Moi anonyymi! » Login | Uusi käyttäjä
Olen ollut joulukuusta asti Saalbachissa hiihtelemässä kun mun yhdellä frendillä on alppimaja siinä aika lähellä keskustaa ja hissejä. Sillä ei nyt mene oikein lujaa eikä se itse pääse sinne tänä talvena joten me lähdettiin yhden kertun kanssa vähän laskettelemaan. Tää kerttu on yhden mun kaverin pikkusisko ja tosi kiva rantaruotsalainen, vaikkei mun mielestä ihan oikeaa ruotsia puhukaan. ...Jatkuu » Erittäin näppärä pikku koipeliini ja puhuu kyllä saksaa jopa paremmin kuin ruotsia. Eikä se ihan pentu sentään ole, 24 tai jotain, valmistui äskettäin jotain yliopistostakin. Mutta me lennettiin Müncheniin ja vuokrattiin pariksi kuukaudeksi sellainen maasturi ja ajeltiin sitten rauhassa maisemareittiä Saalbachiin. Saalbach on mulle tuttu paikka kun olin 90-luvulla siellä monena vuotena hiihtopummina ja hiihdonopettajana. Monikaan asia ei ole muuttunut, kylässä eletään eräänlaista pysähtyneisyyden aikaa. Siinä asiat ovat muuttuneet, että venäläisturistit ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Niin ja se keskustatunneli on kiva, vähentää liikennettä kylän poikki merkittävästi.
Ei me joka päivä lasketeltu, välillä käytiin Salzburgissa ja parin päivän reissulla ja välillä ajeltiin muissakin lähialueen vuoristokylissä. Varsinkin ennen joulua lunta oli niin niukasti, ettei kylälle päässyt kunnolla laskemaan joten otettiin rauhallinen alku. Viime viikolla tultiin takaisin koska tää mun frendi halusi alkaa vuokrata mökkiä jonkun vuokrauspalvelun kautta. Saatetaan lähteä sen kertun kanssa johonkin lämpimään tässä myöhemmin, missä se voisi olla koko ajan bikineissä. Tai tää on niinkuin minun ajatus.
Tällä Hong Kongin matkalla asuinkin koko ajan The Peninsula Hotellissa Tsim Sha Tsuissa eli Kowloonin niemen kärjessä. Kyseinen hotelli on viiden tähden luukku ja yksi maailman hienoimmista. Itse en olisi ehkä Peninsulassa viitsinyt asua, koska se on vielä paljon kalliimpi kuin The Ritz Carlton mutta se firma, joka minut kutsui työmatkalle, halusi ehdottomasti asuttaa minut Peninsulassa. ...Jatkuu » En pyristellyt vastaan.
Peninsula oli päivittänyt Rolls Roycelaivueensa neljääntoista uusikoriseen vuonna 2006 ja juuri sellaisella minut vietiin kentältä hotelliin. Ja tietysti sama kuljetus Frankfurtinmatkan aikana. Upean tummanvihreä auto, jossa oli kaikenlaisia Peninsula-koristeita viimeistelynä. Mulla oli grand deluxe harbour view huone ja siinä olikin yhdelle ihan kivasti tilaa. Se ei ole halvin, mutta ei nyt sentään mikään yläkerran The Peninsula Suitekaan, se maksaa jo 6500 euroa vuorokausi.
Mutta ihan jees hotelli. Faija on asunut siellä usein ja minäkin olen muutaman kerran penskana mutta en moneen vuoteen. Alakerran aulassa soittaa yleensä jousiorkesteri ja aamiainen on aivan taivaallinen.
Reissun aikana selvisi hämmentävä seikka: The Ritz Carlton, jossa viimeksikin asuin, puretaan. Hotelli on suljettu tammikuun 1. päivä ja nyt se on verhoiltu suurella Calvin Kleinin julisteella purkutöiden ajaksi. Kiinteistö oli valmistunut 1993 ja nyt puretaan. Kaipa se oli liian pieni rantaan?
Koko maaliskuu meni työmatkalla Hong Kongissa. Tai ei ihan kokonaan, kävin nopeasti Frankfurtissa yhdessä konferenssissa alkukuusta. Rasittava kahden hotelliyön matka pistokeikkana Hong Kongista Lufthansalla. Frankfurtissa oli kirsikkapuut tai mitä ne nyt oli, jo kukassa ja melkein yhtä lämmintä kuin Hong Kongissa. Hong Kongissa taas oli aika kylmää koko maaliskuun.
Frankfurtissa kävimme syömässä Römer Pils Brunnenissa, joka on viehättävä kaljaravintola varsinaiselta ostoskadulta Zeililtä parin korttelin päässä Töngesgasse 1:ssä. ...Jatkuu » Erittäin hyvät Metsästäjänleikkeet eli Jägerschnitzelit ja hyvää paikallista olutta. Sen jälkeen oli hyvä mennä hotelliin köllöttelemään mahan viereen ja katselemaan saksaksi dubattuja elokuvia ja ohjelmia. Aikaeron vuoksi otin tällä pikkureissulla aika rauhallisesti eli pelkkää konferenssia, ruokailu ja nukkumaan. Aamulla heräsin aikaisin ja kävin aamulenkillä ja pitkällä aamiaisella. Olen ajatellut ostaa Frankfurtista työkämpän, mutta tällä kertaa en ehtinyt käydä kaselemassa yhtäkään paikkaa. Ehkäpä ensi kerralla. Ja toistaalta hotellissa on kyllä paljon helpompi asua kun aamiainen on aina katettu valmiiksi.
Nyt olen kuitenkin taas takaisin Suomen keväässä ja on paremmin aikaa kirjoitella blogia. Eli päivitetään tätä nyt hiljalleen.
Kaverini, hevostilallinen, oli käynyt Turussa jokin aika sitten. Hän on hiljattain vaihtanut hevostenvetoautonsa 20 vuotta nuorempaan , eli vanhan ja savuttavan Nissan Patrollin uuteen Mercedeksen ML-sarjan citymaasturiin. Nyt on hiukkassuodattimet ja aivan toisenlainen meininki "päästellä menemään" kuin aikaisemmin. Hevostenkuljetuskärryt siirtyvät mukavasti ja turvallisesti kauemmaskin. Ystäväni tarvitsee maastoauton, koska maatilalla on paikkoja, joihin tietyillä keleillä on parasta mennä nelivedolla taikka sitten tarvitsee taas traktoria apuun. ...Jatkuu » Hän oli pessyt autonsa ennen lähtöä puhtaaksi savesta ja kurasta, jota peltoteillä kertyy ja ajellut sitten Turkuun. Oli kuiva päivä juuri silloin, auto pysyi puhtaana. Ja kun vähäksi aikaa jättää autonsa kadun reunaan niin jo oli joku saatanan intiaani ja ekoterroristi tyhjentänyt renkaat. Järjetöntä ilkivaltaa.
Piti tilata tällainen rekkojen huoltoauto paikalle, jossa oli paineilmakompressori, että sai renkaisiin ilmaa. Eihän sitä voi tyhjillä renkailla mihinkään ajaa tai hinata, menee sekä renkaiden runko että vanteet paskaksi. Toivottavasti kaikki rengasterrorin uhrit ovat huomanneet ennen ajamista, että renkaat ovat tyhjät, sillä uusien renkaiden hankkiminen on taas aika kuormittavaa, sekä psyykelle, lompakolle että luonnolle. Huoltoautosta painettiin sitten ilmaa renkaisiin ja vanha diesel ronksotti kauan. Lysti maksaa monella tapaa. Ystäväni sanoi, että mikäli renkaat olisivat vioittuneet, hän olisi kostoksi polttanut ne nuotiossa. Ja siis tätä kiihkeämpää luonnosuojelijaa ja eläintenkasvattajaa ei montaa ole. Samalla hän päätti, ettei anna vähään aikaan vuotuista avustustaan ainakaan Greenpeacelle, koska epäilee heidän olevan mukana intiaanitouhuissa. Rikosilmoitus on tehty. Kaverini on kuulemma harkinnut myös ostavansa vastaavan vanhan Patrollin ja kuraavansa sen huolella. Silla voi sitten kaasutella kaupunkimatkoilla, ettei niin helposti ole intiaanit tyhjentelemässä renkaita. Tällainen intiaanitoiminta on hänen mukaansa kaupunkilaispentujen ymmärtämättömyyttä ja halua tehdä vahinkoa ja ilkivaltaa muka luonnonsuojelun verukkeella. Onneksi mulla ei ole citymaasturia enkä ole sellaisen ostamista ikinä harkinnutkaan, koska minun käytössäni sellainen olisi todellinen turhake. Se on lisäksi todella hankala useimmissa vanhoissa ja uusimmissakin parkkihalleissa. Mutta sitä en voi sietää, että jotkut ekohipit yrittävät puolestasi määritellä, millaisella autolla saat ajaa.
