ryhmämme saapui paikalle noin tunti ennen arvioitua setin alkamisaikaa. Lutakossa näytti kovasti hiljaiselta, mutta tilanne ei vielä näyttänyt huolestuttavalta, olihan paikka täyttynyt monesti vasta minuutteja ennen artistin lavallanousua. Jostain syystä hevikansaa ei kuitenkaan aivan tuvan täydeltä paikalle ilmaantunut eli keikka todennäköisesti ei ollut loppuunmyyty, mutta tukanheiluttajia sen verran oli paikalla että tunnelman voi sanoa olleen tiivis ja Lutakon onneton ilmastointi ei ollut riittävä tällekään väelle.
Bändin kavuttua lavalle aloimme jo arvuuttelemaan että mitähän cover-biisejä mahdamme illan aikana kuulla, koska Kotipellon yhden levyn soolotuotannon soittaminen kokonaisuudessaankaan ei todennäköisesti riittäisi täyttämään kokonaista keikkasettiä. Kun en noita biisilistojen keruuta keikoilta harrasta, en edes yritä muistella mitä kaikkia raitoja mahtoivat vetää. Alkuun vetivät muutaman poljennon Kotipelto-levyltä ja sitten alkoivat maustamaan soppaa covereilla. Cover-biisit jostain syystä jäivät mieleen, eli cover-osastolta huudattivat yleisöä Queensrychen I Don't Believe in Love rallilla, Rainbown Spotlight Kidillä ja Whitesnaken Here I Go Againilla. Tarkoitus ei ole aliarvostaa Kotipellon oman tuotannon esittämistä, itseasiassa keikalla kuultuna Kotipellon omat biisit kuulostivat huomattavasti monipuolisemmilta kuin Stratovariuksen vedot vaikka Kotipelto -albumi tulikin ehkä hieman hätiköidysti leimattua Strato-ripoffiksi. Eli jos pitäisi tältä istumalta valita että lähteekö tuplabasaritärinää kuuntelemaan Stratovariuksen vai Kotipellon keikalle niin jälkimmäinen olisi kyllä ehdoton valinta. Mutta eipä arvostella näitä biisejä enempiä kun tuohon Kotipellon tuotantoon tutustuminen on ollut sen verran vähäistä ettei kannata kovin syvälliseen analysointiin ryhtyä.
Bändi toimi yllättävänkin hyvin kokonaisuutena kun ottaa huomioon ettei kyseessä ollut mikään pitkäaikainen kokoonpano (ainakaan julkisuudessa). Koskettimissa heilunut Janne Wirman on todettu jo Warmen soololevyllä melkoiseksi kosketinvirtuoosiksi ja homma toimi livenäkin. Ja vaikka hemmolla on ikää ilmeisesti vähän muuhun poppooseen nähden, kovinkaan älyttömiin ylilyönteihin ei mustavalkeiden rivistössä syyllistytty. Rytmiryhmä jauhoi tasaisen varmasti ja kitarassa heilunut Sami Virtanen hoiti tonttinsa kunnialla. Mr. Virtanen taitaa olla Kotipelto -orkesterin ns. senior-jäsen, ainakin siinä määrin ajetut ja koetut kilometrit miehen kasvoilta näkyivät. Hemmo soitteli tykitysbiisejä rennonoloisesti baskeri päässään ja rööki huulesta roikkuen, ilmeisesti heviposeeraukset jalka monitorilla on esitetty jo aikaisemmissa bändeissä.
Kotipelto -keikka oli musiikin lisäksi myös täynnä standup-komiikkaa, bändillä tuntui olevan hyvä henki päällä, kenties niiden Jägermeister pullojen myötävaikutuksella mitä bändi keikan aikana lavalla imi tyhjiin. Timo Kotipellolla on sana ilmiselvästi hallussa, tämä tuli todettua jo alkukesästä kun ko. artisti juonsi Radiomafian Hard Rock Clubin, jonka vahingossa satuin kuulemaan autoillessani Etelä-Suomesta kohti Jyväskylää. Välispiikit naurattivat kansaa ja ehdottomasti tämän keikan helmiä oli tilanne, jossa herra Kotipelto esitteli bändiä aloittaen kosketinsoittaja Wirmanista. Pienen naljailun jälkeen Wirman veti aivan käsittämättömän kosketinlurituspilityksen jonka päätyttyä Kotipelto katsoi kohti Wirmania ja muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen tokaisi väsyneen oloisesti "vedit siihen sitten tollasen...". Tiedä sitten miten tuo selitettynä toimii, livenä nähtynä oli kyllä todellista tilannekomiikkaa.
Kokonaisuudessaan keikka oli vähintäänkin onnistunut, setti tosin kesti vain tunnin ennenkuin bändi hävisi takahuoneeseen odottamaan käsien lätkettä palatakseen lavalle vetämään encoret. Olisihan noita covereita kuunnellut enemmänkin ja kun bändi tuntui olevan liikkeellä rennolla asenteella, ei varmaan olisi ottanut kenenkään luonnon päälle vetää muutama cover-biisi enemmän. Että tässä minä vaan valitan kun en päässyt Episodea aikoinaan katsomaan...
---
Muutama lisäkuva löytyy Galleriasta.
Mikä perkeleen isohai tekisi ensimmäiseksi mieli kysyä. Aikani sivua surffailtuani löysin alalaidasta copyright -linkin, jonka perusteella voisi olettaa että Isohai on jokin Radiolinjan systeemi, tosin ei tuo valjennut vieläkään täysin että mikähän mahtaa olla homman pointti. Myydä logoja ja soittoääniä? Vakuuttavaa...
Electronic Frontier Finland (EFFi) ry on seurannut huolissaan viihdeteollisuuden edustajien kommentteja tulossa olevasta tekijänoikeusuudistuksesta ja siihen liittyvistä kopiosuojauksien murtamisen kriminalisoinnista.
Esimerkiksi levy-yhtiö BMG Finland Oy:n Jyrki Niskanen on myöntänyt, että kopiosuojauksia ei ole tarkoitettu piratismia vastaan (Helsingin Sanomat 26.8.) - ammattirikolliset pystyvät suojaukset aina murtamaan. Sen sijaan suojauksilla pyritään estämään kuluttajien kotikopiointia, joka on tällä hetkellä vielä täysin laillista.
Viihdeteollisuus myöntää, että lakiuudistus ei tee kotikopioinnista tekona laitonta. ...Jatkuu » EFFin puheenjohtaja Mikko Välimäki linjaa: "Tekijänoikeusteollisuuden äänitorvet toistavat yhtä mittaa, että uusi laki kieltää suojauksen murtamisen mutta ei kotikopiointia. Laki on kuitenkin selvä uhka kotikopioinnille, sillä sehän ei onnistu ilman suojausten purkamista."
