Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Arvostelut

National Health - s/t (UK, 1978)

Nimensä Dave Stewartin halvoista silmälaseista napannut National Health rakennettiin kahden taitavan kosketinsoittajan, edellä mainitun Stewartin ja Alan Gowenin entisten bändien Hatfield And The Northin ja Gilgameshin raunioiden päälle.

National Health koki useita kokoonpanomuutoksia ennen kuin ennätti studioon ensimmäistä levyään äänittämään. Yhtyeessä ehti soittaa niinkin merkittäviä nimiä kuin basisti Mont Campbell (Egg), kitaristi » jatkuu

Anna von Hausswolff: Dead Magic (SE, 2018)

Dead Magic on ruotsalaisen Anna von Hausswolffin (s.1986) neljäs studioalbumi.

Pink Floydia ja György Ligetiä (1923-2006) palvova 32 vuotias Anna von Hausswolff on säveltänyt levyn kaikki kappaleet ja laulaa sekä soittaa Mellotronia ja Kööpenhaminan Marmorikirkossa (Frederiks Kirke) äänitettyjä massiivisia kirkkourkuja jotka ovat kopio kirkon 400 vuotta sitten rakennetuista alkuperäisistä pilliuruista. Dead Magic ei ole kuitenkaan vain yhden naisen show vaan hänellä on taustallaan viisi henkinen rock-bändi bassoineen, rumpuneen ja syntetisaattoreineen. » jatkuu

Not a Good Sign: Icebound (IT, 2018)

Icebound on italialaisen vuonna 2011 perustetun Not A Good Signin kolmas studiolevy.

Not A Good Signin (jep, tämän bändin nimi on jälleen yksi merkki siitä että kaikki hyvät nimet on jo käytetty…) voimahahmo on kosketinsoittaja Paulo ”Ske” Botta. Hänet tunnetaan lisänimensä mukaisesta projektista Ske joka julkaisi vuonna 2011 hienon, sinfonista progea edustavan, albumin 1000 Autunni ja kymmentä vuotta myöhemmin vielä onnistuneemman jatko-osan Insolubilian (2021). » jatkuu

The Keith Tippett Group: Dedicated To you, But You Weren't Listening (UK, 1971)

Dedicated To you, But You Weren’t Listening on The Keith Tippett Groupin toinen studioalbumi.

Levyn julkaisun aikoihin Keith Tippett (1947-2020) oli vasta 22-vuotias mutta jo paitsi huikean taitava pianisti, myös erinomainen säveltäjä ja vahva bändin johtaja. Kertoo myös hyvää Tippettin sopusuhtaisesta egon koosta että siinä missä hänet yleensä tunnetaan virtuoosimaisista, mutta kaoottisista (”kissa kävelee koskettimilla” – kuten King Crimsonin vokalisti Gordon Haskell totesi Tippettin tyylistä) pianosooloista niin tällä omalla levyllään piano pysyttelee pitkälti taka-alalla ja sooloilu jää enimmäkseen puhaltimille. » jatkuu

Yazz Ahmed: Polyhymnia (BH, 2019)

Polyhymnia on bahraitilais-englantilaisen trumpetisti Yazz Ahmedin (s.1983) kolmas sooloalbumi.

Polyhymnia on feministinen teema-albumi jonka jokainen kuudesta pitkästä (8-10 min.) kappaleesta on omistettu jollekin Ahmediin vaikutuksen tehneelle naiselle. Levyn nimi Polyhymnia viittaa saman nimiseen kreikkalaisen mytologian musiikin, runouden ja tanssin muusaan.

Tyylillisesti Polyhymnia jatkaa Ahmedin edellisten levyjen linjoilla yhdistellen jazzia, länsimaista taidemusiikkia ja lähi-idän musiikin vaikutteita taitavan saumattomaksi kokonaisuudeksi. » jatkuu

Il Volo: Essere o non essere? Essere, essere, essere! (IT, 1975)

Essere o non essere? Essere, essere, essere! on vuonna 1974 perustetun italialaisen Il Volon toinen studioalbumi.

Il Volon eponyymi debyytti ilmestyi vuonna 1974 ja tämä toinen levy Essere o non essere? muistuttaa sitä melko läheisesti. Sillä erotuksella että tällä levyllä vokaalit ovat jääneet lähes kokonaan pois. Muutamassa kappaleessa kuullaan sanatonta vokalisointia instrumentaalista iloittelua maustamassa ja vain yhdessä on sanoitettua laulua. » jatkuu

Lost Crowns: Every Night Something Happens (UK, 2019)

Every Night Something Happens on brittiläisen avantproge -bändi Lost Crownsin debyyttialbumi.

Lost Crows on seitsemän henkinen yhtye jonka jäsenet ovat mukana monessa muussakin kokeellista/progressiivista musiikkia soittavassa bändissä (mm. Knifeworld ja North Sea Radio Orchestra.

Yhtyeen instrumentaatio on runsas: normaalin rock-kaluston lisäksi bändin musiikissa soi keskeisessä roolissa klarinetit, urkuharmoni ja tietenkin avantprogen kamarisuuntauksen vakiosankari eli fagotti.