Samalla syntyi idea intiaanitouhusta, joka todella kannattaisi. Nämä intiaanit voisivat askarrella suuret pahvikyltit, joissa sanotaan suomi/ruotsi/englanti/venäjä-kielillä, että kerjäläinen on romaniasta ja tullut Suomeen kerjäämään. Sitten mennään keskustaan ja seisotaan kerjäläisen vieressä plakaatin kanssa. Turisteille voi kertoa, että romanialaiset tulevat tänne kerjäämään, koska suomalaiset antavat helposti rahaa, koska eivät ole aikaisemmin nähneet yhtä säälittävää kerjäämistä. Ohikulkijoita voi myös neuvoa olemaan antamatta rahaa, koska kerjäläisten matkustaminen Romaniasta Suomeen kerjäämään ei todellakaan ole mikään ekoteko. Ja kyllähän moni ymmärtäisi olla antamatta sitä rahaa kun hippi seisoo vieressä. Ja jos hipin moraali venyy renkaiden tyhjentelyyn niin voisihan kerjäläiseltä lähtiessään viedä rahatkin? Miten vaan, kun rahahanat ehtyvät, kerjäläiset häviävät katukuvasta ja kerjäysturismi loppuu ainakin Suomen osalta. Ja takuulla pääsee lehtiin ja jopa televisioon. Jos tämä kuulostaa intiaanista pahalta, menköön sitten sinne Romaniaan itse auttamaan niitä. Tai jos avustusrahat kerättäisiin näiden intiaanien kautta ja lähetettäisiin suoraan pankkisiirrolla sinne Romaniaan?
Mutta älkää nyt vittu tyhjennelkö ihmisten autojen renkaita. Ei kukaan jätä ostamatta maasturia sen takia. Ai mutta intiaanithan eivät ole kateellisia kerjäläisille, vaan äärettömän kateellisia isojen autojen omistajille, onhan se paljon helpompi ja raukkamaisempi kohde tyhjentää autojen renkaita kuin tehdä jotain oikeasti yhteiskunnan ja planeetan hyväksi.
Kävin tammikuun loppupuolella myös Tukholmassa moikkaamassa Nackan tyttöjä samalla kun istuin tylsistymässä parissa seminaarissa. Olispa taas tiennyt, millaista paskaa nämäkin muka huippuseminaarit olivat, olisin voinut saman tien käyttää koko ajan Nackassa. No, lentokoneella pääsee onneksi nopeasti edestakaisin Tukholmaan. Tällä kertaa ei ollut aikaa laivaristeilyyn.
Satuin katsomaan tänään lauantaiaamuna Kids Top 20-ohjelmaa hetken. ...Jatkuu » Se oli ihan hirveää kasarityylistä Sky Channel-menoa. Kymmenvuotiaat lapsoset tanssivat studiossa musiikkivideoiden tahtiin ja niistä pari pisintä oli puettu goottimeikkeihin. Taustalla soitti joku masentavan kuuloinen neverheard Flinch ja nämä pari isompaa lasta kieltämättä näyttivät vähän siltä, kuin olisivat tosiaan kuuluneet ko. orkesteriin. Kammottavaa ohjelmaa, ei voi katsoa. No, ehkäpä en ole kohderyhmääkään.
Ja toissapäivänä torstaina pistäydyi nopeasti matkalla Forssan Euromarketissa. Näitä Euromarkettejahan ei pääkaupunkiseudulla edes ole. Maxit olivat aikanaan niiden sukulaisia, mutta sitten ne myytiin HOK:lle ja ne muuttuivat Prismoiksi. No, Euromarketin pihalla oli taas tällainen esimerkkispurgu, tällä kertaa tosin romani (ei kuitenkaan romanialainen), joka koetti pyydellä kahta euroa. Sanoin sille, että "Ai että kaksitoista markkaa? Hei ennen kerjättiin, että anna markka." Se vastasi vaan, että "ai etkö anna?". En antanut.
Näitä kotimaisiakin kerjäläisiä on nykyjään aika paljon. Viikko sitten olin Oulun keskustassa ja pysäköin vuokra-autoani (koska olin tietysti lentäen) siihen Kirkkokadun vinoparkkiin Rotuaarin päähän niin siinä ohikulkijoita ahdisteli spurguäijä käsi ojossa "oisko sulla kolikkoo?"-pyynnöllä. Sanoin sille, että "Tiedätsä mitä täällä maksaa pysäköinti?" mutta vastaus oli vaan "Oisko sulla kolikkoo?" Seuraavaksi parkkiautomaatille tuli joku ikäiseni meishenkilö, jota spurgu alkoi ahdistella. Mies heitti jäiseen maahan jonkun pikkukolikon ja spurgu syöksyi perään. "Kiitos", spurgu huudahti. Heittikö mies kolikon vai putosiko se häneltä? Joka tapauksessa rahan antaminen näille vain kannustaa niitä. Sama juttu Helsingin romanialaisten kerjäläisten kanssa. Jos ei niille antaisi rahaa, ei niitä pyörisi siinä. Mitä ulkomaalaiset turistitkin ajattelevat Suomesta kun kerjäläisiä on keskusta täynnä? Niitä pitäisi auttaa siellä Romaniassa ja musta Mauri Ojala on oikealla asialla. Hän on asiantuntija ja jos rahaa halutaan antaa näille kerjäläiselle, niin Maurin kautta, kiitos.
Linkki: Stadarin juttu Maurista.
Kaveri soitti mulle toissailtana, olin just saanu yhden duunisäädön valmiiksi ja päättäny rentoutua kotona. Se oli melko päissään ja tarvitsi kuskia. Sanoin sille etten ala mihinkään juoppokuskin hommiin, mutta sitten alkoi selvitä jutun juoni. Sen joku vanha kaveri opiskeluajoilta (kun se oli jossain Neuvostoliiton taideakatemiakombinaatti kolmosen listoilla jonkun kulttuuriyhteistyön merkeissä opiskelemassa useamman vuoden) oli jättäny autonsa Helsinkiin ja lentäny mutkan kautta kotiinsa Moskovaan ja nyt sen kiesi pitäisi viedä sille. ...Jatkuu » Buckinghamshiressä valmistettu urheiluauto on aina ilo ajaa, joten alkoi hieman houkuttelemaan. Samanlainen auto oli James Bondilla elokuvissa Kultasormi ja Pallosalama. Uskomattoman upeasti entisöity, Englannista tuotettu yksilö, jossa oli kuitenkin ohjaus vasemmalla. Ensin kävi mielessä että millähän keinolla me saadaan se Vaalimaalta läpi. Ei ollu ongelma, rajalla Suomen tullissa "sattumalta" olivat paperitöiden pauloissa ja puomit pystyssä, Venäjän puolella vaativat että pääsevät kuvaan auton kanssa. Oli kuulemma katseltu Sean Conneryn Bondeja importteina jo 80-luvun lopussa. Se siitä, painettiin yössä lohko punahehkuisena läpi loppumattoman metsikön. Luoja että niillä on siellä tiet huonossa kunnossa ja paikalliset vetää kännissä ilman valoja miten sattuu.
Löydettiin tunnin harhailun jälkeen sen kaverin kämppä, joka oli kieltämättä hieno jopa länsimaisella mittapuulla. "Takuuvarmasti palkkatyöllä ansaittu tämäkin auto" kävi mielessä. Mentiin murjuun sisään, etupäässä pelkkiin alusvaatteisiin verhoutunut neitokainen tarjoili eteisessä sikarit tarjottimelta, niitä röyhytellessä kierrettiin kämppää ja tämä venäläinen jätkä esitteli taulujaan. Lyhyet taidehistorian opintoni keskittyivät Pariisissa etupäässä ranskattarien kanssa pelehtimiseen, joten ei aavistusta että oliko nuo töherrykset kenties arvokkaitakin vai puhuiko tämä pohatta pelkkää paskaa. Kierroksen päätteeksi juotiin puoli pulloa vodkaa mieheen ja ajettiin kaverin Mercedes SUV:llä lentokentälle. Hangaarissa meitä odotteli tämän iivanan pilotti vesitaso-Cessnan kanssa, koneeseen oli asennettu ponttoonien alle pyörät, joilla pystyi rullailemaan sekä maalla että vedessä. Tuollaiselle koneelle saattaisi itselläkin olla käyttöä.