EFFin hallituksen jäsen Ville Oksanen korostaa, että laki on hyvin ongelmallinen kotikäyttäjille: "Vaikka cd-levyjä voidaankin edelleen laillisesti kopioida, eivätkä kopioivat soittimet tule laittomiksi, kopiosuojatun musiikin siirtäminen esimerkiksi MP3-soittimille tai kotitietokoneelle vaikeutuu merkittävästi. Tämä vähentää cd-levyjen käyttöarvoa" Oksanen jatkaa: "Se ei voi olla näkymättä kuluttajien käyttäytymisessä: joko levyjen hinnan on laskettava olennaisesti tai niiden myynti vähenee ja kuluttajat siirtyvät piraatteihin."
Kokonaan oma lukunsa on viihdeteollisuuden argumentit, jolla tätä kansalaisten perusoikeuksien vastaista lainsäädäntöä perustellaan. Esimerkiksi Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ry:n toiminnanjohtaja Arto Alaspää on esittänyt (Nelosen uutiset 30.8.), että viranomaisten etu menee yksilön edelle. "Sillä on katsottu olevan niin valtavia vaikutuksia hallitusten ja valtioiden kannalta" Alaspää sanoo. "Siksi yksityistä kopiointia on pakko rajoittaa"
EFFi kummeksuu musiikkiteollisuuden mahtipontista asennetta. Suomessa cd-levyjen myynti on edelleen kasvanut vuoteen 2001 asti (lähde:ÄKT). On siksi vaikea ymmärtää, mitä nämä kansalaisten perusoikeuksien tallontaan oikeuttavat "valtavat vaikutukset" voisivat olla.
Kysymys cd-levyjen suojauksesta on vain yksi lakiehdotuksen seuraus. FT Kai Puolamäki EFFistä huomauttaa DVD-levyistä: "Oma lukunsa on, että lakiehdotus kriminalisoisi esimerkiksi Yhdysvalloista ostettujen R1-alueen elokuvien katsomisen Suomessa ja edelleen luovuttamisen. DVD-levyä saisi käyttää pannunalusena, kunhan sitä ei vain antaisi kaverilleen."
Electronic Frontier Finland toivoo tulossa olevan eduskuntakäsittelyn muuttavan lainsäädäntöä järkevämpään suuntaan. Puheenjohtaja Mikko Välimäki muistuttaa vielä lopuksi: "Toivottavasti kansalaiset tekevät kansanedustajilleen selväksi, mitä mieltä he ovat tällaisesta oikeuksiensa yksipuolisesta kaventamisesta. Haluamme tietää mikä on kiellettyä ja mikä sallittua ja minkä takia. Perustelematon lakiuudistus viittaamalla korkeimpiin voimiin ei 2000-luvulla mene läpi"
Lisätietoja:
Tekijänoikeuslakiuudistuksen ongelmat EFFin kotisivuilta: http://www.effi.org/.
http://www.worldtimeserver.com/
Joo, no tässä tapauksessa kyllä täytyy hieman suhtautua kriittisesti tämän meidän "keltaisen lehdistön" uutisointiin, uutisessahan kerrottiin että poliisitutkinassa oli selvinnyt että ko. tyttö oli kävellyt liian lähellä ajoradan reunaa katsomatta eteensä keskustellessaan kaverinsa kanssa. Eli bussikuski oli todettu syyttömäksi tapahtuneeseen tämän ajaessa täysin normaalisti pysäkille. Varsinainen uutinen oli kyllä hyvin piilotettu tekstiin, pikemminkin keskityttiin äimistelemään sitä kuinka poliisi kehtaa tehdä teinitytöstä syyllisen. ...Jatkuu » Jos ihmiset alkavat käyttäytymään täysin edesvastuuttomasti niin kyllä siinä ammattitaitoisinkin linjurikuski on pinteessä. Tiedä sitten tapahtumien oikeaa kulkua, nyt minunkin näkemykseni perustuu lähinnä iltapäivälehden uutisen tulkintaan, mutta luulenpa että tässä tapauksessa on oikein kaivamalla kaivettu näitä "nuori joutui liikenneonnettomuuteen" -uutisia.
Pikatestasimme Vivendi Universal mediajätin mp3-palvelun, josta voi kiinteällä kuukausimaksulla latailla kokonaisia äänilevyjä mp3-muodossa. Kuulostaako kenties liian järkevältä kilpailijoiden keskittyessä tiedostonjakopalveluiden noitavainoihin? Lue lisää niin tiedät mihin koira on haudattuna.
Levy-yhtiöiden epätoivoisten piratismin vastaisten toimien uutisoinnin seasta löytyi äskettäin mielenkiintoinen poikkeus. Mediajätti Vivendi Universal ilmoitti aloittaneensa www-palvelun, josta voi ladata sen Universal -levy-yhtiön yli tuhat eri levyä kiinteän kuukausimaksun maksamalla, tosin aivan listahittikamaa ei palvelusta uutisen mukaan kannattanut yrittää hakea. ...Jatkuu » Palasokerin piti tietysti ottaa selvää että mistä hommassa on oikein kyse. Seuraavassa pikatestimme kokemuksia.
Emusic.com palvelu on ilmeisesti toiminut jo pitkään etupäässä independent levy-yhtiöiden jakelukanavana, musiikkia emusic.com on tarjonnut netinkäyttäjille jo vuodesta 1998. Palvelulla on yli 50 000 rekisteröitynyttä tilaajaa ja biisejä palvelusta löytyy yhteensä yli 200 000 kappaletta yli 900 eri levymerkiltä. Universal taitaa olla kuitenkin ensimmäisiä suurempia levy-yhtiöitä, joka on aloittanut emusic.comin kautta omien artistiensa musiikin jakelun (yhtiön julkaisemat tiedotteet ovat sen verran epämääräisiä ja -tarkkoja että tässä joudutaan syyllistymään hieman arvailuun). Syyksi uuden jakelukanavan käyttöönotolle Universal Musicin johtaja Larry Keswil kertoo yhtiön halun tarjota kuluttajille albumeja jotka eivät nykyisin pääse helposti kauppojen hyllyille ja joiden musiikki kuitenkin yhtiön mielestä ansaitsee laajemman yleisön. Kuulostaa tässä vaiheessa vielä hyvältä. Katsotaanpa miten homma käytännössä toimii.
Palvelun varsinainen testaaminen alkoi palveluun rekisteröitymisellä emusic.com -osoitteessa. Käyttäjältä kysellään perinteiset yhteystiedot osoitteineen sekä sähköpostiosoite. Seuraavaan kohtaan homma todennäköisesti useassa tapauksessa tökkääkin, sillä vaikka palvelua pääsee testaamaan maksutta 14 päivän ajan ja 50 biisin verran, täytyy rekisteröinnin yhteydessä ilmoittaa luottokortin numero. Maksuvälineiksi kelpaavat MasterCard, American Express ja Visa, joten monipuolisuudella ei ole tätä palvelua siunattu vielä, tosin lupailivat että muitakin maksutapoja otettaisiin käyttöön lähitulevaisuudessa. Rekisteröinnin yhteydessä käyttäjä joutuu myös päättämään haluaako sitoutua käyttämään sitä 3 kk hintaan 14,99 dollaria / kk vai 12 kk hintaan 9,99 dollaria / kk. Tämä on siis päätettävä rekisteröityessä mutta korostetaan vielä että lupaavat että 14 päivää palvelua saa käyttää täysin ilman sitoumuksia ja maksutta, palvelu on vain muistettava perua ennen tuon koeajan umpeutumista, muuten laskutus alkaa luottokortilta automaattisesti.