Every Night Something Happens on mutkikasta avantprogea jossa on mukava ripaus psykedeliaa, mutta myös paljon vaikutteita keskiaikaisesta musiikista. » jatkuu

Richard Dawson & Circle : Henki (UK/FI, 2021)

Henki on Richard Dawsonin ja Circlen ensimmäinen yhteinen studioalbumi.

Monia ei tyylilajeja ja loppumattoman määrän levyjä julkaisseen kokeellista rock-musiikkia soittavan Circlen ja englantilaisen psykedeelisen trubaduurin Richard Dawsonin tiet kohtasivat ensimmäisen kerran Flow-festivaaleilla vuonna 2019. Festivaaleilla soitettu onnistunut yhteiskeikka johti korona-sulkujen keskellä rakennettuun yhteiseen albumiin.

On ehkä hieman outoa väittää että Henki on luonteva Dawsonin ja Circlen tyylien yhteen sulautuma koska Circlen tyyli on alatuisesti muuntuva. » jatkuu

King Crimson: USA (UK, 1975)

USA on vuonna 1969 perustetun King Crimsonin toinen livealbumi.

King Crimsonin ensimmäinen livelevy Earthbound oli hieman hätäisesti julkaistu ja turhankin rosoinen laadultaan, mutta USA on aivan toista maata.

Kokoonpanona levyllä on Larks’ Tongues In Aspic (1973) ja Starless And Bible Black (1974) levyt tehnyt huikea nelikko Robert Fripp (kitara, Mellotron), John Wetton (vokaalit, basso), David Cross (viulu, Mellotron, sähköpiano) ja Bill Bruford (rummut).

USA sisältääkin lähes pelkästään kappaleita edellä mainituilta levyiltä. » jatkuu

The Pineapple Thief: Dissolution (UK, 2018)

Dissolution on vuonna 1999 kitaristi/laulaja Bruce Soordin sooloprojektina alkaneen The Pineapple Thiefin 12. studioalbumi. Sittemmin The Pineapple Thiefistä on tullut enemmän oikea bändi vaikka Soor hommaa selkeästi yhä vetääkin. Vertailukohta Porcupine Treehen ja sen suhteeseen Steven Wilsoniin on siis selvä paitsi johtaja-hierarkisesti niin myös musiikillisesti. Molemmat bändit ovat aina tasapainoilleet popin ja progen välissä vaihtelevasti hieman enemmän suuntaan tai toiseen kallistuen.

The Pineapple Thiefillä suunta viime vuosina on ollut enemmän pop kuin proge ja Dissolutionilla bändi jatkaakin viime vuosiensa linjalla eli kompaktien noin neliminuuttisten pop-rallien tehtailua. » jatkuu

Famlende Forsøk: One Night I Had a Frightful Dream

Jossakin levykeräilijän synkässä sielussani on jo pitkään puhunut ääni. Se kannustaa minua jatkuvasti etsimään hyllyyni vinyylilevyjä jotka ovat tavalla tai toisella kieroutuneita tai muuten vain todella kummallisia. Hieman huvittuneena tuon äänen kuiskauksista työnsin sen kehoittelut syrjään mielestäni ja jatkoin virheettömän ja suoraviivaisen levykokoelmani kartuttamista. Joitakin viikkoja sitten sai kuitenkin alkunsa tapahtumaketju, jonka myötä en voi enää olla varma tuon äänen alkuperästä. » jatkuu

The Outer Sonics:Violet




Violet on The Outer Sonics-yhtyeen esikoislevy, mutta bändin jäsenillä on jo pitkä tausta muissa yhtyeissä.

Laulaja Nina Hiironniemi on vaikuttanut mm. tamperelaisessa Hiidensointi-yhtyeessä.
Mika Hiironniemen taas monet varmasti muistavat Pauli Hanhiniemen Perunateatterin rumpalina 1994-2005. Sittemmin mies on paukutellut kannuja mm. Hiidesoinnissa ja nyt siis englanninkielisessä The Outer Sonics-yhtyeessä. Violet-levyllä soittaa myöskin mm. » jatkuu

Uriah Heep Jyväskylä 12.12.2014

Täytyy kumartaa ja ihmetellä bändin korkeaa tekemisen moraalia tiukan kiertueen lomassa. Saksan kolmiviikkoinen kiertue alla, yksi välipäivä viikoittain. Ilmeet, kehonkieli ja meininki innostunutta ja mukaansa tempaavaa. Marras-joulukuun biisivalikoimaa oli updeitattu onnistuneesti. Uudet, tuoreemmat, nykykokoonpanon levyttämät biisit toimivat vanhojen seassa hienosti.
Bernie Shaw laulaa ihmeteltävän hyvin, korkeat nuotitkin löytyvät helposti. Pitkä, raskas kiertue jo takana ja silti ääni kunnossa! » jatkuu