Matkasta ei ole montaakaan muistikuvaa, pilotti jätti meidät johonkin stuugalle ja lähti hakemaan naisia kun eivät mahtuneet ensimmäiselle kierrokselle mukaan. Möksässä oli milteipä perusmukavuudet, höyrysaunaa ja muuta kylpyläsysteemiä, mutta eipä me sinne jääty, tää venäläinen kaveri halus metsästämään. Just, mennään sitten, yön pimeydessä metsästämään. Paikalle karautti muutamalla autolla lisää näitä venakoita, yökiikareita ja hämäränäkövekottimia kaivettiin autoista ja patruunalootia sullottiin taskuihin. Sitten tää jengi lähti ajelemaan sysipimeään metsään, yönäkövempaimet päässänsä ja aseet sojotti ikkunoista. Parin tunnin saldo taisi olla hirvi tai kaksi ja yksi haavoitettu karhu. Mentiin stuugalle takas ja oltiin vissiin aika vahvassa kännissä, turhaan ne naiset sinne lennätettiin. Tai no, seuraavana päivänä rentouduttiin sitten heidän seurassaan. Illalla pääsimme takaisin Moskovaan ja letskarilla takaisin Suomeen. Huomasin, että mun viisumi pitää uusia ihan pian. Siinä on niin pitkä odotusaika, että pitääkin panna hakemus heti kuntoon, että voi hoitaa näitä pikamatkoja. Nyt illalla nukuttaa ihan sumeesti, vaikka stuugalla ja lentokoneessa ottelinkin vähän nokosia.
Mulla on ollut aika lailla kiireitä tässä viimeaikoina eikä ole ehtinyt paljoa kirjoitella. Tammikuussa on taas paljon duunia konsulteille kun kvarttaalit pitää saada kuntoon ja kasvua tietysti hinnalla millä hyvänsä. Onneksi olen ehtinyt myös viettää vapaa-aikaa. Kuukausi sitten kävin Ranskassa.
Kaverini, kutsutaan häntä tässä nyt vaikka BjörnC:ksi vaikka onkin kaverien kesken ihan Nalle vaan, kutsui minut tammikuun puolivälissä katsomaan ostamaansa käytettyä 57-jalkaista Swania Ranskan Rivieralle, aika lähelle Nizzaa. ...Jatkuu » Asui kuulemma siellä jonkun kertun kanssa. Hän uhosi purjehtivansa veneen Suomeen keväällä, että voisi kesällä sitten käydä sillä vaikka Tallinnassa ja Hangossa ja muuta. Kävin sitten lyhyellä viikonloppureissulla moikkaamassa häntä ja sitä kerttua, joka oli joku paikallinen piukkabody. Ihan kiva vene, 17,5 metrinen valkoinen pietarsaaressa valmistettu arvovene. Oli lämminvesilaitteistot ja kaikki elektroniikka, mitä kuvitella saattaa satelliittinavigaatioista HD taulutelevisioon. Minä sain asua viikonlopun perähytissä kun isäntäväki kuherteli "Omistajahytissä" tai Varustamoluokassa, niinkuin BjörnC asian hauskasti ilmaisi. Ihan jees, patonkipohjainen aamiainen kannella, vaikka olikin vähän vilpoisaa. Ei Rivieralla talvella mikään lämmin ole.
BjörnC:llä oli Gantin beiget overdyed twilli farkut joissa oli leveä ruskea Tommy Hilfigerin Chunky wax-nahkavyö sekä Tommy Hilfigerin 80's two ply-kankainen vaalea punavalkoruudullinen kauluspaita jonka päällä oli Gantin puhtaanvalkoinen neulepaita, jalassa kalliit purjehduskengät. Vaalea asukokokonaisuus sopi hyvin hänen ruskettuneelle iholleen ja vaaleaan hulmuavaan, hieman ylikasvaneeseen tukkaansa. Oliko tyttö käskenyt hänen ottaa raitoja vai oliko BjörnC itse keksinyt ne? Illalla Nalle käytti Chateau Lafon-Rochet-punaviinipäissään valkoista kipparinlakkia, mutta se oli kuulemma vitsi. Enpä tiedä oliko vitsi, nimittäin panin merkille, että se oli teetetty E.R. Wahlmanilla Sofiankadulla.
Kävimme illalla bilettämässä myös läheisessä Benetti-jahdissa. Siellä oli muutama julkkiskin mukana, muttei siitä sen enempää, nimittäin kokkelia tuntui kuluvan aika hyvään tahtiin ja muutamat shampanjat nautittuamme päätimme lähteä takaisin Nallen veneelle. Nallella oli muutama hyvä jazztupakka ja meillä olikin varsin hauskaa kun hän esitteli minulle koostamiaan purjehdusDVD:itään.
Maanantaiaamuna lensin takaisin Suomen lämpimään talveen. Ja sitä lämpöä on riittänyt edelleen.
Olin torstaina Lappeenrannassa asiakkaan luona. Vielä joutuu näköjään joulun allakin töihin, vaikka olen joululomalla. Ei se mitään, Lappeenrantaan ei ole pitkä matka autolla. Olin paikalla vähän ennen puolta päivää ja sitten alkoikin firmassa jo ruokatunti. Lompsin läheiseen kahvilaan, ostin kahvin ja viinerin ja valitsin lehden telineestä. Käteen sattui Etelä-Saimaan viikkolehti Seepra. ...Jatkuu » Se olikin päivätty jo 18.12. mutta viikkolehtihän ei ole niin päivän päälle.
Lehdessä Sanna Hongisto kirjoitti kolumnissaan "Hongisto" otsikolla "Smeds ei vapauttanut prinsessaa" uudesta Tuntemattoman sotilaan teatterisovituksesta. En ole näytelmää nähnyt, joten kommentoin vain Sannan kirjoituksen sitä osuutta, joka ei koske itse näytelmää: Hän uikutti, kuinka poikaystävänsä oli joutunut armeijaan oli "oppinut kunnioittamaan järjestelmää" ja nyt poika oli Sannan mielestä onneton ressukka ja munaton rääpäle. "Poika oli valinnut rakkauden sijasta sodan". Sanna kertoi vihaavansa asevelvollisuusarmeijaa ja maanpuolustusta ja kertoi, että oli miehiltä kuullut, että "pasifismi ei ole kuulemma järkevää". Hänen mielestään omaistenpäivänä varusmiesten omaisille osotetuissa puheissa hänestä "koetettiin muokata sotaan valmistautuvaa kotirintamaa", vaikka hän ei halunnut olla sodan kanssa missään tekemisissä. "Väkivaltainen isänmaa painosti ja houkutteli minut alleen!" kirjoittaa Sanna. "Se pani minut luopumaan äiti maasta ja totuudestani - uskostani aseettomaan maailmaan". Hetkinen Sanna, onko "väkivaltainen" Suomi nyt valmistautumassa sotaan? Mihin me ollaan hyökkäämässä?
Sanna hyvä, se on niin vitun helppo leikkiä pasifistia syvässä rauhantilassa ja maassa, joka on taisteluilla pidetty itsenäisenä isoisiemme verellä. Lukaiseppa vaikka Max Jakobsonin "Diplomaattien talvisota" tai vaikka Marsalkka Mannerheimin omakätinen elämänkerta, niin valottuu se seikka, miksi itsenäisellä maalla tulee olla puolustusvoimat, erityisesti jos naapurissa on Venäjä (tahi Neuvostoliitto). Molemmissa kirjoissa on mielestäni oivasti kuvattu ne äärimmäiset keinot, joita maamme johtajat käyttivät välttääkseen sodan Neuvostoliiton kanssa. Mutta ymmärsinkö minä väärin, ehkäpä sinusta valtiomme symbolinen avain pitäisikin antaa taisteluitta naapurille? Ehkäpä sinusta olisikin ollut parempi, että Suomi olisi antautunut laukaustakaan ampumatta? Luuletko tosiaan, että Suomessa 30-luvun lopulla oikein toivottiin sotaa?