Rekisteröitymisen jälkeen palveluun pääsee suoraan selailemaan eri kategoroita ja etsimään mieleistään musiikkia. Ensimmäisesti olisin halunnut tietää että minkä laatuisina mp3-tiedostot ovat palvelusta saatavilla, mutta tietoa ei tahtonut löytyä mistään. Ratkaisin ongelman nopeasti lataamalla ensimmäisen vähänkään mielenkiintoiselta vaikuttavan biisin. Karu totuus paljastui, kaikki biisit ovat 128 kbits pakattuja, joten eipä noilla laadullisesti juhlita. No, valikoima näytti kuitenkin lupaavalta, varsin fuusio-osastolta löytyi reilusti hankinnan arvoisia levyjä. Ajattelin ladata kokeeksi jonkin levyn kokonaisena, mutta seuraavaksi ilmeni lisää ongelmia kun olin saanut valittua mieleisen levyn. Suurin osa jazz-kategorian levyistä oli lisensoitu jakeluun ainoastaan USA:ssa, joten kun olin erehtynyt rekisteröityessäni ilmoittamaan että kotomaani ompi Suomi, ei moni fuusiolevy liikahtanut palvelusta bitin vertaa suuntaani. Toinen pulma oli että jos levyn halusi ladata kokonaisena mahdollisimman helposti, piti olla jokin erityinen pakkauspurkusoftahärpätin, joka osaisi purkaa ladattavan tiedoston osiksi. Ei kiitos, kaikkia pikkuhärpättimiä on jo kone täynnä vaikka se on juuri siivottu. Kliksuttelin sitten biisit yksi kerrallaan koneelleni kun viimein löysin levyn jonka saatoin ladata. Internet Explorerissä on ilmeisesti oletuksena jonkinlainen rajoitus latausten määrälle, koska en saanut yli kahta biisiä valumaan koneelleni samanaikaisesti. Operalla yhtäaikaisten siirtojen määrä nousi neljään. Tuskastuttavaa hommaa, biisit tulivat noin 50 kt/s nopeudella (+/- 10 kt/s), joten ilkeä oli odotella että saattoi seuraavaa biisiä alkaa lataamaan. Siis jos helppokäyttöisyyttä ajatellaan, eihän tuo nyt mikään ylitsepääsemätön ongelma ole.
Koeajan 50 biisin rajoitus tuli yllättävän nopeasti vastaan, ehdin latailemaan neljä kokonaista levyä ja muutaman irtobiisin ennenkuin palvelu alkoi ehdottamaan että lopettaisin 14 pv koeajan ja aloittaisin sopimuksen, jolloin rajoitukset olisivat poistuneet ja laskutus olisi alkanut. Selailin kategoriat läpi ja merkkailin ylös levyt, jotka olisivat kyllin mielenkiintoisia ladattaviksi. Lopputuloksena ynnäilin että kolmen kuukauden sopimuksen aloittaminen ei varmasti koituisi kohtuuttoman kalliiksi, laskeskelin että listattujen levyjen lataaminen maksaisi pari dollaria per levy. Levyjä lisätään jatkuvasti palveluun, joten todennäköisesti homma olisi tullut vielä edullisemmaksi. En kuitenkaan ollut tyytyväinen 128 kbits pakkaustarkkuuteen ja lisenssirajoituksiin mielilevyjeni kohdalla, joten en ainakaan vielä jatkanut tuota sopimusta.
Toivottavasti jatkossa tuollaiset ikävät maanosarajoitukset saadaan ladattavista levyistä poistettua ja pakkaustarkkuuteen hieman valinnanvaraa (siis ylöspäin, esim. 192 tai 256 kbits alkaisi jo riittämään). Jos vielä lisäksi käytettävyyteen tehtäisiin pieniä muutoksia ja parannuksia, alkaisi emusic.comin palvelu olemaan erinomaisa vastinetta rahoille. Nyt palvelusta jää vielä jotenkin keskeneräinen kuva. Kyseessä on kuitenkin parhaita yrityksiä siirtyä kaavoihin kangistuneesta levybisneksestä uuden teknologian käyttöön, kilpailijat eivät ole onnistuneet julkaisemaan mitään mikä yltäisi edes lähelle tätä palvelua. Toivottavasti edelläkävijän rooli ei käy liian raskaaksi ja takuuvarmaa on, että tällaiset palvelut tulevat yleistymään tulevaisuudessa. Toivomme hartaasti että kuluttajat ottavat nämä palvelut hyvin vastaan ja ymmärtävät että musiikin tekeminen loppuu ennenpitkää jos kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan siitä mitään.
Loppuun vinkkinä pienemmille levymerkeillä ja -yhtiöille että emusic.comin palveluun voi tarjota myös omia artistejaan myyntiin. Ei välttämättä huono diili jollekin marginaalisemmalla musiikille saada maailmanlaajuinen markkinakanava. Lisäksi tavalliset webbisivun vääntäjät voivat ryhtyä mukaan emusic.comin kumppanuusohjelmaan ja promotoida palvelua. Promoottoreiden www-sivujen kautta tulleista rekisteröityneistä käyttäjistä maksetaan ihan selvää rahaa.
Erinomainen kysymys. Villi veikkaus voisi olla että jotkut pienet levylafkat USA:ssa pelkäävät liiaksi menettävänsä normaalien cd:iden myynnistä jos heidän biisejä voi ladata mp3-muodossa mistä tahansa. Ei kyllä hajuakaan että voisiko tämä olla lähelläkään oikeaa syytä. Paljon noita lisenssirajoittuneita levyjä kuitenkin oli, ei siis ihan muutamaa vaan vähintäänkin kymmeniä ellei satoja. ...Jatkuu » Ei jollain levybisneksen sisäpiiriläisellä olisi vihiä asiasta?
Jopas. Sain vastauksen lähettämääni palautteeseen, vastauksen oli jopa kirjoittanut aivan oikea ihminen (tai hyvin ohjelmoitu tekoälypostiohjelma). Kehuivat että palaute on välitetty eteenpäin, saas nähdä onko mitään vaikutusta ja saanko vastausta tuohon kysymykseen että miksi levyjä ei voi latailla euroopasta.
"I have passed your suggestions on to our management team." Niin varmaan.