Jan Garbarek Group Tapiolasalissa 26.4

Loppuunmyyty Tapiolasali oli taasen näyttämönä Jan Garbarek Groupin April Jazz-keikalle. Olin haltioissani jo edellisen visiitin jälkeen v. ? Jaa eipä muisti nyt jaksa palauttaa, noo silloin lyömäsoitintaiteilijana oli Marilyn Mazur. Tällä kertaa rytmiä paukutteli Intian poika Trilok Gurtu, ja oivallista menoa tarjoilikin. Hauskoja efektejä löytyi jopa sangosta ja putken pätkästä. » jatkuu

Iron Sky

Pitkään odoteltu Iron Sky sai viimein ensi-iltansa. Hieman erilainen tarinaltaan kuin millaiseksi oma ennakkokäsitys oli elokuvasta trailereiden, blogikirjoitusten, arvosteluiden ja muiden spoilereiden avustamana syntynyt. Posiitiivisessa mielessä, tässähän oli ihan oikea tarina. Visuaalit olivat odotetun hienoja ja näyttelijät osuvasti valittuja. Ohjausta ja käsikirjoitusta on monessa arvostelussa kritisoitu kokemuksen ja uskalluksen puutteesta, mutta ei noissa omaan silmään mitään merkittävää ongelmaa ollut, pari ehkä vähän irtonaista vitsiä olisi ehkä voinut siloitella moniuloitteisemmiksi ja tosiaan käsikirjoituksessa olisi saattanut olla varaa revitellä natsitematiikalla jopa enemmän. » jatkuu

THE BEVIS FROND: THE LEAVING OF LONDON

Woronzow (WOO 58)

Huh, tätä levyä onkin odoteltu hartaasti! Nick Saloman aloitti The Bevis Frondin 80-luvun puolivälissä yhden miehen psykedeelisenä makuuhuoneprojektina, ja kohtapuoleen kokosi myös livebändin soittamaan kappaleitaan. Levyt hän teki kuitenkin pitkään yksin, ja niitä tulikin fanien onneksi melko tiuhaa tahtia ulos. Lisäksi Nickin ja myöhemmin basisti Adrian Shawn yhdessä pyörittämä Woronzow Records julkaisi 80-luvun kuluessa ja 90-luvulla melkoisen määrän myös muiden, mainioiden artistien albumeita, kunnes toiminta sitten surullisesti hyytyi 2000-luvun alussa. » jatkuu

Vibravoid: Burg Herzberg Festival

Herzberg Verlag (V-HB-34)

Tämä 18.7.2010 Burg Hertzberg –festivaalien freakstagella Saksan Breitenbachissa nauhoitettu tupla-CD on ensimmäinen varsinainen livealbumi saksalaiselta Virbravoidilta. Erinäisiä livekappaleita on tosin ollut mukana Triptamine -sarjan julkaisuilla, mutta nyt on kyseessä laadukkaasti nauhoitettu ja miksattu koko keikka! Tämä julkaisu oli todella hyvä veto myös siksi, että kolmimiehinen bändi on todella kovassa vedossa ja rokkaa groovimmin kuin koskaan. » jatkuu

Dragontears: Turn on Tune in Fuck off!!

Bad Afro Records (AFROCD040)

Tanskalainen Dragontears on kuun alussa julkaissut kolmannen levynsä. Vaikka pidän todella paljon myös kahdesta aikaisemmasta (2000 Micrograms from Home, 2007 ja Tambourine Freak Machine, 2008) on tämä uutukainen ehkä levyistä paras. Siksi onkin suorastaan surullista, että Turn on Tune in Fuck off!! on samalla Dragontearsin viimeinen levy. » jatkuu

My Brother The Wind: Twilight in the Crystal Cabinet

Transubstans Records (Trans 056)

My Brother The Wind on tuore ruotsalainen psykedeelinen proge –bändi, joka soittaa täysin improvisoitua, instrumentaalista musiikkia kahdella kitaralla, bassolla ja rummuilla. Parissa tunnissa analogisesti nauhoitettu ja suunnilleen yhtä spontaanisti miksattu Twilight in the Crystal Cabinet on heidän ensimmäinen levynsä, ja piipahti ilmestyttyään jopa ruotsalaisilla listoilla. Tämä tosin kertonee enemmän levymyynnin tippumisesta kuin psykedeliaharrastuksen kasvusta… Bändin soittajat eivät ole mitään eilisen teeren poikia, vaan ovat soittaneet ja soittavat mm. » jatkuu

Sendelica: Streamadelica, She Sighed As She Hit Rewind On The Dream Mangler Remote

RAIG (R052)

Tämä mahtava Walesista tuleva psyke/avaruusrock –bändi jatkaa pitkien albuminimiensä sarjaa… Ja on pitänyt myös musiikin laadun korkealla. Hieman ennen tätä instrumentaalista kokopitkää bändi julkaisi ilmaiseksi ladattavan EP:n ”Screaming And Streaming Into The Starlit Nite” RAIG:in Accessory –sarjassa, ja tuolta EP:ltä löytyy parin muun biisin lisäksi kaksi versiota nimikkokappaleesta, joka on nyt myös definitiivisenä versiona mukana myös tällä uudella CD:llä. » jatkuu