Pasifismissa ja kommunismissa on yhteistä se, että molemmat ovat ihania päiväunia ja fantasioita, utopioita. Todellisuus on toista. Maailmassa ei ole kovin montaa maata, joilla ei olisi armeijaa tai jonkinlaista puolustusjärjestelmää. Jopa Vatikaanilla on eräänlainen armeija, vaikka kukas sinne hyökkäisi?
Wikipediasta (linkki) löytyy lista maista, joissa ei ole armeijaa. Mielenkiintoinen lista, mukana on mm. Islanti, joka on Natomaa. Kaikilla mailla (paitsi Naurusaarilla ja Tuvalulla) on kuitenkin jonkinlainen puolustussopimus tai järjestely, mm. Liechtensteinin puolustuksesta vastaa Sveitsi. Ja kyllä, Sveitsissä on armeija.
Vanha viisaus pitää paikkansa: Maassa on aina armeija, jos ei oma niin valloittajan. Erityisesti niin kauan, kun olemme Venäjän naapurina, kannatan vahvasti puolustusvoimia. Voit mennä, Sanna, kertomaan vainhainkotiin veteraaneille, miksi sinusta puolustuvoimat ovat niin turhaa. Tai älä mene kuitenkaan, eivät he ymmärrä, että kukaan voi olla niin sekaisin.
Kotitalousvähennys on kyllä loistava juttu. Mulla käy kerran viikossa sellainen siivooja eikä se maksa paljon mitään. Se siivoaa ja laittaa paikat kuntoon. Ei tarvitse itse imuroida ja pyyhkiä pölyjä ja tehdä noita vastenmielisiä duuneja kun joku tekee ne sun puolesta. Kyllä mä yleensä itse laitan astiat pesukoneeseen ja tyhjennänkin sen ja omia vaatteitani pesen, mutta mankelointi ja silittäminen on enemmän näiden kodinhengettärien heiniä. ...Jatkuu » Eipä silti, kyllä multakin paidan silittäminen onnistuu. Mutta lakanat tulee vaihdettua useammin ja ikkunat pestyä pari kertaa vuodessa kun on tämä vähennysmahdollisuus. Tai ne voi vaihtaa joskus verhot jos mä olen ostellut jonkun kertun kanssa uusia kodintekstiilejä. Verhojen vaihtaminen niin ikävää puuhaa kun en minä jaksa pitää käsiä ylhäällä niin kauaa.
Ja työllistäähän se mukavasti. Sitä on monta kertaa niin väsyksissä kun on koko päivän vääntänyt koodia työhuoneessa tai kun tulee kotiin jostain reissusta että ei yhtään kiinnosta alkaa kotitöitä tekemään. Ja se onkin usein pahinta se työn aloittaminen, eli voin minä sitten pyykkinaruja tyhjennellä ja astioita laitella kaappeihin ynnä muuta pientä. Mutta jos minulla on tosi kiire niin sitten ne joskus tulee seuraavana päivänä viimeistelemään nämä hommat niinkuin just sukkien parittelun ja lakanoiden viikkauksen.
Mä otan ne usein ihan koko päiväksi duuniin ja esitän niille listan töistä, jotka pitää tehdä. Ja jos hommat on hoidettu erittäin hyvin, niinkuin yleensä on, annan sitten pienen rahallisen bonuksen pimeesti.
Mun lapsuudenkodissa oli useitakin tällaisia taloudenhoitajia vaikka silloin ei saanutkaan näitä vähennyksiä samalla lailla kuin nykyisin. Ja välillä oli näitä aupair-tyttöjä, joita meidän taloudenhoitaja nakitti ihan hulluna. Siellä oli paikat aina ihan tiptop. Usein ne aupairit oli joko Amerikasta tai sitten Kiinan Kansantasavallasta. Faijalla oli erilaisia poliittisia ja kaupallisia suhteita eri suuntiin ja koska se halusi oppia puhumaan mandariinikiinaa yhtä hyvin kuin isoisä ja setä niin siksi se jollain keinolla keplotteli meille niitä aupaireja Kiinasta. Se oli aika kummallista. Ne likat olivat kiinalaisten puoluepamppujen tyttäriä koska ei sieltä normaalijengillä ollut silloin mitään asiaa ulos. Likat olivat ihan ihmeissään meidän suomalaisten meiningeistä ja elintasosta ja olivat tosi kiitollisia ja kilttejä tyttöjä. Ne auttoivat meitä sitten oppimaan kiinaa ja siitä oli tosi paljon hyötyä. Siihen aikaan ei edes ollut mitään kunnollisia mandariinin opiskelukirjoja ja levyjä, joten se oli kyllä ihan ykkösjuttu, että tosiaan saatiin nämä tytöt avuksi. Se yhteystyö päättyi jossain tuossa 80-luvun alussa kun isä ja setä alkoivat käydä kiinassa enemmänkin.
Katselin viikonloppuna digiboxin kovalevyltä syksyllä Teemalta tallentamani kolmiosaisen sarjan Kommunismin illuusio. Se on loistava saksalainen dokumentti, jossa käydään kolmessa osassa läpi kommunismin yhteiskunnallinen, eli suorittava historia paneutumatta alustavaan filosofiseen puoleen. Onhan totta, että siitä hieman paistaa läpi myöhempien aikojen vahingonilo ja asenteellisuus kaatunutta yhteiskuntakokeilua kohtaan, mutta silti se on dokumenttina minusta ainutlaatuinen. ...Jatkuu » Siinä on haastateltu paljon asiantuntijoita ja se on aika jännää, että ohjelmassa melkein kaikki puhuvat saksaa: amerikkalaiset, britti, suurin osa venäläisistä, mutta jotkut venäläiset haastateltavat puhuvat venäjää tai englantia.
Meillä on suvussa aika synkkääkin kommunismia, lähelläkin, ja siksi asia kiinnostaa tietysti. Näistä asioista kuulin puheita jo pienenä kun olimme suvun voimalla saaressa ja vaikka ollaan samaa sukua, osa oli niin valkoista toiset punaista, että kiivailtakaan keskusteluilta ei voinut välttyä. Yleensä lapset laitettiin nukkumaan jo ennenkuin "veljessota" savusaunalla tai grillipaikalla puhkesi kunnolla käyntiin.
Riippuen vähän, kenen sukulaisen kanssa pienenä juteltiin, osa vähätteli mm. Salpalinjaa ja piti lottia ja Suojeluskuntia suorastaan rikollisjärjestöinä kun taas osa varovaisesti ja hiljaa kehui suojeluskuntamenneisyydellään. Tämä oli 70-luvulla, silloin asioihin suomettumisen johdosta suhtauduttiin vielä suurella varauksella ja oli suorastaan muodikasta vähätellä kaikkea maanpuolustukseen liittyvää ja toitottaa, kuinka sodat hävittiin. No, suuri torjuntavoittohan se oli, mutta monien puheista ei sitä käsitystä saanut.
Ja muistan, kuinka meidän luokalla yläasteella, kahdeksankymmentäluvun puolivälissä oli kaksi oikein pikku kaaderia, joista toisen isä oli joku vasemmistoaktivisti ja likka oli sitten aivopesty tiukasti vasuriksi. Hän oli saanut puhuttua mukaan toisen, ihan fiksun ja koulun urheilussakin menestyvän tyttösen ja nämä sitten kahdestaan levittivät aatetta oikein kunnon palolla. Huivi kaulaan ja maihinnousutakki päälle. He kävivät mm. Virossa laulujuhlilla ja olivat niin sosialistia, että oikein yrjötti. Ja parhaiten mieleeni on jäänyt eräs vappu, jolloin oltiin aika isolla porukalla eräällä hiekkabiitsillä ja nämä kaaderit olivat myös mukana. Juteltiin siinä vähän sivummalla, minä ja kaverini ja nämä kaksi, koska oltiin myös vähän ihastuneita niihin ja likat sitten alkoivat sujuvasti kysellä, että aikookos pojat sitten armeijaan? No totta munassa me inttiin mennään! Miksi menette? Miten niin miksi? Maanpuolustustahto, pitäähän Suomella armeija olla. Kyllähän tätä maata pitää puolustaa! Vastaus oli: Mitä tässä on puolustamista?