"Turha pyristellä vastaan jos on jo paskat housussa" voisi todeta musiikkiteollisuudelle ja ennenkaikkea maailmanluokan levy-yhtiöille niiden viimeaikaisita toimista musiikkipiratismia vastaan. Niiden "taistelu" musiikin laitonta levittämistä vastaan alkaa näyttämään jo vähintäänkin surkuhupaisalta toiminnalta ihan maallikonkin silmissä.
Pitkin kesää olemme saaneet lukea eri medioista cd-levyistä, joita ennakkoluulottomasti ihmiset ovat ostaneet levykaupoista ja todenneet että levy-yhtiön mielestä kyseisiä levyjä pitäisi kuunnella vain olohuoneen sohvalla tilanteen vaatimalla hartaudella, perheen kokoontuessa yhteiseen musiikinkuuntelutuokioon. ...Jatkuu » Eli kysehän on siis näistä kopiontisuojatuista audiocd-levyistä, jotka eivät soi mm. tietokoneen levynpyörittimillä ollenkaan. Levy-yhtiöt kaikessa viisaudessaan ovat työntäneet levyille mitä erikoisempia "kopionnin estäviä suojauksia", eli käytännössä tehneet levyille esim. virheellisiä raitoja tai muuten sotkeneet cd-levyn standardoitua rakennetta. Näistä virityksistä johtuen ko. levyt soivat satunnaisesti cd-soittimissa, useissa tapauksissa kuitenkaan eivät soi tai soivat väärin. Alkuperäisenä tarkoituksena on ollut ilmeisesti estää cd-levyjen lukeminen tietokoneiden cd-rom asemilla, mutta olisipa homma toiminut näin hyvin. Ongelmia on ilmennyt mm. dvd-soittimien, kannettavien cd-pyörittäjien ja autosoittimien kanssa, jotka ymmärrettävistä syistä eivät näitä virheellisiä levyjä suostu soittamaan. Lopputulos on kuitenkin sellainen, että nämä "kopiontisuojaustekniikat" kiertävät ohjelmat ja ohjeet ovat internetissä kaikkien saatavilla, eli alkuperäinen tarkoitus estää levyjen kopionti tietokoneilla ei ole toteutunut juurikaan, ehkä joissakin marginaalitapauksissa saattaa levyjen kopionti epäonnistua. Sitävastoin kuluttajille, jotka isolla rahalla ylihinnoitellun äänilevyn lunastaa levykaupasta, aiheutuu haittaa koko sen rahan edestä, mitä tuon järjestelmän kehittelyyn on tuhlattu. Jos itse haluaisin ottaa vaikka matkalle mukaan jonkin tuollaisen levyn, jonka käyttöä on tahallisesti hankaloitettu, ei tulisi mieleenkään mennä kyseistä levyä ostamaan kaupasta, taiteilla sen parisssa pari tuntia että saan sen luettua tietokoneelle vain sen takia että haluan saada levyltä biisit mp3-muotoisina PDA-laitteeseeni ladattua. Todennäköisin vaihtoehto on että klikkailisin jonkun mp3-hakuohjelman käyntiin ja siirtäisin haluamani biisit valmiiksi mp3-muodossa tietokoneelleni siinä ajassa, mikä kuluisi levykauppaan siirtymiseen.
Tällaista menettelyä ei tietysti voi varauksetta suositella, koska osattomiksi jäävät sekä artisti että ne henkilöt levy-yhtiössä, jotka oikeasti artistin eteen tekevät työtä. Enkä haluaisi olla levykaupan setä tai tätikään jos samalla tavalla ajattelevia on tai ilmaantuu enemmänkin vaikka toisaalta on molempien etu ettei minun tarvitse viattomalta levykaupan sedältä tai tädiltä ostetun levyn kanssa tapella tuntikausia että voin kuunnella sitä haluamallani laitteella, tilanne kun voisi aiheuttaa jonkinlaista palautteen antamisen tarvetta. Ihmettelen kyllä artisteja, jotka antavat luvan levyillensä tuollaisia suojauksia laittaa, olisiko sitten niin että monikansallisten levy-yhtiöiden suojissa lymyileviltä artisteilta ei yhtiö pahemmin kysele että haluaisitteko levyllenne tällaisen suojauksen vai ette. Huhu kuitenkin jo kertoo että eräskin suosittu suomalaisartisti olisi haastattelussa antanut vinkkejä kuinka heidän "kopiointisuojatun" levynsä saa kopioitua ihan kotikonstein. Tai vaihtoehtoinen tapahan on jo nähty, eli kopiontisuojatun levyn mukana on saanut jonkinlaisen koodiavaimen, jolla voi ladata artistin www-palvelusta levyn biisit jossakin muodossa, en nyt muista oliko kyseessä wma vai mp3. Laskikohan kukaan levy-yhtiössä paljonko tuollaisen systeemin rakentaminen maksoi ja mikä oli siitä saatu hyöty?
Mielenkiintoista on myös nähdä levy-yhtiöiden tulokseton taistelu erilaisia tiedostojenjakopalveluita vastaan, Napsterin onnistuivat perkeleet upottamaan kun oikeustaisteluun pistettiin miljaardit likoon. Napster-taistelu sai mediassa hyvin julkisuutta, mutta todennäköisesti senkin vaikutus oli levy-yhtiöiden kannalta negatiivinen, koska ainakin sellainen kuva episodista jäi, että myös ne tavalliset kaduntallaajat jotka käyttävät intternettiä pankkiasioihin ja iltalehden lukemiseen, tajusivatkin että intternetistä voi latailla myös musiikkia. Eli tuolla Napster-jupakalla pikemminkin promotoitiin intternettiä musiikin levittämisen välineenä. Upotettuaan Napsterin ikäänkuin mallitapauksena levy-yhtiöt ovat alkaneet perustamaan omia mp3-myyntipalveluitaan, jotka käyttöehdoiltaan, -rajoituksiltaan ja hinnoittelultaan ovat niin epätodellisia, että en ole kuullut kenenkään vielä erehtyneen käyttämään näitä palveluita. Mielestäni Napster olisi ollut hyvä aihio levy-yhtiöille ryhtyä yhteistyöhön firman kanssa, joka oli pioneerinä kehittänyt suuret massat tavoittanutta musiikinjakeluverkostoa, sillä nyt kun jokaisella levy-yhtiöllä on oma myyntipaikkansa ja erilaiset ehdot ja tekniset ratkaisut, ollaan hyvin kaukana siitä, mitä kuluttaja mieltää helppokäyttöiseksi. Tästähän musiikin lataamisessa internetistä on pohjimmiltaan kyse, helppokäyttöisyydestä, eli ettei tarvitse välttämättä jostain korvesta poromiehen lähteä 300 km päähän kaupunkiin levyostoksille jos haluaa kuulla vaikka Shakiran radiohitin espanjankielisenä versiona (tai mitä kieltä se nyt sitten laulaakaan...). Ehkä tämä oli hieman kärjistetty ja kenties huono esimerkki, mutta kyllä todennäköisesti hyvin moni kuluttaja, jota on siunattu laajakaistayhteydellä, tekee musiikkiostoksena kotona koneen äärellä kuin jossakin supermarketin levyosastolla, mistä juuri ne levyt joita haluaisi ostaa, ovat loppuneet tai on jätetty kokonaan tilaamatta. Varsinkin jos tarve on saada esim. biisi tai pari joltakin levyltä ja kansipahvit ym. oheiskrääsä eivät ole oleellisia musiikinkuluttajalle. Nykyiset viralliset mp3-myyntipaikat verkossa ovat ylihinnoitelleet tuotteet niin käsittämättömästi, että on aivan turha esittää faktana etteivät ihmiset osta virallisia mp3:ia netistä vaikka niitä olisi saatavilla. Esimerkiksi suomalainen emma.fm palvelu on hinnoitellut biisit niin, että jos kokonaisen levyn haluaa sieltä omakseen lunastaa, tulee levylle hintaa lähes samanverran kuin kyseinen cd maksaa kaupassa. Saamatta jää kuitenkin cd-tasoinen ääni ja levykannet, samoin logistiikasta maksetaan murto-osa siitä mitä maksaa cd-levyjen toimittaminen kauppoihin ja lisäksi musiikin jälleenmyynti tapahtuu automaattisesti, eli puitteiksi ei tarvita kallista liikekiinteistöä (maksaahan tuon verkkokaupan pyörittäminen jotakin, mutta tuskin sen ylläpitoon uhrataan edes pienen levynarikan ylläpitokustannusten verran). Osta siinä sitten laillista musiikkia verkosta.
Surkuhupaisia episodeja on nähty viimepäivinä uutisissa kun RIAA (Recording Industry Association of America) on haastanut internet-operaattoreita oikeuteen siitä, että he tukevat reitityksellään musiikin laitonta levittämistä. Oikeuteen on haastettu suuret internet-operaattorit AT&T, Sprint, Cable&Wireless ja UUNet, jotka eivät ole suostuneet RIAA:n pyynnöistä huolimatta estämään verkoistaan yhteydenotot Listen4ever.com -nimiseen palveluun, joka RIAAN:n mukaan levittää laitonta materiaalia. Palvelua ei ole pystytty sulkemaan koska se sijaitsee fyysisesti Kiinan Kansantasavallassa ja RIAA:n vainovalta ei ulotu sinne edes venyttämällä. Lisää komediaa saatiin uutisotsikoihin kun internet-operaattori IWT (Information Wave Technologies) ilmoitti että se estää RIAA:n pääsyn verkkoonsa RIAA:n uhkailtua ryhtyvänsä tekemään palvelunestohyökkäyksiä laittomia musiikinlevittäjiä vastaan. USA:ssa on jo valjastettu kongressiedustaja laatimaan lakia, joka sallisi RIAA:lle tällaisen verkkohäirinnän toteuttamisen, joten ihan syystäkin ko. operaattori on huolissaan RIAA:n heilumisesta verkossaan. Toiset levy-yhtiöt ovat kuitenkin ilmeisesti tajunneet että vastaanpyristely ei enää kannata vaan musikkibisneksen tulevaisuus todellakin on verkossa, sillä samana päivänä kun tuo järjettömyyden huippu oli otsikoissa, mediajäteistä Vivendi Universal ilmoitti että se avaa verkkokaupan, josta voi ostaa sen artistien musiikkia, varsinkin sellaisten joiden levyjä ei aivan jokaisen huoltoaseman hittiparaati-hyllyyn tilata vanhenemaan. Etujoukossa ovat edustettuna mm. artistit nimeltä B.B. King, Joe Cocker, Ringo Starr ja Stevie Wonder, musiikkia pääsee kuuntelemaan ja polttamaan omille cd:lle kiinteällä kuukausimaksulla. Puuttumatta mitenkään Universalin verkkokaupan tasoon ja toimivuuteen, kuvio on mielenkiintoinen; toiset vielä jaksavat hangata vastaan kun toiset ovat jo myöntäneet että joskus koittaa myös musiikkiteollisuuden aika etsiä uusia uomia vastata ajan tarpeisiin.
Näkökulmani musiikkibisnekseen ja internetin musiikinlevitykseen on melkoisen kapea, en edes yritä väittää että mielipiteeni olisivat ehdottomia totuuksia ja ainoita oikeita ratkaisuja, eri kantoja on varmasti asiaan yhtä paljon kun on osapuoliakin joita tämä asia koskettaa. Tämä Muusikoilla on varmasti erilaiset intressit oman tuotantonsa levittämiseen kuin levy-yhtiöillä useimmiten on, levy-yhtiötkään eivät varmasti aivan kaikki ole pelkkiä rahapajoja ja kaikki musiikinlevittäjät ja -lataajat verkossa eivät ole "hyviä tyyppejä" jotka ovat valmiita maksamaan musiikista jos se tehdään mahdolliseksi ja kohtuuhintaiseksi. Jospa tämä kirjoitus kuitenkin synnyttäisi jonkinlaista keskustelua siitä, mitä mieltä ihmiset asioista ovat. Kai teiltä hyvät musiikinharrastajat asiaan mielipiteitä löytyy?
En kyllä tuota emusic.comia aivan varauksetta kehuisi, kävin sinne rekisteröitymässä ja tutkiskelemassa hieman mitä sillä on tarjottavana. Onhan siellä ihan mukavasti levyjä eikä hinta tosiaan päätä huimaa, MUTTA: ainakin jazz-puolella kaikki levyt joita yritin latailla, olivat saavuttamattomissa, eli biisejä saattoi latailla vain US:n sisäpuolelta jonkin lisensointiongelman takia (no kai tuo jostain domainista tms. ...Jatkuu » tarkistetaan, voisi kokeilla muualtakuin .fi osoitteesta että saako noita ongittua...), joten vähän torso maku jäi. Muutakin kommentoitavaa tuolta löytyy, mutta taitaa olla ihka oikean artikkelin paikka kunhan tuota ehdin hieman paremmin testailemaan.
Btw, uusin Fates Warning löytyi sieltä. On ihan mukavan kuuloinen. Eipä ollut levykaupassa käteen osunut.