Siitä kehkeytyi aikamoinen väittely ja taidettiin kaverin kanssa jäädä ainakin siinä kohtaa ilman naista kun eivät mielipiteet sitten aivan sattuneetkaan yhteen. Olisihan siinä voinut peilata piirakanhimossa, mutta tuollaisilla asioilla ei meillä leikitä. Jotkut asiat ovat pyhiä. Piparinhimoakin suurempi on kuitenkin isänmaan rakkaus.
Olen yleensä ottanut tämän joulukuun aikalailla lomailun merkeissä koska tähän aikaan ei mediakonsultteja kaivata, firmoissa keskitytään jouluasioihin. Koska tänä vuonna ei ollut tilannut mitään etelänmatkaa etukäteen, tartuinkin muutaman kaverin tarjoukseen ja lähdin heidän matkassaan Ruotsiin. Onhan Tukholmakin etelämpänä. Ne oli ottaneet Executive suiten ja kolme Deluxehyttiä (entinen Silja-luokka) Symphonyltä ja maksaneet ne, mutta osa jengistä ei sitten päässytkään lähtemään niin soittivat mulle sanoivat, että saan yhden Deluxehytin ilmaiseksi, jos kiinnostaa. ...Jatkuu » No, kiinnostaahan se, ei tuollaisesta tarjouksesta raaski kieltäytyä. Olis ne kai voineet sen peruuttaakin, mutta siinä taisi olla jotain ystävällisyyttä ja ehkäpä lahjontaakin mukana tässä tarjouksessa. Ne sanoivat, että voin tulla sviittiin bailaamaan milloin vaan ja viinat on ilmaisia, mutta ei tarvitse tulla, jos ei halua, tai "jos käy flaksi". Tosin sen verran eroa tarjokseen tuli, että muutin matkan yhdensuuntaiseksi, koska ajattelin jäädä vähäksi aikaa Stokikseen hengailemaan. Mulla on muutama kaveri siellä töissä ja ajattelin, että tilaan paluulipun sitten sen mukaan, miltä tuntuu.
Mulla on tapana mennä aina heti allasosastolle Sunflower Oasikseen. Eli kamat hyttiin, simmarit matkaan ja suoraan yläkertaan. Kultakorttilaisena saan vähän alennusta siitä allasosaston hinnasta ja kun jättää siinä kirjautuessa vaikka 50 euroa ja kanta-asiakaskortin tiskille niin voi hakea siitä sitten juomaa ja vaikka makkaraa ja asiakaspisteitä kertyy. Eikä tarvitse kuljettaa rahaa ja korttia mukana, uimahousujen taskussa, hah. Mutta tää nyt on teille varmasti ihan tuttu juttu. Ja sieltä ylemmästä porealtaasta on sitten kiva katsella, kun laiva lähtee satamasta.
Allasosastolla oli aika vähän porukkaa ja sain alkuun olla yksin yläaltaassa. Siinä maistellessani Kopparbergin Perry-siideriä runsailla jäillä kipusi yläaltaalle pari about 25v. ruotsintyttöä, murteesta päätellen stakkabo. Molemmat olivat erittäin näppäräsäärisiä mikrobikineissään ja likoilla tuntui olevan heti hyvä meininki päällä. Ilmoittauduin mukaan keskusteluun tekemällä hyväksi havaitun jääpalatempun sille saparopäiselle punatukalle. Myös toinen, vaalea ponnarityttö kiinnostui. Allasmeininki olikin ihan kivaa siitä lähtien, tyttöjen kanssa jutellessa. Neitokaiset olivat olleet Helsingissä shoppailemassa ja nyt menossa takaisin kotiin Tukholman Nacka Strandiin. Se on mulle tuttu paikka, koska siellä on se messukeskus sellaisessa vanhassa tiilisessä tehtaassa, vähän kuin Wanha Satama Nokalla. Ja aikamoista upperclass-aluetta. Kävin hakemassa niille välillä parit juomat sinne altaalle ja siinä sitten istuskeltiin välillä turkkilaisessa saunassa käyden (koska se on sekasauna) parisen tuntia. Onneksi sanoivat vasta porealtaassa, että ovat bi, koska saunassa olisi ollut vähän nolo se reaktio simmareissa. No, saman reaktion ne saivat aikaan sitten todistellessaan sitä kohta. Vaikka ei se nyt ollutkaan kuin sellainen puolihöpö eikä mikään oikea stondis.
Lähdettiin saunaosastolta ja likat kävivät hytissään meikkailemassa. Ilta jatkui yökerhoissa ja käytiinhän me tietysti moikkaamassa mun frendejä siellä sviitissäkin ja käytiin hakemassa vähän drinksuja mun hytistä kun olin käynyt taxfreessä tyttöjen meikkaillessa. Oli oikein kiva seurata tyttöjen keskinäistä, eroottissävytteistä "tanssimista" ennen Atlantiksen midnightshowta ja shown jälkeen tytöt ilmoittivat, että nyt lähdetään minun hyttiin kun Deluxehytissä on se parivuode. Eipä siitä sen enempää, mutta aamulla heräiltiin onneksi sen verran aikaisin, että ehdittiin aamiaiselle, vaikka siinä piti vielä vähän vehdata.
Vaihdeltiin puhelinnumeroita ja halailtiin terminaalissa ja sitten otin taksin Scandic Hotel Sergel Plazaan, koska olin varannut sieltä huoneen. Käytin sen ja seuraavan päivän frendien tapaamisiin ja pienimuotoiseen shoppailuun. Laitoin myös vähän tekstaria Maddelle, kun nyt kerran olin mestoilla, mutta eipä tullut vastausta. Pitäisi varmaan omistaa joku kuntosali, että vastaa. Me oltiin kerran laskettelemassa Ruotsin pohjoislapissa kun yhdessä afterski mestassa törmäsin siihen. Kun mä kerroin sille miten me ollaan tosi kaukaa kiertäen sukua ja koska se on aika kiinnostunut sukujuuristaan niin se kyllä tietää, että mä todella olen sukua kun kerroin sille että millä lailla. Juteltiin vähän aikaa ja se tyrkytti kännykkänumeronsa. Olen pari kertaa soitellut ja ollaan juteltu ihan niitä näitä, mutta mulla on tapana panna tekstaria kun käyn Stokiksessa. No, nyt se ei vastannut. Mutta parin päivän päästä nämä laivatytöt soittivat ja pyysivät käymään Nackassa. Eihän sellaisesta sovi kieltäytyä.
Likoilla oli tosi makea "pappa betalar"-tyylinen 80-neliöinen asunto, jossa oli suuri lasitettu parveke salmen suuntaan. Siellä oli kuulemma hyvä poltella mm. höpöheinää, koska se on ylin kerros ja savu ei mene naapuriin. Illalla ja aamulla Viking Linen laiva ajoi siitä edestä. Tytöt sanoivat, että siihen tottuu ajanmittaan.
Olin sitten monta päivää tyttöjen vieraana ja välillä asustelin Sergel Plazassakin, kun niillä oli jotain menoa. Kaikenkaikkiaan Tukholmassa meni melkein pari viikkoa. Sorry, etten ole ehtinyt kirjoitella tänne tätä blogia.
Paluumatkalla nukuin hytissä suurimman osan aikaa ja kotiin palattuani olikin jo kiire kirjoittaa ja lähettää asiakkaille joulukortit, että ehtivät postiin ennen neljättätoista päivää, koska sen jälkeen hinta nousee. Mulla on ollut perinteisesti ihan vaatimaton kortti. Olen ostanut ne jokavuotiset muutama sata korttia Pelastakaa Lapset Ry:ltä.
Tänään tuolla rannassa ajellessani mietin toissa viikolla lukemaani kirjoitusta Stadarin verkkosivuilla. Siinä joku utopiahemmo kirjoitteli artikkelin kommentteihin autoverouudistuksesta innostuneena, että Suomessa pitäisi kaikilla olla alle 1100kg painoinen auto. Ihana utopia, kun ajatellaan, että raskasta liikennettä on kuitenkin aina seassa ja jokainen meistä ei ole sinkku. Joillakin voi olla jopa kaksi lasta! ...Jatkuu » Tai jopa enemmän. Ehkäpä sitäkin pitäisi sitten rajoittaa? Ja tämähän tarkoittaa sitä, että joukkoliikennettä ei voi olla (bussit). Jollakin Micralla ei tarvitse maantiellä kuin hipaista rekkaa niin heti kuolee. Ja sellaiset pikkuautot lähtevät liukkailla lapasesta paljon isoja autoja tehokkaammin.