Palasokerin lifestyle-toimitus eksyi kesäisissä tunnelmissa Kotkan puuvenemessuille ihmettelemään mitä kaikkea sitä ihmiskäsi saakaan aikaan kun on aikaa ja malttia tehdä puusta muutakin kuin halkoja. Reilusti kuvitettu reportaasi Kotkasta.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene08.jpg" border=1>
Kotkan puuvenemessuille oli saatu kiitettävästi puuveneitä esille, uivassa näyttelyssä kellui noin 100 venettä ja maissakin noin 30. Määrä on ihan kiitettävä kun ottaa huomioon että näyttely järjestettiin kuitenkin varmasti vilkkaimpaan veneilyaikaan ja monia puuveneilijöitä saattoi kiinnostaa oma mökkiranta tai saarenpoukama hieman enemmän kuin oman silmäterän tuominen kaiken kansan pällisteltäväksi, ainakin suomalainen luonteenlaatu olisi omiaan tällaiseen vaatimattomuuteen. ...Jatkuu » Vaikka näyttelyä mainostettiin "näytteilleasettajille" messuina, joihin voi tuoda vaikka kalastustroolarin suoraan mereltä, eli järjestäjän vaatimuksena ei ollut että paatin keulakansi on lakattu kuin flyygelin kansi, oli näytteillä olevien veneiden taso kuitenkin yllättävänkin korkea.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene00.jpg" border=1>
Aluksi näitä mestarillisia käsityötaidonnäytteitä ihastellessa tuli mieleen josko olisi mielenkiintoista laskea näytteillä olleiden veneiden kunnostukseen kuluneet työtunnit, mutta hyvin nopealla arviolla ajatus ei tuntunutkaan niin järkevältä. Todennäköisesti useimmat puuveneiden omistajista eivät työtunteja laske niitä kunnostaessaan ja miksi näin tekisivätkään, lopputuloshan ainoastaan on se millä on jotain merkitystä. Puuveneiden kunnostus ja kunnossapito on varmaaan sen verran kurinalaisuutta ja kärsivällisyyttä vaativa laji, että hommassa voisi olla tekemistä itämaisilla mielenhallintatekniikoiden mestareillakin, saati sitten peruskaduntallaajalla. Suomalainen luonteenlaatu tosin saattaa olla omiaan puuveneiden parissa värkkäilyyn, perkelettä ja saatanaa manataan varmasti moneen kertaan mutta valmista täytyy tulla vaikka kädet olisi kyynärpäistä poikki. Se on varmaan sitä suomalaista sisua. Kait, älkööt veneveistäjät ottako tätä liian vakavasti ettei tarvitse tulla höyryttämään kirjoittajasta löysiä pois...
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene07.jpg" border=1>
Kokonaisuudessaan puuvenemessuilla oli mukavan "harras" tunnelma, varmasti suurelta osin sen ansiosta ettei tällä kertaa messuja järjestetty Kotkan Meripäivien aikaan vaan viikkoa aikaisemmin, mistä taisivat etenkin näytteilleasettajat olla mielissään. Vahvasti humaltuneet besserwisserit eivät varmasti ole niitä mukavimpia näyttelyvieraita ja näyttelystä jää sieraimiin enemmän tervan kuin oksennuksen tuoksu. Järjestäjä tosin joutui hieman tinkimään kävijämäärissä, mutta tässä tapauksessa voidaan ehkä vahvistaa poikkeus säännössä määrä korvaa laadun. Kävijöitä kolmen päivän aikana laahusti laitureilla järjestäjän mukaan noin 12 000 henkeä, mikä ei kuulosta vähäiseltä ottaen kuitenkin huomioon että puuveneharrastaminen voidaan varmasti lukea varsin marginaaliseksi alakulttuuriksi.
Näyttelyn kaunein puuvene -palkinnon vei ansaitusti Minerva -niminen kaunotar, jota olisin kyllä itsekin kehdannut esitellä näyttelyssä.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene02.jpg" border=1>
Näyttelyn kauneimmaksi äänestetty Minerva
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene03.jpg" border=1>
Näyttelyn kauneimmaksi äänestetty Minerva
On hyvä että tällaisia näyttelyitä ylipäänsä järjestetään vielä ja tällaisessa mittakaavassa että tapahtumaa voidaan kutsua merkittäväksi yleisötapahtumaksi muutenkin kuin makkarakojujen tai rihkamakauppiaiden määrällä mitattuna. Kertakäyttökulttuuriin totuttautuvat ihmiset voivat ainakin vielä jossakin äimistellä kätten töitä ja todeta että käsityönä tehdyt veneet ovat huomattavasti persoonallisempia kuin se lasikuitulotja, jonka saa edullisesti läheisen marketin pihasta osamaksulla. Puuveneelläkin päät kääntyvät varmasti eikä tarvitse turboahdettua suihkuturbiinipropulsiohärpätintä keräämään kateellisia katseita, kunhan muistaa vetää puun pintaan muutakin kuin miranolia. Toivottavasti puuveneiden kysyntä kasvaa jatkossa jotta Suomessa järvillä ja merillä nähdään entistä enemmän tällaisia persoonallisia kaunottaria ja asiallensa omistauneita veneilyn harrastajia.
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene05.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene04.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene10.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene11.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene09.jpg" border=1>
[img]juttukuvat/puuvenemessut/puuvene06.jpg" border=1>
Puuvenemessuilta löytyy kuvia kohtalainen valikoima omasta galleriastaan, jonka löydät täältä jos aihe alkoi kovasti kiinnostamaan.
No niinhän tuo taisi olla, vakoilin tuon tuon nimen jostakin toisesta julkaisusta missä se mitä ilmeisemmin oli myöskin väärin (ei päässyt tänään enää tarkastamaan että olisiko kyseessä mahdollisesti ollut eräs nimeltä mainitsematon sanomalehti, joka nykyisin nyhtää 10 euroa kuussa muutaman jutun lukemisesta verkkoversiostaan). Tästä huolimatta nyt pitäisi olla nimet oikein jutussa, kiitoksia korjauksesta.
No kyllä tuo ihmetytti että minkä ihmeen takia tuollaista eläinten lahtaamista pitää näyttää pääuutislähetyksissä, varsinkaan kun ne eivät ainakaan nosta uutisen arvoa mitenkään. Sitä sitten ihmetellään että mikä teinejä riivaa kun uutislähetyksistä(kin) voivat katsella kuinka silmittömästi tapetaan eläimiä (ja varmaan ihmisiäkin kohta).
Muutenkin tuo MTV3:n uutisointi on ollut viimeaikoina kovasti sensaatiohakuista, eikös nimenomaan maikkari tilannut sen lukiovertailunkin, mistä kohistiin monta päivää kuinka Suomessa saa huonoa koulutusta. ...Jatkuu » Mielestäni lukion, jota aikoinaan kävin, rehtori kuittasi hyvin nämä lukioiden "vertailutestit" sanomalla että hän kyllä saa lukion sinne kärkikymmenikköön muutamassa vuodessa, mutta se tarkottaisi heikoimpien oppilaiden potkimista pihalle ensimmäisen epäonnistumisen osuttua kohdalle. Hemmo mieluummin tarjosi kaikille mahdollisuuden. Tähän lausuntoon nojaten mielestäni tuollaisella lukiovertailua voisi pyyhkiä hanurinsa jos olisi pehmeälle paperille painettu...