Samaan kirjoitukseen tämä haaveilija oli huomannut kirjoittaa harmistuksensa siitä, että kaupunkien pinta-alat kasvavat ja autoja tarvitsee sisäisessäkin liikenteessä. Niinpä. Ja kaupunkien välisessä liikenteessä, lisäisin. Kommentin kirjoittajalle tekisi hyvää käydä Hong Kongissa katsomassa, miten homma pitää hoitaa, ettei tarvitse autoa: asutaan kaikki 7,5 miljoonaa henkeä 1/300 Suomen kokoisella pläntillä, mistä siitäkin vielä 2/3 on luonnonpuistoa. Alla pyörii tehokas metroliikenne ja suuri osa palveluista löytyy omasta tai viereisestä korttelista. Se olisi upeaa? Kaikki ahtautuisivat kehä 1:n sisäpuolelle ja muu Suomi jäisi susille ja hirville. Se olisi tosi ekologista? Siinä etääntyisi luonnosta aivan upealla tavalla. Sitten jossakin entisen Keravan kohdalla olisi järjettömät tehomaataloussysteemit, joista kaikille tulisi ruokaa, koska eihän maatalous tietenkään voisi levittäytyä pitkin Suomea, koska sitten tarvitsisi taas niitä saatanan autoja.
Erikoista, että Porissa satoi tänä aamuna, vaikka olin ihan lähellä pestä auton illalla ja viedä sen yöksi Scandic Porin parkkihalliin kuivumaan. Ajattelin vielä joutessani illalla pyyhkäistä ovien välit, mutta en sitten käynytkään pesussa. Jos olisin pessyt, sade olisi ollut ihan ymmärrettävää, mutta kun en pessyt niin kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla kuiva päivä ja kuivat tiet. ...Jatkuu » Satoi Porista kotiin jotakuinkin koko matkan.
Aamulla Scandicin aamiaisella lueskelin Satakunnan Kansaa ja siinäkin on tällainen muodikas tekstaripalsta. Siinä oli paras juttu sellainen, missä ensin harmiteltiin laukkaavaa inflaatiota, mutta tarjottiin lääkkeeksi että "mitäpä jos palautettaisiin hintataso "armasta" euroamme edeltäneeseen aikaan?". Sehän on juuri tähän sosialistisen suunnitelmatalouden hienouksia, että valtiovallan päätöksellä voidaan määrätä hinnat keskitetysti ja yhteisellä päätöksellä. Tehdäänkin niin! Ja öljyn maailmanmarkkinahinta alas kanssa.
Tai jos olisi silloin vähän ennen euroon siirtymistä vaan tallentanut tilanteen ja nyt sitten lataisi sen ja jatkaisi siitä, noin niinkuin tietokonepelitermein.
Toinen hilpeä viesti koski säästöjä. Sairaanhoitajien palkkojen maksuun tarjottiin tuttua keinoa: "Suomessa on kahdensadan henkilön joukko avustajineen, siitä voisi säästää ja säästöt olisivat aivan eri luokkaa." Se on kiva, että usein esitetään kansanedustuslaitoksen supistamista. Mihinhän se johtaisi? Ei esimerkiksi olisi pieniä puolueita, ainoastaan suuria. Se olisikin ehkäpä hyvä, että eduskunnassa olisi vaikka 20 paikkaa niin sinne ei pääsisi kaikenmaailman vasemmistoliittoja ja perussuomalaisia. Tosin RKP olisi myös pois listoilta. Mutta demareita on aina jarruttamassa kehitystä, se on varma. Paitsi jos tehdäänkin niin, että kalliiden vaalien sijasta joku korkeampi taho aina nimittää keskushallinnon. Se voisi olla eräänlainen viisaiden klubi, eli työläisneuvosto, johon määrättäisiin maallikkojäseniä eli satunnaisia kansalaisia. Eikä tietenkään mitään kokouspalkkioita, niitähän aina kauhistellaan tekstaripalstoilla. Toisaalta minulle tuo nykyinen kansanedustuslaitos toki sopii. Nythän pienemmilläkin puolueilla on mahdollisuus päästä mukaan ja vaalipiiritkin ovat monipuolisemmin edustettuina. Mutta on se silti hauskaa lueskella noita tekstaripalstoja.
Viimeviikon keskiviikkona olin juuri toipunut niistä Rosendahlin 30v. juhlista kun piti illalla mennä erään suuren asiakkaan avajaisiin. Ne olivat byganneet uudet toimitilat ja koska kaikki oli uusittu, oli myös firman imago nettisivuja myöten pantu uusiksi. Tässä kohtaa minulla oli sormet pelissä.
Olemme vääntäneet kättä niiden markkinointipäällikön kanssa puolisen vuotta siitä, millainen niiden uusi imago ja uudet systeemit netissä olisivat. ...Jatkuu » Suunnittelin niille muutaman uuden logon ja rukkasin koko portaalin uuteen uskoon sen perusteella, mitä uskon asiakkaiden sieltä etsivän. No, vanha systeemi on tietysti sen markkinointipäällikön alunperin suunnittelema, joten sehän kävi sen luonnolle. Uudistuksista väännettiin kättä niin rajusti, että muutaman kerran luulin sen ihan konkrettisesti käyvän kimppuun. Välillä piti käydä hakemassa neuvoa ja uskoa firman pomolta, joka sentään on mun faijan kurssikavereita RUK:sta. Pomon sana antoi mulle sitten taas mandaattia. Enkä minä mitenkään vahingoniloisesti tai ylimielisesti käyttäytynyt sitä markkinointipäällikköä kohtaan, päinvastoin: oikein kunnioittavasti ja yritin aina selittää, miten uudistukset on tehty "hänen luomansa pohjan perustalle". Eihän se totta tietenkään ole, mutta on kohteliasta sanoa niin. Portaalista tuli kuitenkin minun mielestäni hyvä ja tarpeelliset uudistukset saatiin läpi.
Juhlissa pomo, jonka kanssa oltiin käyty läpi uudistukset ja uudet systeemit ja joka oli varsin ihastunut niihin, esitteli powerpoint-esityksellä koko hässäkän muiden uudistuspuheidensa lomassa ja sitten juotiin lisää Louis Roedereria. Kun tarjoilua oli jatkunut jokin aikaa ja asiakkaat olivat jo varsin välittömällä tuulella, seisoskelin markkinointipäällikön kanssa siinä parvekkeen oven lähellä juttelemassa. Muutamat eri asiakkaat kävivät kehumassa portaalin uudistuksia. He puhuivat juuri niistä asioista, jotka minustakin olivat kauppapaikan systeemeissä ilmiselviä, mutta mistä oltiin väännetty kättä. Annoin hänen kerätä kaiken kunnian, koskapa tämä kyseinen asiakas on minulle tärkeä, enkä ollut mitenkään kalastelemassa uusia asiakkaita näistä heidän asiakkaistaan. Olisi sitten ensi kerralla helpompi neuvotella asioista.
Aamuyöstä allasosastolla markkinointipäällikkö yritti jo halailla ja sitten oltiin niin maan maailman parasta kaveria. Tuli kutsua mökille Marbellaan ja Ylläkselle ja kaikenlaista erikoisjärjestelylupausta. Eiköhän ne olleet aamuksi unohtuneet kun me lähdettiin siitä yhden myyntisihteerin kanssa meille jatkoille siinä vaiheessa kun myyntipäällikkö oksensi kiukaalle. Kyllä sinne jäi jotain porukkaa ja kiipijää sitä hoivaamaan.
Torstaina olikin sitten hiljaisempaa. Iltapäivällä kävin kävellen kaupassa ja illalla suunnittelin laskua niille. Ei ole halpaa lystiä konsulttityö, varsinkaan näin haastava. Mutta uskon että maksavat kaiken mitä kehtaan pyytää. Ja tutuiltahan kehtaa pyytää vähän enemmän.