Juhannuksen vietosta kenties aiheutunut paha veri piiskattiin ulos ihmisistä sunnuntaina 23.6.2002 Lutakossa Century Childin lämmittämässä saunassa. Lauteilla paiskoivat tahtia kovasti Nightwishin muusikoiden näköiset ihmiset. Kyseessä siis Nightwishin jonkinlainen "salakeikka", jonka tarkoitus ei vieläkään oikein valjennut.
Oli tarkoitus sitten mikä tahansa, kylmäksi ei kukaan tässä juhannuksen jälkeisessä löylytyksessä jäänyt. Toimituksen kuten ehkä useimpien muidenkin tietoon kantautui hieman myöhään tieto Nightwishin mahdollisesta salakeikasta Jyväskylässä, mutta päätimme silti uhmata vihmovaa sadetta ja raahautua Lutakon ovelle jonottamaan mahdollisia irtolippuja. ...Jatkuu » Puoli tuntia ennen lipunmyynnin aloittamista Lutakon pihalla näytti epäilyttävän rauhalliselta, pihassa oli muutama auto mutta muista ihmisistä ei tietoakaan. Totuus paljastui ulko-oven takaa, porukka oli ahtautunut rappukäytävään sankoin joukoin. Ulko-oven lappu "150 lippua myydään ovelta" ei ollut kovin rohkaiseva kun katseli väkijoukkoa käytävässä. Tästä vielä masentumatta päätimme kuitenkin jonottaa sen 25 minuuttia mitä näytti lipunmyynnin alkamiseen olevan. Laskutaito ei tässä petä vaan taisi pettää järjestäjän organisointikyky , sillä tunnin odotettuamme pääsimme viimein lipputiskille ja kyllähän sieltä heltisi vielä kevyesti pääsypiljetit koko retkueellemme. Tietoomme ei kantautunut minkälaisen fakiiritempun järjestäjät olivat tehneet koska vielä 1h saapumisemme jälkeen oli lippuja myyty kaikille halukkaille.
Mutta mennäänpä itse asiaan. Tämän "salakeikan" varsinainen tarkoitus ei selvinnyt missään välissä, mutta näytti hieman siltä että juhannusputken keikkailleet artistit olivat päättäneet musiikin merkeissä kuitata raskaan työn jäljet. Paikalle valui mm. Timo Rautiainen + muuta bändiväkeä ja kovasti kosteaa näytti olevan ns. "artistipöydässä". Nightwishin hemmotkin hiihtelivät suht' rennonoloisesti muun yleisömassan seassa ennen keikkaa (no Tarjaa ei näkynyt, tuskin olisi kovinkaan rauhassa saanut heilua...). Yhdentoistamaissa mahtipontinen intro räjähti käyntiin ja väki vaelsi kohti lavaa (näky oli kuin suoraan jostain hobittikirjasta... :). Pitkähkön intron jälkeen setti polkaistiin käyntiin tiukalla setillä Bless The Child ja End of All Hope. Ja The Kinslayerillä ja Come Cover Me:llä jatkettiin, mutta tyrkätäänpä kokonainen biisilista sitten erikseen vaikka tuonne loppuun.
Lava-tekniikkaa oli "hieman" yli tarpeen Lutakon kokoiseen paikkaan, mutta kerrankin jyväskyläläisellä klubi-estraadilla oli nähtävää ja kuultavaa. Soundit olivat erittäin hyvät elleivät täydelliset, Lutakossa on muuten ilmeisen hyvä paikka vääntää soundit kohdalleen jos tietää mitä on tekemässä, tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta kun paikassa kuultiin erinomaista ääntä. Paikalla oli myös paljon ensikertalaisia Lutakon kävijöitä, jotka ihmettelivät kuinka joka paikasta näki hyvin lavalle ja tilaa oli sen verran ettei tarvinnut ihmeemmin ahtautua. Kyseinen tönöhän on purku-uhan alla ollut jo vuosia mutta ainakin paikalla kuultujen huhujen mukaan rakennukselle olisi tippunut pari vuotta lisäaikaa kun kaupungilla ei ole varaa kunnostaa muita vastaavia tiloja. Mutta taidamme julkaista ihan oman kirjoituksen legendaarisesta Lutakosta toisen kerran.
Jotkut skeptikot spekuloivat ennen keikkaa sitä kuinka Marco Hietala selviytyisi Nightwishin riveissä, mutta tuskinpa keikan jälkeen kukaan uskalsi moista enää ääneen epäillä. Täytyy myös ihmetellä bändin kovaa kisakuntoa, setti kesti kokonaisuudessaan jotain 1h 20min (toivottavasti ei kovin pahasti mene arvio metsään) ja montaa "slovaria" ei tuossa ajassa kuultu. Lutakkoa ei ilmeisesti ole siunattu millään state-of-the-art ilmastointikojeilla, joten horna olisi kenties hyvä sana kuvaamaan tilan lämpötilaa ja kosteutta setin loppupuolella. Lavalla ei siis hyytymisen merkkejä nähty, pikemminkin bändi tuntui olevan kovemmassa vedossa kuin koskaan. Olen nähnyt Nightwishin pariin otteeseen sen uran alkutaipaleella livenä, kerran Lutakossa jolloin heillä ei ollut kuin 30 min setti biisejä vetää ja toisen kerran Ilosaarirockissa. Bändi on saanut ilmiselvästi rekkalastillisen itseluottamusta, nyt ei ollut nähtävissä merkkiäkään siitä että lavalla olisi oltu kovasti anteeksipyytävän näköisinä kuten alkuaikoina saattoi katsojalle mielikuva jäädä. Bändin ehdoton valttihan on tietysti ja tunnetusti Tarja, valtti monessakin mielessä koska ammattillista osaamista lauluhommiin on perushevivokalisti potenssiin neljä ja lisäksi eturivin hevikarjut huokailevat tutina puntissaan joka kerta kun Tarja kumartuu eturivin puoleen. Tuollaisella yhdistelmällä ei voi mennä vikaan vaikka loppubändi olisi tultasyökseviä teletappeja.
Vokaalihommiin on tullut myös mukavasti vaihtelua Hietalan siirryttyä rivistöön. Keikan ehkä yllättävin veto kuultiinkin Mr. Hietalan vetämänä kun Tarja lähti takahuoneeseen "juomaan loppuun kesken jääneen vodkapullon", kovin moni tuskin odotti kuulevansa Ozzy Osbornen Crazy Trainia kesken Nightwish keikan. Mitenkään Marcon suoritukseen varsinaisesti liittymättä, joukolla aloimme jo hieman epäilemään että varsinkin Tarjan lauluissa täytyy olla käytössä jonkinlaista harmonizer-efektiä, varsinkin kun bändi rymisteli miljoonaa taustalla ja silti oopperaluritukset menivät prikulleen oikein. Tiedä sitten, kyllähän rautaisella ammattitaidolla aina efektien yli marssitaan mutta olishan se rumaa jos heviä tehtäisiin efekteillä.
Hmm...mitenhän tuon keikan kokonaisuutena pukisi sanoiksi, keikka-arvostelun kirjoittaminenhan on tällaiselle negaatiopainotteiselle harrastajavääntäjälle erityisen vaikeaa jos ei ole mitään negatiivista sanottavaa. Kovaa soitettiin ja korkealta, jopa siinä määrin että on tässä mennyt maanantai tasapainoa hakiessa kun korvat soi (ei siis ole krapula/humalatila jos joku lähiomainen ihmettelee...). Bändi oli ensimmäisestä soinnusta viimeiseen yhdellätoista musiikin riemuissa mukana mikä varmasti aiheutti myös yleisössä nopeasti edenneen hurmostilan eikä mitään ylenkatsomisen merkkejä ollut havaittavissa vaikka tuollainen pikkukeikka kolmellesadalla ihmiselle voisikin olla omiaan "hyydyttämään" bändin. Pyytelivät vielä anteeksi että bändi oli hieman juhannusjuhlinnan takia hyydyksissä alkupään biiseissä, mutta taisi olla niin että yleisö oli kovasti kovemmassa koomassa. Koko keikan voisi kait tiivistää yhteen lauseeseen, jonka tavoilleni uskottomana joudun lainaamaan toisesta suusta kuultuna: "hetkeäkään en vaihtaisi pois tästä keikasta".
---biisilista---
Bless The Child
End Of All Hope
The Kinslayer
Come Cover Me
Dead To The World
Ever Dream
10th Man Down
Ozzy Osbourne/Crazy Train
Sacrament Of Wilderness
Slaying The Dreamer
Beauty Of The Beast
---
Sleeping Sun
Wishmaster
Over The Hills And Far Away
Outro (Now We Are Free/Gladiator Soundtrackiltä)
Joo, tämä on siis lainattu Nightwish.comista kun en itse edes yritä muistaa missä järjestyksessä nuo meni.
Jottei jäisi kuvaa että koko kekkerit olivat sataprosenttisesti ja varauksetta täysin hanurista, täytyy mainita bändin nimeltä Betonihank suoritus Jelmun teltalla yläkaupungin yössä. Olin ko. bändin nimen nähnyt useampaan otteeseen eri yhteyksissä, mutta en koskaan ollut vielä ko. bändiä kuullut aikaisemmin. Melkoisen yllätyksetöntä suomirockiahan (toivottavasti tällä määritelmällä ei saa bändin vihoja niskaansa...) jampat vetävät, mutta bändi yllätti ammattitaitoisuudellaan ja osaamisellaan. ...Jatkuu » Bändistä ilmiselvästä löytyy sekä lyriikan- että biisinkirjoituksen osaamista huomattavasti keskimääräistä enemmän. Ja taas kerran täytyy ihmetellä että tällaiset "valmiit" bändit joutuvat etsimään levytyssopimusta (mikä kävi ilmi bändin kotisivuilta) kun samaan aikaan tehdään pystymetsästä reväistyistä "artisteista" tähtiä (vrt. esim. Popstars).
Betonihankia voi ihmetellä lisää heidän kotisivuiltaan.
PinkTwinsiä löytyy parin videoklipin verran Gallerian videot -sektiosta jos et usko edellä kirjoitettua ja haluat langettaa oman tuomiosi. Eihän niistä tietysti kovinkaan kattavaa kuvaa saa mutta hieman voi kurkistaa mistä oli kyse...
Oiskohan jääny väliin, satunnaisotannalla taisi eteemme osua pääasiassa nuo Kummeli-luokan esiintyjät, vähemmästäkin ote herpaantuu :).
Tuo ei varmasti ole ainoa epäselvä paikka Jyväskylän keskustassa, eli tässä yhteydessä on ehkä varoittaa muun maan autoilijoita että Jyväskylän keskustasta ovat liikennejärjestelyt parhaillaan jotain käsittämättömän ja järjettömän välimaastosta. V-mäisin risteys on vailla valo-ohjausta sisääntuloväylällä, tosin nyt myöhemmin on tilannetta helpotettu liikenneympyräkyhäelmällä. Valo-ohjausta puuttuu myös muista risteyksistä, joten kannattaa olla suhteellisen hyvässä vireessä jos aikoo Jyväskylän keskustaan autoilemaan. ...Jatkuu » Varsinkin kun täällä autoilun sujuvuus ja joustavuus on pääkaupunkiseutuun verrattavissa...NOT.
Pitäisiköhän joskus poliisin tehovalvonnan kohdistua joustavaan ajotapaan ja muiden huomioonottamiseen, saisi täällä Keski-Suomessakin kirjoittaa sakkolappua ja varoitusta ranne kipeänä?
Kyllähän tuo kieltämättä aika mykäksi veti kun aiheesta näin jonkun tv-dokumentin. Vanhempi polvi tietysti osaisi varmaan kertoa entisen Neuvostoliiton ajalta vastaavanlaisista järjettömyyksistä kun maa toimi suunnitelmataloudessa, eli kun joku paroni keksi virastossaan että tähän kahvitahran kohdalle voisi laittaa vaikka ympyrän muotoisen eläintarhan keskelle Siperiaa, jonka halkaisija on 100 km, ei tätä päätöstä enää missään portaassa kyseenalaistettu. ...Jatkuu » En tiedä miten systeemi tuolla Kiinassa toimii, mutta olisi helppo kuvitella että sielläkin tiettyyn virkamiesasemaan nousseet ihmiset eivät voi enää työtään menettää vaikka lepakotkin olisivat jättäneet vintin elinkelvottomana. Sitten kun systeemi vielä kannustaa "mind your own business" mentaliteettiin niin ihmekös tuo että tuollaisia rakennellaan.
Käsittääkseni maailmalla ei olla pelkästään huolissaan muinaiskohteiden ja asuinmaiden tuhoutumisesta vaan luonnon sopeutumisesta noin ratkaisevaan muutokseen, eli tällä suuruudenhullulla idealla saattaa olla arvaamattomat vaikutukset koko alueen ekosysteemiin, koska muutokset vaikuttavat niin suurella alueella. Saas nähdä minkälainen pommi tuosta viritelmästä lopulta tulee.
Niinpä. Hyvä huomio, omien keikkojen ilmoittaminen tapahtumakalenteriin on enemmän kun suotavaa, sillä vaikka noita tapahtumia tulee jonkin verran itse keräiltyä kalenteriin, ei kaikkia mahdollisia tapahtumia jaksa kukaan omineen tuonne syöttää. Eli tapahtumakalenteriin vaan rohkeasti tietoa omista keikoista, tuskin ylimääräinen ja suht´ vaivaton promootio kenellekään haitaksi on.
(Niin, tapahtumakalenteriin voi lähettää tapahtuman klikkaamalla ´Lähetä tapahtuma´ -linkkiä minkä jälkeen tapahtuma tulee toimituksen käsittelyyn ennen julkaisua...)