Jaahas. Eipä ole tässä paljon ehtinyt kirjoitella kun Merike (nimi muutettu) tuli Tallinnasta vähän yllättäen perjantaina mun luokse. Siis se näppäräsäärinen neiti-ihminen, jota käytiin moikkaamassa viinanhakureissulla. Heitin sen äsken laivarantaan kun se lähti kotiin. Koko viikonloppu on temmelletty ja lisäksi pyöritty kaupungilla shoppailemassa. Merike tykkää kovasti shoppailla Helsingissä. On sillä rahaa, se on jossain pankkihommissa Tallinnassa. ...Jatkuu » Helsingissä on kuulemma paljon sellaista vaatetta, mitä Tallinnassa ei ole ja hinta ei ole este. Lisäksi se tykkää käydä mun luona saunassa ja uimassa, lillua altaassa vaikka tunnin. Ja on reipas tyttö puhaltamaan.
Se Kauppalehden blogijuttu, mistä piti kirjoittaa, oli Jenny Jännärin bolsevismilta haiskahtava "Valituskokoukset pystyyn, heti!" (Kauppalehti torstaina 15.11.2007, sivu3). Jenny viittasi siinä tutkija Jaana Venkulan haastatteluun, joka oli tiistain Stadarissa (Helsingin Sanomat 13.11.2007, sivu C5). Venkula haaveili siinä, että työpaikoilla pidettäisiin parin viikon välein valtuskokouksia, joissa ei saisi sanoa mitään hyvää. Se purkaisi työtekijöiden ongelmia. "Jos konflikti tukahdutetaan ja etsitään syntipukkia, oppimisen mahdollisuus jää hyödyntämättä. Yrityksissä konfliktien käsitteleminen johtaa myös parempaan taloudelliseen tulokseen." Mietippä ite omaan työyhteisöösi tuollaista. Kestääkö työnjohtajanne ja työnantajanne tuollaista? Tulee mieleen Kiinassa kulttuurivallankumouksen aikana pidetyt "kokoukset" joissa "kapitalistisen tien kulkijoita" nöyryytettiin, hakattiin ja välillä tapettiinkin, koska "kansa tiesi niin hyvin". Kansanoikeutta on jaeltu kommunistimaissa laajalti ja yleensä ne ovat juuri näitä "valituskokouksia", joiksi ne on naamioitu tai mistä tapahtumat lähtevät liikkeelle. Pystyisimmekö me todella pitämään kiihkottomia valituskokouksia, joista jäisi rakentava fiilis sen sijaan, että sorruttaisiin syyttelemään, haukkumaan, huutamaan ja suuttumaan. Ja luottamusmies voisi kahvitauolla tehdä ne aasinhatut, joita sitten pakotetaan eräiden päihin. Rohkenen ennustaa, että monen tuolaisen valituskokouksen jälkeen olisi kaikilla entistä huonompi mieli ja yrittäjä entistä lähempänä lopettamispäätöstä. "Ei tässä ole kenenkään pakko näitä hommia tehdä, jos ei kiinnosta", on aika usein kuultu yrittäjien suusta.
Ehkä on parempi, että keskustellaan asiallisesti ja otetaan itse yhteyttä esimieheen tai yrittäjään, kahden kesken, jos jotain valittamista on. Valituskokoukset leimaavat ja voivat riistäytyä. No, rohkeimmat teistä voivat tietysti kokeilla...
Kauppalehdessä oli juttua hävikistä ja samalla sivulla raivostuttava blogijuttu. Piti kaivaa tiistainen Stadari esiin, blogijutussa viitattiin siihen.
Olin tiistaina Tampereella yötä Scandic Hotel Rosendahlin 30-vuotisjuhlassa. Tai itseasiassa olin kirjoilla Scandic Cityssä, koska se on hiljattain remontoitu ja huomattavasti asiallisempi (sekä kalliimpi) hotelli kuin Rosendahl. Rosendahlissa asuessa minulle on toistuvasti osuneet huoneet, joissa vessan lavuaari ei vedä kunnolla.
No, nyt minut oli jostain ihmeellisestä syystä kuitenkin kutsuttu mukaan 30-vuotisbileisiin. ...Jatkuu » Juhlat olivat siis tiistai-iltana, mutta koska mulla oli eilen illalla yhdet toiset bileet, en ole ehtinyt kirjoittaa. Tampereelta läksin ajamaan kotiin heti, kun alcotesterini näytti nollaa. Ja kodin kautta suoraan avajaisiin...
Mutta Tampereella, Pyynikinharjun kupeessa Rosendahlissa: Olivat palkanneet juontajaksi Janne Porkan. Niille, jotka eivät muista kyseistä herraa, muistutan, että hän juonsi vuosia Onnenpyörää. Janne itsekin tunsi tarpeelliseksi muistuttaa asiasta heti juontopuheensa alkajaisiksi. Ja oikein huolella. Minusta on kiva kuunnella taitavia stand up koomikoita kuten André Wikström. Janne ei ollut lähelläkään. No, mulla on hyvä pokerinaama ja aika luonnollisen oloinen hymy, vaikka kuinka kokisi myötähäpeää.
Paikalla oli myös erittäin pätevä jazz-orkesteri, joka soitti monta settiä, Kivikasvojen show sekä tuttuja kasvoja politiikasta. Juhliin oli panostettu. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla oikein kunnolla. Oli jopa katettu teemallisia seisoviapöytiä, joissa oli mm. 80- ja 90-lukujen sapuskoja. Lisäksi julistettiin Rosendahlin uuden nimikkodrinkkikisan voittaja. Sponsored by Absolut Vodka.
Kirjoitan huomenna siitä blogijutusta. Nyt nukkumaan, että jaksaa viikonlopun riennoissa.
Ajelin tänään vähän maakunnassa ja huomasin, että aika paljon tulee yksisilmäisiä autoja vastaan. Siis toinen ajovalo on pimeänä, mutta sitä vaan ajellaan hämärissä. Kyllähän se polttimo voi tietysti vähän huomaamatta palaa mutta jos parhaimmillaan neljästä peräkkäisestä autosta oli jokaisesta toinen lamppu pimeänä niin vähän kyllä täytyy ihmetellä. Eivätkä kaikki ole sellaisia vanhoja reppanoita autoja, joissa ei ole merkkivaloa, jos polttimo palaa. ...Jatkuu » Ei, seassa on uusia autoja, joissa on merkkivalo. Kyseessä on siis silkka piittaamattomuus. Onhan mullakin ollut joskus niitä autoja, joissa ei ole merkkivaloa, mutta sen ajovalon voi tarkistaa niin monella tapaa: vastapäisen seinän valokuviosta, edelläajavan auton perästä (esim. liikennevaloissa), näyteikkunan heijastuksesta ja vaikka mistä. Stadin parkkihalleissa on niitä peilejä, joissa kehoitetaan tarkastamaan lamput. Nuorempana mulla oli tapana tsekata aina etulamput kotiin ajaessa eräässä t-risteyksessä, jossa oli iso näyteikkuna vastapäätä ja auto näkyi kuin peilissä.
Paskasakki ajaa silti etulamppu pimeänä.
Kävin viime viikon torstaina taas puhdistamassa niitä tasakattoja. Nyt ei ollut enää niin paljon lehtiä siellä kun puutkin olivat jo aika paljaita. Tänä vuonna ei varmaan enää tarvitse käydä.
Tänään luulin Kauppalehden sijasta lukevanikin vahingossa Uutispäivä Demaria kun luin kolmossivulta Kyösti Jurvelinin uutisblogi-nimistä ylänurkkakirjoitusta otsikolla Pelastuuko maailma? Kyösti syyttelee autoalaa, autohullua kansaa ja hallitusta ja toivoo autoveron korotuksia ja julkisen liikenteen tukemista. Hän kertoo, että uuden auton osto ei ole ekoteko, koska autot pitää valmistaa ja kuljettaa ostajille. Hän pelottelee, että uuden auton ostaja ehkäpä sittenkin saastuttaa enemmän, kuin vanhalla ajava. ...Jatkuu » No joo, varmaan just ihan niin. Sitä vanhaahan ei ole valmistettu eikä kuljetettu? Eikä niitä kierrätetä mitenkään? Parempi päästellä sillä vanhalla ilman katalysaattoria tai muitakaan suodattimia pitkin maata. Aika moni haluaisi ajella ympäristöystävällisemmällä autolla, uuteen sellaiseen vaan ei ole varaa. Tai vähän käytettyynkään. Nythän autokanta viimein lähtee uusiutumaan kiivaalla tahdilla heti ensi vuoden alusta. Yhä useamman ulottuville tulee entistä saasteettomampia autoja. Niinpä. Kauppalehteä on kiva lukea koska sen jutut ovat neutraaleja, niissä ei syytellä eivätkä erilaiset -ismit pääse niissä yleensä värittämään tekstiä. Toki ymmärrän, että luin mielipidekirjoitusta, mutt eikös tämä voisi olla Demarissa eikä talousalan lehdessä, kiitos. Samalla aukealla ollut autoverojuttu oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen, kiitokset siitä.
Ja toisaalta kävi hyvä tsägä: Onneksi huomasin ostaa sen uuden Chrysler C300:n keväällä: vuoden vaihteessa uusien hinta nousee aika tavalla, esim. minun autoni uutena olisi 7000 € kalliimpi. Tokihan se tulee näkymään siinä hinnassa, millä vaihdan auton pois keväällä. Nyt voisi olla mielenkiintoinen paikka ostaa vaikka uusi E-malli Mersu, 280 CDI halpenee 5000€. Lisää tietoja osoitteessa: http://www.iltasanomat.fi/autot/autovero.asp
Ja Hymyn kannessa on "Susan rasvaimun jälkeen: Shokkikuvat!" Niinpä niin, rasvaimustahan jää joksikin aikaa hirvittävät mustelmat. Vai mitä tässä nyt sitten haetaan shokiksi? En ostanut lehteä, enkä edes selaillut kassalla. Aika shokeeraavaa silti, että tuollaisella tekstillä voi täyttää suuren osan lehden kannesta. Myykö tämä Ruusunen aka Kuronen sitten tosiaan niin hyvin?
Olin eilen ostoksilla eräässä erikoisliikkeessä kun sinne tuli pari jotain keski-ikäistä naista. Kauppias oli palvelemassa juuri edellistä asiakasta ja minäkin olin siinä sitten odottelemassa vuoroani. Kyseinen kauppa on katutasossa ja siinä on pari suurta, kauniisti laitettua näyteikkunaa. Ikkunasta näkyy myymälään eli välissä ei ole väliseinää. Nämä kaksi naista menivät ikkunan äärelle ja alkoivat penkoa tavaroita näyteikkunassa eivätkä vahingossakaan laittaneet niitä takaisin paikalleen, vaan tyrkkivät ne hujan hajan takaisin "sinne päin". ...Jatkuu » Kauppias alkoi huolestuneena vilkuilla naisia mutta nämä jatkoivat toimintaansa. Otin askeleen lähemmäs ja sanoin: "Noinko se oli laitettu siinä ikunassa?" Naiset kääntyivät katsomaan minua tyrmistyneenä ja toinen mutisi "Pitäisit huolta omista asioistasi". Minulla meinasi siinä pettää itsehillintä mutta onneksi naiset lähtivät saman tien. Myös edellinen asiakas poistui maksettuaan ja kauppias tuli luokseni ikkunan luo. Hän kauhisteli sotkua ja kertoi, että tuollainen sotkeminen on kaupoissa itseasiassa aika yleistä. Maksettuani sitten ostokseni juttelin vielä hetken kauppiaan kanssa kun hän järjesteli ikkunaa uudelleen. Päivittelimme joidenkin ihmisten välinpitämättömyyttä ja ajattelemattomuutta. Hän kertoi esimerkiksi, että monet ihmiset omatoimisesti availevat pakkauksia ja yleensä niin, että paketit revitään auki, ei avata siis niin, että ne voisi vielä sulkea avaamattoman näköiseksi. Myy siinä sitten seuraavalle rikkirevittyä pakkausta. Ja haluaisitko itse ostaa sellaisen? Ja joillakin on vielä tapana repiä yksi paketti auki, tarkistaa tavara ja ostaa sitten repimätön paketti vierestä. Miksei voi ostaa sitä itse avaamaansa pakettia?
No, kuluttajathan sen hävikin loppujen lopuksi maksavat itse. Kun tuhoat liikkeen omaisuutta tai näet jonkun toisen tuhoavan, voit ajatella että "siinä se minunkin maksamani hinta taas vähän nousee". Toki hävikki lasketaan hintoihin! Jos ei hävikkiä olisi, olisivat tavarat hitusen halvempia.
Monilla on ihmeellinen ohitustaktiikka: jäädään roikkumaan rekan taakse niin lähelle, ettei siihen väliin taskupysäköintikään onnistuisi. Siitähän on ihan helvetin vaikea päästä ohitukseen kun rekka peittää koko näkökentän! Pitäisi osata ajaa vähän kauempana, että näkisi teitä paremmin. Liian lähellä roikkuessaan missaa kaikki paikat, joissa tie kääntyy hitusenkin oikealle. Lisäksi kiihdyttäminen ennen kaistanvaihtoa on mahdotonta ja ohitus pitenee. ...Jatkuu » Jos lähdet kauempaa, ehtii monesti kiihdyttää ihan kivasti jo ennen kaistanvaihtoa eikä vastaantulijoiden kaistalla tarvitse ajaa niin kauaa.
Tällainen roikkuminen aiheuttaa minulla ja monille muille ohituskykyisille tilanteen, jossa pitää ohittaa sekä rekka että henkilöauto samalla kertaa. Se lisää ohitusmatkaa ja vaatii pidemmän ohituspaikan. Usein juuri se rekan perässä ajava aiheuttaa sen koko jonon sinne taakse juuri tuollaisella käyttäytymisellä. Minusta on inhottavaa saavuttaa tuolainen jono ja huomata, että kukaan ei ohittele ja satasen rajoituksella ajellaan alle yhdeksänkymppiä. Ei minulla oli halua jäädä siihen köröttelemään ja jatkamaan jonoa. Usein siinä sitten käy niin, että pitää ohitella koko jono ja siellä rekan takana ajava autoilija on juuri edellä kuvailemani kaltainen roikkuja. Pahimmillaan kaikki jonossa kyttäävät ohituspaikkaa toistensa puskurissa niin, että kukaan ei voi lähteä ohituksiin, koska jonoon ei sovi takaisin.
Usein näillä roikkujilla on vielä sellainen tapa lähteä ohitukseen, että vilkkua näytetään vasta keskiviivan päällä ja sivupeiliin vilkaistaan sitten vilkun kytkemisen jälkeen kun ollaan jo puoliksi vastaantulijoiden kaistalla. Siinä saattaa olla takaa tuleva ja aikaisemmin ohittamaan lähtenyt jo aika lähellä. Tuollaisilla autoilijoilla ei ole mitään käsitystä liikenteestä tai liikennesäännöistä vaikka tietysti omasta mielestään ovat asiantuntijoita. Nämä ovat juuri näitä, jotka ajavat marketin kautta työpaikalta kotiin ja pohjoisenreissu tarkoittaa käyntiä Korsossa. Kaikenlaisia törttöilijöitä tuolla tien päällä liikkuukin.
Lisäksi päivällä sattui tilanne, jossa olin ajellut jo jonkin aikaa hyvin sujuvasti yhden Mersun ja Audin perässä. Pidimme pitkät turvavälit ja ohitukset olivat sujuvia. Sitten mutkaisessa paikassa saavutimme sellaisen pappamallin Daihatsun joka ajoi noin 90km/h ja jono meni vähän enemmän nippuun. Luonnehtisin välejä silti ihan oikeaoppisiksi turvaväleiksi. Pian avautui pitkä suora ja ensimmäisenä ollut Mersu lähti normaalisti ja reippaasti ohitukseen. Myös Audi lähti ohitukseen ja minä sitten Audin perään. Mersu palaisi omalle puolelle ja Audikin oli menossa omalle puollelle, mutta suora alkoi loppua ja Audin ja Daihatsun välissä olikin aika pieni väli. Menin siihen väliin kuitenkin ja punainen Daihatsu roikkui hyvin lähellä hetken, vaikka nopeus oli ohituksen jälkimainingeissa vielä 120km/h. Saatanan homonnaama kiihdytti kun häntä ohitettiin! Muutaman sekunnin roikkumisen jälkeen välimatka venähti yhtäkkiä huomattavasti ja auto jäi pian kauas taakse. Mikä vittu näillä saatanan demareilla on että ei voi käyttäytyä normaalisti liikenteessä vaan pitää alkaa kiihdyttää jos joku ohittaa? Minkälaisesta paskasta tuollaisen ihmisen aivomassa koostuu?
Joo, olen ollut tänään vähän maantiellä. Kaipa sitä tässä nyt illalla kotona sitten vähän rauhoittuu.
